LOVE-sarja: Tuhkimo tennareissa ja Pitkä ja komee

Otavalla alkoi tänä keväänä uusi nuorille suunnattu LOVE-sarja, joka tulee pitämään sisällään monenlaisia rakkaustarinoita, niin keveitä, hauskoja kuin koskettaviakin. Sarjassa julkaistaan niin kotimaisia kuin käännettyjäkin romaaneja. Romantiikan ystävänä olen tietysti innoissani, etenkin kun heti alkuun julkaistaan kaksi hyvää ja nopealukuista kotimaista. Nämä kaksi ekaa ovat ainakin sopivan ohuita yläkouluvinkkauksiin: molemmissa on vain reilut sata sivua. Postaan tästä sarjasta poikkeuksellisesti tällaisina yhteispostauksina jatkossakin, jos kirjat ilmestyvät suhteellisen lähekkäin.

*******

Tuhkimo tennareissa: Sari Luhtanen. Otava 2023 (LOVE-sarja)

Kansi: Päivi Puustinen, Adobe Stock

"Moderni Tuhkimo-tarina kutkuttaa ja riemastuttaa huumorillaan.

Sini-Ella Tuhkalan tehtävälista ennen kesälomaa ja yläkoulun vikaa luokkaa: 1) hanki täydellinen kulmakynä, 2) hanki kesätyöpaikka, 3) hanki poikaystävä. Listan toteuttaminen osoittautuu odotettua hankalammaksi. Esteenä tuntuvat olevan niin kohtalo, onni, arki kuin perhekin, etenkin siskopuolet Late ja Pete.

Ykköspoikaystäväehdokas Joonas kyllä nappaa kädestä kiinni ja solmii Sini-Ellan tennarinnauhat, kun tämä on kaatua portaissa, mutta jatkon suhteen on haastavampaa. Elämän pitäisi olla kuin suoraan sadusta, mutta miksi se ei ole?

LOVE – rakkautta ensi sivulta." (Otava)

Oma arvio:

Tuhkimo tennareissa on ikään kuin teini-ikäisten oma Bridget Jones. Heti kirjan alkumetreillä päähenkilö, kesän jälkeen ysille menevä Sini-Ella muksahtaa koulun söpöimmän pojan syliin kiiruhtaessaan portaissa. Kun muuten vähäpuheinen, mutta oi-niin-söpö Joonas vielä sitoo Sini-Ellan kengännauhat, tyttö on sulaa vahaa. Sini-Ella on päättänyt hankkia poikaystävän ennen ysiä, joten Joonas täytyy nyt saada kiinnostumaan lisää. Hiukan kyllä harmittaa, että frenemy-Ilonakin tuntuu olevan kiinnostunut Joonaksesta. Josefiina-ystävä on hyvänä henkisenä tukena itseriittoisesti eteenpäin säheltävälle Sini-Ellalle. Hän ei nimittäin ole nyt sellainen ujo ja epävarma tyttö, jollaisia viime aikoina on paljon nuortenkirjoissa ollut. Sini-Ella uskaltaa mennä ja paukauttaa asiansa ilmoille suoraan, eikä jää miettimään, miten ja milloin.

Sini-Ellan uusperhe aiheuttaa tälle harmitusta. Uusi äitipuoli Katja on uskomattoman hyvä kokki, mutta Sini-Ella ei suostu syömään tämän ruokia - periaatesyistä. Muutenkaan hän ei halua päästää tätä naista lähelleen. Heillä oli iskän kanssa niin kivaa kahdestaan. Kaiken huipuksi Katjan mukana tulivat myös Sini-Ellaa hiukan nuoremmat kaksoset Petriina ja Lauriina, jotka lainaavat ilman lupaa hänen kulmakynäänsä ja ovat muutenkin tosi rasittavia. 

Sini-Ella tulee huomaamaan, että vaikka Joonas on kuinka söpö ja ihana, ei heillä välttämättä ole juuri muuta yhteistä. Joonas ei juuri juttele, ei ota aina muita huomioon ja on äitinsä hemmottelema. Heidän pussatessa Sini-Ella ei tunne perhosia vatsassaan. Naapuriin muuttaneen Eeron kanssa taas on tosi kiva jutella ja hän tuntuu tajuavan asioita paremmin. Toisaalta, on kiva kun Ilona kiristelee hampaitaan Sini-Ellan napattua Joonaksen.

Tuhkimo tennareissa on hauska, höpsö ja välillä vähän ärsyttäväkin kirja. Päähenkilö Sini-Ella on vähän liiankin itsevarma minun makuuni. Tai ehkä en ole vain tottunut moiseen. Kirjassa mennään eikä meinata ja teini-ikäisen levoton ajattelumalli tulee hyvin esille Sini-Ellan käytöksessä. 

Arvosanani 3,5

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Muualla:

--

Samantyylistä luettavaa:

Sari Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat

Tuula Kallioniemi: Mopoautolla mun prinssini saapuu

***********************************************

Pitkä ja komee: Tuula Kallioniemi. Otava 2023 (LOVE-sarja)

Kansi: Päivi Puustinen

"Ilkikurisen ihana romaani kasiluokkalaisesta Vennusta, jonka sydämenasiat menevät solmuun.

Vennu ei todellakaan halua muuttaa iskän työn takia hikiseen satamakaupunkiin sellutehtaan varjoon. Siellä sanojakin väännellään ihan kummasti. Entisille kotikulmille pitää jättää rakas Viivi. Viivin silmät, kikatus ja pehmeys… Miten Vennun ja Viivin jutun käy?

Uusissa ympyröissä Vennun pasmat sekoittaa ensin kipakka luokkatoveri Viivi kakkonen, sitten Lola, Vennua melkein päätään pitempi tumma kaunotar. Pojan tunteet heittävät pahasti volttia. Miksi kaiken pitää olla niin mutkikasta!

LOVE – rakkautta ensi sivulta."(Otava)

Oma arvio:

Tuula Kallioniemen Pitkä ja komee ilahduttaa minua pöljällä huumorillaan ja aidon teini-ikäisesti ajattelevalla päähenkilöllään, kasiluokkalaisella Vennulla. Vennu kapinoi, kun heidän perhe joutuu muuttamaan uudelle paikkakunnalle isän uuden työn takia. He ovat seukanneet Viivin kanssa pian vuoden, ja muukin kaveriporukka jää entiselle paikkakunnalle. Ärsyttävä Noronen varmasti kyttää tilaisuutta napata nyt Viivin, kun Vennu ei ole enää maisemissa. Isosiskokin muuttaa Tampereelle opiskelemaan. 

Uudella paikkakunnalla sanotaan "siä" ja "miä" eikä "sää" ja "mää". Siellä haisee pahalle, vaikka aikuisten mukaan se on raha, joka haisee. Äidin työ lähikaupassa ei ole ehkä ihan niin hulppeaa, kuin entinen myymälänhoitajan työ. Isäkin on kireänä, eli ilmeisesti hänenkään uusi työ sellutehtaalla ei ole niin mahtava, kuin piti olla. Vennu yrittää sopeutua uuteen kouluun, jossa tyypit tuntuu ihan erilaisilta kuin entisillä kotikulmilla. Hän tutustuu tyttöön, jonka nimi on myös Viivi. Hän nimeää tämän Viivi kakkoseksi, koska Viivi ykkönen on yhä kotikaupungissa. Vaikka Viivi kakkonenkin vaikuttaa päivä päivältä kiinnostavammalta. Vaikka hän tupakoi ja on muutenkin hiukan erikoinen.

Vennun mieli poukkoilee ihanan paljon suuntaan ja toiseen. Toisena päivänä hän kaipaa Viivi ykköstä ja viestittelee tälle maanisesti, toisena päivänä hän haaveilee Lolasta, joka seurustelee Viktorin kanssa. Mustasukkaisuus vaivaa ja välillä Vennu haluaa tehdä myös Viivi ykkösen mustikseksi. Lola hakee turvaa ja ystävyyttä Vennulta, kun asiat Viktorin kanssa menevät huonosti. Harmi, että Vennu on sellainen lyhyt puutarhatonttu. Voi, kun hän olisi pitkä ja komee, jotta Lolakin huomaisi hänet. Tai Viivi kakkonen.

Kaikki meinaa mennä vielä enemmän sekaisin, kun vanha jengi tulee Vennun luo yökylään. Vennu ei enää tiedä, onko hän jo vieraantunut vanhoista tyypeistä vai he hänestä. Välillä Viivi ykkönen on kuin ennenkin, mutta välillä hän on liikaa Norosen kyljessä.

Pitkä ja komee tuo Vennun sekavien ajatusten lisäksi sekaan tuoretta näkökulmaa rakkauteen. Viivi kakkonen edustaa näkemyksissään jotain sellaista, jota Vennun taas on hankala omaksua. Hän on ehkä vähän kaavoihin kangistunut, mutta yrittää toki ymmärtää. Pidän juuri erityisesti siitä sanomasta, että ei tarvitse lähteä mukaan sellaiseen, mikä ei itsestä tunnu hyvältä. Lisäksi kirjassa tuodaan esille poikien ulkonäköpaineita, koska Vennu kärsii muun muassa lyhyydestään. Uudessa kaupungissa kaikki tuntuu vielä pelaavan korista. Kirjan huumori on loistavaa - hörötin muun muassa ääneen Vennun uuden kotitalon stalkkerinoidalle.

Arvosanani 4

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Muualla: 

--

Samantyylistä luettavaa:

Tuula Kallioniemi: Mopoautolla mun prinssini saapuu

Neljä askelta murhaan: Karen M. McManus.

Neljä askelta murhaan: Karen M. McManus. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2023

Englanninkielinen alkuteos (2022): Nothing more to tell. Kansi: Melissa Four

"Pidä ystävät lähelläsi… ja salaisuutesi ominasi. Aloitteleva true crime -toimittaja palaa entiseen kouluunsa ja alkaa tutkia vanhaa murhatapausta.

Neljä vuotta sitten Brynn Gallagherin koulun suosituin opettaja murhattiin. Tapauksen saamasta julkisuudesta huolimatta tekijää ei koskaan löydetty. Nyt Brynn palaa vanhaan kouluunsa ja on päättänyt saada selville, miksi opettaja Larkin murhattiin. Hän on saanut harjoittelupaikan true crime -podcastin taustatoimittajana ja saa huomata, että totuutta etsii moni taho, osa mitä raadollisimmin keinoin. McManus on kirjoittanut jälleen kerran YA-dekkarin, josta ei puutu mehukkaita vääriä johtolankoja, yllätyskäänteitä tai romanttista vipinää ja jossa jännitys säilyy viimeisille sivuille asti." (WSOY)

Lukunäyte

Oma arvio:

"Dekkarimestarin tähän mennessä paras kirja", luvataan McManusin kuudennen YA-jännärin takakannessa. Noinkohan? Tästä täytyy ottaa selvää. Ainakin eräs seiskaluokkalainen minulle tätä kehui kovasti tiedonhaun opetuksen yhteydessä.

Tässäkin kirjassa pysytellään lukiolaismaailmassa. Alkuasetelma on hyvin samantapainen kuin Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaoppaassa: neljä vuotta sitten on tapahtunut murha, jota lukiolaistyttö Brynn Gallagher alkaa selvittää osana harjoitteluaan true crime -podcastaajana. Näkökulmahenkilöitä on vain kaksi, joten McManus on alkanut ilmeisesti vähentää päähenkilöiden määrää kirja kirjalta. Hänen ensimmäisissä teoksissa kun keskeisiä henkilöitä oli jopa hiukan liikaa.

Brynn on juuri muuttanut Chigacosta takaisin synnyinkaupunkiinsa Sturgisiin ja on aloittamassa viimeistä lukiovuottaan Saint Ambrosessa. Häntä jäi vaivaamaan neljä vuotta sitten tapahtunut opettaja Larkinin murha, johon ei löydetty koskaan syyllistä. Kuitenkin kolme koulun oppilasta, Tripp, Charlotte ja Shane, löysivät opettajan tuolloin koulun takana olevasta metsästä, eikä ketään muita nähty tuolla main. Kuitenkin nuo rikkaista perheistä olevat nuoret pääsivät pälkähästä ja surmaajaksi epäiltiin kylillä tuohon aikaan nähtyä kulkuria. Brynn haluaa selvittää, kuka iski koulun mukavimman opettajan takaraivoon isolla kivellä niin, että tämä kuoli. Hän hakee työharjoitteluun suosittuun true crime -podcastiin  Motiveen ja ehdottaa heti alkuun tapaus Larkinia. Motiven juontaja Carly Diaz innostuu heti ja palkkaa innokkaan lukiolaisen.

Me emme koskaan, ikinä, puhu siitä, mitä metsässä sinä päivänä tapahtui. (s.34)

Tripp ei ole ollut entisellään sen jälkeen, kun he löysivät neljä vuotta sitten Shanen ja Charlotten kanssa opettajan Larkinin ruumiin metsästä. Shane ja Tripp eivät tuolloin olleet ystäviä, vaan heidät ajoi metsään biologian tunnin lehtinäytteiden keruu. Shane ja Charlotte ovat seurustelleet tuosta saakka ja ovat erittäin läheisiä yhä. Tosin Charlotte tuntuu olevan liiankin ripustautunut Shaneen, joka kaipaisi välillä tilaa hengittää. Tripp työskentelee lukion ohella Brightside Bakery -leipomossa, jonka omistaja Regina on kuin oma äiti hänelle. Trippin ja hänen puuseppäisänsä välit ovat olleet hyvin etäiset ja oudot oikeastaan tuosta opettajan Larkinin surmayöstä alkaen. Suhde äitiin on vielä ongelmallisempi, sillä äiti on yksinkertaisesti häippäissyt Trippin ollessa pieni - ja yrittää nyt välillä tavata poikaansa, joka on yhä vihainen äidilleen. 

Vaikka Tripp kuuluu koulun niin sanottuun eliittiporukkaan, hän ei tule kovin vakavaraisesta perheestä. Koska hänen täytyisi saada ehdottomasti tulevia jatko-opintoja ajatellen Kendrick-stipendi, Regina kehottaa tätä osallistumaan Larkinin muistopuutarhakomiteaan, jotta hänen mahdollisuutensa paranisivat. Tripp ei ole innostunut, sillä Larkinin muistelu toisi hänen mieleensä vain menneisyyden kauhut. Hän on joutunut kantamaan aika monta salaisuutta tuosta päivästä lähtien.

Viesti on tuntemattomasta numerosta ja koostuu yhdestä ainoasta sanasta.

Murhaaja. (s. 64)

Brynnillä ja Trippillä on yhteinen historia, sillä he olivat todella hyviä ystäviä vielä vähän ennen Larkinin surmayötä. Molemmat olivat myös ihastuneita toisiinsa, mutta kumpikaan ei tehnyt aloitetta. Sitten yhtäkkiä Tripp oli nolannut Brynnin liikkatunnilla kaikkien edessä väittäen tämän stalkkaavan tätä. Brynn oli ymmällään ystävänsä oudosta käänteestä ja toki hyvin loukkaantunut. Kun nyt sekä Tripp että Brynn osallistuvat opettaja Larkinin muistopuutarhakomiteaan, heidän pitää päästä tuon välikohtauksen ohi ja alkaa tehdä yhteistyötä. Sitä Tripp ei tiedä, että Brynn osallistui koko juttuun vain edistääkseen podcast-tutkimuksiaan. Itse asiassa kukaan Brynnin ystävistä ei tiedä, miksi hän on yhä niin kiinnostunut opettajan surmasta. Pikku hiljaa Brynnille alkaa selvitä, ettei opettaja Larkin välttämättä ollutkaan kaikkien mielestä niin mukava.

"Minun piti saada sinut vihaamaan minua." (s. 128)

Kyllähän tämä on tavattoman vetäväjuoninen ja viihdyttävä jännäri, kuten kaikki McManusit ovat tähän asti olleet. Jälleen kerran minun piti ahmia kirja nopeasti loppuun saakka, jotta saisin selvyyden Larkinin tapaukseen. Romantiikkaa on juuri sopivasti, niin ettei se kuitenkaan aja mysteerin selvittelyn edelle.  Paljon kirjailijan kirjoja lukeneena alkaa toki huomata, että tietyt asiat toistuvat, kuten suvun ja perheen vaietut salaisuudet, eri taloudellisista taustoista tulevien oppilaiden luokkajaot lukiossa ja ongelmalliset perheolot, mutta toisaalta kaikissa hänen kirjoissaan on ollut oma uniikki mysteeri taustallaan. 

Tarina, jonka neljä vuotta sitten kyhäsin kasaan, oli juuri sitä - pelkkä tarina. (s. 232)

Neljä askelta murhaan on minusta yksi parhaimmista McManusin kirjoista, mutta täyttä vitosta en anna arvosanaksi, sillä tunnelma hieman lässähti ennen viimeisiä loppurytinöitä, ja olin jopa hetken ennen loppukoitosta hiukan pitkästynyt. Lisäksi Trippin suhde sekoilevaan äitiin meni minusta hiukan epäuskottavan puolelle. Loppuratkaisu on toki ihan tyydyttävä ja hyvin rakennettu, enkä osannut kyllä arvata surmaajaa oikein. Siksi ja siitä huolimatta...

...annan arvosanaksi 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Muualla:

--

Samantyylistä luettavaa:

Karen M. McManusin aiemmat kirjat: Yksi meistä valehtelee, Yksi meistä on seuraava, Kaksi voi säilyttää salaisuuden, Kolme pahan perii ja You'll Be the Death of Me.

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

You'll be the death of me: Karen M. McManus

 You'll be the death of me: Karen M. McManus. Penguin Books 2021

Kansi: Shutterstock

"Ivy, Mateo and Cal used to be close - best friends back in middle school. Now all they have in common is a bad day. So for old time's sake they skip school together - one last time. But when the trio spot Brian 'Boney' Mahoney ditching class too, they follow him - right into a murder scene. They all have a connection to the victim. And they're ALL hiding something. When their day of freedom turns deadly, it's only a matter of time before the truth comes out . . .

It's Ferris Bueller's Day Off with murder, perfect for fans of One Of Us Is Lying and A Good Girl's Guide To Murder. This explosive new thriller is impossible to put down."(Penguin Books)

Oma arvio:

Nappasin viime kesänä hetken mielijohteesta tämän McManusin kirjakaupasta mukaani, vaikka mielessä kävikin ajatus, että tämäkin varmasti suomennetaan seuraavaksi kevääksi. Aloitin joulukuussa tätä kiireesti lukemaan, että ehtisin ennen suomennoksen ilmestymistä (koska sen jälkeen olisin todennäköisesti lukenut pelkän suomennoksen, ja enkunkielinen versio olisi jäänyt hyllynlämmittäjäksi.) Mutta, mutta... yllätyksekseni huomasin, että keväällä ilmestyvä McManusin uusin suomennos ei edes ole tästä kirjasta! Niinpä oli ihan hyvä, että ostin ja luin tämän.

Tuttuun tapaan päähenkilöitä ja minäkertojia on useampia, tällä kertaa kolme. Ivy Sterling-Shepard on rikkaan perheen tytär, joka kirjan alussa tuskailee menetettyä Carlton High -koulun johtajaoppilaan asemaa tämänvuotisissa vaaleissa, jotka olivat hänen seniorivuotensa alussa viimeiset. Hän menetti statuksensa Brian "Boney" Mahoneylle, ja tämä ärsyttää Ivyä tosi paljon. Niin paljon, että hän harkitsee koulusta lintsaamista päivänä, jolloin uusi johtajaoppilas kruunataan. Isoveli Daniel ei auta asiaa kääntämällä veistä haavassa. Ivyn ja Danielin välit ovat viime aikoina olleet todella huonot, eivät todellakaan mitkään lämpöiset sisko-veli-välit.

"I'd give anything to get out of school today" (s. 30)

Mateo Wojcik asuu äitinsä ja serkkunsa Autumnin kanssa. Autumn ja Mateo tuntevat olevansa vastuussa vähävaraisen perheen elintasosta ja kumpikin työskentelevät ahkerasti koulun ohessa, sillä heidän äitinsä oma yritys, keilahalli Spare me meni konkurssiin puoli vuotta sitten siellä sattuneen onnettomuuden takia. Ivyn vaikutusvaltainen isä James Shepard osti Spare me:n kehittääkseen siitä vielä loistokkaamman paikan. Mateo on tästä yhä katkera: heidän koko perheen ylpeytensä meni.  Mateo ja Ivy olivat aiemmin hyviä ystäviä, mutta eivät ole enää, johtuen ikävistä sattumuksista aiemmin, mutta myös Spare me:n konkurssi aiheutti särön heidän välilleen.

You could've fucking told me, Ivy. (s. 18)

Kahden isän sateenkaariperheessä asuva Calvin O'Shea-Wallace on seurustellut aiemmin useiden tyttöjen kanssa, mutta kaikki suhteet ovat lopahtaneet siihen, ettei Cal ole oikein tuntenut mitään näitä tyttöjä kohtaan. Nyt hänen nykyinen tyttöystävänsä Lara on toista maata, ja he ovat kiinnostuneita samoista asioista, kuten taiteesta ja sarjakuvista. He eivät ole vielä tosin määritelleet suhdettaan, ja Laralla tuntuu olevan monesti muuta menoa, jonka takia hän peruu sovittuja tapaamisia.

Something comes up a lot. (s. 24)

Sattuman kaupalla nämä kolme tapaavat koulun parkkiksella. Kaikilla heistä on syynsä jättää menemättä kouluun, joten he päättävät lintsata yhdessä vanhojen aikojen kunniaksi ja ajella Bostoniin. Cal, Mateo ja Ivy olivat siis aiemmin kaveruksia, kunnes välit alkoivat haaleta syistä jos toisesta. He hieraisevat silmiään hämmästyksestä, kun näkevät yhtäkkiä Ivyn kilpailijan Boneyn juoksevan Bostonin kadulla ja kiiruhtavaan sisään erääseen rakennukseen. Mitä ihmettä hän tekee siellä, kun hänellä olisi ollut tärkeä päivä koulun johtajaoppilaan kruunajaisissa? Sattumoisin Calilla onkin koodi kyseiseen rakennukseen, sillä se sattuu olemaan sama rakennus, jossa sijaitsevassa studiossa Lara käy tekemässä taidettaan. Niinpä kolmikko kiiruhtaa uteliaisuuttaan Boneyn perään, Ivy etunenässä. 

He eivät olisi voineet kuvitellakaan, mihin he joutuvat kesken lintsauspäivän. Boneyn ruumis löytyy Laran vuokraamasta studiosta ja samassa alkaa kuulua poliisin sireenien ujellus. Mitä he voivat tehdä? Jonkun taskuun päätyy lattialta löytynyt matkapuhelin, ja kolmikko lähtee takaovesta karkumatkalle. 

"Check it out.They're talking about you on TV." (s. 166)

Piileskellessään erinäisissä paikoissa, kuten Mateon työpaikalla, he näkevät uutisista, miten epäilyt kohdistuvat vaaleatukkaiseen tyttöön, jonka on nähty livahtavan rakennukseen. Eli melko epäilemättä Ivyyn. Koulun innokkaat podcastaajat Zack ja Ishaan spekuloivat samaan aikaan, miksi juuri Ivy, Mateo ja Cal ovat poissa koulusta juuri tänä aamuna, kun Ivyn kilpailijan ruumis löytyy. Kolmikolla on melkoinen setviminen, miten he pääsevät tästä sopasta irti. Miten Calin tyttöystävä Lara liittyy tähän? Missä hän oli juuri surmahetkellä? Mateo ja Ivy järkyttyvät, kun näkevät, kuka Lara on. Pikku hiljaa selviää, että myös Mateon serkku Autumn on sotkeutunut johonkin laittomaan.

Tuttuun McManusmaiseen tapaan kirjan  tapahtumat etenevät hyvin jännärimäiseen tyyliin, sekoittaen pääkolmikon perhe- ja ihmissuhteet mukaan juonikuvioihin. Ivyn ja Mateon välit lämpenevät yhteisen ongelman äärellä, mutta konfliktejakin syntyy lisää, kun nuorten tunteet kuohuvat ja asioita menneisyydestä paljastuu. Kaikki he ovat tehneet virheitä, mutta pystyvätkö he antamaan anteeksi? Monet väärinkäsitykset oiotaan.

Cal and Ivy can both go to hell.

And I hope she burns in there. (s. 215)

Tässä kirjassa on mukana myös opettajan ja oppilaan sopimaton suhde ja opioidikauppavyyhti, joihin Carlton high:n oppilaat ovat osin sekaantuneet.  McManusin kirjoista tässä on kaikista rankimmat kuviot  tässä verrattuna muihin kirjailijan jännäreihin. Lisäksi tässä on minusta kaikkien aikojen onnistunein ja hyytävin avoin loppu. Jää nähtäväksi, tuleeko tähän joskus toinen osa, vai jääkö lukijan mieli kaihertamaan ikuisesti tämän luettuaan. Romanssikuviot jäivät hyvin pliisuiksi, eli niistä en oikein saanut mitään.

Arvosanani 4+

Tämän kirjan olen ostanut itselleni.

Muualla:

Your words my ink

Frappes and fiction

Kirkus

The Strawberry post

Lucy Rambles

Samantyylistä luettavaa:

Karen M. McManus; Kolme pahan perii, Kaksi voi säilyttää salaisuuden, Yksi meistä valehtelee ja YKsi meistä on seuraava,  

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

Päivitys Kenties tapan sinut vielä -sarjaan

 Luin J.S. Meresmaan jatko-osan Kenties tapan sinut vielä -kirjaan. Arvion Kunnes tapamme taas -kirjasta pääset lukemaan kansikuvaa klikkaamalla.

Nurinaa ja narinaa arvostelukappaleista

Korostan heti alkuun, että tämä nurinani ja pienoinen pettymykseni ei kohdistu lanu-kirjailijoihin, -kääntäjiin, -kuvittajiin ja muihin kirjan tekijöihin mitenkään. He eivät voi vaikuttaa tähän asiaan, sillä tämä on kustantamon oma linjaus.

Kuva: Pixabay

Minulla on nuortenkirjabloggaajana ollut aina taustalla ylevä tavoite blogata niin kotimaisista kuin ulkomaisista uutuuksista ensimmäisten joukossa. Olen myös ajatellut, että blogipostaus somenostoineen toisi kirjoille mukavasti ansaitsemaansa näkyvyyttä. En koe olevani mikään suuri somevaikuttaja, Instassakin seuraajamääräni on vain vähän päälle tuhat, mutta jonkinlainen nuortenkirjallisuuden sanansaattaja olen pyrkinyt olemaan. Arvostelukappaleet ovat mahdollistaneet tämän, sillä vaikka olisi ihanaa ostaa kirjoja ja tukea näin sen tekijöitä, ei niin suuriin määriin ole mitenkään varaa, kuinka paljon bloggaan vuodessa. Kirjastosta en saa uutuuksia niin nopeaa kuin kustantajan kautta, sillä ainakin meidän kirjastossa kestää hiukan, ennen kuin uutuudet saadaan pitkistä jonoista kuvailtua ja laitettua lainauskuntoon ja kiertoon. 

Mitään sopimuksia en ole koskaan solminut kustantajien kanssa, vaan kaikki on perustunut vapaaehtoiseen vastavuoroisuuteen: saan heiltä välineen eli kirjan tuoreeltaan, ja pyrin lukemaan ja kirjoittamaan siitä rehellisen arvion blogiini ja samalla tuomaan nuortenkirjoja kaikkien tietoisuuteen. Nyt Otava-kustantamo on kuitenkin linjannut, ettei arvostelukappaleiden suuren kysynnän ja kirjojen vähentyneen myynnin takia kirjoja lähetetä enää kuin sovituille yhteistyökumppaneille. Siksi minun blogissani tämä valitettavasti näkyy siinä, että Otavan ja Kariston uutuuksista ei tule postauksia kovin tuoreeltaan, jos ollenkaan, sillä en halua kasata pinoittain kirjastolainoja kotiini lojumaan ja odottelemaan vuoroaan. Arvostelukappaleet ovat lukulistoillani aina ensisijaisia, joten kirjastolainat voivat joutua odottelemaan, elleivät ne ole sellaisia, jotka minun on ihan polttava pakko lukea. 

Olen hiukan surullinen ja pöyristynyt tästä, vaikka ymmärrän toki, mikä tämän taustalla on. Ymmärrän myös jotakin markkinoinnista ja siitä, että on toki kannattavampaa antaa kirjoja näkyville somepersoonille kuin pienille harrastelijabloggaajille. Tämä on myös asia, mikä voi aiheuttaa eriarvoisuuden tunteita kirjasomeyhteisössä, kun osa tuntuu saavan jopa yllätyskappaleita, kun taas pyytämällä pyytäneet eivät kirjaa ole samaa kirjaa saaneet. Kirjasomeyhteisöissä nimittäin keskustellaan paljon asioista, niin myös tästäkin.  En ole siis ainut, joka on saanut kieltävän vastauksen pyyntöihin tänä keväänä, ja ymmärrän,  ettei tämä maailma pyöri minun pienen vanhanaikaisen blogini ympärillä (joka on toiminut aktiivisesti kuitenkin jo vuodesta 2014), mutta ainahan hiukan nurista saa. Minun maailman napa tämä kuitenkin on.

 

Kaikesta huolimatta, ihanaa kirjakevättä kaikille!