Kirjapöllön vuosi 2017

Hyvää vuoden 2017 viimeistä päivää!

On aika tehdä blogini vuosikooste, johon sisältyy vuoden lukuelämykseni, tärkeimmät muutokset, kuulumiset, luettujen kirjojen määrä ja lukuhaasteet. Tämän postauksen lopussa on tänään päättyvien lukuhaasteiden koosteet.

Vuonna 2017 ilmestyneiden kirjojen parhaimmisto

Vuonna 2017 ilmestyi valtavan monta hienoa nuorten (aikuisten) kirjaa, joista esille haluan nostaa aika monta.

Käännöskirjoja:

Caraval: Stephanie Garber. Suomentanut Kaisa Kattelus. WSOY. (Caraval #1)

Kaikki kaikessa: Nicola Yoon. Suomentanut Helene Bützow

Oonko ihan normaali?: Holly Bourne. Suomentanut Kristiina Vaara. Gummerus. (Normaali #1)

Mikä kaikki voi mennä pieleen?: Holly Bourne. Suomentanut Kristiina Vaara. Gummerus. (Normaali #2)

Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli. Suomentanut Lotta Sonninen. Otava.

Yksi täydellinen päivä: Jennifer Niven. Suomentanut Leena Ojalatva. Karisto.

Viha jonka kylvät: Angie Thomas. Suomentanut Kaijamari Sivill. Otava.

Will Grayson, Will Grayson: John Green & David Levithan. Suomentanut Helene Bützow. WSOY

Viimeinen valtakunta - Usvasyntyinen 1: Brandon Sanderson. Suomentanut Mika Kivimäki. Jalava (Usvasyntyinen #1)

Kotimaisia:

Hän sanoi nimekseen Aleia: Erika Vik. Gummerus (Kaksosauringot #1)

Seleesian näkijä: Erika Vik. Gummerus. (Kaksosauringot #2)

Kajo: Elina Pitkäkangas. Myllylahti. (Kuura #2)

Muistojenlukija - Väki 1: Elina Rouhiainen. Tammi. (Väki #1)

Pehmolelutyttö: Jukka Behm. WSOY.

Kirjanoita: Anne Leinonen. WSOY. (Kirjanoita #1)






Lastenkirjoista nousee esille muutama. Kuvakirjoja en tänä vuonna juurikaan blogissani esitellyt, vain pidempiä lastenkertomuksia.

Käännöskirjoja:

Mitä sain tietää meduusoista: Ali Benjamin. Suomentanut Marianna Kurtto. Otava.


Kotimaisia: 

Nellyn uudet kuviot: Henna Helmi. Kuvittanut Reetta Niemensivu.Tammi. (Ice Love #1)

Opossumi repussa: Johanna Venho. Kuvittanut Emmi Jormalainen. WSOY.

Kiepaus: Vuokko Hurme. Kuvat Susanna Iivanainen. S&S. (Huimaa #1)

Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä: Roope Lipasti. Kuvittanut Harri Oksanen. Lukupalat-sarja. WSO. (Lätkä-Lauri #1)






Aikuisille suunnattuja romaaneja (ja elämäkertoja) luin joitakuita. Niistä esille nostan nämä:

Käännöskirjoja:

Orjattaresi: Margaret Atwood. Suomentanut Matti Kannosto. Tammi (korjattu painos.) Ensimmäinen painos Kirjayhtymä Oy 1986.

Annoin sinun mennä: Clare Mackintosh. Suomentanut Päivi Pouttu-Delière. Gummerus.



Melkein tosi tarina: Mattias Edvardsson. Suomentanut Tiina Ohinmaa. Like.

Kotimaisia:

Kalle Päätalo - Kirjailijan elämä: Ritva Ylönen. SKS.

Käärmeiden kaupunki: Katri Alatalo. Gummerus. 


Luin toki myös muitakin kuin uutuuskirjoja, joista eniten innostuin näistä:

Fangirl: Rainbow Rowell. St Martin's Griffin 2013.

A Million Worlds With You: Claudia Gray. HarperTeen 2016.

Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen. Suomentanut Sirkka-Liisa Norkko-Turja (tarkistanut Päivö Taubert). WSOY 2003 (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1922) 











 Lukuisia kirjoja, lukemattomia kirjoja  

Luin vuonna 2017 yhteensä 120 kirjaa, eli Goodreadsissa asettamani tavoite tuli täyteen prikulleen. Kuten ennenkin, bloggasin lähes kaikista lukemistani kirjoista, mutta muutamia sellaisia on, joista tein merkinnän vain Goodreadsiin. Ensi vuodeksi taidan hilata tavoitetta hiukan alemmas, tasan pyöreään sataan.

Tein viime keväänä tarkan lukutilaston lukemistani kirjoista, sen voit lukea tästä linkistä. Siinä kerron myös kuulumiseni keväältä, joita en siis tässä enää kertaa. Tilastoin lukemiseni myös kesältä, ja hiukan syksyn alusta, mutta työn aloitus sotki harrastuskuvioni pahasti eikä siis tilastointini koostetta ole nyt tulossa tältä syksyltä (eikä kesältä.) Elämä on, ja varsinkin työelämä on :) Goodreads kuitenkin tilastoi vuoden ajalta puolestani seuraavaa:

Luin 120 kirjaa
33 883 sivua
Lyhyin kirja 31 sivua
Pisin kirja 686 sivua
Keskiarvosanani kirjoille 3.9

Jos haluat nähdä tarkemmin Goodreads-koosteen, tästä linkistä se onnistuu.


 Syksyn kuulumisia

Poikani aloitti syksyllä koulun ja tyttäreni siirtyi kolmannelle luokalle eri kouluun. Hiukan siis muutoksia tuli taas meidän arkeen, mutta onneksi sain olla kotona lasteni koulunaloitukset, joten kaikki alkoi sujua mallikkaasti.

Syksyn alussa unelmani toteutui, kun matkustin elokuussa nuorten aikuisten kirjallisuusfestareille, Hel-YA -festeille Helsinkiin. Siitä tarkempi raportti löytyy tästä linkistä.

Tutustuin syksyllä myös äänikirjojen maailmaan, kun etsin hyviä porkkanoita lenkkeilyyn. Tästä linkistä pääset lukemaan äänikirjapostaukseni.

Suurin muutos blogissani oli syksyinen nimen ja ulkoasun muutos. Ennen Dysphoriana tunnettu blogi muuttui Kirjapöllön huhuiluja -nimiseksi ja blogin ulkoasu sai hillityn harmaavalkoisen värimaailman sekä uuden pöllöaiheisen logon.

Lokakuun alussa aloitin työt kirjastovirkailijana kotikaupunkini pääkirjastossa. Sijaisuus kestää maaliskuun alkuun, joten tulevaisuus on arvoitus. Lukeminen jäi hiukan vähemmälle työelämään siirtymisen jälkeen, muttei suinkaan väistynyt kokonaan. Lukemiselle löytää kyllä aina aikaa, samoin kuin niin rakkaalle ja antoisalle bloggaamiselle.

Joulun alla rakas kissavanhuksemme Adalmiina piti nukuttaa ikiuneen, kun hän sai sairaskohtauksen ilmeisesti elinten pettäessä. Onneksi meille jäi 3-vuotias kollipoika Sameli lohduttamaan kissaikävää, ja onpa meille tulossa tammikuun lopulla uusi pentu Sampan kaveriksi ja meidän ikävää liennyttämään. 

Lepää rauhassa, Adalmiina-rakas!

Lukuhaasteita rennolla otteella

Kesään lukuhaasteita en kertaa, sillä ne on käyty läpi jo keväään koosteessa. Voit lukaista niistä tästä linkistä.

Kesällä olin mukana muutamissa kiintoisissa lukuhaasteissa.

Prideviikon-lukutempaukseen (Yöpöydän kirjat 26.6.-2.7.2017) luin Salla Simukan Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssi -yhteisniteen(Tammi 2015) sekä

teoksen Valoa valoa valoa: Vilja-Tuulia Huotarinen.( Karisto 2011).

Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin Naistenviikkohaasteeseen (18.-24.7.2017) luin teokset Agnes: Minna Canth. (Weilin+Göös 1990, 1. painos 1987); Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen. Suomentanut Sirkka-Liisa Norkko-Turja (tarkistanut Päivö Taubert). (WSOY 2003, ilm. suomeksi ensimmäisen kerran 1922.) sekä Runoja: Edith Södergran. Suomentanut Uuno Kailas. Kuvittanut Tapio Tapiovaara. (WSOY 1996, 1. painos 1942).

Heinäkuussa bloggasin myös Kirjabloggaajien klassikkohaasteesta (osa 5), johon luin tällä kertaa kirjan Eläinten vallankumous: George Orwell.
Sain samalla kunnian vetää seuraavaa Kirjabloggaajien klassikkohaastetta, joka on järjestyksessään kuudes. Siihen voi muuten vielä osallistua, klikkaappa tästä.

Elokuussa päättyi Lapsuuteni kirjasuosikit -haaste (Luetaanko tämä? 1.2.-31.8.2017), johon luin vain yhden kirjan.

Sivutiellä-blogissa oli hauska Keväisen kesäinen kansikuvahaaste (16.5.-31.12.2017), johon tekemäni kansikuva-analyysin voit lukea tästä.

Olen ollut mukana myös seuraavissa vuoden loppuun asti kestävissä lukuhaasteissa, joiden koonti tulee tähän yhteyteen:

Runohaaste 6.1.-31.12.2017 (Reader, why did I marry him -blogissa)

Luin haasteeseen viisi runoteosta:

Siniset vuodet - Blue Years: Tekla Inari. Kääntänyt englanniksi Kasper Salonen. Kosmos 2017.

Runoja: Edith Södergran. Suomentanut Uuno Kailas. Kuvittanut Tapio Tapiovaara. WSOY 1996 (1. painos julkaistu 1942)
 
Elukat: Roald Dahl. Kuvittanut Quentin Blake. Suomentanut Tuomas Nevanlinna. Art House 2017. 

Pönttö: Kirsti Kuronen. Säeromaani. Karisto 2017.

Kirje maalta - Kootut runot: Eeva Heilala. Tammi 2000.




 Kiitos kivasta lukuhaasteestä, Omppu Martin!




Uudelleen Luettua 1.1.-31.12.2017 (Yöpöydän kirjat -blogissa)

Noloa, mutta enpäs juuri lukenut paljon mitään uudelleen. Ehkä se vain kertoo mentaliteetistani, että haluan aina mennä eteenpäin ja uutta kohti, eli luen enimmäkseen uusia ja ennen lukemattomia teoksia kuin palaisin vanhoihin. Toki olisi ihana lukea monia lempikirjojani uusiksi, mutta kun ei ole aikaa. Seitsemän kirjaa sain kuitenkin tähän haasteeseen eli saavutin tason: "Kertaus on opintojen äiti"

Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen. Suomentanut Sirkka-Liisa Norkko-Turja (tarkistanut Päivö Taubert). WSOY 2003 (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1922)

Pikkuponi Tuisku: Marie Louise Rudolfsson. Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1988. (Tuisku #1)

Tuisku ja Nopsa: Marie Louise Rudolfsson.Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1990. (Tuisku #2) (tästä vain Goodreads-arvio)

Tuisku ja Tähti: Marie Louise Rudolfsson.Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1988. (Tuisku #3) (tästä vain Goodreads-arvio)

Tuisku oppii hyppäämään:  Marie Louise Rudolfsson.Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1980. (Tuisku #4) (tästä vain Goodreads-arvio)

 Langennut: Lauren Kate. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2017. (Tämän olen lukenut aikaisemmin englanniksi)

Runoja: Edith Södergran. Suomentanut Uuno Kailas. Kuvittanut Tapio Tapiovaara. WSOY 1996 (1. painos julkaistu 1942)

Kiitos kivasta haasteesta, Niina T!


Helmet-haaste 2017 1.1.-31.12.2017 ( Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen oma 50-kohtainen lukuhaaste)

Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helmet-haasteeseen, ja olen yllättynyt, että sain lähes kaikki 50 kohtaa täytettyä. Lähdin mukaan sillä periaatteella, etten ala väkisillä räätälöimään kohtiin sopivia kirjoja, mutta toki katselen luettaviani sillä silmällä, jos niistä joku osuisi sopivaan kohtaan. Tässä Helmet-haasteeseen merkitsemäni kirjat:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Verso: Tuomo Jäntti
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Juoksuhaudantie: Kari Hotakainen
3. Suomalainen klassikkokirja
Agnes: Minna Canth
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
Suomen lasten luontokirja: Lasse J. Laine ja Iiris Kalliola
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Mörköreitti: Tuutikki Tolonen
6. Kirjassa on monta kertojaa
Ihme: R.J. Palacio
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
Eläinten vallankumous: George Orwell
8. Suomen historiasta kertova kirja
Uppalan kartanon aarre: Mervi Heikkilä & Marjo Nygård
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
Pohjolan porteilla: Mervi Heikkilä
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Lasinen miekka: Victoria Aveyard
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Kirje maalta - kootut runot: Eeva Heilala
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
Uinuvat jättiläiset: Sylvain Neuvel
13. Kirja "kertoo sinusta"
Kun enkelit katsovat muualle: Salla Simukka
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
Hyvä naapuri: Shari Lapena
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
Fangirl: Rainbow Rowell. 
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
Bridget Jones - Vauvapäiväkirjat: Helen Fieldings. (Goodreads-arvio)
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Herra Gummi ja kirsikkapuu: Andy Stanton
19. Yhdenpäivänromaani
Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta: Jukka-Pekka Palviainen
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Maailman lahjakkain tyttö: M. R. Carey.
21. Sankaritarina
Puolikas sotaa: Joe Abercrompie.
22. Kuvitettu kirja
Pieni urheilukirja: Mauri Kunnas
23. Käännöskirja
Pimeää ainetta: Blake Crouch
24. Kirjassa selvitetään rikos
Annoin sinun mennä: Clare Mackintosh
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
My True Love Gave To Me: Stephanie Perkins (edit.)
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
Hotellien henget - kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista: Tiina Hautala.28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
Rising Moon. Omnipotent - Kaikkivaltias: Sarianna Suorsa.
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
Kirjanoita: Anne Leinonen
30. Kirjan nimessä on tunne
Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen
31. Fantasiakirja
Hän sanoi nimekseen Aleia: Erika Vik
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
Kaikki kaikessa: Nicola Yoon
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
Apinoiden planeetta: Pierre Boulle.
35. Kirjan nimessä on erisnimi
Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä: Roope Lipasti. Kuvittanut Harri Oksanen.
36. Elämäkerta tai muistelmateos
Kalle Päätalo - kirjailijan elämä: Ritva Ylönen.
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
Elukat: Roald Dahl
38. Kirjassa mennään naimisiin
Ainoa: Kiera Cass
39. Ikääntymisestä kertova kirja
Aika-arkku: Andri Snær Magnason 
 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Mistä tavarat tulevat: Oldřich Ružička & Alexandra Hetmerová  
41. Kirjan kannessa on eläin
Maailman merkillisimmät kummitustarinat: Mervi Koski
42. Esikoisteos
Caraval: Stephanie Garber
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
Pretties: Scott Westerfeld
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
Langennut: Lauren Kate
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
Oonko ihan normaali?: Holly Bourne
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Tassu-trio - Kuriton koiranpentu: Helena Meripaasi
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Viillot: Veronica Roth
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Ester & Isak: Jessica Schiefauer
 

Täyttämättä jäi siis vain kohdat:

26. Sukutarina,
33. Kirja kertoo Intiasta,
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja ja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Aika hassua, sillä esimerkiksi tuo kohta 45 olisi ollut tosi helppo täyttää. Olen silti hyvin tyytyväinen. Osallistun tietenkin myös ensi vuoden Helmet-haasteeseen, jota voit kurkata tästä.

Blogin medianäkyvyys

Vaikka blogi on minulle tällainen oma pieni harrastus, ei sovi sivuuttaa sitä, että se on kuitenkin julkinen, kaikkien luettavissa oleva julkaisu -  ja lukijoitakin on nyt huikeat 105. Kiva, että jaksatte roikkua mukana!

Facebook-sivuillani on 87 seuraajaa, Twitterissa blogiani seuraa 294 ja Instagramissa kuviani katselee 234 (Insta-tilini on yhdistelmä omaa ykstityiselämääni ja blogejani, joten seuraajista osa on ystäviäni tai kavereitani yksityiselämästä.)

Myös muussa kuin sosiaalisessa mediassa on blogini näkynyt.  Helsingin Sanomat haastatteli minua toukokuussa YA-kirjallisuusjuttuun:

https://www.hs.fi/paivanlehti/26062017/art-2000005267746.html
(valitettavasti vain tilaajille, mutta kirjastossa pääset lukemaan jutun epressin kautta)

(edit)Kirjapöllön huhuiluja oli myös Lukujonossa-blogin haastattelussa:

https://lukujonossa.fi/2017/09/vieraana-kirjabloggaaja-kirjapollon-huhuiluja/

Joulukuun Stiiknafuulia-lehdessä on myös juttua kirjablogistani:

https://issuu.com/stiiknafuulia/docs/stiiknafuulia_23 (s.14-16)

Eikä sovi unohtaa näkyvyyttäni vuoden alusta alkaneessa YLE Kirjojen Suomi -kampanjassa, jonka  Kirjablogit ja 101 -kirjaa kampanjan kautta bloggaukseni pääsi esille. Mukana on myös 100 muuta mahtavaa bloggausta, kannatta lukea!

https://yle.fi/aihe/kirjojen-suomi/kirjablogit-ja-101-kirjaa

Haluan toivottaa lukijoilleni ja kanssabloggaajilleni oikein onnekasta ja lukuintoista uuttavuotta 2018!

Sinä ja minä sitten joskus: Jay Asher & Carolyn Mackler

Sinä ja minä sitten joskus: Jay Asher & Carolyn Mackler. Suomentanut Laura Honkasalo. Otava 2012.

Englanninkielinen alkuteos (2011): The Future of Us. Kansi: Anna Wolf/Corbis/SKOY

"Mitä jos voisit nähdä tulevaisuuteen? Jos saisit selville millaista elämäsi on 15 vuoden kuluttua? Ja entä jos et olisikaan se, joksi sinun piti tulla?

On vuosi 1996. Emma saa uuden tietokoneen, jolta löytyy outo ohjelma. Ystävänsä Joshin kanssa hän saa selville, että kyseessä on tulevaisuuden keksintö nimeltä Facebook. Sen avulla ihmiset voivat kirjoittaa internetiin päivityksiä omasta elämästään; urastaan, valinnoistaan, parisuhteestaan.

Emman aikuiselämä näyttää tilapäivitysten valossa masentavalta, Joshin puolestaan lupaavalta. Pian he huomaavat, että heidän vuonna 1996 tekemänsä valinnat vaikuttavat heidän tulevaisuuden Facebook-päivityksiinsä, jotka alkavat vähitellen muuttua. Minkä suunnan Emman ja Joshin elämä ottaa – ovatko he viidentoista vuoden päästä yhä ystäviä? Vai kenties jotakin muuta?"

Oma arvio: 

Näin joulunpyhinä päätin alkaa tuhota hyllynlämmittäjiä, kun kaikki arvostelukappaleet alkaa olla tälle kautta luettuna. Tämän Jay Asherin (Kolmetoista syytä, Otava 2014) ja Carolyn Macklerin (The Earth, My Butt, and Other Big Round Things, Candlewick Press 2005) yhdessä kirjoittama nuortenkirja päätyi minun hyllyyni Ullan luetut kirjat -blogin arvonnasta. Enpä tiennyt, kuinka hauska kirja minun hyllyssäni on piilotellutkaan!

Kuten kirjan takakansitekstissäkin paljastetaan, tarina alkaa siitä, kun lukion viimeistä luokkaa käyvä Emma saa isältään lahjaksi tietokoneen. Eletään vuotta 1996, jolloin vasta alle puolet amerikkalaisista lukiolaisista on käyttänyt Internettiä (tuona vuonna myös 16-vuotias minä sain ensikosketukseni Internettiin koulun Netscape-selaimen kautta ja IRC-kanavalla.) Emma saa naapurin pojalta Joshilta CD-rompun, jolla hän pääsee ruksuttavan modeemin kautta nettiin (kyllä vain, muistan tuon ajan ennen kodin laajakaistayhteyksiä - ystäväni modeemin ruksuttelua ja hitautta en unohda ikinä.)

Kuva: Pixabay

Ihmeekseen Emma löytää sivun nimeltä Facebook, jossa hän törmää itsensä kanssa täysin samannimisen henkilön päivityksiin - ne vain tuntuvat tulevan jostain kaukaa tulevaisuudesta. Pian hän ja Josh huomaavat olevansa riippuvaisia tulevaisuuden Facebook-päivityksistä, jotka alkavat muuttaa myös heidän käytöstään ja tekemisiään nykyhetkessä. Yhteinen salaisuus myös lähentää - ja välillä loitontaa - Joshia ja Emmaa.

Emma Nelson Jones

Haluaako kukaan arvata, missä siippani oli koko viikonlopun?

20 tuntia sitten . Tykkää . Kommentoi (s. 21)

Kirjan tarina on kiehtova: mitä jos itse pääsisin kurkkaamaan omaa tulevaisuuttani ja saisin huomata, miten jokainen päätös nykyhetkessä muuttaisi tulevaisuuteni suuntaa. Tulisiko kiusaus alkaa muokata omaa ja toisten tulevaisuutta? Tarinasta olisi kieltämättä saanut enemmänkin irti kuin tulevan aviopuolison maanisella kyttäilyllä, mitä Josh ja Emma molemmat tekee. Heillä on toki lista myös ystävistään, joiden  tulevaa he haluavat kurkistella, mutta melko yksipuolisesti he tulevaisuuttaan murehtivat. Toisaalta, kun on kyse teineistä, ehkä on ihan uskottavaa, ettei heidän päässään pyöri kuin  tuleva kumppani sen sijaan, että he tarkastelisivat tulevaisuuden uraansa tai maailman tilaa.

Josh kääntyy minua kohti. "En voi uskoa, että hän kirjoittaa tuolla lailla."

"Ei hän", sanon. "Vaan minä."

"Miksi kukaan laittaisi itsestään tuollaista nettiin? Ihan hullua." (s. 35)

Emman johtopäätökset tilapäivityksistä ovat melko naiiveja. Miten hän voisi muutamien lauseiden perusteella päätellä, että hän tulisi elämään onnettomassa avioliitossa? Mutta hei, hetkinen. Sitähän Facebook-päivitykset tekevätkin: johtavat lukijan usein harhaan lyhykäisyydessään. Emma on päähenkilönä muutenkin himppusen ärsyttävä, kun taas Josh on minusta sympaattinen ja fiksu. Emma seurustelee kirjan alussa Grahamin kanssa, vaikka ei välitä tästä juuri yhtään. Hän ei aikomuksistaan huolimatta saa laitettua poikki tämän kanssa, vaan antaa pojan käpälöidä itseään kentän laidalla. Kun naapurin Josh alkaa saada kiinnostusta muilta tytöiltä, etenkin kauniilta Sydney Millsiltä, Emmaa alkaa tietenkin  pänniä. Hän silti vain  haaveilee jalustalle asettamastaan Codysta, joka ei kuitenkaan osoittaudu ihailunsa arvoiseksi. Emmaa harmittaa myös isänsä uusi perhe, jonka vauva-arki tahtoo viedä kaiken huomion, eikä isäpuoli Martinkaan ole Emman mieleen.

Kuva: Pixabay

Kirja on oiva nostalgiamatka 90-luvulle, jolloin hyvin harvalla vielä oli kännykkää tai kotitietokonetta, saati Internet-yhteyttä. Leffateattereissa pyörivät Toy Story ja Wayne's World ja auton kasettisoittimessa soi Alanis Morrissette ja Pearl Jam. Digikameroita ei ollut, joten valokuvat täytyi käydä valokuvaliikkeessä kehityttämässä. Kun halusi soittaa kaverilleen, piti soittaa joko kodin lankapuhelimella perheen yhteiseen puhelimeen tai ostaa kioskilta puhelinkortteja, joilla saattoi soittaa puhelinkopeista. Poikien yleisenä harrastuksena oli skeittailu (kuten myös Joshin) ja tytöt rullaluistelivat mielellään. Hihittelen ääneen kohdalle, jossa Josh kantaa kotinsa johdottoman lankapuhelimen puistoon, juuri riittävän kantaman päähän, kun odottelee puhelua Sydneyltä. Hän myös ryntää puhelinkoppiin soittamaan Sydneyn kännykkään, kun näkee tämän sattumalta ajamassa ohitseen. Hyvin kuvaavaa ajan ankeutta on myös se, kun Emmaa käsketään sulkemaan nettiyhteys, että hänen isäpuolensa pääsee soittamaan - modeemi kun vei alussa käyttöönsä koko lankapuhelinlinjan.

Kirja on viihdyttävä, osittain hauskakin ja idea tulevaisuuteen kurkkaamisesta on mainio. Kirjan romanttiseen osuuteen olisi voinut saada vielä lisää särmää, mutta tarina on silti kliseisyydessäänkin ihana.

Arvosanani 4+

Tämä kirja on omasta kirjahyllystäni.

Muissa blogeissa:

Kirjavinkit (Veera)
Kirjojen keskellä
Lukukeskus
Notko, se lukeva peikko
Tarinoiden taikaa
Kirjavinkit Viljakkalasta
Lukutoukan kulttuuriblogi
Karvakasan alta löytyi kirja


Samantyylistä luettavaa:

Rainbow Rowell: Eleanor & Park

Jään luoksesi: Kyung-sook Shin

Jään luoksesi: Kyung-sook Shin. Suomentanut Taru Salminen. Into 2017.

"Eräänä aamuna Jung Yoonin puhelin soi. Langan päässä on hänen nuoruudenrakastettunsa, jonka kanssa hän ei ole ollut yhteyksissä kahdeksaan vuoteen. Heidän entinen kirjallisuuden professorinsa tekee kuolemaa. Uutinen pakottaa Yoonin matkaamaan takaisin nuoruuteensa ja elämään uudestaan tuon kipeän ja intensiivisen elämänjakson: niin ystävyyden, rakkauden ja idealismin kuin yksinäisyyden, surun ja tragedian.

Yoon aloittaa yliopisto-opintonsa 80-luvun Soulissa. Äitinsä kuolemaa sureva Yoon ystävystyy kahden muun kirjallisuudenopiskelijan kanssa, he kaikki ovat kampuksen outolintuja, sivustakatsojia. Arkisen elämän, ilojen ja surujen, taustalla kuohuu rauhaton, vallankumousta elävä Etelä-Korea. Yhteisten ruokahetkien lisäksi ilmassa väreilee kyynelkaasun tuoksu. Ystävyys, rakkaus ja toivo, nuoruus ovat kaikkialla sama." (Into)

Oma arvio:

"Toivon, että teillä kaikilla on joku, jonka kanssa yhdessä ollessasi haluat sanoa joka hetki Muistetaan tämä päivä ikuisesti." (s. 295)

Eteläkorealainen Kyong-sook Shin (Pidä huolta äidistä, Into 2015) on kirjoittanut kauniin, erittäin monisäikeisen ja elävän tarinan, joka ei sorru itsestäänselvyyksiin. Jouduin hetkeksi pois mukavuusalueeltani, sillä en juurikaan ole viime vuosina lukenut aikuisille suunnattua nykykaunokirjallisuutta. Välillä minulla olikin vaikeuksia imeytyä nuoren Yunin tarinaan. Tulin taas todistaneeksi, mitä eroa on nuorille aikusille suunnatussa kirjallisuudessa ja aikuisille suunnatussa kirjallisuudessa, jossa on nuoret päähenkilöt. Ero voi olla kuin yöllä ja päivällä. On kuitenkin raikastavaa välillä hypätä pois helpompien ya-kirjojen maailmasta ja uppoutua moniulotteiseen tarinaan.

Pidän sinusta yhtä paljon kuin tunsin silloin iloa. (s. 126)

Kirjassa nousee esille selkeänä teemana pelot ja ahdistukset. Päähenkilön, Jeong Yunin paras ystävä Dan pelkää kuollakseen hämähäkkejä, mutta värväytyy Yunin kummastukseksi armeijan palvelukseen ja voittaa hämähäkkipelkonsa. Yun on saanut elää vaimonsa kuolemasta ahdistuneen isänsä hoteissa, ja myös hänen oma  mielensä on mustunut joskus liikaa. Kirjan tarina seuraa sitä, kun jo aikuinen Yun palaa opiskelukaupunkiinsa opiskeluaikaisen rakkautensa kohteen, Lee Myeong-seon pyytämänä. Kaikille tärkeä professori Yun on kuolemansairas, joten opiskeluaikaiset ystävät kokoontuvat taas kuolinvuoteen äärelle. Yun käy takaumien ja Myenong-seon Ruskeiden muistikirjalukujen kautta läpi aikaa äitinsä kuoleman jälkeen, kun hän jätti murheen murtaman isänsä ja muutti eri kaupunkiin opiskelemaan. Yunin tarinassa päällimmäisenä on ystävyys ja rakkaus, mutta myös muita teemoja nousee esille.

Tykkään sinusta yhtä paljon kuin tunsin silloin surua. (s.126)

Yliopistossa Yun tutustuu Lee Myeong-seoon sekä hänen mystiseen, mustien hiusten takana piilottelevaan ystäväänsä Miruun. Miru piilottelee käsiään, ja pian syy käsien piilottelulle ja Mirun traagiselle taustalle selviää Yunille. Yhdessä tämä kolmikko viettää aikaa yhdessä, kirjoittavat Mirun muistikirjaan yhteisiä tarinoita ja laittavat ruokaa. Varoituksen sanana voisinkin sanoa, että kirjaa lukiessa alkaa tehdä hirveänä mieli korealaista kimchiä (jota en ole edes ikinä maistanut.) Korealainen kulttuuri tuo eksotiikkaa tarinaan, etenkin kun tämä on ensimmäinen korealainen kirja, jonka olen lukenut. Opiskelijoiden mielenosoitukset ja yleinen levottomuus on läsnä koko tarinan, mutta siitä en oikein osaa muodostaa mitään hienoa sanottavaa, sillä en ole ikinä ollut perillä yhteiskunnallisista selkkauksista. Ne kuitenkin vaikuttavat kaikkiin kirjan henkilöihin tavalla tai toisella, vaikka niitä ei koko aikaa alleviivata.

Tykkään sinusta yhtä paljon kuin tunsin silloin epätoivoa. (s. 128)

Kirjan rakkaustarina on kuvattu hyvin suurpiirteisesti ja rivien välissä, eikä lukijaa päästetä sen suhteen helpolla. Olisin kaivannut enemmän nuoruuteen kuuluvaa tunnetta ja draamaa, mutta ehkä tällainen haaveileva rakkaustarina istuu korealaiseen kontekstiin paremmin. Kaunis kerrontatapa hiukan etäännytti minua henkilöistä ja vaikeutti samaistumista. Kirjassa vuorottelevat  nuoruuden kupliva ilo ja toisaalta haikeus. Mielestäni kiehtovimmaksi nousee kuitenkin leveää kukkahametta pitävän Mirun ja Yunin hiipivä ystävyys, Lee Myeong-Seon ajatukset, jotka tulevat esille hänen Ruskeiden muistikirjojen luvuista, sekä hienot symboliset teot kirjan lopussa, kun Yun ja Myeng-Seo palaavat professorin huoneeseen. Kirjailijan rakkaus kirjallisuuteen näkyy hyvin niin kirjan tarinassa kuin kirjan lopussa olevassa luvussa, joka on omistettu suomalaisille lukijoille. Kirjassa siteerataan muun muassa Emily Dickinsonia ja Pushkinia.

Nauroimme kaupungin kaduilla usein ilman mitään erityistä syytä. Jos nauraminen alkoi tuntua oudolta, lakkasimme vaivihkaa nauramasta. En ollut koskaan nauranut niin kovasti. Saako ihminen nauraa niin paljon? (s. 120)

Suosittelen tätä kirjaa sellaisille, jotka haluavat lukea moniulotteisen tarinan ihmiskohtaloista, ystävyydestä, nuoruudesta, peloista, rakkaudesta toiseen ihmiseen ja kirjallisuuteen. Vaikka kaikkien tarina ei pääty onnekkaasti, jää lukemisen jälkeen tyyni mieli.

Arvosanani 4

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa: 

Kirjojen kauneudesta
Kirjasähkökäyrä
Lumiomena

Voimalla seitsemän pöllön: Hannu Mäkelä.

Voimalla seitsemän pöllön: Hannu Mäkelä. Kuvittanut Elina Warsta. Tammi 2017.

"Huhuu, huhuu, isopöllö puh-huu!

Hannu Mäkelän kirjoittama ja Elina Warstan kuvittamaVoimalla seitsemän pöllön tuo maailmaan hymyä ja hyvää tuulta, pöllöjen viisautta. Mukana on myös maistiaisia pöllöjen kansalliseepoksesta, Pönttö-Kalevalasta.

"Suurin kaikista Suurkorven pöllöistä oli huuhkaja. Kun se lensi öisin metsän halki levitellen sulavia siipiään ja huutaen hurjasti Huu huu huhuu, vaikenivat muut pöllöt sekä kunnioituksesta että pienestä pelostakin. Huuhkaja oli niin suuri, että sen kutsumanimi Isopöllö tuntui naurettavan pieneltä. Varsinkin jos siltä olisi kysytty."

Isopöllö ei tyydy vain lentämään, vaan päättää muuttaa Suurkorven omaksi valtakunnakseen ja alistaa toiset pöllöt alamaisikseen. Tämä ei ole helppoa, sillä muilla pöllöillä on asiasta omia ajatuksia. Kivipöllö, Puupöllö ja Kaleva vastustavat hanketta kukin tavallaan ja niin tekevät myös naispöllöt: Kookos, Valkopöllö ja Jadepöllö.

Kaiken lisäksi metsään muuttaa yllättäen suuri ja säksättävä harakkaparvi. Miten tulijoiden kanssa tulla toimeen, siinäpä kysymys johon ei seitsemän pöllön voiminkaan saada heti vastausta.

Hannu Mäkelän uudessa lastenkirjassa on jotain tuttua, jotain lainattua, mutta myös jotain uutta sekä toivon sininen pilkahdus. Jopa pöllöistä voi löytyä viisautta, kunhan vain nämä itse osaavat sen tajuta" (Tammi)

Lukunäyte

Oma arvio:

Suurena pöllöfanina innostuin suuresti nähdessäni tämän kirjan kannen. Se on mielestäni tänä vuonna bloggaamieni kirjojen kansikuvista kaunein. Mielenkiinnolla tartuimme yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni kanssa tähän kirjaan, jonka nimi viittaa hauskasti Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen. Mieleni oli yhtä aikaa utelias ja epäilevä: jaksaako kirja kiinnostaa niin äitiä kuin tytärtäkään, jos se on liian eeposmainen. Rohkenen nimittäin sanoa, etten ole koskaan tykännyt seitsemän veljeksen tarinasta. (Saako näin sanoa?)

Suurin kaikista Suurkorven pöllöistä oli huuhkaja. Kun se lensi öisen metsän halki levitellen sulavia siipiään ja huutaen hurjasti Huu huu huhuu, valkenivat muut pöllöt sekä kunnioituksesta että pienestä pelostakin. Huuhkaja oli niin suuri, että sen kutsumanimi Isopöllö tuntui naurettavan pieneltä. Varsinkin jos siltä olisi kysytty. (s. 7)

Kuten kirjan takakansikuvauskin lupailee, ei kirjan sisältö ole kuitenkaan mukailtua kopiota kansalliseepoksistamme, mutta jotain Kalevalasta ja Seitsemästä veljeksestä lainattua siinä on. Pöllöjä on seitsemän, mutta ne eivät ole veljeksiä. Tarina rakentuu Isopöllön ympärille, joka päättää alkaa rakentamaan omaa valtakuntaansa. Hän manipuloi ja keinottelee muut pöllöt äänestämään häntä itseään käyttäen hyväksi muiden pöllöjen tarkkaamattomuutta ja kiinnostuksen puutetta yhteiskunnallisiin asioihin. Isopöllö näyttäytyy melko diktaattorimaisena, ynseänä ja itseriittoisena hahmona.

Kirjan aloitus on lupaava, sillä erilaisten pöllöjen esittelyt ovat kiehtovaa ja hupaisaa luettavaa.  Tarina kuitenkin lopahtaa sen jälkeen, eikä minun mielenkiintoani ainakaan jaksa pitää yllä Isopöllön rehvastelu ja valtakunnan rakentelu. Huomaan myös, ettei tyttäreni jaksa kovin innostua tarinasta, vaikka välillä häntä hiukan naurattaa jotkin kirjan kohdat. Erityisesti Isopöllön kielivirheet aiheuttavat huvitusta. Elina Warstan kauniit kuvat ovat kyllä vertaansa vailla, ja Mäkelä käyttää hyvin monipuolista. kuvallista ja luovaa kieltä. Epäilisin kuitenkin, ettei kovin pienet lukijat jaksa välttämättä kiinnostua kirjan valtataisteluun keskittyvästä aiheesta, joka on aika vaativa  pysyä kärryillä.

Tarina saa onneksi loppua kohden taas hiukan säpinää, kun harakat ilmaantuvat kuvioihin. Olisin kuitenkin odottanut hieman enemmän tältä kirjalta. Lopussa oleva Pönttö-Kalevala on hauska idea, mutta tyttäreni halusi skipata sen.

Mistä syntyi lintulauma,

avaralle ahollemme,

korpemme kätköhön komeaan?

Syntyi hauraasta kodosta,

huhuilusta Huuhkalinnun

taivaitten suurten takojan.

Tyttäreni mielipiteitä kirjasta: Kirja on hauska ja hupsu, mutta en pitänyt kenestäkään pöllöstä ylitse muiden. Kuvia oli liian vähän, ja ne olivat tylsiä mutta värikkäitä. Mieleeni jäi kirjan tapahtuma, jossa Isopöllö ja Kivipöllö kirjoittivat yhdessä kutsuja muille pöllöille. Pidin siitä, koska kirjeiden kirjoittaminen on hauskaa. En oikein pitänyt kirjan kansikuvasta enkä Jade-pöllöstä. Tarina loppui ihan hyvin, ja jos se jatkuisi, Isopöllö ja Jadepöllö voisivat tehdä pöllönpoikasia. Suosittelen kirjaa kaiken ikäisille, ehkä vain tytöille, sillä tytöt tykkää yleensä enemmän pöllöistä. Saatan lukea tämän vielä joskus uudelleen.

Suosittelen tätä kirjaa pöllöfaneille, kauniista kuvituksista ja taidokkaasta kielestä nauttivalle aikuiselle sekä vähintään kouluikäiselle lapselle (ehkä 9-11-vuotiaalle), joka pitää vaativista eläintarinoista.

Tyttäreni arvosana 3

minun arvosanani 3,5

Yhteensä 3+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Voimalla seitsemän pöllön on yksi Runeberg Junior 2018 -palkintoehdokkaista. Palkinto jaetaan J.L. Runebergin päivänä 5.2.2018.

Muissa blogeissa:

Mummo lukee lapsoselle
Book the way!
Lastenkulttuuriblogi Pienten taikapiiri

Samantyylistä luettavaa:

Kurnivamahainen kissa: Magdalena Hai

Sadan vuoden unet. Satuja aikuisille: Juri Nummelin (toim.)

Sadan vuoden unet. Satuja aikuisille: Juri Nummelin (toim.) Jalava 2017. Novellikokoelma.

 Kansi ja taitto: Samppa Ranta/ Punavuoren Folio Oy. Kannen kuva: Charlie Bowater

"Masentunut Ruusunen satuttaa sormensa leipäveitseen, Tuhkimon prinssillä on kenkäfetissi, ja Lumikin ilkeän äitipuolen peili päätyy kampaamoon.

Sadan vuoden unissa suomalaiset eturivin kirjailijat tarttuvat vanhoihin satuihin, eikä mikään ole enää kuten ennen. Kirjassa on kolmetoista aikuisille kirjoitettua muunnelmaa kaikkien tuntemista satuklassikoista. Mukana on niin Grimmin veljesten ja Charles Perrault’n kertomuksia kuin Aisopoksen eläinsatuja, hölmöläisten toilailuja unohtamatta.

Kirjan kirjoittajat ovat suomalaisen spekulatiivisen fiktion veteraaneja sekä nousevia kykyjä. Hyytävissä, ravistelevissa ja ilkikurisissa tarinoissa kirjoittajien äänet sekoittuvat vanhoihin myytteihin, kun tutut hahmot kohtaavat elämän realiteetit.

Satujen kirjoittajat:

Markus Harju
Artemis Kelosaari
Juha-Pekka Koskinen
Markus Leikola
Anne Leinonen
Heikki Nevala
Sari Peltoniemi
Tiina Raevaara
Marika Riikonen
Johanna Sinisalo
Vesa Sisättö
Shimo Suntila
Johanna Venho 

Kirjan on toimittanut Juri Nummelin, joka tunnetaan monista spekulatiiviseen fiktioon keskittyvistä novelliantologioistaan, muun muassa Kirotun kirjan vartija: suomalaisia Cthulhu-tarinoita (Jalava 2016) ja Kuun pimeä puoli: suomalaisia ihmissusinovelleja (Jalava 2013). (Art House -ryhmä)

Oma arvio:

Nyt vuoden vyöryvät täysinä kuin vain sellaisen vuodet, joka on nukkunut sata vuotta (Johanna Venho: Sadan vuoden unet, s. 19)

Kukaan ei ole liian vanha lukemaan satuja. Kun tarkemmin ajatellaan, esimerkiksi Grimmin veljekset kirjoittivat satunsa alunperin aikuisille, ja ne olivat paljon raaempia kuin lapsille siivotut versiot. Juri Nummelin on toimittanut kaiken kattavan satukokoelman, jossa toinen toistaan taitavammat suomalaiset kirjailijat pistävät sadunkerrontataitonsa peliin, toki vanhoja satuklassikoita mukaillen. Osa saduista on minulle outoja, joten on mahtavaa, että kirjan lopussa on osio, jossa kirjailija kertoo, mihin satuun hän viittaa omassa versiossaan.

Olen lukenut tätä novellikokoelmaa hiljaa nautiskellen. Päätin jo heti kirjan saatuani, etten lue tätä heti suinpäin putkeen, vaan luen sadun silloin, kun siltä tuntuu, sulattelen lukemaani ja luen seuraavan sadun sitten taas joskus. 

Kuten viini paranee vanhetessaan, myös tämän novellikokoelman helmet ovat mielestäni kirjan loppupäässä. Minun suurimmaksi suosikiksi nousi Johanna Sinisalon nokkela, nykyaikaistettu ja brutaali versio Hannu ja Kerttu -sadusta nimeltään Hantta ja Kertsi. Myös Anne Leinosen post-apokalyptinen Luola, joka on mukaelma Ali Baban sadusta, on nautinnollista luettavaa, joskin se jää turhan lyhyeksi nautinnoksi. Myös Tiina Raevaaran mukaelma Grimmin satujen Korpista on loistava, hyytävän kauhutunnelmainen novelli, joka jättää monta kysymystä lukukokemuksen päätteeksi. 

Korpin viisaat, vihaiset silmät, kasvot, jotka olivat hyvin epäinhimilliset, mutta kasvot kuitenkin. Terävä ja syyttävä katse. Tuttu, sillä tämä oli juuri se korppi.

Marilla kirkaisi. (Tiina Raevaara: Korppi, s. 313) 

Kuva: Pixabay

Kaikki novellit eivät oikein innostaneet minua, kuten esimerkiksi Juha-Pekka Koskisen Lumikuningatar-satuun pohjautuva  Jääsydän ja Markus Harjun Tittelintuure-mukaelma Pieni mies, muodoltaan väärä, saati Heikki Nevalan Aisopoksen Mies ja käärme -sadun innoittama Ikuisuuden purema ei saanut minua vakuutettua. Silti kirjan novellit ovat mielestäni yleisesti ottaen huolella harkittuja ja hyvin hiottuja aikuisten satuja, joten koko kokoelman taso on ihan hyvä. Tällaisia vain lisää! 

Erikoiskiitos kauniille kansikuvalle.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle. 

Muissa blogeissa:

Kirjat kertovat 
Usva
Bookishteaparty
Kirjan vuoksi
Evarian kirjahylly
Tuijata.Kulttuuripohdintoja

Kilpikonnan kuorella: John Green

Kilpikonnan kuorella: John Green. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2017.

Englanninkielinen alkuteos (2017): Turtles All the Way Down. Kannen suunnittelu: Rodrigo Corrall

"16-vuotias Aza alkaa selvittää kadonneen miljonääri Russell Pickettin mysteeriä vastahakoisesti. Luvattu sadan tuhannen dollarin palkkio ja parhaan ystävän innostus vetävät Azan kuitenkin mukaan tutkimuksiin. Vetovoimaa löytyy myös miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on joskus kauan sitten tuntenut.

Aza tekee parhaansa. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisten ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä." (WSOY)

Kirjatraileri:  https://youtu.be/Lxr_ZlB8Mws

Oma arvio:

Nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat ovat olleet viime vuosina kovasti tapetilla, ja tämän huomaa myös tarkastellessa parin viime vuoden nuortenkirjakattausta. Varsinkin tämän vuoden aikana olen lukenut useita nuortenkirjoja, joissa joko päähenkilöllä tai sivuhenkilöllä on ollut masennusta, ahdistuneisuushäiriö, pakkomielteinen häiriö tai jotain muuta ongelmaa mielenterveyden kanssa. Listaan ne tämän arvion loppuun. On hienoa, ettei nuortenkirjan päähenkilön tarvitse olla virheetön, vaan mielenterveysongelmista kärsivä nuori lukija voi tarvittaessa saada vertaistukea kirjan henkilöiden tarinasta. Toisaalta, vaikka lukija ei itse kärsisi mielenterveyden ongelmista, hänen näkemyksensä avartuu ja hän saa eväitä siihen, miten voi tukea esimerkiksi ystäväänsä, jolla ilmenee ongelmia.

Fiktiivisen kaunokirjallisuuden tarkoitus ei ole kuitenkaan valistaa eikä päteä, vaan viihdyttää lukijaansa. Sitä John Greenin kirjat tekevät onnistuneesti yksi toisensa jälkeen, eikä Kilpikonnan kuorella petä odotuksiani. Toki samoja greenimäisiä maneereja on kirjassa havaittavissa kuin ennenkin: ylianalysoivia teinejä, tähtitaivaan tuijottelua sekä nokkelasanaisia puheluja ja tekstiviestittelyjä.

Kuva: Pixabay

Romanttisessa suhteessa oli eräitä juttuja jotka herättivät minussa ahdistusta, kuten 1. Suuteleminen, 2. Pakko valita sanansa niin ettei loukkaa toisen tunteita, 3. Se että vain pahentaa asioita yrittäessään pyytää anteeksi, 4. Se että elokuvissa on pakko pitää toista kädestä, vaikka kädet ovat hikiset ja hiki alkaa sekoittua, 5. Se että toinen kysyy "Mitä ajattelet?" Ja siihen pitää vastata tyyliin "Kulta, ajattelen sinua", vaikka todellisuudessa ajattelee sitä, että lehmät eivät voisi elää jos niiden elimistössä ei olisi bakteereja, mikä taas tarkoittaa että lehmät eivät ole riippumattomia olentoja, mutta sellaista ei voi sanoa ääneen, joten on pakko valita, valehteleeko vai vaikuttaako omituiselta. (s. 46)

 
Kirjan päähenkilönä on viimeistä lukiovuottaan opiskeleva Aza Holmes, joka kärsii pakko-oireista. Lähinnä ne ilmenevät ajatuksina, joista hän ei pääse millään eroon. Ajatuksiaan hän kuvailee päättymättömänä spiraalina, jota myös kansikuvakin symboloi. Aza ajattelee hyvin paljon bakteereja, joten pakkoajatukset tupsahtavat mieleen niin syödessä, kätellessä ja varsinkin suudellessa. Hänen suurin pelkonsa on saada clostridium-bakteeri, mutta hän on hyvin tietoinen myös muista, kuolemantapauksia aiheuttavista pöpöistä. Vaikka hän kuinka yrittää työntää ajatuksiaan pois, ne ottavat vallan ja puhuttelevat Azaa. Turhauttavaahan se on.

Kuva: Pixabay

Ajattelen: En pääse tästä koskaan eroon.

Ajattelen: Ajatuksiaan ei voi valita.

Ajattelen: Olet kuolemaisillani ja sisälläsi on eliöitä jotka syövät ihonkin puhki.

Ajattelen, ajattelen, ajattelen. (s. 89)

Azalla on ystävä nimeltä Daisy, joka on valtavan kiinnostunut kaupungissa sattuneesta miljonääri Russell Pickettin katoamistapauksesta. Hän saa houkuteltua Azan mukaan salapoliisityöhön, sillä Aza on joskus tuntenut Pickettin pojan Davisin. Davis sattuukin olemaan melkoisen söpö tapaus ja selvästi kiinnostunut Azasta. Miten Aza voisi voittaa pakkoajatuksensa, kun ne hyökkäävät heti, kun poika pitää häntä kädestä tai yrittää suudella häntä.

Davis: Tämä saa minut tuntemaan, että pidät minusta vain kaukaa. Haluan olla pidetty läheltä.

Kirjoitin ja deletoin, kirjoitin ja deletoin. En saanut vastatuksi. (s. 235)

Azan tuskaan on helppo samaistua. Hän haluaisi valtavasti olla normaali, mutta ei voi ajatuksilleen mitään. Onneksi hänellä on ystävä, joka ymmärtää, sekä äiti, joka yrittää olla hössöttämästä tyttärensä ympärillä. Davis on poika, johon voi luottaa, mutta Aza ei oikein teidä, mitä heidän jutustaan voisi tulla, sillä ajatusten spiraalit ovat loppumattomia. Davis puolestaan kipuilee kadonneen isänsä kohtaloa ja sitä, että hänen pitäisi nyt olla isänä 13-vuotiaalle pikkuveljelleen.

 Kun ajatukseni alkoivat kiertää spiraalia, olin spiraalissa ja spiraali oli minussa. (s. 140)

Green on onnistunut kirjoittamaan yhtä aikaa vakavan ja hulvattoman kirjan, jossa nuoret heittäytyvät välillä hyvinkin syvällisiksi, mutta eivät unohda nuorille ominaista höseltämistä. Ainut miinus tulee kirjan nimestä, joka on minusta kamalan tönkkö ja luotaantyöntävä. Kirjan nimen merkitys avautuu vasta kirjan loppuvaiheilla, enkä aio paljastaa sitä nyt tässä, mutta alkuperäisen nimen (Turtles all the way down) tarkoitus ei ehkä avaudu käännöksessä.

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa: 

Kirjan vuoksi
Kirjasähkökäyrä
Bibbidi Bobbidi Book
Mustetta paperilla
Sivujen havinaa


Muita mielenterveyden ongelmia käsitteleviä nuortenkirjoja:

Univeljet: Sonja Kinnunen (masennus)

Kosmoksessa tavataan: Jack Cheng (skitsofrenia)
Yksi täydellinen päivä: Jennifer Niven (maanis-depressiivisyys)
Oonko ihan normaali?: Holly Bourne (pakko-oireinen häiriö)
Fangirl: Rainbow Rowell (sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö)
Night school -sarja: C. J. Daugherty (paniikkihäiriö)
Girl Online -sarja: Zoe Sugg (paniikkihäiriö)

Muut John Greenin teokset blogissani: 

Will Grayson, Will Grayson (yhdessä David Levithanin kanssa) , 2017
Kaikki viimeiset sanat, 2014
"Lumienkeli-ilmiö"   Kirjassa: Let it Snow - kolme talvista tarinaa, 2016
Teoria Katherinesta, 2016
Tähtiin kirjoitettu virhe, 2013

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2017: Luukku 10

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2017: Luukku 10

Kuva. Niina Tolonen, Yöpöydän kirjat -blogi

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Mistä tuntee joulun? Onko se lumivalkoinen hanki ja hiljalleen satava höytyvälumi, onko se kauniit joululaulut, onko se pakettivuori kuusen alla, onko se lasten jännitys ja aito riemu, onko se ruuan tuoksu, yhdessä syöty ateria, herkullinen kuivakakku mummolassa, joulukirkon harras tunnelma, punanuttuinen joulupukki, paketista löytyvät villasukat? 

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:

– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!

Joulu on, koditon varpuseni onneton,

tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Joulua on hankala määritellä, sillä se on paljon enemmän kuin mihin sanat riittävät. Joulun voi tuntea sydämessään, vaikkei ostaisi yhtään joululahjaa. Jouluna tulee rakkaat ihmiset entistä läheisimmiksi, ja ne, jotka ovat poisnukkuneet, tulevat mieleen juuri jouluaaton iltahämyssä. Joulua voi viettää, vaikkei uskoisi joulun kristilliseen sanomaan. Joulu on olotila, tunnelma, rauha, tyyneys ja yhdessäolo. Joulu on rakkaus.

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:

– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.

Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.

kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

Mitä toivoa joululta? Valkea joulu on monesti vain lauluissa, eikä lumen määrällä  ole välttämättä merkitystä. Lahjat kertovat antajastaan ja saajastaan, niistä huokuu ajatus ja välittäminen, mutta ne eivät ole  tärkeimpiä joulussa. Maailmanrauhaa ei toivomalla saa, saati poistettua köyhyyttä ja ihmisten eriarvoisuutta. Aina jossain joku suree  rakastaan, joka ei tänä jouluna istukaan yhteisessä joulupöydässä.  Ei voi toivoa poisnukkuneita takaisin. Mutta yhtä asiaa voisi toivoa. Sitä, että kaikki pysähtyisivät hetkeksi. Istahtaisivat rauhassa ja miettisivät, mikä on lopulta tärkeää ja mistä kannattaa pitää kiinni. Joskus elämä murjoo, ihmiset kaikkoavat, talous romahtaa tai terveys pettää, mutta kaikilla on jotain, mikä kantaa eteenpäin. Mikä on sinun tärkein asiasi? 

– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,

olen pieni veljesi, tulin taivahasta.

Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,

pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

(Varpunen jouluaamuna (Sparven om julmorgonen): 

 Zacharias Topelius 1859. Suomentanut Konrad Alexis Hougberg)

Joulu on ilon ja surun juhla, harras ja riehakas, tyyni ja kuohuva, kirkas ja synkkä, hiljainen ja äänekäs, kaunis ja rujo, pröystäilevä ja vaatimaton. 

Kaunista joulua kaikille ja muistakaa lukea paljon!

Kevennyksenä lopuksi minun jouluni suosikit:

Paras jouluelokuva: Rakkautta vain (Love Actually) 

Paras jouluanimaatio: Lumiukko (the Snowman)

Paras joulukirja:

Myyrä ja joulu: Hana Doskocilova & Zdenek Miler

Paras jouluruno:  Varpunen jouluaamuna: Zacharias Topelius

Paras joululaulu:   (Happy Xmas (War Is Over)): John Lennon ja Yoko Ono

Paras jouluruoka:  kinkku

Paras joulujuoma: punaviini

Paras joululeivonnainen: suklaakakku

Paras joulumakeinen: Finlandia marmeladikuulat

Paras jouluperinne: joulusauna ennen ateriaa

Kuva: Pixabay

Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 9: Yöpöydän kirjat 
Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 11: Tuulevin lukublogi