Kuolleiden kirja - paluu Uhriniituntakaiseen: Magdalena Hai

Kuolleiden kirja - paluu Uhriniituntakaiseen: Magdalena Hai. Karisto 2020

 Kansi: Satu Ketola

"Tervetuloa Uhriniituntakaiseen! On pelkkää pahaa puhetta, että täällä muka tapahtuisi enemmän selittämättömiä onnettomuuksia kuin muissa vastaavankokoisissa kunnissa. Varsinkaan Uhriniituntakaisen hautausmaassa ei ole kerrassaan mitään kummallista. Täällä ei ole aavebussia kiertämässä öisin, ei pahantahtoisia mustia tonttuja, kostonhimoisia ragemutseja, kirottuja kirjoja tai päättömiä hirvimiehiä.

Kuolleiden kirja - Paluu Uhriniituntakaiseen on hyytävä, ihastuttava ja naurattava kauhutarinakokoelma nuorille. Kirjassa on tarinoita niin keppariharrastajalle kuin gamerillekin, ja novelleissa käsitellään muun muassa ensirakkauden vaikeutta, hiertäviä perhesuhteita ja kuolemaa. Kokoelma on odotettua jatkoa teokselle Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta (2016). " (Karisto)

Oma arvio:

Veikkaanpa, että tätä kirjaa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Hain aiempi kauhunovellikokoelma Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta toi muutamia vuosia sitten nuorille kauhunystäville jotain ihan uutta: ehtaa nuorten kauhua, jota ei ole selitetty parhain päin. Goosebumps-sarjan tunteville Hain novelleissa on paljon samaa, mutta hänen tekstinsä ovat paremmin kirjoitettuja, eivät kehnoja suomennoksia, ja hän käsittelee kauhutarinoiden ohella myös muita teemoja. Olen lukenut Haisevaa kättä puoleenväliin, mutta koska se jäi aikoinaan kesken, en ole siitä koskaan blogannut.  

Kuolleiden kirja päästää lukijansa takaisin Haisevasta kädestä tutuksi tulleeseen, kuvitteelliseen Uhriniituntakaisen kylään, jossa on aina tapahtunut selittämättömiä kauheuksia. Ensimmäisessä tarinassa tutustutaan Ragemutsiin, joka on hermostunut poikansa koulukiusaamisesta niin, että päättää kostaa kaikille koulukiusaajille tappamalla heidät lapiollaan ja pitämällä heitä vankinaan elämän ja kuoleman välimaastossa. Kuten tässä tarinassa, myös muissa on mukana jokin pohdiskeleva, opettavainenkin teema. Tiedä sitten, karkottaako se ehtaa kauhua janoavia nuoria lukijoita, vai olisiko pelkkä kauhuteema tarinoissa riittänyt.

Uhriniituntakainen - paras paikka elää ja kuolla! - Uhriniituntakaisen kuntamotto (s. 6)

Minun ehdoton lempitarina on Kepponen, jossa kaksi siskosta inhoaa toisiaan niin syvästi, että keksivät toisilleen toinen toistaan kamalampia kepposia. Lopulta he tulevat saattaneensa vanhempansa kriittiseen tilaan lasimurskapannukakulla ja tappaneensa sosiaalityöntekijän itse aiheutetussa autokolarissa. Tämän tarinan opettavaisuus on siinä, että paha saa aina palkkansa, sillä vanhemmilla on toivuttuaan lasimurskasta tyttöjen päänmenoksi kammottava rangaistus. Tämä tarina oli minusta niin hulvattoman kamala, että aloin innoissani selostaa sitä 11-vuotiaalle tyttärelleni. Myös Kivi, paperi, sakset on mielestäni niin karmea, että kerroin siitä tyttärelleni: tarinassa kerrotaan pojasta, joka hävisi aina kyseisessä leikissä. Kerran hän teki kivi, paperi, sakset peilikuvalleen, jolloin peilikuvakin voitti ja sieppasi pojan peilin sisälle. Tätä tarinaa tytöt kertovat heppaleirillä tallinvintillä, kun vintin peiliin ilmestyy yhtäkkiä kauhistuttava näky: tyyppi käsi valmiina haastamaan kivi, paperi, sakset -peliin.

Kaupunkilaistyttö alkoi kirkua.

13-vuotias könysi taaksepäin raputyyliin. Kuulin, kun sen selkä kolahti seinään mun takana. Se tuntui koomiselta, kunnes katsoin, mitä se pakeni.

Peilissä seisoi poika.

Sen käsi oli leikin alkuasennossa: nyrkissä. Se odotti. (Kivi, paperi, sakset: s. 27)

Joissakin tarinoissa on mukana romanttinen juoni, kuten esimerkiksi tarinassa Korppikesä, jossa hautausmaalla kesätöissä oleva Sunniva rakastuu mystiseen poikaan. Suomalainen tonttukansanperinne saa uuden vivahteen tarinassa Musta tonttu, jossa kouluun ilmestyy näitä pahantahtoisia otuksia. Humoristia sävyjä on tarinassa Hemmetin nimeen, Ruu, jossa Ruu-niminen tyttö yrittää manata paholaista karkottamaan demonia omasta papastaan, mutta koska ei pysty kiroilemaan, tulee kutsuneeksi Perkeleen sijasta hänen siskonsa Penteleen. 

Päästä sisään metsän henki

Lähteen neiti

Sienihattu

mutta älä koskaan päästä taloosi

Mustaa tonttua (Musta tonttu: s. 109)

Tarinoiden pituus kirjassa vaihtelee. Osa tarinoista on ihan parin-kolmen sivun mittaisia, kuten Äitini vihasi voikukkia tai Kawaii, kun taas osa pidempiä, kuten 26-sivuinen Hemmetin nimeen, Ruu. Pidän kovasti tarinoiden monipuolisuudesta. Muutamia harrastuksia on edustettuna, kuten PC-pelaaminen, ratsastus ja kepparit. Kirjan niminovelli Kuolleiden kirja sisältää mielestäni vahvoja Goosebumps-vivahteita, kun kirjasta astuu esiin vihalla elävä nahkapiru, joka on vienyt aikoinaan päähenkilö Teemun äidin. Pelastuakseen nahkapirulta Teemun on haudattava vihansa uusperheensä jäseniä, äitipuolta ja siskopuoltaan kohtaan. Kirjan lopussa on hassuna kevennyksenä vielä muutama uudelleensanoitettu joululaulu Uhriniituntakaisesta.

Voiko kirja olla melkein kuin elävä olento? Teemu ajatteli. Voiko se olla niin elävä, että se synnyttää hirviöitä? Ainakin kirja oli tehnyt hirviön hänestä. (Kuolleiden kirja: s. 138)

Kuolleiden kirja - Paluu Uhriniituntakaiseen on lahja nuorille kauhunystäville. Kirjaa on helppo lukea tarina kerrallaan, ja jokaiselle löytyy takuulla sopivan kammottava kertomus. Kauhuja ei ole tosiaankaan selitetty hyväksi, vaan monissa tarinoissa on avoin loppu. Pieni pilke silmäkulmassa keventää kuitenkin tarinoita ja se, että tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen kylään. Kirjaa suosittelisin noin 11-14-vuotiaille.

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

En löytänyt muita bloggauksia

Samantyylistä luettavaa: 

Sammuta valot!/Sytytä valot!: Salla Simukka

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli

Pohjoinen lukuhaaste saa merkinnän kohtaan:

16. Kirja, josta minulla on ennakkokäsitys, millainen se tulee olemaan

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

A Book that's published in 2020

Mallikappale: Juno Dawson

Mallikappale: Juno Dawson. Suomentanut Aura Nurmi. Gummerus 2020

Englanninkielinen alkuteos (2019): Meat Market. Kansi: Daniil Kontorovich / Trevillion images

"Jana Novak on pitkä ja hontelo lontoolaistyttö, joka ei halua kuulla enää ainuttakaan kommenttia androgyynistä ulkonäöstään. Sitten hänet värvätään arvostetun mallitoimiston listoille, ja ruman ankanpoikasen sijaan Jana onkin yhtäkkiä kansainvälinen supermalli.

Muotimaailma osoittautuu yhtä likaiseksi kuin loisteliaaksikin, ja jokaisen kulman takana vaanii petoja. Jana saa kokea niin huimaavia huippuja kuin syviä pohjakosketuksiakin. Miten kauneus voi olla niin rumaa?

Mallikappale on sekä häikäisevä ryysyistä rikkauksiin -kertomus että raju paljastustarina muotiteollisuuden pimeistä puolista."(Gummerus)

Oma arvio: 

Kirjavuosi 2020 pärähtää käyntiin voimallisesti täydellisellä kirjalla! Juno Dawsonin Mallikappale sävähdyttää jo kansikuvallaan, jossa mallitytön kasvojen päällä kimmeltää kirjan nimi kauniin hopeanhohtoisena, kirjailijan nimi muodikkaan keltaisella ja muutenkin kannessa on kaikki kohdallaan houkutellakseen tarttumaan siihen. Vaikka kirja on paksu, reilut 400-sivuinen möhkäle, se on fontiltaan ja löyhältä ladonnaltaan kevyt lukea.

Kuka muka ei haluaisi olla malli? Nimityshän sen varmaan jo kertoo: malli on vähän kuin ihmisen mallikappale - edustaa sitä, miltä ihmisen kuuluisi näyttää. (s. 22)

Mallikappale alkaa vaikuttavasti dokumenttikuvauksella, jossa kirjan päähenkilö Jana alkaa kertoa omaa tarinaansa kameralle. Nämä lyhyet dokumenttipätkät esiintyvät läpi kirjan tarinan ja tuovat tarinan entistä lähemmäs ja  todentuntuisemmaksi.

Jana Novak on  lukiovuottaan aloittava lontoolaistyttö, jonka  mallitoimiston agentti bongaa kadulta ja antaa tälle Prestige-mallitoimiston käyntikortin. Jana ei meinaa millään uskoa, että mies on tosissaan, sillä häntä on aina pidetty kummajaisena: hän on 186 cm pitkä, laiha ja androgyynin näköinen. Uskottava se kuitenkin on: mallitoimisto haluaa hänet kuollakseen listoilleen, ja kun Jana viimein äitinsä kanssa käy toimistolla,  sopimus on pian  allekirjoitettu ja nuoren tytön matka malliksi alkaa. Jana ei voi mitenkään aavistaa, mitä kaikkea on edessä.

1. Näytän ihan vieraalta.

2. Näytän tosi siistiltä!

3. Näkyvätkö tuossa mun nännit?

4. Nuo todellakin on mun nännit.

5. Miksi vitussa kukaan ei kertonut, että t-paidasta näkyy läpi? (s. 192)

Alussa mallintyöt tuntuvat hohdokkaalta ja sadunomaiselta: kehuja satelee, rahaa virtaa ja merkkivaatteita saa ilmaiseksi. Kuuluisista malleista tulee Janalle tuttuja. Janan tukena ovat ystävät Laurel ja Sabah sekä poikaystävä Kai Ferdinand eli Ferdy. Hollytonin lukion rehtori on ymmärtäväinen ja antaa aluksi vapaata kuvauksiin, mutta kuvausten ja castingien lisääntyessä Janan on tehtävä rankka päätös ja valittava joko lukio tai mallinura. Kuvauksia on ympäri maailmaa, mutta Jana ei juurikaan ehdi nauttimaan eri maiden nähtävyyksistä uuvuttavilla reissuillaan. Reissut venyvät ja koti-ikävä vaivaa. Ferdy on kärsivällinen, mutta pikku hiljaa Janan poissaolot alkavat luonnollisesti hiertää heidän suhdettaan. Laurel alkaa hengailla Janaa pilkanneiden tyttöjen kanssa ja Sabahkin tuntuu olevan nyreissään.

Ei varsinaisesti hyvä merkki, jos rakkaudentunnustukseen vastataan "jee." Vai mitä? (s. 236)

Jana tutustuu New Yorkissa huippumiesmalli Westley Bryceen, josta tulee yksi tytön tukipilareista. Muilta malleilta Jana saa vinkkejä jaksamiseen. Lien-niminen malli tarjoaa hänelle Xanax-nimisiä pillereitä, joita saa kuulemma tilattua netistä lisää. Rauhoittavat lääkkeet ovat syystäkin reseptilääkkeitä, mutta muotiviikoista ja aikaeroista väsynyt Jana ei jaksa ottaa asioista selvää, koska lääkkeet tuntuvat selvästi lievittävän ahdistusta. Jana tulee vielä huomaamaan, että vähäiset unet, rauhoittavien ja unilääkkeiden popsiminen ja niukka syöminen vievät hänet todella huonoon kuntoon.

- Taika raukeaa, kun kello lyö kaksitoista. (s.181)

Kirjan pamauttavin käännekohta tapahtuu, kun Jana lähetetään maineikkaan kuvaajan Lucas Blon kuvattavaksi. Janaa yritetään varoittaa miehestä. Hotellihuoneessa tapahtuneissa kuvauksissa tapahtuu hyvin paljon outouksia ja Jana pakenee hotellista itkun kanssa. Hän ei uskalla puhua tapahtuneesta kenellekään, ja lähipiiri, etenkin Ferdy, ovat ihmeissään tytön käytöksestä tämän jälkeen. Jana saa tarpeekseen siinä vaiheessa, kun Prestigen johtaja Maggie aikoo lähettää 14-vuotiaan mallin samaisen kuvaajan kynsiin. Jana alkaa pikku hiljaa kertoa tapahtuneesta muille malleille, ja lopuksi ystävälleen Sabahille, joka passittaa tytön tekemään rikosilmoitusta. Mallitoimistossa ollaan hermona, mutta yllättäen monet muut mallit ilmoittavat Lucas Blon tehneen erilaisia inhottavia asioita myös heille ja haluavat saada miehen vastuuseen teoistaan.

Jana Novak on ihana, uskottava ja samaistuttava henkilöhahmo. Janan ja Ferdyn suhde on myös hyvin realistinen seksikohtauksia myöten: seksi ei ole täydellistä, vaan Ferdyn ennenaikainen laukeaminen on pienoinen ongelma nuorten touhuiluissa. Se ei kuitenkaan jää hiertämään nuorten välejä, sillä Jana on hyvin ymmärtäväinen.

Mun kroppani on kokonaan muiden.

Mä olen pelkkä keho.

Mä olen lihaksia ja ihoa.

Mä olen lihaa. (s. 288)

Mallikappale tempaa mukaansa mallimaailman pyörteisiin, niin hyvässä kuin pahassakin. Huomaa, että kirjailija on tehnyt paljon taustatyötä saadakseen mallimaailman kuvauksesta todentuntuisen. Itsellä nousee karvat pystyyn, kun jo ennestään laihoja tyttöjä käsketään laihduttamaan, inhottavat setämiehet "ostavat" malleja seuralaisikseen ja kuvaajat ja castaajat käyttävät mielivaltaansa nuoriin tyttöihin. Kaikki se, mikä alussa tuntuu hohdokkaalta, kätkee taaksensa joukon likaisia ja häikäilemättömiä ihmisiä ja yhtiöitä. Jana tekee pahoja virheitä, nuori ja naiivi kun vielä on, mutta kasvaa ihmisenä ja tekee lopuksi ainoan asian, joka on oikein.

Mä en ole ylpeä.

Mä en ole tuon näköinen.

Kukaan oikea ihminen ei ole tuon näköinen.

Mietin, montakohan tuhatta tai miljoonaa naista, montako pikkutyttöä on kävellyt kuvan ohi ja tuntenut olevansa vääränlainen. Moniko nainen on katsonut kädessään pitelemäänsä patonkia ja ajatellut: äh, ei olisi pitänyt ostaa leipää, pitää ruvata mehudieetille.

Ja silloin muhun jysähtää ajatus: mä olen osa ongelmaa. (s. 333)

Suosittelen kirjaa noin 15+ ikäisistä aikuisiin. Ilahduttava uutinen on se, että kirjasta on tulossa myös TV-sarja, joka Dawson itse käsikirjoittaa! Kirjailijalta on ilmestynyt kotimaassaan Iso-Britanniassa lukuisia YA- ja HLBTQ-kirjoja (katso tästä Goodreads-sivuston kirjailijaesittely), joita toivottavasti suomennettaisiin Mallikappaleen siivittämänä. Sillä uskon ja toivon, että tämä kirja ja kirjailija saa ansaitsemaansa huomiota Suomessa. Itse sormet syyhyten ajattelin käydä nettikaupasta selailemassa itselleni jotakin hänen enkunkielisestä tuotannostaan.

Arvosanani 5+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

En löytänyt vielä muita bloggauksia

Helmet-haaste saa kirjan kohtaan:

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

Pohjoinen lukuhaaste saa kirjan kohtaan:

4.   Kirja, jonka kannessa on lempiväriäsi

Popsugar-haasteesta ruksin kohdan:

A book by a trans or nonbinary author

Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää: Raili Mikkanen

Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää: Raili Mikkanen. Tammi 2019.

Kansi: Laura Lyytinen

"Millaista on olla Minna Canthin tytär?

Ei ole helppoa olla tytär, jonka äiti on tulinen tasa-arvon puolesta taistelija, maan ensimmäinen naistoimittaja ja voimakkaita tunteita herättävä näytelmäkirjailija. Aikansa paheksuttu julkkis. Finland-palkittu kirjailija Raili Mikkanen tarttuu uuteen näkökulmaan: kertojana on Elli, yksi Canthin seitsemästä lapsesta. Teos osoittaa, että Minna Canth oli niin edellä aikaansa, että hänen käsittelemänsä teemat ovat edelleen polttavan ajankohtaisia.

On vuosi 1880. Elli on 12-vuotias ja perhe on muuttamassa Jyväskylästä Kuopioon isän äkillisen kuoleman johdosta. Minna Canthista on tullut seitsemän lapsen yksinhuoltaja. Kuopio tuntuu Ellistä aluksi tyrmistyttävän erilaiselta kuin Jyväskylä, murretta myöten. Ja kun äiti on Minna Canth, luvassa ei ole tasaista elämää!

Jos nykyisin vihapuhetta on paljon, niin sitä on myös Ellin nuoruudessa. Kuumimillaan yhteisön paine ja tunteet ilmenevät ikävillä, jopa vaarallisilla tavoilla. Kaiken muun ohella Minna pitää vuoden verran kotonaan nuorille Oras-seuraa, jossa keskustellaan kaikesta maan ja taivaan alla - ja joutuu kuopiolaisten silmätikuksi, herättäen monissa jopa raivoa mielipiteidensä takia. Toisaalta äidin ansiosta lähes kaikki suomenmieliset kulttuuri-ihmiset ja ulkomaalaisetkin kirjailijat ovat Ellin kotona kesäisiä vakiovieraita."(Tammi)

Oma arvio:

Hassua, että tämä Raili Mikkasen kirjoittama nuortenkirja Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää on kuin tahtomattaan (vai liekö tarkoituksella) kuin ilmetty jatko-osa Minna Rytisalon kirjoittamalle Rouva C:lle. Nyt tosin Minna Canthin sijaan pääosassa on Minnan  12-vuotias Elli-tytär, joka kirjan aikana varttuu esiteinistä nuoreksi naiseksi. Vaikka tytön ajatukset ja tekemiset ovat pääosassa, äiti-Minna saa aika paljon tilaa tarinassa, joka kuitenkin ikään kuin kulkee Minnan tekemisten ehdoilla.

Tulin ajatelleeksi, että varmaan äidin salaisuus oli juuri tuo uskallus heittäytyä välillä lapseksi. Leikkiä, nauraa, unohtaa olevansa minkään tietyn ikäinen, heittää pois kaikki arvokkuus. Teeskentelyähän arvokkuus suurimmaksi osaksi on ja varsin usein vielä aika epäonnistunutta. Äiti varmaan tunsi olevansa juuri se mikä oli, hänen ei tarvinnut esittää. Siinä taas yksi asia, johon elämässä pitäisi pyrkiä. (s. 115)

Minulla ei jäänyt hirveästi tästä kirjasta mitään erikoisia tuntemuksia. Kirja on hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, tapahtumat soljuvat kepeästi eteenpäin, mutta huomaan ettei tarina eikä kerronta missään vaiheessa tempaa minua kovinkaan voimakkaasti  imuunsa. Tuntuu, kuin lukisin jotain tarinamuotoon väritettyä historiankertomusta aikamme suurimmasta naiskirjailijasta ja hänen perheestään. On jotenkin hankala innostua ja tuntea Ellin mukana.

Äidistä oli tehty hirviö, vaikka hän ei ollut liioitellut yhdenkään näytelmänsä tai kirjansa ihmistyypeissä ja kohtaloissa. Ihmiset eivät kestä katsoa totuutta silmiin. (s. 218)

Ellin itsensä elämää kiinnostavammaksi kirjassa käyvät Minna Canthin aloittelevan näytelmäkirjailijan vaiheet ja vastoinkäymiset. Nuorten tyttärien romanssikiemurat tuntuvat jotenkin väkinäisiltä ja mitäänsanomattomilta niiden rinnalla. Elli miettii omaa tulevaisuuttaan, johon ei hänen unelmissaan kuulu välttämättä suurta lapsikatrasta. Minna-äiti tukee mieluusti tyttärensä haaveita ja järjestää tälle lopuksi oikein unelmamahdollisuuden oppia mieluisaan ammattiin. Siitä kirjan nimikin kumpuaa: tuo Minna Canthin yksi kuuluisimmista lausahduksista kiteyttää myös Elli-tyttären elämänasenteen.

Kuka voisi sitten nauttia kirjasta minua enemmän? On kauhean hankala miettiä, minkä ikäisille vinkkaisin tätä kirjaa. Kustanjan mukaan kirja on yli 12-vuotiaille suunnattu. Itse voisin ottaa kirjan 7-luokkalaisten vinkkaukseen ja suositella nimenomaan historiallisista tarinoista kiinnostuneille lukijoille. Aikuisillekin tätä voin mieluusti suositella, etenkin jos Rouva C:n jälkeen jäi mietityttämään, millaista oli leski-Minnan elämä uudessa kaupungissa aloittelevana näytelmäkirjailijana.

Erityinen kiitos Laura Lyytiselle kauniista kannesta!

Arvosana 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Tuijata.Kulttuuripohdintoja
Kirjasähkökäyrä
Kirjahilla

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö

Pohjoinen lukuhaaste saa kirjan kohtaan:

 6.   Kirja, joka kertoo kirjailijasta

Popsugar-haasteesta ruksin kohdan:

A book with a bird on the cover

Matka nuorten kirjametrolla -haasteen arvonta suoritettu!

Pahoittelut, että blogini lukuhaasteen päätteeksi lupaamani arvonta venähti hiukkasen. Nyt olen viimein arponut teistä kokonaisesta kahdesta määräaikaan koontipostaukseeni ilmoittautuneista ja haasteeseen osallistuneista sen onnekkaan, joka saa Hank Greenin esikoisteoksen Ihan mieletön juttu.

Kirja lähtee Jotain muuta -blogin Saaraelinalle, onnea kovasti!

Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Rakas Natasha: Marja-Leena Tiainen

Rakas Natasha: Marja-Leena Tiainen. Myllylahti 2019

Kansi: Karin Niemi

"Rakkaus, rikos, petos. Vartijanuorukaisen elämä suistuu raiteiltaan, kun hän ihastuu kauniiseen Natashaan.

Joel Leinosen elämä on hyvällä mallilla: hänellä on rakastava perhe ja kavereita, vartijaopinnotkin sujuvat hyvin. Juuri ennen 18-vuotissynttäreitään Joel tutustuu biologiseen isäänsä Turkkaan.

Turkka Siimeksellä on huonosti menestyvä autokauppa ja hämäriä bisneksiä, joihin liittyy Bullet Brothers -moottoripyöräjengi.  Turkalla on myös perhe. Joel haluaisi tutustua pikkuveljeensä Antoniin, mutta asiat mutkistuvat, kun Turkka kuolee auto-onnettomuudessa.

Hautajaisissa Joel tapaa Turkan vaimon ja lapset.  Turkan tytärpuoli Natasha on yllättäen Joelin entinen luokkakaveri. Kiusatusta, isonenäisestä tytöstä on kuoriutunut kaunotar, joka tekee mallin töitä. Joel ihastuu korviaan myöten Natashaan, mutta onko suhteella toivoa valheiden ja salailujen maailmassa?"(Myllylahti)

Lukunäyte:  https://issuu.com/myllylahti/docs/rakas_natasha_lukunayte

Oma arvio: 

Tartuin tähän nuorten aikuisten jännäriin samasta syystä kuin aeimmin bloggaamaani Hanna Kökön Rocky, rauha ja rakkaus -kirjaankin, eli etsiskellessäni sopivaa esiteltävää nuorten jännäriosioon Kirjasaaren esitykseeni. Hassua, että molemmissa kirjoissa sattuu olemaan sama sinisen sävy kansikuvassa. 

Rakas Natasha tarjoaa luettavaa jo hieman isommille nuorille, sellaisille, joilla on jo ammattiin valmistuminen käsillä. Kirjan päähenkilö on 18-vuotias Joel, joka opiskelee vartijaksi ja on aloittelemassa kesätyötään Tiirikka-nimisen vartiointipalvelun leivissä. Elämä tuntuu olevan mallillaan: on mukava kaveriporukka, jonka kanssa viettää aikaa, mukava perhe, ajokortti pian kädessä ja vieläpä eräs Pinja vaikuttaa olevan kiinnostunut Joelista. Kaiken kruunaa 10 000 euron arpavoitto, jolla nuori mies voi ostaa itselleen auton. Kun Joelin biologinen isä Turkka ottaa yhteyttä ja kertoo haluavansa tavata, Joelin elämä alkaa mennä monella tapaa sekaisin.

Yhteinen kahvittelu isän kanssa on lähinnä vaivaannuttava kuin lämminhenkinen, mutta kun Joel kuulee Antonista, 5-vuotiaasta pikkuveljestään, hän kiinnostuu kovasti. Hän haluaa ehdottomasti tavata pikkuveljensä! Turkka ei ehdi tätä tapaamista koskaan järjestämään, sillä tämä menehtyy auto-onnettomuudessa. Sinnikkäästi Joel kuitenkin haluaa veljensä elämään, vaikka perheen äiti Minna ja tämän täysi-ikäinen tytär Natasha tuntuu vastustelevan kovasti. Turkka on nimittäin eläessään velkaantunut pahasti peliongelmansa takia ja joutunut tämän takia turvautumaan laittomuuksiin, mm. lääkkeiden salakuljettamiseen. Joel ehti päästä tästä vihille hiukan ennen onnettomuutta. Minna ja Natasha saavat nyt uhkauksia, sillä Turkka jäi pahamaineisille tyypeille velkaa.

Tuossa Natalia, Natasha, kuitenkin oli. Turkan tytärpuoli. Muutamassa vuodessa rumasta ankanpoikasesta oli kuoriutunut joutsen. Mikä hämmästyttävä muutos. Miten Natasha on voinut muuttua noin paljon? Joel ihmetteli. (s. 63)

Pikku hiljaa Natasha alkaa luottaa Joeliin, joka on siis menneisyydessä ollut yksi tytön koulukiusaajista, ja päästää tämän Antonin elämään. Iso- ja pikkuveljen yhteiset hetket ovatkin todella hellyttävää luettavaa. Natashan ja Joelin välit lämpenevät pian ei-niin-sisarellisiksi eli he ihastuvat toisiinsa ja suhde muuttuu heti fyysiseksi. Minua hämmentää tosin kirjailijan tapa käyttää toistamiseen sanaa 'rakastella' nuoren parin sekstailuista. Sana sopisi toki aikuisten kaunokirjallisuuteen, mutta tuntuu vähän oudolta valinnalta nuortenkirjassa.

Natashan itsetunto on kärsinyt koulukiusaamisajoista kolauksen, jota hän nyt yrittää paikata kauneusleikkauksia. Suurehkon nenänsä hän on jo leikkauttanut, ja nyt hän tuskistelee korviansa. Muiden silmissä Nata on kaunis mallikaunotar, joka haaveilee kansainvälisestä urasta. Joel ei alkuun epäile mitään, kun Natashan on viivyttävä pitkään Helsingin mallikeikoilla, mutta sitten nuori nainen alkaa jäädä kiinni valheista. Mitä Joelin tyttöystävä salailee? Miksi hän katoaa välillä eikä vastaa puhelimeen? Miksi hänet nähdään oudon tyypin autossa? Joel alkaa haistaa palaneen käryä. Silti hän kiltisti lainaa useita tuhansia euroja rakkaalleen omista arpavoittorahoistaan.

- Jos sä alat laulaa kytille, myös sun lähipiirille voi sattua  jotain ikävää, Ärri sanoi uhkaavalla äänellä. Uurrekasvo miehen takana teki kaulankatkaisueleen. (s. 126)

Rakas Natasha sisältää jännittävän kehyskertomuksen sisällä monenmoisia teemoja. Joel opettelee tutustumaan toiseen perheeseensä lähinnä hellyttävän pikkuveljensä kautta. Natasha painiskelee oman kehonkuvan ja ulkonäkönsä kanssa (tästä olisi kyllä saanut revittyä vähän enemmänkin). Joel on  aikuistumisen kynnyksellä oleva nuorimies ja saa ajokortin, käy kesätöissä ja on valmistumassa pian ammattiin  - ja rakastuu ensimmäistä kertaa tosissaan.

Rakkaus kauniin Natan kanssa ei ole kuitenkaan täydellistä, sillä nuori nainen ei koskaan halua käydä esittäytymässä Joelin vanhemmille saati kavereille, eikä paria näe koskaan kaupungilla yhdessä. Natashan rakkaus tuntuu roihahtavan vain silloin täyteen kukkaansa, kun Joel antaa tälle rahaa mallikuvauksiin tai kauneusleikkaukseen. Onneksi Natasha ei ole läpeensä paha, vaan tekee kirjan toimintavoittoisessa lopussa erittäin hyvän teon, vaikkakin se meinaa loppua Joelin ja Natashan tarinalle, ainakin toistaiseksi.

On aika harvinaista, että niin sanotulle New Adult -ikäryhmälle kirjoitetaan ylipäätään mitään. New Adult -kirjallisuus on  hieman vanhemmille nuorille, noin 18-30-vuotiaille suunnattua (tosin minä olen itse määritellyt NA-rajan noin 16 ikävuodesta lähteväksi), joille ajankohtaisia teemoja kirjoissa käsitellään, kuten ensimmäinen työpaikka, yliopisto- ja korkeakouluopiskelun aloitus, häät, kihlaus ja avioliitto, perheen perustaminen, lukio- tai amisaikaisten ystävyyksien säilyttäminen, armeija-ajat, itsenäinen rahataloudenhoito, kotoa pois muuttaminen jne. Rakas Natasha on siinä rajoilla, onko se YA vai NA, sillä päähenkilö käy kuitenkin vielä toisen asteen koulua ja asuu äitinsä kanssa, mutta on jo kuitenkin täysi-ikäinen. Kirjaa voisi hyvin vinkata ysiluokkalaisista lukio/ammattikouluikäisille, eri toten pojille.

Arvosanani 4-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta

Muissa blogeissa:

Kirsin kirjanurkka
Kirjakko ruispellossa
Jonnan lukunurkkaus


Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
 
7. Kirjassa rikotaan lakia

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

A Book by an author who has written more than 20 books

Rocky, Rauha ja rakkaus: Hanna Kökkö

Rocky, Rauha ja rakkaus: Hanna Kökkö. Mäkelä 2019

Kansi: Tanja Mitchell

Uusi nuortendekkari geokätköilysarjan kirjoittajalta!
 
"Ysiluokan kevät on koittanut, eikä koulu oikein maistu iittalalaiselle Rockylle. Sen sijaan hän törmää kylällä outoon tyttöön ja rakastuu välittömästi.

Rauhan mukana Rocky pääsee tutustumaan lasitehtaaseen, erääseen naivistitaiteilijaan sekä Rauhan suvun tragediaan, mutta ennen kaikkea tyttöön itseensä. Mitä Rauha salailee? Onko heidän orastava suhteensa yhtä ihmeellistä tytölle kuin Rockylle itselleen?

Kun Rocky ja Rauha tunkeutuvat luvatta lasitehtaan tyhjään varastoon kaveriporukan kanssa, he tekevät karmean löydön. Nuoret alkavat seurata erilaisia johtolankoja selvittääkseen mysteerin, joka samalla valaisee Rauhan nuorena kuolleen tädin kohtaloa."(Mäkelä)

Lukunäyte:  https://issuu.com/makela_publishing/docs/rocky_rauha_ja_rakkaus_lukun_yte

Oma arvio:

Tartuin tähän kirjaan pelkästään työni puolesta, sillä etsiskelin vuonna 2019 julkaistuja nuorten jännäreitä tulevaa Kirjasaari-esitystäni varten. Olen lukenut aiemmin Hanna Kökön kirjoittaman geokätköilysarjan ensimmäisen osan Kätkö, joka on suunnattu enemmänkin varhaisnuorille, eikä tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta.

Rocky, Rauha ja rakkaus ilmeisesti kosiskelee yläkoululaisia poikia lukijakseen. Päähenkilö on 16-vuotias Robert, jota tuttavallisemmin Rockyksi kutsutaan. Iittalalainen poika törmää heti alkusivuilla tyttöön, jota ei ole ennen paikkakunnalla nähnyt - ja joka tekee poikaan niin suuren vaikutuksen, että hänen on pakko lähteä tätä seuraamaan. Käy ilmi, että 17-vuotias Rauha on oppisopimuksella Iittalan lasitehtailla ja asuu isovanhempiensa luona. Nuoret kokevat melkoisen instaloven, sillä heidän juttunsa lähtee heti rytinällä käyntiin. Myös seksi astuu mukaan kuvioihin, mutta se ei ole millään tasolla graafisesti kuvattua.

Ihana, pehmeä Rauha. Rocky keskittyi siihen, ettei pelko saisi sijaa, Rauhan ihoon. (s. 69)

Jännittävät tapahtumat alkavat siitä, kun luvatta Iittalan tehdasalueella skeittailemassa olevat nuoret, mukaanlukien Rocky ja Rauha, löytävät alueelta ruumiin. Kyseessä on lasitehtaan sähkömies Lahtinen, josta kovinkaan moni ei ole pitänyt - myöskään Rauha, sillä mies on tunnettu pahimman luokan sovinistina. Tästä alkaa rikostutkinta, mutta myös Rockyn ja Rauhan omat salapoliisileikkinsä ja arvuuttelunsa siitä, kuka olisi mahdollisesti surmannut Lahtisen. Kylän monimutkaiset menneisyyden kuviot saavat nuoret epäilemään välillä kaikkein läheisimpiäkin ihmisiä.

Pidän kirjan dekkarimaisista juonikuvioista ja siinä sivussa esitellystä Iittalan lasitehtaan historiikista. Vaikka Rockyn ja Rauhan rakkauskuviot lähtevät hyvin nopeaa liikkeelle, eivät ne ole täysin ongelmattomia. Rauha tuntuu salaavan jotakin, jonka takia hän ottaa suhteen alussa välillä omaa aikaa. Rocky on niin hullaantunut tyttöön, ettei malttaisi olla erossa alkuunkaan, saati pitää näppejään kurissa, mutta kiltisti mukautuu tytön toiveisiin. Loppujen lopuksi Rauhan salaisuus ei ole niin skandaalimainen kuin ajattelin.

Tämä oli todellakin ihan oma maailmansa, Rocky ajatteli. Ihan kuin satukirjan tonttupaja, jossa kaikki puuhasivat jotakin ja kaikilla oli oma tehtävänsä. (s.16)

Pidän siitä, että Rockyn ja Rauhan suhteen on rikottu tavanomaisia asetelmia. Rauha on Rockya vuoden vanhempi, hiukan pyöreähkö, kuuntelee heviä, ajaa moottoripyörällä, skeittaa taitavasti (mitä Rocky ei tee), on itsevarma ja aloitteellinen tyttö. Olisin kaivannut enemmän Rauhan näkökulmaa, kun suurin osa luvuista oli kerrottu Rockyn näkökulmasta. Hiukan pinnalliseksi jäävät päähenkilöt ja heidän aivoituksensa, mutta ymmärrettäväähän se on, jos 200-sivuiseen kirjaan pitää saada ympättyä sekä jännittävä että romanttinen juonikuvio.

- Se on se tyyppi , se murhaillan tyyppi, hän kuiskasi Rockyn korvaan. - Se tulee suoraan tänne! (s. 134)

Tätä kirjaa voisin hyvinkin vinkata 13-15-vuotiaille, etenkin pojille, joskin kirjan nimessä ilmestyvä 'rakkaus' saattaa olla karkottava sana. Kirjan nimi on sanaleikki Leevi & the Leavingsin kappaleesta Vakosamettihousuinen mies, jossa lauletaan "rock, rauha ja rakkaus...". Kirjan nimeä olisi voinut kuitenkin vielä miettiä, jos halutaan tavoitella teini-ikäisi poikia lukijaksi. Lisäksi haluan hiukan purnata kirjan kammottavasta kansikuvasta, josta minä ainakin sain virheellisen mielikuvan kahdesta pojasta suutelemassa. Tässähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos kirja ei kerro poikarakkaudesta, mielikuva on melkoisen harhaanjohtava ja karkottaa todennäköisesti sellaiset lukijat, jotka eivät halua lukea poikarakkaudesta kertovaa kirjaa. Kirja voi jäädä kannen ja kirjan  nimen takia helposti hyllyyn pölyyntymään.

Arvosanani 3,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Lastenkirjahylly


Samantyylistä luettavaa:

Poika - Murha seitsemännellä luokalla: L.K. Valmu
Yksi meistä valehtelee: Karen M. McManus

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

42. Kirjassa on isovanhempia

Kirjapöllön huhuiluja -blogin vuosi 2019 paketissa

Taas on aika kahlata läpi vuoden 2019 kohokohdat.

Kirjapöllö huhuilee jo kuudetta vuottaan 

Blogini täytti helmikuussa jo viisi vuotta ja lähti taapertamaan kohti kuudetta vuottaan. Olen erittäin tyytyväinen siitä, millaiseksi blogini ja sen postaukset ovat muodostuneet. Edelleenkään en kirjoita virallisen kaavan mukaista kirjallisuuskritiikkiä, vaan rentoja ja fiilispohjaisia arvioita lukemastani. Arvosanan lisääminen postauksen loppuun on mietityttänyt minua pitkään, niin myös tässä vuoden vaihteessa, mutta päädyin kuitenkin jatkossakin pisteyttämään yhä arvioni yhtä monimutkaisella pisteytysjärjestelmällä kuin ennenkin. Se auttaa minua itseäni hahmottamaan, mihin kirja minun mielestäni yltää.

Olen pystynyt hyödyntämään blogiani ihanasti myös työssäni kirjavinkkauksissa. Olin myös helmikuussa esittelemässä Oulun kaupunginkirjaston Kirjasaaressa nuorten scifiä, maagista realismia, jännitystä ja kauhua, ja blogistani oli suunnattomasti apua esityksen valmistelussa. Helmikuussa 2020 minut nähdään taas esittelemässä saman genren kirjoja, tervetuloa silloin Oulun kaupunginkirjaston tapahtumatila Laituriin!

Keskityin vuonna 2019 entistä enemmän pelkästään nuortenkirjojen lukemiseen, mitä jo työnkuvani kirjastossakin edellyttää. Muutama aikuisten psykologinen  jännäri, kauhu tai scifi sekä lastenkirja kuitenkin aina mahtuu lukemistooni. Kuuntelin myös aika lailla enemmän äänikirjoja kuin aiemmin: yhteensä 6 äänikirjaa kokonaan (ja muutaman jätin kesken.) Äänikirjat ovat usein olleet seuranani lenkkeillessä, siivotessa tai bussilla tai junalla matkatessani.

Kiitos, rakkaat lukijat!

Olen iloisesti yllättynyt aina, kun joku kertoo lukeneensa blogiani - tai vieläpä kehuu sitä. Kommentteja on kuitenkin tullut kivasti pitkin vuotta, ainakin silloin tällöin. Olen jo tottunut siihen, ettei blogikommentointi tule koskaan olemaan kovin vilkasta. Ilahdun joka kerta saadessani kommentin, ja pahoittelen kovasti, jos en ole muistanut vastata jokaiseen. Välillä olen saanut todella kannustavia kommentteja, ja etenkin kun sellaisia on tullut nuorilta kirjafaneilta, sydämeni on hypähtänyt ylimääräisen hyppäyksen. Ihanaa, kun joku nuori viitsii lukea tällaisen tädin höpötyksiä!

Virallisia seuraajiani blogissani on tällä hetkellä 126.  Instagram-tililläni (@kirjapollonhuhuiluja) on kuitenkin jo huimat 542 seuraajaa, Twitterissä (@kirjapollon_huh) 456 ja Facebookissa 155. Olen linkittänyt ahkerasti kaikki postaukseni myös blogini Facebookiin ja Twitteriin, sekä silloin tällöin mainostanut niitä myös Instagramissa. IG onkin se alue, missä yritän olla ensi vuonna ahkerampi.

Vuoden luetuin (tai katsotuin) kirja-arvioni on Jenny Hanin Pojille, joita joskus rakastin. Toiseksi eniten katsojia keräsi Anton Vanha-Majamaan ja Laura Frimanin Mikael Gabriel - Alasti ja kolmanneksi tuli Agustina Bazterrican Rotukarja-teoksesta tekemäni postaus.

Kirjoitin vuonna 2019 yhteensä 69 kirja-arviota ja sen lisäksi muutamia tapahtuma-, arvonta-, koonti- ja lukuhaastepostauksia. Ihan mukavan aktiivinen bloggausvuosi siis.

Lukuhaasteita ja Blogistanian kirjallisuuspalkinnot

Tuttuun tapaan osallistuin tänäkin vuonna Helmet-lukuhaasteeseen, joka oli minulle nyt jo kolmas kerta. Tänä vuonna sain melko heikosti haastekohtia ruksattua edellisiin kertoihin verrattuna, sillä jopa 13 kohtaa jäi täyttämättä:

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
32. Kirjan nimessä on ammatti
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä

Lisäksi olen ruksaillut kohtia Pohjoiseen lukuhaasteeseen (11/25) sekä Popsugar reading Challenge -lukuhaasteeseen (27/50). YA-haasteessa ruksailin yhteensä 14 kohtaa 25:sta haastekohdasta. Yöpöydän kirjat -blogin Scifi-lukuhaaste jatkuu vielä toukokuulle asti, siihen olen tähän mennessä merkinnyt 6 kirjaa.

Kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen (osa 8) osallistuin vielä tammikuussa, mutta heinäkuinen osa 9 jäi suosiolla väliin. Ei sitä kaikkeen enää ehdi! Voi olla, että jätän väliin myös tulevan vuoden klassikkohaasteet, sillä ne alkoivat tuntua pakkopullalta.


Helmikuussa annoin jo neljättä kertaa ääneni Blogistanian Kirjallisuuspalkintoäänestyksessä. Ääneni näet tästä ja palkitut kirjat allaolevasta kuvasta.

 Maaliskuussa osallistuin  jo toistamiseen Minna Canthin päivän lukuhaasteeseen lukemalla yhden novellikokoelman.

Jokavuotiseksi must-lukuhaasteeksi on myös muotoutunut kesäkuinen Prideviikon lukutempaus, johon osallistuin nyt kahdella sateenkaarimaisella kirjalla.

Kesän aikana ruksin myös totuttuun tapaan Kirjankansibingon ruudukkoja heikolla menestyksellä (7/25).

Tuijata.kulttuuriblogin jokaheinäkuiseen naistenviikkohaasteeseen otin tottahan toki osaa yhdellä kirjalla, Minna Rytisalon Rouva C:llä, joka oli vieläpä järkyttävän hyvä kirja aikamme naisesta.









Marraskuussa oli taas perinteinen Halloween-lukuhaaste, johon luin pari kauhumaista ja fantasiamaista kirjaa.

Emännöin männä vuonna myös omaa lukuhaastettani Matka Nuorten kirjametrolla, joka pohjautui Oulun kaupunginkirjaston Nuorten kirjametron kirjalistoihin. Haasteeseen en itse ehtinyt nyt lukea yhtään kirjaa (noloa...), mutta toivon mukaan sen koontipostaukseen ilmoittautuisi edes muutama blogi.

Vuoden 2019 kirjat

Tuttuun tapaan luin paljon uutuuksia, sillä blogini tavoitteeksi on hiipinyt suuri tarve nostaa esille uutta nuortenkirjallisuutta. Suurin osa lukemistani kirjoista on itse kustantajalta pyytämiäni arvostelukappaleita, sillä koen niiden olevan luontevasti bloggaajan välttämättömiä työvälineitä. Yhteistyö kustantajien kanssa on sujunut loistavasti, kiitos heille siitä! Jonkin verran olen toki myös ostanut kirjoja itselleni, ja luonnollisesti myös lainannut kirjastosta. Yhtäkään e-kirjaa en lukenut, sen verran vanhakantainen olen.

Goodreadsin lukutavoitteeni ei ihan täyttynyt, sillä en saanut asettamaani 100 kirjan tavoitetta kasaan. Hienosti luin kuitenkin 87 kirjaa (tosin kuuntelin 6, joita en ole kaikkia lisännyt GR:iin,  enkä ole myöskään välttämättä merkinnyt ihan kaikkia töissä lukemiani kirjoja Goodreadsiin.) Luin yhteensä 25 215 sivua, ja keskimääräinen kirjan pituus oli 289 sivua.

Keskimääräisin arvosana taitaa olla muuttumattomasti joka vuosi tuon 3.9. Minun on tosi hankala antaa kirjalle alle 3 arvosanaa, ja taas vitosia olen jaellut viime vuonna vähemmän kuin ennen.

Oletteko valmiit näkemään Kirjapöllön huhuiluja -blogin TOP5 ja TOP3-listat? Täältä pesee!

(Pahoittelen, mutta en tällä kertaa linkittänyt kirjoja blogipostauksiini, sillä säästin näin hiukan aikaani. Kaikkien kirjojen kansikuvia en alkanut samasta syystä nyt lisäämään.)

Kirjat ovat satunnaisessa järjestyksessä.

TOP 5   YA

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

E. Lockhart: We were liars (äänikirja)

Tahereh Mafi: Rakkaus suurempi kuin meri

Elisabeth Acevedo: Runoilija X

Holly Bourne: Are we all lemmings & snowflakes


 

TOP 5 lapset/varhaisnuoret

Arja Puikkonen: Liitopoika

Maja Lunde: Lumisisko

Elise Gravel: Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta

Vuokko Hurme: Keikaus (Huimaa #3)

Kristina Ohlsson: Kivienkelit (Lasilapset #3)


 
TOP 5 aikuiset

Josh Malerman: Lintuhäkki

Margaret Atwood: Testamentit (Orjattaresi #2)

Minna Rytisalo: Rouva C

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (äänikirja)

Jojo Moyes: Jos olisit tässä (äänikirja)



TOP 3 sarjakuvat

Ulla Donner: Sontaa

Io Sakisaka: Aoha Ride-sarja (manga)

Sui Ishida: Tokyo Ghoul -sarja (manga)







TOP 3 tieto/elämäkerrat

Anton Vanha-Majamaa ja Laura Friman: Mikael Gabriel - Alasti

Maria Laakso & Johanna Rojola: Taltuta klassikko (äänikirja)

Matti Virtanen: Ilmastopaniikki - hoito-opas








TOP 5 kirjasta tehdyt leffat/sarjat

Before I Fall (perustuu kirjaan Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää)

Mortal engines (perustuu kirjaan Philip Reeve: Mortal engines - kävelevät koneet)

Looking for Alaska (minisarja) (perustuu kirjaan John Green: Kaikki viimeiset sanat )

Labyrintti - tappava lääke (perustuu kirjaan James Dashner: Maze runner - tappava lääke)

To all the boys I've loved before (perustuu kirjaan Jenny Han: Pojille, joita joskus rakastin)


Helsingin kirjamessut 2019 ja mietintöjä tulevasta vuodesta

Tänä vuonna ei järjestetykkään nuorten aikuisten kirjafestareita eli Hel-YA:ta, mutta se ei oikeastaan minua harmittanut, sillä olin päättänyt jo keväällä matkustavani tällä kertaa Helsingin kirjamessuille. Kirjamessureissuni oli mahtava (ja hektinen), siitä voit lukea enemmän tästä kirjamessuraporttistani.

Videoita en kuvannut valitettavasti (tai onneksenne) vuonna 2019 ollenkaan, ehkä sain sitten tarpeekseni siitä yhdestä, minkä tein vuoden 2018 lopussa. Olisi kyllä mukava tehdä vuonna 2020 joskus joku videokin blogiin, mutta katsotaan nyt...

Odotan vuodelta 2020 taas paljon hyvää ja laadukasta nuortenkirjallisuutta ja viihdyttäviä leffaversioita kirjoista. Jos kiinnostaa, mitä kirjoja odottelen saapuvaksi, blogini vasemmassa sivupalkissa on listattuna tulevia kirjoja ja ne poistuvat siitä sitä mukaa, kun kirjat ilmestyvät.

Kirjapöllön huhuiluja täyttää helmikuussa 2020 jo 6 vuotta. Synttäreiden tienoolla järjestän tuttuun tapaani taas arvonnan. 

Blogiani en aio tulevana vuonna juuri muuttaa, eli ulkoasu tulee pysymään samana harmaasävyisenä kuin ennenkin ja blogiarvioni samantyylisenä. Yritän opetella arvioimaan kirjat vielä raadollisemmin, etteivät arvosanat olisi aina niitä samoja kivoja - mutta yritykseksi voi jäädä, heh. Tai ehkä minun käsiini ei vain osu niitä ykkös- ja kakkosarvosanan kirjoja?

Lukuhaasteista osallistun totta kai Helmet-lukuhaasteeseen, Popsugariin ja teen Scifi-haasteen loppuun. Lisäksi luen melko varmasti tuttuihin Minna Canthin päivän lukuhaasteeseen, Pride-viikon lukutempaukseen, Naistenviikon lukuhaasteeseen ja Halloween-haasteeseen kirjan tai kirjoja, jos ne vain järjestetään tänäkin vuonna.  Muita haasteita pyrin välttämään, koska tuossa olisi jo minulle ihan tarpeeksi. Goodreadsin lukutavoitteen lasken 80:een, koska se on hieman realistisempi kuin tuo 100, johon en tänä vuonna ihan yltänyt.

Annan mieluusti taas ääneni Blogistanian kirjallisuuspalkintoäänestyksessä alkuvuodesta. Kirjamessuilusuunnitelmia minulla ei vielä ole, vaikka viime vuonna hieman mietiskelin Turun kirjamessuja seuraavaksi etapiksi. Kuulin kyllä myös kummaa, että Tampereellakin saattaisi olla vuonna 2020 kirjamessut! Ne kyllä myös houkuttelisi, eikä pelkästään sijaintinsa vuoksi. On todella harmillista, ettei Oulun kokoisessa kaupungissa ole omia kirjamessuja vieläkään! Keskustelimme tästä vakavasta puutteesta myös bloggaajakollegan kanssa Helsingin kirjamessujen aikaan.

Mutta nyt nokka kohti uusia seikkailuja, lukuhaasteita ja sen semmoisia - ja ei kun lukemaan uusia mielenkiintoisia kirjoja. Bloggauksia on tulossa taas tasaiseen viikkotahtiin, ellei muuttujia satu matkalle.

Mukavaa lukuvuotta kaikille bloggaajakollegoille ja blogin lukijoille!

Matka nuorten kirjametrolla -lukuhaasteen koonti ja kirja-arvonta

Oikein hyvää uutta vuotta 2020!

Oulun kaupunginkirjaston Nuorten kirjametrolinjoihin perustuva lukuhaasteeni päättyi eilen 31.12.2019 ja on nyt aika tehdä koonti. 

Hävettää tunnustaa, etten ehtinyt saati muistanut itse lukea tähän haasteeseen yhtäkään kirjaa, mutta toimin nyt reippaana haaste-emäntänä kuitenkin. Eli kaikki te blogit, jotka ilmoittauduitte haasteeseen mukaan (ne näkyvät tästä aiemmasta haastepostauksesta), voitte jättää kommentteihin linkin mahdolliseen koontiin, tai jos sellaista ette ole kerinneet tekemään, voitte ihan kommentoida, minkä verran ehditte metrolinjoilla matkustella. Niin, ja toki tähän voi kommentoida nekin, jotka eivät alunperin ilmoittautuneet, vaan ovat hypänneet jossain vaiheessa myöhemmin kyytiin!

Arvon ensi sunnuntaihin 5.1.2020 mennessä haasteeseen osallistuneiden ja tähän postaukseen kommentoineiden kesken tänä syksynä ilmestyneen, Hank Greenin kirjoittaman YA-kirjan Ihan mieletön juttu. Onnea arvontaan!

Kuva: @Heidi Petrov

 Mielenkiinnolla odottelen kommenttejanne ja ajatuksianne nuorten kirjametrosta.