Takakansi:
Oma arvio:
Minä hullaannuin Eleanoriin ja Parkiin. Miten ihanan omituinen, mutta silti niin tavallinen rakkaustarina tämä onkaan! Pidän siitä, että kerronta vaihtelee koko ajan molempien päähenkilöiden näkökulmasta. Erityisesti pidän siitä, että tarina sijoittuu 1980-luvulle ja tekstissä vilisee minulle tuttuja, nostalgisia asioita: musiikki kuunneltiin kaseteilta, korvalappustereiden paristot loppuivat yleensä kesken kuuntelun, kaikilla ei ollut puhelinta, puhelinnumerot opeteltiin ulkoa ja ihastusta ei voinut lähestyä Whatsupissa tai Facebookissa, vaan ujojenkin oli pakko alkaa tutustelu PUHUMALLA vaikka sana kerrallaan.
Minä välillä nauraa hymistelin ja välillä kyynelehdin kirjan matkassa. Eleanorin jurous ja tölväisyt ovat mainioita, ja jotenkin voin samaistua häneen, sillä olin itsekin melko tönkkösanainen teini. Ehkä vielä nykyäänkin. Park taas on aivan mainio tyyppi, joka osaa nähdä Eleanorin kauneuden eikä hätkähdä tämän töksäyttelyistä, vaikka alussa pitää tyttöä ihan liian omituisena.
Jos et halua, että sua katsotaan, Park oli silloin ajatellut, älä pidä kalan syöttejä hiuksissasi. Sillä oli kai romulaatikko korurasiana. Vaikka ei kaikki sen jutut näyttäneet tyhmiltä...
--- "Tunnetko sä sen?" Cal kysyi.
"En", Park sanoi nopeasti. "Se kulkee samalla bussilla. Se on outo."
--- "Tunnetko sä sen?" Cal kysyi.
"En", Park sanoi nopeasti. "Se kulkee samalla bussilla. Se on outo."
Eleanorin kotona on jatkuva väkivallan uhka, sillä hänen isäpuolensa on viinaan menevä ja räyhäluonteinen. Eleanor saa monena yönä hyssytellä pienempiä sisaruksiaan ja kuunnella, kuinka isäpuoli kohtelee hänen äitiään kaltoin. Itselläni nousee kiukku Eleanorin äitiä kohtaan, kun hän antaa tämän jatkua. Olisi pitänyt jo siinä vaiheessa tajuta, kun Eleanor passitetaan pois kotoaan viereiden huostaan, vain koska isäpuoli ei voi sietää häntä. Onneksi Eleanor löytää Parkin tuekseen.
Eleanorin itsetunto on pohjamudissa isäpuolensa vuoksi, mutta asiaa ei myöskään helpota se, että koulussa häntä nimitellään ja kiusataan. Park kokee suunnatonta suojeluhalua tyttöä kohtaan, ja meinaa joutua jopa hankaluuksiin sen takia. Lisäksi Eleanorin biologinen isä on välinpitämätön häntä kohtaan ja tuntuu asettavan uuden perheensä etusijalle. Nämä kaikki tekevät tarinasta paikoin todella ahdistavan ja surullisen, mutta onneksi muuten kepeä tyyli pelastaa lukijan hukkumasta surun syövereihin.
Kun hän maanantaiaamuna näki Parkin seisomassa bussipysäkillä, hän alkoi kikattaa. Oikeasti kikattaa kuin joku piirrettyjen hahmo... jonka posket alkaa punoittaa ja jonka korvista putkahtelee pieniä sydämiä.
Se oli naurettavaa.
Pidän Eleanorin ja Parkin rakkaustarinassa siitä, ettei se ole mitään instalovea, vaan he tutustuvat, ihastuvat ja rakastuvat hitaasti tunnustellen. Kaikki lähtee bussissa vierekkäin istumisesta, sarjisten lukemisesta, lyhyistä keskusteluista liittyen sarjiksiin ja musiikkiin - ja käsien sekä hiusten koskettelusta. Toisin sanoen, ei tunnu yhtään epäuskottavalta siinä vaiheessa, kun Park sanoo rakastavansa. He ovat kuin Romeo ja Julia, jotka joutuvat salaamaan rakkautensa - nyt vain tosin Eleanorin perheeltä. He saavat turvasataman Parkin vakaasta, tavallisesta perheestä.
Kirjan tärkein teema on musiikki: siitä nuoripari saa ensimmäisen puheenaiheet, kun Park nauhoittaa Eleanorille kuunneltavaksi kokoelmakasetteja. Musiikki kulkee mukana koko tarinan ajan. Pidän siitä, miten vahvasti Eleanor kokee musiikin kropassaan - siihenkin minun on helppo samaistua.
Kaikkein parasta oli, että hänellä oli päässään Parkin laulut - ja jotenkin rinnassaan.
Siinä musiikissa oli jotain. Uusi tunne. Jotenkin se puristi keuhkoja ja vatsaa. Siinä oli jotain jännittävää, jotain hermostuttavaa. Eleonorista alkoi tuntua, ettei kaikki - ettei maailma - ollut sitä mitä hän oli luullut. Se oli hyvä. Se oli maailman mahtavinta.
Loppu on yhtä aikaa ihana että kamala. Mieleeni jää pyörimään monta, monta kysymystä, mutta silti olen toiveikas.
DreamWorks on ostanut Eleanor & Park -elokuvan oikeudet, mutta en löytänyt enempää tietoa siitä, miten projekti on edennyt. Elokuva-aineksia tarinassa on enemmän kuin tarpeeksi.
Arvosanani 5+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Ullan luetut kirjat
Notko, se lukeva peikko
Kirjaneidon tornihuone
Mustetta paperilla
Sivutiellä
Kirjaston kummitus
Samantyylisiä kirjoja:
Tähtiin kirjoitettu virhe: John Green
Eleanor & Park -soittolista Spotifyssä (laatinut Rainbow Rowell)
2 kommenttia:
Minäkin pidin valtavasti tästä kirjasta. Pidin ajankuvasta ja sen todenmakuisuudesta.
Tämä oli kyllä ihana kirja, minäkin rakastuin! En ole aiemmin lukenut Rowellia, mutta nyt en ihmettele että hän on hurmannut ihmisiä ympäri maailmaa. <3 Itsellenikin oli kirjassa niin tuttuja asioita, c-kasetit ja kaikki muu, joten se oli myös eräänlainen nostalgiatrippi. :)
Lähetä kommentti