Sadan vuoden unet. Satuja aikuisille: Juri Nummelin (toim.)

Sadan vuoden unet. Satuja aikuisille: Juri Nummelin (toim.) Jalava 2017. Novellikokoelma.

 Kansi ja taitto: Samppa Ranta/ Punavuoren Folio Oy. Kannen kuva: Charlie Bowater

"Masentunut Ruusunen satuttaa sormensa leipäveitseen, Tuhkimon prinssillä on kenkäfetissi, ja Lumikin ilkeän äitipuolen peili päätyy kampaamoon.

Sadan vuoden unissa suomalaiset eturivin kirjailijat tarttuvat vanhoihin satuihin, eikä mikään ole enää kuten ennen. Kirjassa on kolmetoista aikuisille kirjoitettua muunnelmaa kaikkien tuntemista satuklassikoista. Mukana on niin Grimmin veljesten ja Charles Perrault’n kertomuksia kuin Aisopoksen eläinsatuja, hölmöläisten toilailuja unohtamatta.

Kirjan kirjoittajat ovat suomalaisen spekulatiivisen fiktion veteraaneja sekä nousevia kykyjä. Hyytävissä, ravistelevissa ja ilkikurisissa tarinoissa kirjoittajien äänet sekoittuvat vanhoihin myytteihin, kun tutut hahmot kohtaavat elämän realiteetit.

Satujen kirjoittajat:

Markus Harju
Artemis Kelosaari
Juha-Pekka Koskinen
Markus Leikola
Anne Leinonen
Heikki Nevala
Sari Peltoniemi
Tiina Raevaara
Marika Riikonen
Johanna Sinisalo
Vesa Sisättö
Shimo Suntila
Johanna Venho 

Kirjan on toimittanut Juri Nummelin, joka tunnetaan monista spekulatiiviseen fiktioon keskittyvistä novelliantologioistaan, muun muassa Kirotun kirjan vartija: suomalaisia Cthulhu-tarinoita (Jalava 2016) ja Kuun pimeä puoli: suomalaisia ihmissusinovelleja (Jalava 2013). (Art House -ryhmä)

Oma arvio:

Nyt vuoden vyöryvät täysinä kuin vain sellaisen vuodet, joka on nukkunut sata vuotta (Johanna Venho: Sadan vuoden unet, s. 19)

Kukaan ei ole liian vanha lukemaan satuja. Kun tarkemmin ajatellaan, esimerkiksi Grimmin veljekset kirjoittivat satunsa alunperin aikuisille, ja ne olivat paljon raaempia kuin lapsille siivotut versiot. Juri Nummelin on toimittanut kaiken kattavan satukokoelman, jossa toinen toistaan taitavammat suomalaiset kirjailijat pistävät sadunkerrontataitonsa peliin, toki vanhoja satuklassikoita mukaillen. Osa saduista on minulle outoja, joten on mahtavaa, että kirjan lopussa on osio, jossa kirjailija kertoo, mihin satuun hän viittaa omassa versiossaan.

Olen lukenut tätä novellikokoelmaa hiljaa nautiskellen. Päätin jo heti kirjan saatuani, etten lue tätä heti suinpäin putkeen, vaan luen sadun silloin, kun siltä tuntuu, sulattelen lukemaani ja luen seuraavan sadun sitten taas joskus. 

Kuten viini paranee vanhetessaan, myös tämän novellikokoelman helmet ovat mielestäni kirjan loppupäässä. Minun suurimmaksi suosikiksi nousi Johanna Sinisalon nokkela, nykyaikaistettu ja brutaali versio Hannu ja Kerttu -sadusta nimeltään Hantta ja Kertsi. Myös Anne Leinosen post-apokalyptinen Luola, joka on mukaelma Ali Baban sadusta, on nautinnollista luettavaa, joskin se jää turhan lyhyeksi nautinnoksi. Myös Tiina Raevaaran mukaelma Grimmin satujen Korpista on loistava, hyytävän kauhutunnelmainen novelli, joka jättää monta kysymystä lukukokemuksen päätteeksi. 

Korpin viisaat, vihaiset silmät, kasvot, jotka olivat hyvin epäinhimilliset, mutta kasvot kuitenkin. Terävä ja syyttävä katse. Tuttu, sillä tämä oli juuri se korppi.

Marilla kirkaisi. (Tiina Raevaara: Korppi, s. 313) 

Kuva: Pixabay

Kaikki novellit eivät oikein innostaneet minua, kuten esimerkiksi Juha-Pekka Koskisen Lumikuningatar-satuun pohjautuva  Jääsydän ja Markus Harjun Tittelintuure-mukaelma Pieni mies, muodoltaan väärä, saati Heikki Nevalan Aisopoksen Mies ja käärme -sadun innoittama Ikuisuuden purema ei saanut minua vakuutettua. Silti kirjan novellit ovat mielestäni yleisesti ottaen huolella harkittuja ja hyvin hiottuja aikuisten satuja, joten koko kokoelman taso on ihan hyvä. Tällaisia vain lisää! 

Erikoiskiitos kauniille kansikuvalle.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle. 

Muissa blogeissa:

Kirjat kertovat 
Usva
Bookishteaparty
Kirjan vuoksi
Evarian kirjahylly
Tuijata.Kulttuuripohdintoja