lauantai 29. kesäkuuta 2024

Kings of Sin -sarja: Ana Huang

Kings of Sin - Viha: Ana Huang. Suomentanut Elina Koskelin. Otava 2024 (Kings of Sin #1)

Englanninkielinen alkuteos (2022): The King of Wrath. Kansi: Piatkus

"Seitsemän kuolemansyntiä.

Seitsemän rajoja rikkovaa romanssia. Synkeän kiihkeä menestyssarja alkaa!

Dante Russo nauttii hallinnan tunteesta. Upporikas nuori uraohjus ei vaimoa kaipaa – mutta sitten hänen uusi vihollisensa kiristää hänet kihlautumaan tyttärensä kanssa.

Tapahtumasuunnittelija Vivian Lau on älykäs, tyylikäs ja hyvätapainen. Hän on jalokivifirman johtajan täydellinen tytär ja siirtolaisperheen menolippu seurapiirien huipulle. Siniverisen Russon saaminen sukuun avaisi heille aivan uusia ovia. Kylmä ja etäinen mies on kaukana Vivianin unelmakumppanista, mutta velvollisuudentunne voittaa.

Kummankaan suunnitelmiin ei kuulu pahin mahdollinen: tulevaan puolisoonsa hullaantuminen." (Otava)

Oma arvio:

Kuulin ensimmäisen kirjan  Ana Huangista, kun yläkoulun kirjavinkkauksessa muutama nuori tuli kyselemään minulta, onko kirjastossa hänen kirjojaan. Enpä tiennyt yhtään, millaisia kirjoja nämä ovat, mutta nuoret selvästikin tiesivät. Pitihän minun ottaa kesälukemistooni tämä ensimmäinen suomennos seitsenosaisesta King of Sin -sarjasta. Sarjan nimikin kyllä paljastaa, että syntistä sisältöä on luvassa, heh. Kirjasarjan osissa pureudutaan seitsemään kuolemansyntiin, joita sitten tarkastellaan rikkaiden ja vaikutusvaltaisten miesten kautta - ja toki heihin kytkeytyy aina toisena näkökulmana toimiva nuori nainen. Ensimmäisessä osassa käsittelyyn pääsee viha.

Vivian oli viholliseni tytär, ja minun oli syytä muistaa se. (s. 87)

Vivian on järjestämässä jälleen rikkaille suunnattua rahainkeruutilasuutta, kun hän saa yllättävän puhelun isältään. Hän vaatii tytärtään vieraisille Bostoniin, sillä hänellä ja äidillä on tälle tärkeää asiaa. Vivianin on suostuttava, sillä sellainen hän on aina ollut - hän ei osaa eikä uskalla sanoa isälleen ei. Eipä hän osaa arvata, mikä isän asia tällä kertaa onkaan. Hän on nimittäin sitä mieltä, että 28-vuotiaan Vivianin on aviouduttava mahdollisimman pian, ja asiaa jouduttaakseen hänellä on nyt tyttärelleen sopiva, perheen arvoa kohottava kumppani sovittuna. Vivianin haukkoessa henkeään hän saa kuulla, että erittäin rikas ja vaikutusvaltainen Dante Russo on hänen tuleva sulhonsa. Halusi Vivian tai ei. Olihan tämä toki odotettavissa, sillä Vivianin isosiskonkin avioliitto oli järjestetty. Silti. Dante Russo tunnetaan erittäin pelottavana, tunteettomana ja kylmänä miehenä. 

Dante oli miljardööri, mutta hänellä oli huonosti kasvatetun peikon käytöstavat. (s. 46)

Vivian ei tiedä, ettei Dante ole suostunut kauppaan ollenkaan omasta vapaasta tahdostaan, vaan Vivianin häikäilemätön isä on kiristänyt tätä. Dantelle harmaita hiuksia aiheuttava Luca-veli on pelehtinyt pelätyn mafiasuvun tyttären kanssa, ja jos sana tästä kiirisi pääjehun korviin, Luca olisi kuollut. Francis Laulla on hallussaan kuvamateriaalia, jotka Dante aikoo saada vuoden sisällä käsiinsä, jotta voi purkaa kihlauksen, eikä hänen ole pakko avioitua Laun  tyttären kanssa. Vaikka Laun tytär onkin Danten silmissä varsin viehkeä, hän aikoo vihata tätä nuorta naista yhtä paljon kuin isääkin. 

Suurin osa kihlasormuksista oli rakkauden ja sitoutumisen symboleja. Omani oli kuin fuusiosopimuksen allekirjoitus. (s. 66)

Vivian joutuu muuttamaan heti pikimmiten Danten hulppeaan asuntoon, jonka henkilökunta rakastuu mukavaan nuoreen naiseen välittömästi - Danten harmiksi. Pariskunnan on pidettävä yllä uskottavaa julkisivua erilaisissa tilaisuuksissa ja ystäviensä nähden. Danten vihaisuus ja töykeys alkaa laantua pikku hiljaa, hetki hetkeltä, kun hän tutustuu Vivianiin paremmin. Kumpikin tunnistaa seksuaalisen vetovoiman heidän välillään, mutta eivät tietystikään voi heti päästää sitä valloilleen. Mutta sitten kun he antavat periksi sille, huh huh. Melkoista tykitystä. Aikuisten kamaa, ehdottomasti. Dante Russo tykkää puhua rumia. Hih.

Olin alussa hiukan skeptinen: taas tällainen Fifty Shades of Gray -tyylinen sarja, jossa  tunnevammaisesta miehestä kuoriutuu eheämpi, rakkauteen kykeneväisempi yksilö ja jossa mässäillään seksillä, mutta muut juonikuviot ontuvat. Mutta kyllä minä hiukkasen rakastuin tähän kirjaan. Vivian on alkuun rasittava, koska hän myötäilee kontrolloivaa äitiään ja määräilevää isäänsä, mutta hänestä löytyykin ytyä kirjan edetessä, osin Danten ansiosta. Dante pehmenee ihastuessaan Vivianiin, mutta äkkipikaisuus ja väkivaltaisuus hänessä hiukan häiritsee. Ei pelkoa, lähisuhdeväkivaltaa tässä kirjassa ei nähdä, mutta muiden ihmisten kanssa kiivas Dante tykkää ratkoa ongelmia muutamaan otteeseen nyrkeillään. Muutama kirjassa tapahtuva mustasukkaisuuskohtaus näyttäytyvät minulle häiritsevän toksisina. Näistä huolimatta Vivian ja Danten intohimoista yhdessäeloa oli mukava seurata, vaikka seksikuvaukset melkoiseksi rietasteluksi yltyivätkin. Danten pehmeä puoli kun on melkoisen ihana.

Täällä oli aina vähän kylmempää, kun hän ei ollut kotona. (s. 212)

Vivianin ystävät Isabella ja Sloane ovat hauskoja sivuhahmoja, joista Isabella pääseekin pääosaan sarjan toisessa osassa Ylpeys. Herttainen kotiapulainen Greta pitää Vivianin puolia silloinkin, kun Dante uhkaa tätä potkuilla. Vivianin vanhemmat ovat vähän turhankin kammottavia, mutta pientä kehitystä heissäkin havaitaan. Ainakin toisessa. Danten vanhempien hippimäisyys on aika hauska ja yllättävä asia. Aika paljonhan kirjassa on toki samanlaisia teemoja kuin esim. Colleen Hooverin kirjoissa, eli ongelmallisia isä-äiti-suhteita ja osin niistä johtuvaa tunnekyvyttömyyttä. Tässä ei kuitenkaan näitä asioita vatvota loputtomiin. Pääpaino ja Vivianin ja Danten kasvavissa tunteissa ja ylitsepääsemättömässä vetovoimassa sekä siitä, pystyykö Dante voittamaan vihansa. 

"Vihaan ajatusta, että kosket ketään toista tai kukaan toinen koskee sinua. Vihaan sitä, että muut saavat sinut nauramaan, mutta minä en. Vihaan sitä, miltä minusta tuntuu kanssasi, kuin olisit ainoa ihminen, joka saa minut menettämään hallinnan, vaikka minä. En. Menetä. Hallintaa." (s. 224)

Hiukan harmittaa, etteivät Dante ja Viv ole enää pääosassa seuraavassa, marraskuussa ilmestyvässä osassa Kings of Sins - Ylpeys, vaan Danten ystävä Kai ja Vivianin ystävä Isabella, josta aiemmin mainitsinkin jo. Aion ehdottomasti kuitenkin jatkaa sarjaa, sillä olen Ana Huangin kuolemansyntien pauloissa.

Annan tälle arvosanaksi 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

--

Samantyylistä:


keskiviikko 26. kesäkuuta 2024

Empyrean-sarja: Rebecca Yarros

 Fourth Wing: Rebecca Yarros. Piatkus 2023 (Empyrean #1)

Kansi: Bree Archer ja Elizabeth Turner Stokes, Peratek/Shutterstock

"Welcome to the brutal and elite world of Basgiath War College . . .

Twenty-year-old Violet Sorrengail was supposed to enter the Scribe Quadrant, living a quiet life among books and history. Now, the commanding general – also known as her tough-as-talons mother – has ordered Violet to join the hundreds of candidates striving to become the elite of Navarre: dragon riders.

But when you’re smaller than everyone else and your body is brittle, death is only a heartbeat away . . . because dragons don’t bond to ‘fragile’ humans. They incinerate them.

With fewer dragons willing to bond than cadets, most would kill Violet to better their own chances of success. The rest would kill her just for being her mother’s daughter – like Xaden Riorson, the most powerful and ruthless wingleader in the Riders Quadrant.

She’ll need every edge her wits can give her just to see the next sunrise.

Yet, with every day that passes, the war outside grows more deadly, the kingdom’s protective wards are failing, and the death toll continues to rise. Even worse, Violet begins to suspect leadership is hiding a terrible secret.

Everyone at Basgiath has an agenda, and every night could be your last. So, sleep with one eye open because once you enter, there are only two ways out: graduate or die."(Piatkus)

Oma arvio:

Huh, nyt se on viimein luettu. Ostin nimittäin itselleni joululahjaksi tämän paljon puhutun ja kohutun, Goodreads-palvelussa parhaaksi vuoden 2023 romantasiaksi äänestetyn Rebecca Yarrosin Fourth wingin, koska olin tyystin unohtanut, että kirjasta olisi tulosssa tämän vuoden kesäkuussa suomennettu  versio Siivenisku WSOY:n kustantamana. Eihän siinä mitään, enkuksi lukeminenkin minulta sujuu, mutta sanotaanko, että fantasian lukeminen on hiukan haastavampaa kuin esimerkiksi jonkin realistisen YA-romaanin lukeminen. Minä olen tahkonnut tätä kirjaa nyt kevään ja onneksi sain nyt kesälomani alkupuolella tämän selätettyä. Kuulostaa kamalalle, sillä eihän kirja itsessään ole ollenkaan huono, vaan minun väsyneet aivoni huonot ymmärtämään enkunkielisiä fantasiamaailman termejä. 

Postaukseni tueksi otin Bookbeat-palvelusta esille Laura Haaviston suomentaman version Siivenisku, jotta tietyt asiat tulevat minulta suomeksi oikein. (Vaikka en ymmärrä, miksi suomennoksessa puhutaan lohikäärmelentäjistä ratsastajien sijaan. Etenkin, kun alkuteoksessa loppupuolella, kun mukaan kuvioihin tulevat aarnikotkat ratsastajineen, ja niiden kohdalla korjataan, että he ovat aarnikotkalentäjiä, eivät ratsastajia. flyers, not riders.)

"We've been sent here to die."(s. 450)

Violet Sorrengailin vaikutusvaltainen kenraaliäiti on päättänyt, että hänen 20-vuotiaan kuopuksensa on lähdettävä Basgiathin sotakorkeakoulun palvelukseenastumispäivänään opiskelemaan huimapäiseksi lohikäärmelentäjäksi isosiskonsa Miran ja edesmenneen isoveljensä Brennanin vanavedessä. Violetia on koulutettu pienestä asti kirjurin rooliin, ihan kuten hänen isänsäkin on ollut, mutta isän kuoleman jälkeen Violetin äidillä on uudet suunnitelmat. Violet on ihan yhtä varma kuin isosiskonsa Mirakin, ettei hän tule selviämään hengissä vaativasta lohikäärmelentäjien koulutuksesta. Ja vaikka hän selviäisikin, ensimmäisestä vuodesta tulisi tajuttoman rankka. Jo ensimmäinen koettelemus, korkean Vallisillan ylitys tulisi karsimaan ison osan kokelaista. Onneksi isosiskon hyvät neuvot ovat kuitenkin Violetin apuna, kun taas kaikilla ei sitä etua ole. Mira neuvoo siskoaan myös etsimään heti käsiinsä Dain Aetos -nimisen toisen vuoden opiskelijan, joka on Violetin lapsuudenystävä ja hänelle hyvin tärkeä tyyppi - onpa Violet viime vuosina ollut melko ihastunut komeaan Dainiin.

Ensimmäisen koettemuksen jälkeen Violet on kohdannut opinahjonsa raadollisuuden, sillä iso osa Vallisillalta tippuneista on menetettyjä tapauksia, eivätkä he suinkaan tule olemaan ainoita. Hän saa itselleen ystävän, Briannonin, jota hän auttaa Vallisillan ylittämisessä, mutta sukunimensä puolesta myös vihamiehiä, sillä kenraali Sorrengailin teot aiheuttavat monissa kostohaluja tämän tyttärelleen. Violet ei saa harmikseen silmiään irti raamikkaasta ja superkuumasta Xaden Riorsonista, jonka isän teloitusta Violetin äiti on ollut toimeenpanemassa. Violetin on siis vahdittava jatkuvasti selustaansa, koska useampi tyyppi Xadenin lisäksi haluaisi tappaa nuoren Sorrengailin ja kostaa näin tämän äidilleen. Koodeksin velvoittamana oman lentueen jäsenet eivät saa tappaa omia jäseniään, mutta juonen edetessä säännöt saa heittää romukoppaan. 

Onneksi Dain on kuitenkin Violetin turvana, vaikkakin hänen holhoamisensa saa Violetin pikku hiljaa ärsyyntymään. Dain on nimittäin heti alusta saakka sen kannalla, että heikko ja voimaton Violet on saatava pois lohikäärmelentäjäkoulutuksesta ja siirrettävä heti kirjureihin, mutta ei tajua sitä, ettei kenraali Sorrengailin tahtoa voi uhmata. Vaikka Violet onkin ihastunut Dainiin, häntä hermostuttaa sen jatkuva hössötys, varsinkin kun jossakin vaiheessa Violet huomaa viihtyvänsä rankassa ja vaarallisessa koulutuksessaan.

To approach a green dragon, lower your eyes in supplication and wait for their approval. That's what I read, right?
I drop my gaze as one chuffs another breath at me. It's hot and appallingly wet, but I'm not dead yet, so that's a plus. (s. 152)

Alkaa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden rankat harjoitukset, jotka koostuvat kamppailusta ja erilaisista vaarallisista kokeista, joissa menetetään aina muutamia henkiä - ne eivät vaikuta tuntuvan missään. Lentoharjoitukset alkavat siinä vaiheessa, kun kaikki kokelaat ovat saaneet oman lohikäärmeensä vaarallisessa tilaisuudessa, jossa lohikäärmeet itse valitsevat lentäjänsä. Siinä voi helposti tulla lohikäärmeen käräyttämäksi. Suurta kuohuntaa aiheuttaa Violetin lohikäärme - tai itseasissa hän saa niitä kaksi! Lentoharjoituksissa hänellä on suuria ongelmia pysyä satulassa heikkojen lihastensa takia, mutta Xaden lupautuu myöhemmin treenaamaan tämän kanssa, koska hänen lohikäärmeensä on sidoksissa Violetin lohikäärmeeseen, ja Violetin kuolema saattaisi olla myös Xadenin loppu. Lohikäärmeet kommunikoivat lentäjiensä kanssa päänsisäisesti, ja he ovat myös lentäjiensä suojelijoita. Lentäjät tulevat myös saamaan lohikäärmeiden kanavoimaa energiaa vahvistamaan heidän omaa sinettivoimaansa, joka kehittyy jossakin vaiheessa koulutusta. Violetilla tämä kyky odotuttaa tavallista pidempään, ja tämä turhauttaa niin häntä itseään kuin kylmänkalseaa äitiään.

"Now get in the seat and actually hold on this time, or no one is going to believe that I've actually chosen you," he growls. (s. 172)

Violetin ja Xadenin, joka toimii myös Violetin siivenkomentajana, haters-to-lovers-tyylinen suhde kulkee muun juonen mukana. Luvassa on mm. hyvin kuumia lähitaisteluharjoituksia heidän välillään. Kolmiodraamaa mukaan tuo Violetin ja Dainin ihastuksen tunteet, joskin ne eivät kanna kovin pitkälle,  koska Dain ei luota Violetin kykyihin selvitä missään vaiheessa, eikä osoittaudu luottamuksen arvoiseksi. Dain osoittautuu suoranaisesti suureksi paskiaiseksi, jos minulta kysytään. Hän jaksaa jankuttaa Violetille perääntymistä vielä siinäkin vaiheessa, kun kaikki muut alkavat uskoa häneen. Violet tulee myös huomaamaan, millaista on, kun tuntee ihan oikeaa fyysistä vetoa jotakin kohtaan. Xadenin ja Violetin suhde perustuukin aika vankasti pelkästään fyysiselle vetovoimalle ja toisen ulkoisten ominaisuuksien ihailuun, vaikka toki syvälllisempiäkin tunteita tulee mukaan myöhemmässä vaiheessa. Aika monta kertaa saa lukea Xadenin lihaksikkaasta ylävartalosta ja kultahippuisista silmistä.

Gods, is there any part of my body that doesn't physically react to the sight of him? (s. 199)

Fourth Wing on loppua kohti hyvin kuumaa kamaa, sillä sen seksikohtaukset eivät ole todellakaan mitään kevyttä sarjaa, vaan kirjaimellisesti salamoiden räiskettä, peräkkäisiä nautinnon huippuja ja rikkoutuneita huonekaluja. Pikkuisen voisi jopa sanoa, että hiukan överiksi on vedetty. Silti nämä räiskyvät kohtaukset jotenkin istuvat tämän kirjan henkeen kuin nenä päähän. Kaikki muukin kun on tässä kirjassa on hiukan överiyden rajoilla: heikko ja voimaton, monen vihaama Violet, joka saa kaikkien vahvimman lohikäärmeen ja uskomattomimman sinettivoiman, komea, mörököllimäinen Xaden (mainitsinko jo ne ylävartalon lihakset ja miten lentäjien nahkahousut istuvat hänelle?), joka ei pysty pitämään näppejään irti Violetista, vaikka muka vihaa tätä, ylihuolehtivainen ja komea lapsuudenystävä Dain, joka on loppujen lopuksi aika kujalla, hyytävän kylmä ja kammottava äiti Sorrengail, joka ei ole oppinut mitään poikansa Brennanin kuolemasta, vitsailevat ja sarkastiset lohikäärmeet, joiden äänen Violet kuulee päänsä sisällä. Kirjan lopussa juoni kääntyy ihan päälaelleen ja lukija pääsee keskelle tositaistelua. Siellä lohikäärmeet eivät ole edes niitä kummallisimpia olentoja.

I'm shamelessly wondering how his skin would feel under my fingertips, how my body would react to having every ounce of thet intense focus on me. Heat races through my veins and stings my cheeks. (s. 266-267)

Tottahan tämä kuitenkin koukutti minut sen verran, että aion lukea seuraavan osan Rautaliekki suomeksi tämän vuoden lopussa. Ei tämä minusta kuitenkaan mitenkään mieltäräjäyttävän hyvä ollut, saati kovin uniikki, sillä tässä oli aika paljon samankaltaisuuksia monien muiden lukemieni fantasia- tai dystopiakirjojen kanssa. Parhaiten tämä voikin toimia sellaiselle lukijalle, joka ei ole kahlannut läpi tunnetuimpia samantyyppisiä eeppisiä spefikirjoja. Sellainen perusviihdyttävä pläjäys, varsinkin kun ei lukenut ihan vakavalla mielellä eli ei yrittänytkään löytää mitään syvällisempiä tunteita tästä päähenkilön kautta.

Arvosanaksi annan tälle 3,5

Tämän kirjan  olen ostanut itselleni.

Muualla:


Samantyylistä luettavaa:

perjantai 21. kesäkuuta 2024

Avalon Bay -sarja: Elle Kennedy

Kiltin tytön kompleksi: Elle Kennedy. Suomentanut Anna Heroja. WSOY 2024 (Avalon Bay #1)

Englanninkielinen alkuteos (2022): Good Girl's Complex. Kansi: Vi-An Nguyen

"Avalon Bay -sarjan avausosa on kipinöivän kuuma TikTok-sensaatio.

”Erittäin seksikäs ja nuorekkaan romanttinen tarina oman sydämensä seuraamisesta vetoaa erityisesti toivottomiin romantikkoihin.” – Publishers Weekly

20-vuotias Mackenzie Cabot, ystävilleen Mac, on suorittanut elämänsä kiitettävin arvosanoin. Hän haluaisi jo keskittyä perustamansa yrityksen kasvattamiseen, mutta on vanhempiensa mieliksi lähtenyt yliopistoon, samaan kaupunkiin pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa. Macilla on edessään loistava tulevaisuus, mutta kukaan ei arvaa, kuinka uuvuttavaa sääntöjen noudattaminen ja ihmisten miellyttäminen on. Kun Mac tapaa paikallisen pahan pojan, Cooperin, hänen kurinalainen elämänsä heittää häränpyllyä."(WSOY)


Oma arvio:

Kiltin tytön päiväkirjoista siirryin kesälomani alussa Kiltin tytön kompleksiin. Nimien samankaltaisuus onkin ainoa näitä kahta kirjasarjaa yhdistävä asia, sillä tämä Elle Kennedyn Avalyn Bay -sarjan avausosa on ehdottomasti aikuisten kirja, sen verran kuumaa kamaa se on. Murhia tässä ei myöskään tehdä eikä tutkita, eli selkeätä viihdettä ja romantiikan räiskettä on luvassa. 

Mackenzie aloittaa vastahankaisesti yliopisto-opinnot lähinnä rikkaiden ja vaikutusvaltaisten vanhempiensa painostuksesta. Hänen menestystä niittänyt Boyfriendfails ja Girlfriendfails -blogisivustonsa eivät riitä heidän mielestään tyttärensä tulevaisuudenturvaajaksi, vaikka Mac on tienannut jo parikymppisenä blogeillaan sievoisen summan rahaa. Hänen supertäydellinen poikaystävänsä Preston myötäilee Macin vanhempia ja on toki tyytyväinen, kun tyttöystävä tulee opiskelemaan samalle kampukselle hänen kanssaan. Mac on tottunut myötäilemään niin vanhempiaan ja Prestonia, jonka kanssa hän tulee todennäköisesti menemään naimisiin.

Äitini seisoo sivummalla, kädet sievästi ristissä, muovinen hymy kasvoillaan. En osaa sanoa, rakastaako hän tätä hommaa edelleen, vai aiheuttaako Botox sen, ettei hän tunne enää mitään. (s. 210)

Cooper saa potkut työstään eräästä Avalon Bayn baarista, koska vetää koteloon jälleen yhtä ärsyttävää rikasta tyyppiä, jollaisia hän nimittää ystäviensä kanssa Klooneiksi. Tämä rikas kakkiainen sattuu olemaan Macin poikaystävä Preston. Katkeroituneena potkuista Cooper kehittelee kaksoisveljensä Evanin ja ystäviensä kanssa kostosuunnitelman, jossa hänen tulee saada Prestonin tyttöystävä vieteltyä. Mikäpä olisi parempi kosto, kuin että tavallinen duunari veisi hänen kuuman tyttiksensä? Cooper uskoo, ettei hänellä ole ongelmia saada Macia käymään kuumana häneen, sillä hän on itsekin melkoinen hottis lihaksikkaine vartaloineen ja tatskoineen. Kiltit tytöthän lankeavat juuri sellaisiin? Prestonin on vain karistettava ystävänsä Heidi kannoiltaan, sillä tämä ei ota uskoakseen, että heidän muutamat hempeät hetket eivät merkinneet Coopille sen kummempia.

En pidä tästä.Se ei johdu pelkästään siitä, että minulla on poikaystävä, vaan myös siitä, että sykkeeni kohoaa ja poskiani kuumottaa, ja inhoan sitä, etten pysty hallitsemaan kehoani. (s. 61)

Seuraa varsin ennalta-arvattava haters-to-lovers-troopin mukainen juonikuvio, kun itsestään tietoinen Cooper rupeaa iskemään seksikästä Macia olettaen, että tämä on vain tyhjäpäinen Klooni. Yllättäen Mac onkin varsin fiksu ja mukava nuori nainen, jota Cooper kutsuu silti tuon tuosta Prinsessaksi. Mac kieltää itsepintaisesti tuntevansa vetoa kuumaan Cooperiin, onhan hänellä sitä paitsi täydellinen Preston (jonka määräily on tosin alkanut hiukan ärsyttää Macia), mutta suostuu olemaan miehen ystävä, sillä he tulevat pelastaneeksi yhdessä koiranpennun vuoroveden kynsistä. 

Ystävyys ei ole pettämistä, vaikka toinen osapuoli olisikin puoleensavetävä. Onko kyse kuitenkin pettämisen kaltaisesta toiminnasta? (s. 109)

Mac uskottelee itselleen, että Daisy-koira on ainoa syy, miksi hän pitää yhteyttä Cooperiin. Yllätyksenä Macille tulee myös se, että Cooper onkin ärsyttävän itsevarman käytöksensä lisäksi varsin mukava, hellä kaveri. Kun Cooper ja Mac alkavat olla yhdessä, Macin on saatava myös Cooperin ystäväpiiri vakuuttuneeksi, ettei hän ole mikään tyhjäpäinen rikas tytönheitukka. Muut ovat helpompia tapauksia, paitsi Heidi, joka haikailee yhä Cooperin perään.

Pystyykö Mac vastustamaan Cooperin vetovoimaa ja irrottautumaan holhoavien vanhempien ja poikaystävänsä vaikutuspiiristä? Voisiko Mac rakentaa itse oman polkunsa? Hän yllättääkin vanhempansa ja Prestonin tekemällä hyvin erikoisen siirron, jonka jälkeen Mac alkaa kyseenalaistaa yhä enemmän sitä, onko Preston hänen tukenaan tarpeeksi. 

"Myönnä pois, prinsessa. Unelmien prinssisi näkee enemmän perseitä kuin baarijakkara." (s. 205)

Sinänsä tämä kirja oli oikein mukava viihdepaketti kesään, mutta muljauttelin silmiäni tälle enemmän kuin kerran. Henkilöhahmot jäävät kaikki melkoisen tyhjiksi, vaikka kuuman romanssikuvion lisäksi juoneen on lisätty hieman hankalia perhesuhteita niin Macille kuin Cooperillekin. Ne jäävät kuitenkin melko pinnallisiksi. Erittäin kuumia seksikohtauksia tässä ainakin on sellaisia kaipaaville. Seksi on tietenkin rajua ja hellää yhtä aikaa. Minulle jäi kuitenkin kirjasta sellainen kioskiromaanimainen fiilis, vaikka en tuppaa väheksymään viihde- ja romantiikkakirjoja ollenkaan. Silti vaadin tämänkin tyylilajin kirjoilta jotakin enemmän. 

Jos on valmis katsomaan sormien lävitse sitä, ettei saa oikein henkilöhahmoihin kunnollista otetta, eikä juonikuviot tuo hirveästi paljon yllättävyyttä tai raikasta, uutta otetta,  Kiltin tytön kompleksi on kuumista kuumin kesäkirja ja sopivaa viihdettä sellaista kaipaavalle. 

Avalon Bay -sarja jatkuu ainakin kahdella osalla, josta toinen osa, Pahan tytön maine, ilmestyy joulukuussa. Siinä päähenkilönä on Cooperin kaksoisveljen Evanin pahamaineinen ex-tyttöystävä Genevieve. Siitä maistiaisen saa lukea Kiltin tytön kompleksin lopusta.

Arvosanaksi annan tälle 3+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.




tiistai 18. kesäkuuta 2024

Kesäkuu: Katri Alatalo

 Kesäkuu: Katri Alatalo. Hertta 2024

Kansi: Karin Niemi

"Elokuvallinen yhdenyönromaani

15-vuotias Juli ei saanut peruskoulun päättötodistusta. Kun muut juhlivat koulujen loppua ja suunnittelevat jatko-opintoja, Juli lähetetään kesäleirille. Eikä vahingossakaan mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan, vaan oman pikkupaikkakunnan leirikeskukseen. Hän ei todellakaan aio jäädä sinne.

Niinpä ensimmäisenä yönä Juli varastaa leiriohjaajan auton ja karkaa. Pakomatkan hohdokkuutta himmentää vain se, että mukaan tunkee toinen leiriläinen, Tampereelta tullut taiteilijasielu Bao…

Kesäkuu kuvaa huumorilla ja lämmöllä ulkopuolisuuden tunnetta, oman paikan ja itsensä etsimistä, ei-kiiltokuvamaista ystävystymistä – ja eeppistä Suomen kesää, jonka yhdessä yössä voi tapahtua pieniä suuria asioita." (Hertta)

Oma arvio:

Kaipaan työssäni kirjavinkkarina jatkuvasti lisää nuorille (aikuisille) suunnattuja, alle 200-sivuisia ja helpohkoja kirjoja, sillä todellisuus on sitä, ettei monikaan nuori enää tartu innosta hihkuen paksuun kirjaan, hyvä jos ohueenkaan. Pienempi kynnys on kuitenkin saada lukemaan jokin vetävä, ohut kirja, joten tämä Katri Alatalon Kesäkuu vaikutti vastaavan kysyntääni. Karin Niemen taiteilema kiva violettisävyinen kansikuva lisää houkuttelevuutta.

Kirjan päähenkilö ja minäkertoja Juli on melkoisen häilyvä persoona ja hänellä tuppaa menemään asiat usein överiksi, mutta kirjan edetessä siihen alkaa selvitä omat syynsä. Julin kesä ei näytä kovin valoisalta, sillä hän jäi ilman yläkoulun päättötodistusta muistonaan open ikävät sanat, takaraivossa painaa myös ikävä muisto liittyen hänen edesmenneeseen isoveljeensä. Julin itsetunto ei ole kovin hääppöinen, vaikka hänen käytöksestä saattaisi alkuun saada ihan erilaisen kuvan. Se onkin vain hänen kolhiintuneen itsetunnon paikkausta. 

- Kun lähdet tuosta ovesta, koetko, että et ole vaaraksi itsellesi tai muille täällä?
- En ole, sanoin ja jätin lisäämättä: Koska kohta mä olen jo kaukana täältä. (s. 20)

Juli joutuu siis vasten tahtoaan kesäleirille, jonne on koottu muitakin nuoria, joilla on jonkinasteisia ongelmia elämässään. Heti alkuun muut leiriläiset ärsyttävät Julia ja nuori ohjaaja Lahtinen erityisen paljon, ja Juli joutuukin käytöksensä vuoksi heti ekana päivänä puhutteluun. Ja sitten on jokin uusi leiriläinen, Bao, joka ei tunnu hätkähtävän mistään, mitä Juli sanoo tai tekee. Mikä ihme tyyppi hän on? Julin on pakko karata yöllä, kun muut nukkuvat, sillä hän ei kestä enempää Alcatraziksi nimeämässään leirikeskuksessa. Paha homma, että Bao sattuu myös heräämään ja saa kiristämällä Julin ottamaan hänetkin mukaansa. Ei siis muuta kuin pöllimään Lahtisen auto ja metsätietä pitkin karkuun.

Ja niin siinä vain kävi, että mä - joka en koskaan, KOSKAAN kulkenut kenenkään PERÄSSÄ minnekään, ettäs tiedätte! - mä jostain käsittämättömästä syystä (pakko johtua kaljasta)...
Mä seurasin Baoa. (s. 78)

Kesäkuu on yhdenpäivänromaani, jossa kaksi hiukan hukassa olevaa nuorta oppivat karkumatkallaan paljon toisista ja itsestään. Tyynesti suhtautuva Bao tasapainottaa sopivasti överiksi vetävää Julia. Bao rakastaa videokuvaamista ja hän päätyykin kuvaamaan eräänlaista dokumenttia heidän reissustaan. Muutamat kaljatkin varastetaan ja pienet känni-itkut tirautetaan humalapäissään. Bao ei voi ymmärtää, miksi Juli ei pidä itseään minään, mutta myös Baolla itsellään on monenlaista taakkaa kannettavanaan. Nuorten reissun lopussa he kokevat todella rajun yllätyksen, jossa he kuitenkin pääsevät toimimaan oikein - ja saavat siitä kiitosta myöhemmin. Eivät he ole läpeensä menetettyjä tapauksia.

Kesäkuu on yhtä aikaa syvällinen, mutta myös kevyt, tunnekuohuinen katsaus kahden nuoren kesäpäivään ja -yöhön. En ehkä päässyt kirjaan sisään niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta ihan mukava välipala tämä minulle oli. Tyttäreni sanoin "tämä on sellainen kirja, joita äikänopet aina suosittelee", eli tarina siitä, miten vaikeaa nuoruus on ja miten siitä selvitään. Osalle tämä voi kolahtaa, osalle - kuten paljon lukeneelle tyttärelleni - taas ei. Plussaa siitä, että kirjaan ei ole tupattu väkisillä mitään romanssia, vaan kirja on selkeästi tarina itsensä löytämisestä, yhteydestä ja ehkä myös orastavasta ystävyydestä. 

Äikänopeille vinkkinä muuten, että kustantamon sivuilta löytyy tähän kirjaan liittyvä, ysiluokkalaisille suunnattu tehtäväpaketti.

Arvosanani kirjalle on 3,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:


Samantyylistä luettavaa:


sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Päivitys Sang-kirjapariin

 Luin Elina Pitkäkankaan Sang-kirjaparin toisen osan Naraka. Klikkaa kansikuvaa, niin pääset lukemaan arvioni molemmista osista. 



sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Päivitys Kiltin tytön murhaoppaseen

 Luin Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaopas -trilogian päätösosan Kiltti tyttö, kohta kuollut. Klikkaamalla kansikuvaa pääset lukemaan arvioni kaikista osista.