Matalapaine / Korkeapaine: Salla Simukka. Tammi 2021
Kansi: Laura Lyytinen, Istockphoto
"Yksi kesä. Kaksi tyttöä. Helteenkuuma ja sateenkirkas rakkaus, joka muuttaa maiseman toiseksi.
Suositun YA-kirjailijan voimakas, todentuntuinen romaani kahden nuoren kesästä ja rakkaudesta, epävarmuuksista ja etsinnästä.
Matalapaine/Korkeapaine kertoo peruskoulun juuri päättäneiden tyttöjen tarinan molemmista näkökulmista.
Varpu
on aina ollut sivustakatsoja, jolle hiljainen rannikkokaupunki on
tuntunut väärältä paikalta. Nyt hän elää viimeistä kesää ennen pääsyä
lukioon toiselle paikkakunnalle, joka avaa hänelle aivan uudenlaisen
maailman. Kesän ei pitäisi tarjota mitään yllätyksiä – mutta sitten Saga
kävelee merestä hänen viereensä ja suutelee.
Molemmilla tytöillä
on salaisuutensa ja pelkonsa, joita ei lausuta ääneen. Molempien kotona
asuu painostava hiljaisuus. Varpun itsevarman pinnan alla vaanivat
epävarmuuden syvät vedet, Sagan huolettomuus kätkee niin synkkää surua,
vihaa ja epätoivoa, ettei mikään auringonpaiste saa varjoja väistymään.
Rakkaudessa pitäisi luottaa ja uskaltaa, mutta onko se liian suuri
vaatimus?
Matalapaine/Korkeapaine on voimakas,
koskettava ja kaunis, suuria tunteita kannattelee Simukan kevyt ja
ilmava kerronta, niin tosi että se tuntuu kehossa asti."(Tammi)
Oma arvio:
Sopivasti jokavuotisen Pride-lukuhaasteen puitteissa sain kätösiini tämän Salla Simukan uutuuden, kääntökirjan Matalapaine / Korkeapaine, joka kertoo kahden tytön kohtaamisesta, rakkaudesta, kipukohdista ja epätoivosta. Kääntökirjan molemmista puolista kertyy sivuja luettavaksi yhteensä vain 138, ja kerronta on kevennettyä, väliin jopa säeromaanimaista, joten tämä on todella nopeasti luettava välipala. Siitä huolimatta ei tätä kuitenkaan purematta niele, sillä kansien sisään kätkeytyy todella isoja asioita kahden eri näkökulmahenkilön kautta kerrottuna.
Ei puhuta tästä kenellekään. Tää on meidän salaisuus. (Matalapaine; s. 19)
Luin ensin kääntökirjasta Matalapaine-puolen, joka kertoo Varpun tarinan. Varpu on tullut muiden tapaan juhlimaan peruskoulun päättymistä uimarannalle, yksin, sillä hänen parhaat ystävänsä Veli ja Miranda ovat lähteneet kesätöihin naapurikaupunkiin. Varpulla on aavistus siitä, että heidän kolmikko on hajoamassa, koska Miranda valitsi mieluummin Velin työparikseen. Varpu ei tunne kuuluvansa uimarannalla ilakoivaan joukkoon, vaan siemailee siideriään yksikseen ja miettii myhäillen, kuinka hän aloittaisi syksyllä ihan eri lukiossa kuin muut. Varpua kuitenkin varjostaa huoli rahasta, sillä hänen yksinhuoltajaäidillään ei mene oikein hyvin. Isällä taas on uusi perhe Islannissa. Sitten Varpu näkee hänet: kaunis Saga, joka on koulun suosituimpia tyttöjä ja täysin Varpun saavuttamattomissa. Vai onko sittenkään?
Ajattelen, että voin lopettaa milloin vain.
Mutta sitten en voikaan.
En haluakaan.
Toinen puoli, Korkeapaine, kuulostaisi nimen perusteella valoisammalta puolelta, mutta sitä se ei ole. Sagan elämää on pitkään varjostanut äidin sairaus, jolle ei tunnu olevan parannuskeinoa. Enää he voivat vain odottaa ja pelätä äidin kuolemaa. Sitten Saga näkee uimarannalla Varpun, joka on tehnyt hänet kumman levottomaksi kiharilla hiuksillaan ja pehmeillä muodoillaan. Saga päättää humalan turvin ja utelaisuudesta suudella Varpua. Tämän jälkeen Saga ei voi enää keskittyä muuhun. Varpu vie hänen ajatuksensa pois äidistä ja perheessä vallitsevasta tunnelmasta. Tyttöjen kesän täyttää satunnaiset tapaamiset leikkimökissä ja kuumaakin kuumempi, kokeileva seksi. Saga ei halua kertoa Varpulle itsestään mitään, ettei illuusio rikkoutuisi. Hän ei myöskään halua, että kukaan saa tietää heistä.
Hävettääkö sinua olla minun kanssani enemmän siksi, että olen tyttö vai siksi, että olen köyhä? (Matalapaine: s. 53)
Tämä kestää vain yhden kesän.
Kun kesä loppuu, tämä loppuu.
Ei ole muuta vaihtoehtoa.
En jaksa elää välitilassa pidempään. (Korkeapaine: s.39)
Kääntökirja ei ole mikään pelkkä heleä kesäromanssi, vaan tyttöjen hekumallista kesää varjostaa molempien suuret huolet. Kirja ei vie kuitenkaan kaikkea toivoa. Suosittelen lukemaan osion Matalapaine ensin, kuten minä tein, mutta myös Korkeapaine käy toki aloitusosaksi. Kirjassa on kuvattu vähäisen sivumäärän puitteissa mielestäni hienosti heräävää seksuaalisuutta ja oman identiteetin pohdintaa. Seksikuvaukset ovat suorasanaisia, mutta silti hienotunteisen kauniita. Kääntöpuolissa tulee myös hienosti esille se, miten ennakkoluulot määrittävät usein sitä, miten toisiin ihmisiin suhtaudumme. Asiat eivät aina ole niin, kuin ne ulospäin näkyvät.
Arvosanani 4+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa/vlogeissa:
Samantyylistä luettavaa:
Valoa valoa valoa: Vilja-Tuulia Huotarinen
Kun enkelit katsovat muualle & Minuuttivalssi: Salla Simukka
Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:
11. Kirja kertoo köyhyydestä
Booklist Queen haaste saa ruksin kohtaan:
A summer read
Rakkauden paloa ja punehtuneita poskia - haaste saa kirjan kohtaan:
lgbtq+romanssi
1 kommentti:
Salla Simukkaa ei ole tullut luettua, mutta tämä alkoi vähän kiinnostaa!
Lähetä kommentti