Blackout: Dhonielle Clayton, Tiffany D. Jackson, Nic Stone, Angie Thomas, Ashley Woodfolk ja Nicola Yoon

Blackout: Dhonielle Clayton, Tiffany D. Jackson, Nic Stone, Angie Thomas, Ashley Woodfolk ja Nicola Yoon. Suomentanut Outi Järvinen. Otava 2022

Englanninkielinen alkuteos (2021): Blackout. Kansi: ?

"Ensikohtaamisia. Katkeria exiä. Ikuista ystävyyttä. Kuusi hurmaavaa rakkaustarinaa New Yorkin tähtitaivaan alta. Kun kaupungin sähköt katkeavat, iskevät toisenlaiset kipinät. Äkillisen helleaallon pimentämä New York City saa salaisuudet paljastumaan ‒ rakkaudet alkavat ja päättyvät, ystävyydet syvenevät ja ovet avautuvat uusille mahdollisuuksille. Newyorkilaiset nuoret kohtaavat suuria tunteita, mutta myös pieniä oivalluksia itsestään. Jokainen novellikokoelman tarina on ylistys nuoruuden ainutlaatuisille hetkille. Kuuden säkenöivän taidokkaan kirjailijan tekstit kietoutuvat yhteen lumoavasti, hehkuen lempeyttä kuin lämmin kesäilta."(Otava)

Oma arvio:

Olipas ihana aloittaa kirjavuosi tällaisella romanttisten novellien kokoelmalla. Blackout koostuu kuuden eri kirjoittajan novellista, jotka kytkeytyvät osaksi samaa tarinaa: kun eräänä päivänä koko New Yorkista katkeaa sähköt, monenlaista voi tapahtua. 

Kirjassa on kehyskertomuksena Tiffany D. Jacksonin novelli Pitkä marssi, joka on jaettu viiteen eri näytökseen. Nämä viisi muuta novellia sitten lomittuvat hyvin luontevasti tämän kehystarinan väleihin. Kaikissa novelleissa keskeisinä henkilöinä on ruskeita nuoria, jotka joko ihastuvat, rakastuvat, tai surevat menetettyä rakkauttaan. Kaikkien päämääränä on lopulta Twig-nimisen tyypin järkkäämät korttelibileet Brooklynissä. Kirjassa tärkeintä ei kuitenkaan ole määränpää, vaan matka sinne.

Tammi on menossa tutustumaan Harlemissa sijaitsevaan uuteen työharjoittelupaikkaansa, josta hän on hyvin mielissään. Mutta mitenkäs ihmeessä hänen exänsä Kareem tulee myös saman firman vastaanottoaulaan? Käy ilmi, että hyväksymiskirje on lähtenyt erehdyksessä molemmille, eivätkä he valitettavasti voi palkata kuin toisen heistä. Tammia kismittää, sillä hänen mielestään Kareem ei todellakaan ansaitse paikkaa. Mutta sitten, kuin taikaiskusta, valot sammuvat ja käy ilmi, että koko New York on pimeänä. Ei siis kirjaimellisesti, sillä on helteinen iltapäivä, mutta sähköt ovat totaalisesti poikki koko kaupungista. Kareemin kännykästä on akku lähes loppu, joten hän pyytää Tammin puhelinta lainaa. Vastentahtoisesti he lähtevät yhdessä kävelemään kohti Brooklyniä: Kareem on menossa korttelibileisiin, kun taas Tammi haluaa kotiinsa. Matkalla he joutuvat juttelemaan siitä, mikä heidän välillään meni oikein pieleen? Tunteita kun tuntuu olevan yhä...

"Tiedätkö, vähän huvittavaa että sulla on yhtäkkiä noin paljon sanottavaa mulle, vaikka oot tähän asti elänyt niinku mua ei olisi olemassakaan!" (s.61)

Muut tarinat jatkavat ajassa lineaarisesti toisaalla siitä, mitä kaikkea muille voi tapahtuakaan sähkökatkoksen aikaan: 

Sisään nenän kautta. Ulos suun kautta.

Mun päässä pyörii ne tennarit.

Kaikkia juttuja ei vain saa vaiennettua. (Valot pois. s. 29)

Nic Stonen novellissa Valot pois urheilijanuorukainen JJ Harding on juuri metrossa, kun sähkökatkos tapahtuu. Hän on menossa Brooklynin korttelibileisiin tapaamaan Tashaa, tyttöä, joka on kertonut olevansa hänestä kiinnostunut. Samassa metrovaunussa on sattumoisin Tremaine, tyyppi, jonka JJ tietää kammoavan suljettuja paikkoja, ja jonka hän 12-vuotiaana pelasti komerosta, kun koulun kiusaajatyypit hänet sinne sulloi. Niin ja on heillä vähän muutakin yhteistä...

Hän lausuu nimeni ensimmäistä kertaa, ja se kuulostaa niin ihanalta, että minulle tulee kuuma. Punastun entisestään ja olen kiitollinen siitä, että huone on ahdas ja ihoni hyvin tummaa sävyä. Hän ei varmasti huomaa mitään. (Yhteensopivat, s.79)

Ashley Woodfolkin novellissa Yhteensopivat Nella on vanhusten yhteisökodissa Althea Housessa tapaamassa Ike-pappaansa, kun sähköt katkeavat. Juuri kun Nella on sammuttamassa alkavaa tulipaloa, joka on meinannut saada alkunsa kynttilästä, rientää sisään tyttö terapiakoiransa Ziggyn kanssa. Jocelyn eli Joss on kauneinta, mitä Nella on ikinä nähnyt. Kun pappa huomaa hukanneensa edesmenneen mummin kuvan lompakostaan, tytöt lähtevät sitä yhdessä etsimään. Samalla he tutustuvat toisiinsa.

En minä pysty. Sanat ovat solmussa sisälläni. (Suuria rakkaustarinoita...ja pölyä, s. 126)

Dhonielle Claytonin novellissa Suuria rakkaustarinoita...ja pölyä seikkaillaan New Yorkin kaupunginkirjastossa, ja kello on jo raksuttanut iltakahdeksaan. Kirjastoa ollaan sulkemassa, mutta hyvät ystävykset Lana ja Tristán jäävät vielä seikkailemaan kirjaston käytäville (lähinnä Lanan toiveesta) ja pakoilemaan vartijaa, ennen kuin suuntaavat korttelibileisiin. Lanaa vaivaa eräs asia, jonka hän haluaisi Tristánille tunnustaa.

Mä sain nimittäin siltä viestin muutama tunti sitten.

Onko mulla mitään mahiksia?

Luin sen, mutta en vastannut.

Koska en tiedä, mitä vastaisin.

Mikä tekee musta paskan tyttöystävän. (No sleep till Brooklyn. s. 168)

Samaan aikaan, iltayhdeksältä turistibussi maleksii pitkin sekasorron vallassa olevia New Yorkin katuja lastinaan luokkaretkellä olevia lukiolaisia, jotka ovat tulleet Jacksonin kaupungista saakka. Angie Thomasin novellissa No sleep till Brooklyn Kaylalla on ongelma: hän rakastaa kyllä vieressä istuvaa poikaystäväänsä Tre'Shawnia, joka kyllä välillä kohtelee häntä kehnosti, mutta on salaa rakastunut Micahiin, joka istuu myös samassa bussissa. Bussissa on siis melkoisen kuumat paikat, sen voi taata.

Kolme Abba-biisiä, ja haluan jo epätoivoisesti päästä pakoon omasta autosta. Ihan oikein mulle, koska suututin klassisen primadonna-matkustajan näillä filosofiapuheilla. ( Seymour & Grace, s.212)

Iltakymmenen aikaan Grace istuu taksissa matkalla bileisiin, kun hän ajautuu erikoiseen, filosofiseen keskusteluun kuuman (ja nuoren) taksikuskinsa Seymourin kanssa Nicola Yoonin novellissa Seymour ja Grace. Harmillisesti taksista loppuu bensa ja taksikuski lupaa kohteliaasti saattaa kävellen Gracen bileisiin. Tässä novellissa vuorottelevat sekä Gracen että Seymourin näkökulmat.

Novellikokoelman tapahtumat kiteytyvät noihin korttelibileisiin, joissa kuumat katutyyliset rytmit, helteisen päivän kaiku ja sähkökatkon aiheuttama epävarmuus saavat ihmiset juhlimaan ja nauttimaan toisensa seurasta. 

Kirjassa on tosi ihana idea, joka toimii minusta hyvin. Novellit ovat melko samantyylisiä ja -tasoisia. Yoonin novelli jäi hiukan valjuksi, enkä innostunut myöskään Claytonin novellista alaviitteineen. Eniten pidin Woodfolkin novellista Yhteensopivat, vaikka siinä onkin kieltämättä hiukan kliseinen asetelma: pappa järjestää lapsenlapsensa yhteen nätin tytön kanssa, jonka tietää myös tykkäävän tytöistä.  Romansseihin on saatu kivasti sateenkaaren kirjavuutta mukaan. Hyvin ennalta-arvattaviahan nämä kaikki ovat ja odotin ehkä hieman enemmän tunnekuohuja tältä kokoelmalta, sillä nyt jäi hiukan vaisuksi kokonaisuus. Rasismia käsiteltiin jonkin verran lähinnä sivumennen, ja perheen ja yhteisön merkitys tuli esille, sillä monilla oli sähkökatkon sattuessa huoli perheenjäsenistään. Ukkeja ja mummoja käytiin katsomassa vanhainkodeissa, ja heidän rakkaustarinoitaan muisteltiin vastaavan sähkökatkon sattuessa aiemmin vuonna 1977. Kaikki pitävät huolta toisistaan, kaunoja saadaan sovittua, rakkaudentunnustuksia sanottua ja väärinkäsityksiä oikaistua. 

Tämä on tosi ihana lisä nuorten aikuisten novelleihin, ja lähtee ehdottomasti yläkoululaisten vinkkauspakettiin edustamaan romanttista luettavaa. Tätä voi tavallaan käsitellä kokonaisena romaanina tai sitten novellikokoelmana.

Arvosanani 4-

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

-

Muita romanttisia YA-novellikokoelmia:

My True Love Gave To Me - Twelve Winter Romances: Stephanie Perkins (edit.)

Let It Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa: John Green, Maureen Johnson ja Lauren Myracle

Sade on kaikille sama: Nadja Sumanen

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

39. Novellikokoelma

Booklist Queen -haaste saa ruksin kohtaan:

About a Difficult choice

Seinäjoen kirjaston haaste saa merkinnän kohtaan:

Kirjassa ollaan kulkuvälineessä

Popsugar haaste saa ruksin kohtaan:

A Book featuring a party

YA-spefihaasteen ruksin kohdasta:

Rodullistettu kirjailija

Kenties tapan sinut vielä -sarja: J.S.Meresmaa

 Kenties tapan sinut vielä: J.S. Meresmaa. Karisto 2022 (Kenties tapan sinut vielä #1)

Kansi: Saana Nyqvist

"Veretseisauttava jännitystarina pojasta, joka tapaa vampyyrin.

E-urheilijan urasta haaveilevan Aleksin jäätelöbaarireissu saa kauhistuttavan käänteen, kun naapuripöydän tyttö houkuttelee hänet syrjäiselle jättömaalle, raskaan metallioven luo. Käsittämättömillä voimilla tyttö kiskaisee Aleksin pimeyteen. Mutta päätyminen bunkkeriin nälkäisen vampyyrin kanssa on vasta alkua...

Vampyyrien kuolematonta lumoa hehkuva notkea fantasiajännäri pitää otteessaan viimeiselle sivulle saakka. "(Karisto)

Oma arvio:

Onko vampyyrin ja ihmisen välinen romanssi sellainen aihe, joka on jo kaluttu loppuun? Vai vieläkö siitä saisi kiinnostavan ja jännittävän tarinan, joka toisi lisäksi jotain uutta vampyyriaiheeseen?

J.S. Meresmaan Kenties tapan sinut vielä on kirja, jolla voisi houkutella sitä hankalinta kohderyhmää, eli yläkouluikäisiä ja ehkä mahdollisesti myös amispoikia tarttumaan kirjaan. Kirja on ensinnäkin hyvin pieni, siinä on vain 135 sivua. Kirjan päähenkilö on amiksen sähkölinjalla opiskeleva Aleksi, joka harrastaa pelaamista hyvin tavoitteellisesti. Kirjassa ei ole sitä perinteistä asetelmaa, että tyttö on se avuton ja suojeltava yksilö, jonka yliluonnollinen olento ottaa suojelukseensa, vaan nyt Aleksi on se, jota viedään.

Aleksi kertoo kirjassa tarinaansa menneessä muodossa. Tarina alkaa Aleksin hätääntyneellä nauhoitteella, jossa hän kertoo ystävänsä Noran kadonneen. Nauhoitepätkät rytmittävät tekstiä loppuun saakka.

Mitä sä tekisit tilanteessa, jossa sun on valittava

kahden huonon vaihtoehdon välillä?

Millä perusteella valitset sen, minkä valitset? (s.120)

Aleksi tapaa Noran sattumoisin jäätelöbaarissa, kun hän hakee lohtua pilalle menneen pelisession jälkeen. Tytön erikoiset silmät, olemus ja päällekäyvä tyyli saavat epävarman pojan hämilleen, etenkin kun tämä lyöttäytyy saman tien pojan seuraan. Aleksi ei osaa olla varuillaan, kun tyttö jo vie tätä teollisuusalueelle ja johonkin hämyiseen bunkkeriin, jossa meinaa purra tätä. Jokin kuitenkin keskeyttää tilanteen, nimittäin Noran rasittava, psykopaattinen vampyyriveli Kaspar, joka haluaa pilailla siskonsa kustannuksella.

"Eli jos mä opetan sua pelaan, sä et tapa mua?" (s.55)

Aleksin yrittäessä toipua järkytyksestä hän jatkaa pelaamista ystävänsä Roopen kanssa ja kohtaaminen tuon viehkeän vampyyritytön kanssa alkaa tuntua jo harhalta. Sitten eräänä iltana Roopen ulkoiluttaessa Hertta-koiraansa, puussa istuskelee tuttu tyttö. Nora oli yllättävän kiinnostunut Aleksista ja kyselee tämän peliharrastuksesta.  Hän vaatii päästä näkemään, kun Aleksi pelaa. Vampyyrien tapaan Nina osaa hurmata, aistii toisen elintoiminnot ja tuoksut tarkasti, ja on vanhempi kuin miltä näyttää. Tämä käy välillä ilmi vanhahtavista sanoista hänen puheessaan. Hauskaa on se, että raa'at pelit eivät tyttöä kiinnosta vaan The Sims on lopulta se, johon Nina koukuttuu niin, että Aleksin on laitettava vanha peliläppäri kuntoon yllärivierastaan varten, joka alkaa ilmaantua pojan huoneeseen säännöllisesti. Norasta ja Aleksista tulee ystäviä. 

Nyt kun tulin ajatelleeksi, oli aika mukavaa, että Nora oli musta huolissaan. Se tarkoitti, että se välitti. Mun rintaan sytty lämpö, joka laajeni ja hehkui. (s.102)

Tilanne alkaa kuitenkin eskaloitua nopeasti. Alkuun Nora hermostuu, kun Aleksi kyselee Kasparista ja tämän äidistään, joka on kuollut, eikä tyttöä näy viikkoihin pojan huoneessa. Aleksi huomaa kaipaavansa tuota hassua tyttöä. Yhtäkkiä Aleksi huomaa olevansa suuressa vaarassa, eikä hänen ystävänsäkään ole välttämättä enää turvassa.

Tämä kirja saa hyvin mahdutettua sisäänsä napakan, jännittävän urbaanifantasiatarinan, jossa säilyy koko ajan oma hyytävä ja pahaenteinen tunnelmansa. Vaikka kirjan asetelma tuo kieltämättä vahvasti mieleen sen tunnetuimman YA-vampyyrissaagan eli Twilightin, ei se kuitenkaan ole täysin sen kopio. Vaikka Aleksi onkin tarinan pelastettava, ei hän ole Twilightin Bellan tapaan ihan niin vietävissä oleva ja täysin lumoutunut uudesta tuttavuudestaan. Myöskään rakkaustarina ei mene niin imelyyksiin, vaan Noran ja Aleksin ystävyys on vahvemmassa osassa.

Olen hiukan paksumpien kirjojen kuin tämä ystävä syystäkin; kun sivuja on reilut sata, ei kirjan maailmaan ja hahmoihin ja juoneen pääse samalla lailla uppoutumaan ja kiintymään, kun kirja onkin jo hujauksessa luettu. Jäin miettimään, miten mahtava tämä olisikaan ollut paisutettuna vaikkapa 300-400-sivuiseksi romaaniksi. Mutta ymmärrän, miksi tämä on näin kevyt kooltaan. Näitä ohuempiakin fantasiatarinoita tarvitaan kipeästi nuorten lukutaidon heiketessä. Toisaalta, lyhyt mutta näinkin taitavasti rakennettu tarina jättää lukijan vielä hetkeksi kirjan maailmaan ja saa miettimään, mitä kaikkea vielä voisikaan tapahtua.

Arvosanani 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

Luetaanko tämä

Lukupino

Kirsin kirjanurkka

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan: 

23. Pieni kirja

Booklist Queen -haaste saa ruksin kohtaan:

Catchy title

Seinäjoen lukuhaasteessa merkitsen kirjan kohtaan:

18. Kirjassa ollaan kotona

Popsugar-haaste saa merkin kohtaan:

A Book you can read in one sitting

YA-spefihaaste saa kirjan kohtaan:

Kotimainen kirja

Kunnes tapamme taas: J.S. Meresmaa. Karisto 2023 (Kenties tapan sinut vielä #2)

Kansi: Saana Nyqvist

"Vertahyytävä jännitystarina pojasta, josta tuli vampyyri.

17-vuotias Roope on aloittanut uuden epäelämän vampyyrina. Se ei ole kovin helppoa, sillä Roopen verikammo tekee syömisestä lähes mahdotonta eikä entisen elämän hylkääminen onnistu ilman kipuja. Ikävä perhettä ja parasta ystävää Aleksia kohtaan on kova, mutta erityisesti viimeksimainitun veren tuoksu on aivan liian houkutteleva. Pystyykö Roope vastustamaan petoa itsessään?

Palkitun kirjailijan notkea fantasiajännäri hehkuu vampyyrien kuolematonta lumoa ja pitää otteessaan viimeiselle sivulle saakka. Kirja on itsenäinen jatko-osa kehutulle Kenties tapan sinut vielä -nuortenromaanille." (Karisto)

Oma arvio:

* Tässä postauksessa on oleellinen juonipaljastus edellisestä osasta, joten jos eka osa on lukematta etkä halua tietää, suosittelen jättämään tämän arvion vielä lukematta* 

Kenties tapan sinut vielä jäi sen verran jännään kohtaan, että jatko-osa oli kovin toivottu ja odotettu. Kunnes tapamme taas kertoo nyt asiat Roopen, Aleksin parhaan kaverin näkökulmasta. Edellisessä osassa Aleksi joutui turvautumaan Noran apuun, sillä Roope olisi menehtynyt verenhukkaan Kasparin hyökkäyksen takia. Noran täytyi muuttaa Aleksin paras kaveri vampyyriksi. Tässä kirjassa keskitytään Roopen tuntemuksiin ja ajatuksiin siitä, mitä kaikkea muutos tuo tullessaan.

Vampyyrit ovat todellisia. Tätä ei koulussa opetettu. (s.10)

Nora pitää Roopesta hyvää huolta, sillä se kuuluu lajin luonteeseen, kun on sattunut synnyttämään uuden vampyyrin eli on luojavampyyrin roolissa. Heidän täytyy piileksiä syrjäisessä mökissä kaukana ihmisasutuksista, kun nuori vampyyri Roope käy vielä läpi muutostaan. Kaiken huipuksi hänellä on verikammo. Vaikka veren juominen ällöttää, veressä virtaavat strixit pitävät huolen siitä, että se on ainoa oikea ravinto. 

Mä tunnen kyllä ruumiini janon. On vain hemmetin vaikea hyväksyä, että se on verenjanoa. Hyi oikeasti nyt. (s. 28)

Aleksi viestittelee Noran kanssa ystävänsä tilasta, mutta Nora vannottaa Aleksia pysymään kaukana heistä. Roopen kaksoissisko Iiris on vaikeampi pala, ja Roope käykin salaa vakoilemassa, miten hänen siskonsa voi. Muulla perheellä ei ole helppoa, koska Roope on vain yhtäkkiä kadonnut heidän elämästään. Käyttääkö hän huumeita? Onko hän edes elossa?

Mä en ole enää ihminen.

Ei sitä pysty käsittämään. (s.61)

Minusta tämä jatko-osa on huomattavasti syvällisempi, synkempi ja tiiviimpi kuin ensimmäinen osa. Roopen tunteita, aistimuksia ja ajatuksia on kuvattu ihailtavan tarkasti ja todentuntuisesti. Täydellinen vampyyrina olon kuvaus, mitä olen koskaan ennen lukenut. Kirjan tunnelma on jotenkin hämyisen ja toivottoman välimaastosta, mutta toivoakaan ei ole heitetty romukoppaan. Norasta saa hyvin sympaattisen kuvan tämän kirjan perusteella, etenkin kun hän avaa hieman menneisyyttään Roopelle. Kasparin erikoisuus ja epävakaisuus  korostuu entisestään tässä kirjassa, ja hänen ja Noran sisarussuhde saakin kirjan lopussa mielenkiintoisen ratkaisun. Kiehtovia piirteitä on havaittavissa myös Roopen tunteissa ystäväänsä Aleksia kohtaan. Kirjan loppu saa taas janoamaan jatkoa sarjaan yhtä paljon kuin vampyyri janoaa verta.

Jos ajattelen tätä kirjaa vinkkauksien kannalta, tämä voi olla hiukan vaikeampi myydä yläkoululaisille kuin hiukan toiminnallisempaa Kenties tapan sinut vielä -avausosaa. Harvemminpa sitä kuitenkaan kakkososia vinkataankaan. Itse kuitenkin nautin tämän kirjan lukemisesta jopa hiukan enemmän kuin ensimmäisen osan. 

Arvosanani 4,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muualla:

Siniset helmet

YLE

Lastenkirjahylly

Samantyylistä luettavaa:

Stephenie Meyer: Twilight-saaga

Sini Helminen: Hurme

Sini Helminen: Kiven sisässä (Väkiveriset)

Firekeeper´s daughter: Angeline Boulley

 Firekeeper's daughter: Angeline Boulley. Rock the Boat 2021. 

Kansi: Moses Lunham

"Keep the Secret. Live the Lie. Earn your Truth.

For fans of Angie Thomas and Tommy Orange comes a ground-breaking YA thriller about a Native American teen who must root out the corruption in her community

Eighteen-year-old Daunis's mixed heritage has always made her feel like an outsider, both in her hometown and on the nearby Ojibwe reservation. When she witnesses a shocking murder, she reluctantly agrees to be part of a covert FBI operation into a series of drug-related deaths.

But the deceptions - and deaths - keep piling up and soon the threat strikes too close to home. Now Daunis must decide what it means to be a strong Anishinaabe kwe (Ojibwe woman) and how far she'll go to protect her community, even if it tears apart the only world she's ever known.(Rock the Boat)

Oma arvio:

Ostin itselleni joululahjaksi tämän Angeline Boulleyn esikoisteoksen, joka voitti Goodreadsissa Paras YA 2021 -äänestyksen ja oli myös ehdolla paras esikoisteos -kategoriassa. Kirja on myös Reese Witherspoon Book Club Pick, eli ilmeisesti Yhdysvalloissa kovinkin suositun kirjaklubin suosituslistalla. New York Timesin bestseller-listalla tämä on kavunnut sijalle 1. Kovasti tätä siis hehkutetaan kaikkialla, ja kun sain vielä tietää, että tästä on tulossa Netflix-sarja tänä keväänä, päätin hemmotella itseäni tilaamalla tämän. 

Minua kiehtoo Amerikan alkuperäiskansat ja heidän perinteet, joten silläkin perustelin valintaani. Nykyään alkaa YA-kirjallisuudessa olla onneksi hieman homogeenisempiä henkilöhahmoja ja sitä myöten lukijalle esitellään erilaisia kulttuureja, kuten viime syksynä ilmestyneessä Hautausmaan pojat -romaanissa, jossa keskiössä oli meksikolaiset Kuolleiden päivän perinteet, tai esimerkiksi Elizabeth Acevedon ja Angie Thomasin teokset, joissa päähenkilönä ei ole se perus valkoihoinen, valtaväestöön kuuluva heterotyttö.

Kirjan minäkertojan, 18-vuotiaan Daunis Lorenza Fontainen päivittäiseen rutiiniin kuuluvat aamuiset juoksulenkit, jota ennen hän lausuu ääneen rukouksensa esi-isilleen. Juoksun jälkeen hän käy EverCare-hoitolaitoksessa katsomassa vakavasti sairasta, parin kuukauden takaisesta sydänkohtauksesta toipuvaa isoäitiään, Grand Maryä, ennen kuin menee kouluun. Hänellä on menossa viimeinen lukiovuosi ja hänen alkuperäisenä tarkoituksenaan oli lähteä opiskelemaan Michiganin yliopistoon, mutta isoäidin sairauden ja David-enonsa poismenon vuoksi hän on muuttanut suunnitelmiaan, ja ilmoittaa lähimmäisilleen jäävänsä opiskelemaan ainakin vuodeksi Lake Superior State -yliopistoon. Daunis on erityisen kiinnostunut luonnontieteistä, ja myös hänen edesmennyt enonsa opetti lukiossa biologiaa. Daunisin on tarkoitus jatkaa hänen italialaisjuurisen äidin puolen sukunsa, Fontainen perintöä yliopistokoulutettuna ja rikkoa myytti huonosti koulutetuista intiaaneista. Yksi Sault High -kampuksen rakennuksista on jopa nimetty Daunisin isoisän mukaan. 

Daunisilla on myös toinen perhe veljeään surevan äitinsä ja sairaan isoäitinsä lisäksi: hänen isänsä suku asuu pienellä Sugar Islandilla, Ojibwe-alkuperäisväestön reservaatioalueella, sillä Daunis kuuluu isänsä puolelta Ojibwe-heimon Firekeeperien sukuun. Isä on kuollut, mutta saarella asuu rakas velipuoli Levi ja tämän äiti Dana, sekä ihana, mutta jämäkkä täti ja Art-setä suloisine lapsineen. Daunis osallistuu säännöllisesti Sugar Islandin perinteisiin tapahtumiin, kuten powwowiin, sekä on muutenkin mukana tätinsä ja veljensä elämässä. Jääkiekkoa pelaava Levi-veli on erityisen rakas ja hän ilahtuukin kuullessaan Daunisin jäävän samaan yliopistoon ainakin vuodeksi.  Vaikka Daunis kokee olevansa osa Ojibwe-heimon kulttuuriperimöää, hän kokee välillä epämääräistä kuulumattomuuden tunnetta saarella vieraillessaan, sillä häntä ei ole koskaan virallisesti hyväksytty Ojibwe-heimon jäseneksi eikä hänelle esimerkiksi makseta ollenkaan omia osuuksia heimon hotelli- ja kasinotuloista, joita esimerkiksi Levi automaattisesti saa. Vaikka Daunis tietää olevansa Anishiwaabe Kne, hän  ei tunnu kuuluvansa täysin minnekään. 

"Um... girls are after you," I tattle. It sounds stupid as soon as I hear myself.

" Thank you for the warning." His wide smile tugs at the end of his scar. (s. 43)

Levin joukkueeseen tulee uusi poika, Jamie Johnson, jolla on mystinen arpi otsassaan. Daunis ja hänen paras ystävänsä Lily ovat tohkeissaan, vaikka Daunis on aina vannonut, ettei sekaannu muihin jääkiekkoilijoihin.  (Hän on myös itse pelannut aiemmin jääkiekkoa ja ollut vieläpä tosi hyvä.) Hänellä on muutenkin paha maku suussa miehistä ylipäänsä, sillä hänen teoriansa mukaan he eivät osaa muuta kuin valehdella. Daunis käyttää termiä guy lies eli miesvalheet. Edellinen suhde TJ:n kanssa jätti häneen arvet, kun tämä jätti hänet yllättäen. (Hauska yksityiskohta muuten, että TJ:n oikea nimi on Toivo John, ja hänen kerrotaankin olevan suomensukuinen.) Levi kuitenkin tutustuttaa Jamien heti siskoonsa, ja Daunis huomaa viihtyvänsä tuon mukavan pojan kanssa. He käyvät yhdessä juoksemassa ja juttelevat asioista, mutta James on kumman vaitonainen omista asioistaan. Daunis ei oikein saa hänestä selkoa. Sitä paitsi Jamiella on tyttöystävä entisessä kotipuolessaan, joten se siitä.

I will not be That Girl, no matter how much Jamie's eyes sparkle with delight that ripples warmly to every cell in my body. (s.70)

Sitten tapahtuu kauheita, joka kääntää mukavasta alkaneen kirjan tapahtumat jännäriksi. Vuotuisen Powwowin jälkeen teineillä on omat bileensä, joihin kuuluu kaljaa ja nuotiolla hengailua. Daunis ja Jamie menevät sinne myös, ja Lilyn on tarkoitus tulla myöhemmin, kun hän saa selvitettyä asiat exänsä Travisin kanssa. Travis on ollut Daunisillekin hyvin tärkeä tyyppi, kunnes hänestä tuli monen ikäisensä tapaan meth head eli metamfetamiiniriippuvainen. Lily yrittää nyt vakuuttaa Travisille, etteivät he enää voi olla yhdessä. Tapahtuu kuitenkin jotakin kamalaa, jota Daunis joutuu valitettavasti todistamaan. Suuren menetyksen lisäksi Daunis saa tietää, miksi Jamie ja hänen isänsä, lukion biologianopettajaksi palkattu Ron, ovat tulleet Chippewaan. Daunis kokee kertaheitolla raastavaa surua, petetyksi tulemista ja epätoivoa sen suhteen, millaisen valinnan hän tulee tekemään. 

"Dont't you know, Jamie? Love is a promise. And promises you don't keep are the worst lies of all." (s. 356)

Saaren välikohtauksen jälkeen alkaa kamala tapahtumien vyyhti, johon kuuluu kadonneita ja myöhemmin meth-yliannostukseen kuolleina löytyneitä teinityttöjä, hallusinoivia sieniä, metamfetamiinisalakuljetusvyyhti, epäilyttävästi käyttäytyviä aikuisia, FBI-tutkimuksia ja sen sellaista. Daunis joutuu keskelle sellaista, mihin hän ei olisi koskaan uskonut joutuvansa. Hän joutuu nyt itse valehtelemaan lähimmäisilleen, mutta hän uskoo tekevänsä sen hyvän nimissä. Jännittävien tapahtumien lomassa Daunis etsii itseään, paljastaa lukijalle, miksei enää pelaa jääkiekkoa, kokee rakkauden ja saa pettyä lähimmäiseensä, johon on aina uskonut voivansa luottaa.

Left your boots outside and now they're by the outhouse? That's the Little People.

Shoelaces tied in knots? Them Little People are playing trick on ya.

Firewood scattered on the ground instead of stacked? Must've been the Little People. 

I never heard anyone say anything bad about the Little People...until Travis. (s. 295)

Kirjan juoni etenee hyvin koukuttavasti, joten tätä ei meinannut malttaa laskea käsistään. Daunis on päähenkilö, josta on vaikea olla pitämättä: hän on maanläheinen, rehti nuori nainen, mutta myös hyvin päämäärätietoinen ja ylpeä juuristaan, vaikka kokeekin välillä olonsa hapuilevaksi. Hän välittää lähimmäisistään. Juonivetoinen kirja esittelee samalla Ojibwe-heimon perinteitä ja uskomuksia, joita Daunis syvästi kunnioittaa. Daunisin suvun nimi Firekeeper tulee siitä, että heidän tehtävänään on ollut aina sytyttää uhritulia erilaisiin hengellisiin seremonioihin. He myös uskovat erilaisiin henkiolentoihin, kuten eräänlaisiin menninkäisiin (little people), joita asustaa metsässä. Heillä on myös omat kurinpitomenetelmänsä: blanket party tarkoittaa sitä, että naiselle pahaa tehnyt mies kääritään yöllä peittoon, viedään metsään ja kaltoinkohdellun naisen serkut hakkaavat miehestä pahan pois. Daunisin tätä lähtee eräänäkin yönä tällaisen tapauksen johdosta talostaan, eikä suostu ottamaan Daunista mukaan, vaikka tämä haluaisi kovasti.

Firekeepers strike the fire for ceremonies, funerals, sweat lodges, and other cultural events where our prayers are carried by the smoke to Creator. A ceremonial fire is special; you don't roast marshmallows or sing forty-niner songs at it. (s. 99) 

Mainittakoon vielä, että kirjan keskeinen tapahtumapaikka, Sugar Island, on oikeasti olemassa oleva saari Michiganin Chippewassa, St. Marys River -joella ja sinne pääsee vain lautalla. Kirjailija kertoo jälkisanoissaan halunneensa tuoda esille joitakin todellisia Amerikan intiaaniväestön epäkohtia. Esimerkiksi naisten kokema väkivalta on valitettavan yleistä alkuperäisväestön keskuudessa: 84 % heistä on kokenut väkivaltaa ja 56 % seksuaalista väkivaltaa. (Kirjassa on yksi kohtaus, jossa kuvataan raiskaus.) Hänen koulussaan oli myös peitetehtävissä huumepoliisi soluttautuneena tavalliseksi oppilaaksi, joten siitä hän sai idean tämän kirjan juoneen. 

Firekeeper's daughter on kyllä maineensa veroinen kirja. Se on sopivalla tavalla jännittävä, mutta myös tavattoman realistinen ja hätkähdyttävä. Kirjan romantiikkaosio loksahtaa juonen sekaan vaivattomasti eikä puske liikaa esiin, vaikka olisin ehkä toivonut siihen vielä jotain pientä lisää. Siksi annoin miinuksen vitosen perään. Mikä mahtavinta, tästä on tulossa Netflix-sarja tämän vuoden huhtikuussa, kuten tuossa alussa jo hehkutin! Luulisin, että tämä myös tullaan suomentamaan lähivuosina, sillä olisi suorastaan rikos jättää se tekemättä.

Arvosanani 5-

Tämän kirjan olen ostanut itselleni.

Muissa blogeissa;

Always with a book

Whispering Stories

Library Looter

Confessions of a YA reader

The Black Book Blog

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön

Booklist Queen -haaste saa ruksin kohtaan:

Reese Witherspoon Book Club Pick

Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaastebingo saa ruksin kohtaan:

5. Kirja, jossa ollaan saarella

Popsugar-haasteessa merkitsen kirjan kohtaan:

A Book Becoming a TV series or movie in 2022

YA-spefihaaste saa ruksin kohtaan (okei, hoksasin myöhemmin, ettei tää nyt ole spefiä, mutta koska ehdin jo merkitä sen tuonne haasteeseen, ei kai ole niin vakavaa):

Kirjasta tehty elokuva tai tv-sarja

Stay another day: Juno Dawson

 Stay another day: Juno Dawson. Quercus 2021.

"When three very different siblings, Fern, Rowan and Willow, go home for a Christmas reunion at their family home in Edinburgh, it's not long before some VERY BIG SECRETS threaten their cosy holiday ...

The McAllister house on Arboretum Road has seen 120 Christmases since its completion.

This year, FERN is bringing her gorgeous boyfriend home and she wants everything to be perfect.

But her twin brother ROWAN would rather go on the pull than pull crackers with the family.

And their younger sister WILLOW is terrified of Christmas Day.

With FOUR sleeps till Christmas,
THREE secretive siblings,
TWO hot houseguests,
And ONE juicy secret ...
This Christmas, there will be some BIG surprises under the tree.

Sometimes at Christmas, you don't get what you want, you get what you need..."

Oma arvio:

Tämän kirjan arvio venähti nyt hiukkasen pitkälle tammikuun puolelle, vaikka olisi ollut kiva esitellä näin jouluinen YA-kirja blogissani joulun tienoilla. Tässä on nyt ollut kuitenkin vähän kaikkea, etten ole ehtinyt tästä bloggaamaan kuin vasta nyt.

Juno Dawson, joka vakuutti minut jo suomennetuilla Mallikappale-  ja Ihmemaa -romaaneillaan, on kirjoittanut herkullisen täsmäjoulukirjan nuorille aikuisille, josta ei puutu ihmissuhdedraamaa, sateenkaarevuutta, mielenterveysteemaa eikä jouluisuuttakaan. Oikein nautittava ja hauskakin oli tämä!

Kirjan keskeisinä henkilöinä ovat parikymppiset kaksoset, Fern ja Rowan, jotka saapuvat 22. joulukuuta kumpikin seuralaisineen perheensä hulppeaan kotitaloon perinteiseen joulunviettoon. Fern, joka tunnetaan kaksosista harkitsevaisempana ja fiksumpana, tuo ensimmäistä kertaa näytille ruskeaihoisen komistuksen, poikaystävänsä Thomin. Rowanin, joka tunnetaan perheen huithapelinä, mukana tulee hänen paras ystävänsä, muunsukupuolinen Syd. McAllisterin perhe on konservatiivista sorttia, joten kumpaakin hiukan jännittää, miten heidän vanhempansa osaavat käyttäytyä ei-niin-heterogeenisten vieraiden kanssa. 

I do not want to die, but that doesn't make food less terrifying. And I know what's real and what's fake. We're so far past this being about me being skinny of fat. Now it's just terror that lives inside me. (s.165)

Sitten on tietysti Willow, yhä kotona asuva 17-vuotias pikkusisko, jolle joulunvietto on suoranainen kauhistus. Hän nimittäin sairastaa syömishäiriötä, eikä syömisten ympärille keskittyvät juhlat ole hänelle helppoja, etenkään kun kaikki kyttäävät hänen jokaista suupalaansa. Willow ilostuu kuitenkin Sydin tulosta, sillä pienen varauksen jälkeen hän hyväksyy tämän uskotukseen ja saa hänestä paljon tukea. 

***SEURAA PIENI SPOILAUS JUONESTA; SKIPPAA KAKSI SEURAAVAA KAPPALETTA, JOS ET HALUA TIETÄÄ LIIKAA! ***

Fern rakastaa joulua, ja hänelle kaikki perheen perinteet ovat erityisen tärkeitä. Rowan ei taas välittäisi koko juhlasta. Kirjan mehukkain yllätys liittyy Fernin poikaystävään, Thomiin, jonka kanssa Rowanin kaksoissisko on seurustellut jo parisen vuotta. Rowan ja Thom ovat nimittäin viettäneet vuosi sitten jouluna yhteisen yön, ja vähän enemmänkin, Rowanin ollessa töissä ranskalaisessa hiihtokeskuksen baarissa. Heillä itse asiassa klikkasi todella hyvin, mutta homma jäi sikseen, sillä Rowan ei halunnut päästää ketään liikaa ihon alle. Thomilla ja Fernillä oli tuolloin, edellisenä jouluna, tauko seurustelusta, sillä Thomin tunnustaessa bi-seksuaalisuutensa Fernille tämä järkyttyi hetkeksi. Rowan ei luonnollisestikaan tiennyt Thomin exän olevan hänen kaksoissisarensa. 

Kirjan herkullisinta antia on juuri Thomin ja Rowanin salailu suhteestaan, jossa pian myös Syd ja Willow ovat mukana, mutta myös suuri paljastus, kun asiat viimein lävähtävät hyvin dramaattisesti julki. Thomin ja Rowanin välillä kuohuu, mutta skismaa on myös muiden välillä.

****

Myös muilla on salaisuuksia. MacAllisterin vanhemmilla on jotain kerrottavaa lapsilleen, ja Fern tapaa kaupassa exänsä Hamishin, joka aiheuttaa yhä jänniä tuntemuksia hänessä. Kun perheen patoutumat purkautuvat jouluaattoiltana, salaisuudet tulevat julki ja Fern lakkaa käyttäytymästä siivosti ja harkitusti, hän lähtee vanhojen ystäviensä kanssa bilettämään reiveihin - ja tapaa siellä myös Hamishin. Kaikki tuntuu olevan sekaisin koko perheessä, mutta voiko asiat vielä korjaantua? Onko sittenkin hyvä, että kissa nostettiin pöydälle?

I want a night off. Tonight I'll be Rowan. (s. 204)

Stay another day on kaiken sen ihmissuhdedraaman takana hieno tarina sisarussuhteista, seksuaali-identiteetistä, mielenterveysongelmista ja tietenkin intohimoisesta rakkaudesta. Willowin syömishäiriö on aika keskeisessä roolissa, sillä se vaikuttaa niin vahvasti perheen dynamiikkaan. Kirja on viihdyttävä, nopsalukuinen ja hauskakin kaikessa järjettömyydessään. Välillä tuntui, että meneekö tämä nyt jopa liian överiksi, mutta toisaalta sitten ei - antaa mennä! Sopii mainiosti joulun ajan lukemistoon, sillä tässä on hyvin mukana McAllisterin perheen jouluperinteet. Toivottavasti tämäkin suomennettaisiin.

Hauska muuten on varoitus kirjan takakannessa: "Not suitable for younger readers." No okei, tässä on toki melko kuumia seksikohtauksia, mutta ne eivät ole kovinkaan graafisia. Fern juo kännit yhdessä välissä, mutta muuten tämä on ihan perus YA-kamaa. En nyt toki omalle seiskaluokkalaiselleni vielä suosittelisi, mutta ehkä 15+-kamaa tämä on.

Arvosanani 4+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 

Muissa blogeissa:

Katrina reads

Friendfully reading

Fran[nook] in the pages

Kaunein YA-kansi 2021 äänestyksen tulokset!

On taas ilo ilmoittaa 31.12.2021 käynnistämäni, jo järjestyksessään toisen Kaunein YA-kansiäänestyksen tulokset. Äänestysaika päättyi tänään, 9.1.2022 klo 12.00, jolloin julkistin kaikki äänet äänestyspostauksen kommentteihin ja myös omat ääneni. 

Nyt olen laskenut äänet ja kärkiyhdeksikkö on selvillä. Kymmenikköä en voi julkistaa, koska sijoja on vain yhdeksän. Äänestäjiä oli nyt lähes puolet vähemmän kuin viime vuonna, 13, kun taas vuoden 2021 alun äänestyksessä äänestäjiä oli 34. Ilmeisesti arvonta olisi kannattunut järjestää tänäkin vuonna houkuttimeksi. Kuitenkin äänet kasautuivat aika selvästi tietyille kansille. 

Voittaja sai huikeat 28 prosenttia äänistä, eli tulos oli melko selvä. Kaikkiaan 20/51 kantta sai ääniä, mikä on kuitenkin melkein samanlainen tilanne kuin viime vuonna, ja ne kaikki esittelen nyt tässä. Kiitos vielä kerran kaikille äänestäneille!

Aloitan kansikuvaäänestyksen tulokset käänteisessä järjestyksessä, eli sijasta yhdeksän:

Jaettu 9. sija (1 piste): 

 

Holly Bourne: Vuosikirja. (suom. Kristiina Vaara) Kansi: ?

Emma Luoma: Perhosten aika. Kansi: Kaisu Sandberg

Elisabeth Lim: Tyttö ja lasikenkä. (suom. Susanna Hirvikorpi) Kansi: Laura Lyytinen

Salla Simukka ja Siri Kolu (toim.): Satalatva - Kalevala uusin silmin. Kansi: Laura Lyytinen

Heidi Silvan: Tyhmästi tehty. Kansi: Karin Niemi

 

Jaettu 8 sija (3 pistettä): 

Katherine McGee: Amerikan kuninkaalliset - Majesteetti. (suom. Outi Järvinen) Kansi: Johanna Junkala, Adobestock

Kati-Annika Ansas: Tuhkataivas. Kansi: ?

Anne Muhonen: Älä unohda minua - sarjakuvaromaani. Kansi: Anne Muhonen

Victoria Aveyard: Maailmojen murtaja. (suom. Jussi Korhonen) Kansi: ?

 

7. sija (4 pistettä): 

 Sally Green: Maailmojen tulet. (suom. Meri Kapari) Kansi: ?

 

Jaettu 6. sija  (5 pistettä):

 Sini Helminen: Hurme. Kansi: Karin Niemi

Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö unelmoi. (suom. Katja Laaksonen) Kansi: Theresa Evangelista

J.S.Meresmaa: Khimaira. Kansi: Karin Niemi

 

Jaettu 5. sija (6 pistettä): 

 Zoe Sugg ja Amy McCulloch: The Magpie society - Siivenisku. (suom. Inka Parpola) Kansi: ?

Dess Terentjeva: Ihana. Kansi: Riikka Turkulainen

 

4. sija (7 pistettä): 

Magdalena Hai: Isetin solmu. Royaumen aikakirjat 2. Kansi: Nina von Rüdiger

 

Jaettu 3. sija ( 8 pistettä):

Ilkka Auer: Hornantuli. Kansi: Ilkka Auer

Anniina Mikama: Myrrys. Kansi: Riikka Turkulainen, iStockphoto

 

2. sija (11 pistettä): 

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä. (suom. Mika Kivimäki) Kansi: ?

1. sija eli voittaja (31 pistettä):

Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään. Kansi: Mirella Mäkilä

 

Onnea valtavasti voittajakannelle! Mirella Mäkilä on onnistunut tavoittamaan Mistä valo pääsee sisään -kirjan kannessa saman kauniin kimalluksen ja tunnelman, mikä viime vuoden voittajakannessakin, niin ikään Anne-Maija Aallon Korento-romaanissakin on. Aallon kirjoittaman YA:n kirjankansi voittaa jo toista kertaa peräkkäin. Huikeaa!

Onnea tietysti myös muillekin ääniä saaneille kansikuville, niiden tekijöille, kirjan kustantajille ja tietysti kirjailijoille ja kääntäjille. Näin kahden vuoden kokemuksella voin sanoa, että usein piirrostyyliset kannet saavat hyvin pisteitä, kuten esimerkiksi kakkoseksi tulleessa T.J. Klunen Talo taivaansinisellä merellä, Magdalena Hain Isetin solmussa ja Sini Helmisen Hurmeessa on. Kauniit värit (ja kimallus) houkuttelevat, kuten J.S.Meresmaan Khimairan, Dess Terentjevan Ihanan ja Holly Bournen Vuosikirjan kannessa. Tiettävästi myös kauniisti tyylitellyt fontit kirjan nimessä ja/tai palavan tulen värit vetävät, kuten Ilkka Auerin Hornantulen, Sally Greenin Maailmojen tulen  ja Heidi Silvanin Tyhmästi tehty -romaanin kannessa.

Kirjankansien kärkiyhdeksikön kuvittajina nähdään tuttuja, kotimaisia kuvittajia, mikä on aina ilahduttavaa. Karin Niemen taiteilemia kansia löytyy listalta jopa kolme, kuin myös Laura Lyytisen ja  Riikka Turkulaisen kansikuvia kaksi kummaltakin (koska en löytänyt kaikkiin kansiin tekijätietoja, heiltä voi olla enemmänkin.) 

Nyt ihastelemme vuoden 2022 ilmestyvien YA-kirjojen kansia ja lupaan järjestää äänestyksen taas vuoden päästä.

Kaunis maailma, missä olet: Sally Rooney

 Kaunis maailma, missä olet: Sally Rooney. Suomentanut Cristina Sandu. Otava 2021.

Englanninkielinen alkuteos: Beautiful world, Where are you. Kansi: Manshen Lo (kuvat), Jon Gray (suunnittelu)

"Sukupolvensa kirkkaimman kirjailijatähden kipeän koskettava ja viiltävän älykäs uusi romaani on maailmanlaajuinen tapaus.

Nuorena maineeseen noussut irlantilaiskirjailija Alice tapaa varastossa työskentelevän Felixin Tinderissä ja pyytää tämän kanssaan Roomaan. Dublinissa Alicen paras ystävä koettaa toipua kipeästä erosta, ja päätyy suhteeseen lapsuudenkaverinsa kanssa. He kaikki neljä ovat yhä nuoria, mutta aikuisuus häämöttää. He haluavat toisiaan, he etääntyvät toisistaan, he palaavat yhteen ja eroavat jälleen. Kaunis maailma, missä olet on romaani ystävyydestä, rakkaudesta ja seksistä. Siitä, miltä tuntuu olla viimeinen valaistussa huoneessa ennen maailmanlopun pimeyttä."(Otava)

Oma arvio: 

Olipas ihana yllätys, että vielä ennen joulua julkaistiin tämä uuden lempikirjailijani, irlantilaisen Sally Rooneyn romaani, jonka voisi sanoa kuuluvan juurikin tähän mystisesti luokiteltavaan new adult -kirjallisuuteen. 

Alice ja Eileen ovat nyt liki kolmekymppisiä ystäviä, jotka ovat joutuneet erilleen, koska mielenterveysongelmista kärsinyt Alice on muuttanut syrjemmälle Dublinista pitääkseen taukoa kaikesta siitä, mitä kuuluisuus menestyneenä kirjailijana on tuonut hänen elämäänsä. He ovat hyvin erilaiset ystävykset, jotka tapasivat aikoinaan yliopistossa ja päätyivät kämppäkavereiksi. Alice oli käytökseltään paljon räävittömämpi kuin paremmasta perheestä oleva Eileen. Eileen puolustaa kuitenkin ystäväänsä, määrittäen hänet sovinnaisuuksien vastustajaksi ja aidosti omaperäiseksi ja aikaansa edellä olevaksi. 

Toisena opiskeluvuonna tytöt saivat seurakseen viisi vuotta vanhemman, lakia opiskelevan Simonin, jonka Eileen tunsi lapsuudestaan ja nuoruudestaan naapurin poikana. Viisitoistakesäisenä hän ihaili tuota fiksua miehenalkua, joka tuli töihin heidän maatilalleen isän avuksi. Nyt Simonilla tapasi olla yleensä tyttöystävänään joku upea, paljon häntä nuorempi naisenalku. 

 

Jos yrität olla kiva, miksi sanot koko ajan niin pistäviä juttuja?

En koko ajan.

Et niin, mutta lauot niitä aina kun sinulle sopii, hän sanoi. 

En tarkoita että olet häijy tai mitään. Vaan että ihmiset ei halua suututtaa sinua. (s. 278)

Kirjan alussa Alice tapaa Felixin, hauskan tyypin, joka tienaa paljon vähemmän kuin Alice. Heidän juttunsa ei alkuun tunnu saavan tuulta alleen, sillä Alicen pistävän pureva tyyli töksäytellä asioita saa rennon Felixin kavahtamaan. Eileen työskentelee taas Dublinissa kustannustoimittajana, eikä hänen pian naimisiin menevä isosiskonsa Lola voi peitellä halveksuntaansa siitä, miten Eileen on jumittanut huonopalkkaiseen työhönsä. Alice sai kustannussopimuksen esikoisromaaniinsa jo 24-vuotiaana ja pärjää nyt oikein mukavasti. Nyt hän vuokraa isoa, entistä pappilaa ja yrittää kasata itseään, sillä julkinen riepottelu on ottanut koville. Eileen on taas vieläkin katkera ja surullinen erostaan Aidanista, vaikka siitä on jo kulunut aikaa, eivätkä he Alicen sanojen mukaan olleet koskaan onnellisia yhdessä.  Eileenin suru saattaakin johtua ihan jostain muusta kuin erosta.

Tiedätkö, joskus kun olen tosi surullinen ja masentunut, niin makaan sängyssä ja ajattelen sinua. Enkä tarkoita seksuaalisella tavalla. Minä vaan ajattelen sinun hyvyyttäsi ihmisenä. (s. 256)

Niin, kirjan keskiössä on monenlaisia ihmissuhteen sotkuja: Alicen ja Eileenin välit, jotka ovat tulehtuneet Alicen muutettua Dublinista, sekä Alicen ja Felixin outo suhde, sekä Eileenin ja Simonin erikoinen ystävyys, joka lähentelee muutakin kuin ystävyyttä, mutta ei tunnu saavan ikinä oikeaa mahdollisuutta. Kirjan nykyaikaan sijoittuvan kerronnan lomassa käydään välillä Eileenin ja Alicen kirjeenvaihtoa, joissa he pohdiskelevat elämää hyvinkin filosofisesti. Kaikki ovat aidosti ja elävästi rikkinäisiä nuoria aikuisia, jotka etsivät itseään ja toisiaan. Alussa lukijan on hankala löytää ristiriitaa Alicen ja Eileenin väliltä, joka kuitenkin kulminoituu, kun Alice kutsuu hänet ja Simonin luokseen.

Simon sanoi pehmeästi: Eileen, minä tiedän. Minä ymmärrän. Mutta se ei ole mahdollista, okei? Eileen tärisi ja hänen huulensa näyttivät kalpeilta. Anteeksi, Eileen sanoi. (s. 226)

Eniten minuun vaikutti Eileenin ja Simonin outo rakkaustarina, joka sai jo alkunsa Eileenin ollessa 15-vuotias. Syvästi katolinen Simon ei oikein kerro itsestään eikä tunteistaan mitään, mutta on läpi Eileenin elämän olkapää, tuki ja turva. Vakaa ja turvallinen ihminen, jonka luo Eileen voi aina palata. Simonilla on omat upeat tyttöystävänsä, mutta seksi kuuluu osana Eileenin ja Simonin ystävyyttä. Yksi vaikuttavimmista on eräs puhelinsoitto, joka muuttuu Eileenin ja Simonin puhelinseksiksi. Silti kaikki heidän välillään tuntuu lukijasta niin aidolta ja elävältä, tai ehkä juuri siksi, koska se ei mene niin kuin yleensä romanttisissa kirjoissa ja elokuvissa. Normaalielämä on yleensä sellaista: vailla järjen hiventä. 

Ehkä jollakin tasolla tuntuu pahemmalta täyttää kolmekymmentä, kun ei ole kokenut edes yhtä todella onnellista parisuhdetta. (s. 197)

Eileenin ja hänen siskonsa Lolan välit ovat myös hyvin hankalat: isosisko on aina osoittanut ylemmyyttään pikkusiskoaan kohtaan, eikä Eileenin äitikään oikein helpota asiaa. Eileenin elämää ei juuri paranna se, ettei Alicella tunnu olevan aikaa tavata tätä, vaan pysyy "lomailemassa" maalla, niin kuin Eileen asian ilmaisee. Kun Alice ilmoittaa matkustavansa promoamaan kirjaansa, Eileen ei pidä siitäkään. Kirjassa käydään myös hienoa keskustelua uskonnosta ja uskomisesta, ja miten kunnioittaa uskovaa ihmistä, jos ei itse usko samaan. 

Voiko olla, että jumalanpalveluksessa minä aloin oikeasti ihailla Simonin uskon vilpittömyyttä? Mutta miten minä voin ihailla sellaista uskomusta, johon en itse usko enkä halua uskoa ja joka on mielestäni silminnähden väärä ja absurdi? (s. 110) 

Kaunis maailma, missä olet on ihanan älykäs, rehellinen ja rujo kuvaus kolmikymppisistä ystävyksistä. Siitä, kun oma elämä ei mene muiden odotusten mukaisesti. Siitä, kun rakkaus ei ole niin helppoa, kuin romanttisissa kirjoissa.  Vaikka välillä ajattelin, onko kirja liian älykäs minulle (etenkin Eileenin kirjeet olivat hyvin syvällisen filosofisia), rakastuin siihen yhä enemmän loppua kohden. Lukiessa tuntuu, että kirjassa kaikki on niin kamalan väärin, silti tietää, että kaikki menee juuri niin kuin elämän pitääkin. Kirja on hyvin elämänmakuinen, suora ja aito. Toivon, että tästäkin tehtäisiin TV-sarja, kuten Rooneyn aiemmasta Normaaleja ihmisiä -romaanista.

Lopuksi pakko lisätä vielä kirjan paras lause, jonka aion ottaa käyttöön: "Aidan kantoi Eileenin kirjalaatikot autonsa takakontista ja sanoi ylpeästi: Sinun aivojesi paino." (s. 37) Voiko kauniimmin sanoa kirjaihmiselle? 

Arvosanani 5-

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Muissa blogeissa:

Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Mrs Karlsson lukee...

Anun ihmeelliset matkat

Samantyylistä luettavaa:

Normaaleja ihmisiä: Sally Rooney

Aikuiset: Emma Jane Unsworth

Kirjapöllön huhuiluja -blogin vuosi 2021 paketissa

 Kirjapöllön huhuiluja täytti seitsemän 

Blogini täytti helmikuussa 2021 seitsemän vuotta, joten tämän vuoden 2022 kohokohtana on blogini 8-vuotissynttärit. Järjestän tuttuun tapaan kirja-arvonnan sitten helmikuussa.

Perustimme loppuvuodesta Kirsin kirjanurkka- blogin Kirsin ja Yöpöydän kirjat -blogin Niinan kanssa Facebookiin uuden lasten- ja nuortenkirjallisuusryhmän nimeltä Lukuvimma, joka sai heti alkumetreillä mukavasti jäseniä niin lanukirjailijoista, kun bloggaajista, kirjagrammaajista kuin kirjastolaisistakin. Toivomme ryhmään paljon jäseniä ja runsaasti hyväntahtoista pöhinää lanukirjallisuudesta. Jos olet Facebookissa, ja lasten- ja nuortenkirjallisuus kiinnostaa, käyhän liittymässä ryhmään!

Kuva: Niina Tolonen / Yöpöydän kirjat

Statistiikkaa

Blogiani seuraa tällä hetkellä 131 tyyppiä (vuosi 2020: 128) eli olen saanut Blogger-seuraajia 3 enemmän kuin edellisenä vuonna.  Instagramin puolella seuraajia on 871 (vuonna 2020: 723), Twitterissä 589 (vuonna 2020: 523) ja Facebookissa 266 (vuonna 2020: 192.) Mukavaa, että olen saanut joka kanavalle lisää seuraajia. Tervetuloa!

Kirjoitin viime vuonna yhteensä 63 postausta, joista 57 oli kirja-arvioita ja loput 6 arvonta-, äänestys-, koonti- tai haastepostauksia. Postausten tahti oli aika lailla sama kuin viime vuonnakin. Kirja-arvioista 45 edustaa nuortenkirjoja tai YA:ta, lastenkirjoja en arvioinut yhtään ja loput 12 on aikuisten kirjallisuutta tai new adultia. Eniten katselukertoja sai Jouni K. Kemppaisen kirjoittaman Kaija Koo - taipumaton -elämäkerran arvio, jota kävi katsomassa 1036 lukijaa. Toiseksi eniten katseluja sai Leah Johnsonin Jos vain kruunun saisin (905 katsojaa) ja kolmanneksi Anne Lukkarilan Pelletaivas (882 katselua.)

 

Luin Goodreadsin mukaan 105 kirjaa ja 30 296 sivua. Äänikirjoina näistä kuuntelin 15, sarjakuvia oli näistä 10 ja tietokirjoja tai elämäkertoja 13. Pisin kirja oli 606-sivuinen Lucinda Rileyn Oliivipuu, ja lyhin Susanna Olkinuoran 32-sivuinen kuvakirja   Adalmiinan unelma. Tuttuun tapaan arvosanojen keskiarvoni on 3.9 ja keskimääräinen kirjan pituus 288 sivua.

Pidin tukkimiehen kirjanpidolla myös omaa tilastoa, jossa luettujen kirjojen määrä oli sama kuin Goodreadsin laskema 105. Ihmettelen tätä suuresti, sillä välillä epäilin merkinneeni jonkun kirjan tuplasti. Omien tilastointien mukaan luin seuraavasti (näissä yhteenlasketut luvut ei täsmää, joten joku on saattanut jäädä merkitsemättä):

---

Aikuisten kirjallisuutta 43

Nuortenkirjat ja YA 59

Lastenkirjat 3

---

Fiktiivinen kirjallisuus 97

Tietokirjat 12 (joku kai jäänyt merkitsemättä, koska Goodreadsissa yksi enemmän...)

---

Kotimainen kirjailija 44

Muista Pohjoismaista 3

Eurooppa 2

Iso-Britannia 22

Amerikat 29

Muut 2

Afrikka ja Aasia 0 (tässä pitää kai kunnostautua ensi vuonna!)

---

Alle 100-sivuinen 3

100-200-sivuinen 19

200-300-sivuinen 24

300-400-sivuinen 44

400-500-sivuinen 7

500-600-sivuinen 4

yli 600-sivuinen 1

---

Genretön kirjallisuus 40

Jännityskirjallisuus 11

Kauhukirjallisuus 1

Fantasiakirjallisuus 10

Scifikirjallisuus 6

Romantiikkakirjallisuus 18

---

Naiskirjailija 84

Mieskirjailija 16

Trans/muunsukupuolinen kirjailija 4

---

Vuonna 2021 julkaistut 77

Vuonna 2020 julkaistut 15

Vuonna 2019 julkaistut 4

Vuosina 2000-2018 julkaistut 8

Vuosina 1980-1999 julkaistut 0 (Oisko vuonna 2022 kasari-ysäri haaste hyvä?)

Ennen vuotta 1980 julkaistut 1 

---

Suomenkielellä luetut/kuunnellut 95

Englanninkielellä luetut 10

---

Omasta hyllystä 5

Kirjastosta 37

Arvostelukappaleet 48

Äänikirjapalvelussa kuunnellut (Bookbeat) 15

---

Uudelleenluettuja 3

---

Selkokirjallisuus 2

Säeromaanit 4

Novellikokoelma 2

---

Pinkkikantisia (liittyy mun Instan #luepinkkejäkirjoja-lukuhaasteeseeni) 17

---

Tuloksista tehdyn profiloinnin mukaan luen siis useimmiten suomalaisten naiskirjailijoiden suomeksi kirjoitettua genretöntä, fiktiivistä nuortenkirjallisuutta, joka on ilmestynyt samana vuonna, jonka sivumäärä huitelee 300-400 välillä, ja jonka olen saanut kustantajalta arvostelukappaleena. Yhtä lailla olen lukenut myös paljon niin aikuisten kuin nuorten romantiikkakirjallisuutta, lainannut kirjoja paljon kirjastosta ja tarttunut myös ohuempiin, usein 200-300-sivuisiin kirjoihin. Ulkomaisista kirjoita amerikoista tulevat käännökset tai alkuteokset ovat kiinnostaneet eniten (tai koska niitä vain käännetään paljon) kuten myös brittiläiset.

Lukuhaasteet 

Osallistuin tuttuun tapaan moniin lukuhaasteisiin, joita sain suoritettua omasta mielestäni hienosti.

 Helmet-lukuhaasteessa sain ennätyksen kautta aikojen, sillä minulta jäi 50 kohdasta suorittamatta vain 3 (ja nekin oli semmoisia, jotka olisi ollut helppo saada tehtyä...)  

Popsugar-haasteesta sain 28/40, Booklist Queenista 38/52. 

Vahvat naiset -lukuhaaste oli Instagramissa alkuvuodesta, ja siihen sain ruksattua 20/25. 

Instassa oli myös kesällä ihana Rakkauden paloa ja punehtuneita poskia -haaste, johon sain luettua 12/25 romanttista kirjaa. 

Osallistun joka vuosi Pride lukuhaasteeseen. Vuonna 2021 luin siihen kaksi enemmän tai vähemmän sateenkaarevaa kirjaa (toki niitä luen muutenkin pitkin vuotta): Salla Simukan Matalapaine/Korkeapaine ja Angie Thomasin Betoniruusu.

Halloween lukuhaaste on myös jokavuotinen perinne. Siihen merkitsin tänä vuonna 4 kirjaa: Anne-Maija Aallon dystopian Mistä valo pääsee sisään, Heidi Silvanin jännärin Tyhmästi tehty, Magdalena Hain fantasian Isetin solmu ja Siri Kolun dystopian Iltasatuja maailmanpalosta.

Kirjapöllön Top-viitoset 2021

Tämän otsikon alle olen perinteisesti listannut parhaat viisi lukemaani niin YA:n kuin aikuisten ja lastenkirjojenkin osalta. Tänä vuonna sisällytän kuuntelemani äänikirjat aikuisten Top viitoseen, sillä tuntuu kovin oudolta rankata ne erikseen. Sitä paitsi suurimmalti osin kuuntelen aikuisten kirjallisuutta. Lastenkirjoja luin niin vähän, etten niistä nosta kuin yhden esille. Lisäksi olen tehnyt tietokirjoille nyt oman topviitosen, joista osan olen esitellyt vain Instatililläni. Kirjat ovat Top 5 listoissa satunnaisessa järjestyksessä.

YA Top 5

Aiden Thomas: Hautausmaan pojat. Suomentanut Inka Parpola. Karisto 2021

 

 

 

 

 

Magdalena Hai: Isetin solmu. Rouyaumen aikakirjat 2. Otava 2021

 

 

 

 

 

Emiko Jean: Tokion prinsessa. Suomentanut Susanna Sjöman. Otava 2021

 

 

 

 

 

Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle. Suomentanut Leena Ojalatva. Karisto 2021
 

 

 

 

 

Alex Light: The Upside of falling. HarperTeen 2020
 

 

 

 

 

 

Aikuiset Top 5

 

Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet. Suomentanut Christina Sandu. Otava 2021

Postaus tulossa

 

 

 

 

 

Siri Pettersen: Rautasusi. Suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist. Javala 2021

 

 

 

Miika Nousiainen: Pintaremontti. Lukija: Oskari Katajisto. Otava 2020 (Kuunneltu Bookbeatissa)
 

 

 

 

 

 

Laura Malmivaara: Vaiti. Lukija: Laura Malmivaara ja Marja Packalén. Otava 2021 (Kuunneltu Bookbeatissa.)

 

 

 

 

 

 

 Emma Jane Unswort: Aikuiset. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2021

 

 

 

 

 

  

Tietokirjat ja elämäkerrat Top 5

 

Katja Ståhl: Kavioliitossa - Hevoshullun kirja. Readme.fi 2021

Måns Mosesson: Tim - Aviciin elämäkerta. Suomentanut Tarja Lipponen. Johnny Kniga 2021

 

 

 

 

 

Dean Nicholson: Nalan maailma. Suomentanut Veera Kaski. Lukija Antti Jaakola. WSOY 2021 (Kuunneltu Bookbeatissa.

 

 

 

 

 

Sirkku Salovaara: La mia Italia - Ihana, mahdoton Italiani. Kirjapaja 2021
 

 

 

 

 

 

Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede. Otava 2021
 

 

 

 

 

 

Paras lastenkirja 

 

Eva Frantz ja Elin Sandström: Ruukin salaisuus. Suomentanut Anu Koivunen. S&S 2021

 

 

 

 

Suunnitelmat vuodelle 2022

Blogini ulkoasu on pysynyt ennallaan, enkä ole tehnyt enkä tekemässä blogiini suurempia muutoksia vieläkään. Ainoastaan ajatuksenani on suunnitella blogilleni uusi logo ja keskittyä nyt pelkästään nuortenkirjojen ja YA:n arviointiin, eli enää en arvioi blogissani yhtään aikuisten tai lastenkirjaa. Niistä  saattaa toki ilmestyä arviot IG:n puolelle. Ainoastaan äänikirjat tulevat yhä blogiin miniarvioina, ja siellä on lähes kaikki aikuistenkirjallisuutta, sillä lanut haluan itse lukea.

Kirjamessut jätin tänä vuonna väliin, enkä osallistunut myöskään virtuaalimessuille. Ehkä ensi vuonna, sillä teini-ikäisen tyttöreni toive oli, että menisimme ensi vuonna kahdestaan Helsingin kirjamessuille.  

Lukuhaasteita minulla on taas monta odottamassa vuoden 2022 varalle. Esittelin suunnitelmiani jo Kirjabloggaajien joulukalenterin luukussa 23, jossa pohdiskelen lukemista harrastuksena ja elämäntapana. Jos kiinnostuit haasteista, pääset tutkailemaan haastelistaa tarkemmin linkeistä. Päivitän blogiini totutusti myös omat haastelistat, joihin tulee linkit blogin oikeanpuoleiseen banneriin.

Helmet-lukuhaaste

Popssugar reading challenge

Booklist Queen reading challenge

YA-spefibingo

Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste

Ehkä joku muu, mikä?

Tottahan toki otan myös osaa vuosittaisiin "vakiohaasteisiin", joita on Pride lukuhaaste ja Halloween lukuhaaste,  ja myös Minna canthin päivän haaste on sellainen kiva, johon olen joskus osallistunut. Onkohan sitä ollut enää? Myös Naisten viikon lukuhaaste on ollut monena kesänä. Kesällä tarkkailen taas Instagramia, mitä kivoja bingoja sinne ilmaantuu. Ehkäpä pykään itse sen Kasari-ysärilanuhaasteen, josta vihjailin tuossa tilasto-osiossani. Kiinnostaisiko ketään sellainen?

Kiinnostavia uutuuksia vuodelle 2022

Tänä keväänä on tulossa paljon kiinnostavia YA-kirjoja, joita tietysti odottelen kieli pitkällä. Niitä olen listannut jälleen blogini vasemmanpuoleiseen banneriin, jota ei valitettavasti näy mobiiliversiossa. Listaan tähän muutaman, joita odotan eniten:

Sini Helmisen Sysi jatkaa kiehtovaa, dark academiaa ja paranormaalia romantiikkaa yhdistelevää  Lujaverinen-sarjaa.

 

 

 

 

 

Niklas Ahnbergin Poika, joka käveli vetten päällä aloittaa kauhua ja fantasiaa sekoittavan Daniel Dark -sarjan.

 

 

 

 

 

Pidin Ashley Elstonin aiemmasta suomennoksesta 10 x sokkotreffit, joten odotan kovasti tätä 10 totuutta ja yksi tehtävä -kirjaa, jonka uskon olevan yhtä nautittavaa romantiikkaa.

 

 

 

 

Romantiikkaa ja tanssia, voisiko olla parempaa? Nicola Yoonin kolmas suomennettu YA Rakkauden askelkuviot ilmestyy elokuussa 2022.

 

 

 

 

 

Riemulla otamme vastaan YA-sarjakuvia suomeksi, koska niitä niin harvoin tulee. Alice Ocemanin Heartstopper sopii myös hienosti Pride lukuhaasteeseen, jos ehtii ilmestyä sitä ennen.

 

 

 

 

Lisää tulevia kirjoja löydät tosiaankin vasemmasta palkista.

Vielä muistutus, ennen kuin toivotan hyvät uudet lukuvuodet 2022: Osallistukaa ihmeessä blogissani 31.12.2021 julkaistuun Kaunein YA-kansi 2021 äänestykseen. Siihen pääset suoraan klikkaamalla alla olevaa logoa. Äänestysaikaa on sunnuntaihin 9.1. klo 12.00 saakka.

Oikein hyvää, antoisaa ja lukuisaa kirjavuotta 2022 kaikille blogini lukijoille ja satunnaisille vierailijoille!