Mörkövahti-sarja: Tuutikki Tolonen

Mörkövahti: Tuutikki Tolonen. Kuvitus Pasi Pitkänen. Tammi 2015 (Mörkövahti #1)

"Hillan (11 v), Kaapon (9 v) ja Maikin (6v 4 kk) kesäloma alkaa epätavallisissa merkeissä. Äiti on voittanut kahden viikon rentoutusloman Lapissa ja siksi ajaksi lapsille tulee kodinhoitaja. Mutta kun ovikello soi, paljastuukin jymy-yllätys: oven takana seisoo iso takkuturkkinen otus, joka haisee perunakellarilta ja ojentaa Hillalle paperilapun:
Vastaanottajaperhe: Hellemaa. Lähetetty: Koulutettu puoli-ihminen, kansanomaisesti "mörkö", erityisala lasten- ja kodinhoito.

Pian selviää, että myös monet muut lasten kavereista ovat saaneet kotiinsa hoitomörön. Mistä oikein on kysymys? Mistä möröt ovat tulleet ja miksi?"

Oma arvio:

Luimme tätä kirjaa yhdessä lasteni (tyttö 7,5 vuotta = 'T' ja poika 6 vuotta = 'P') kanssa viime lokakuusta saakka. He saavat tietenkin äänensä kuuluviin tässä kirja-arviossa. Käytin apukysymyksiä, jotta sain heidän vastuksistaan jotain muutakin irti kuin "ihan kiva". Muutama spoilaus voi lasten vastauksissa olla, mutta en halunnut ruveta sensuroimaan heidän vastauksiaan.

Mörkövahti on suositeltu 7-vuotiaille ja siitä ylöspäin, ja aika hyvin ikäsuositus osuu mielestäni kohdilleen. Pojalla meinasi välillä keskittyminen herpaantua, mutta kun annoin hänen lukiessamme puuhailla jotain muuta, hän jaksoi kuunnella paremmin.

P: Kirja kertoo Möröstä, Maikista, Hillasta...
T: ja Grahista ja Runarin möröstä ja pitkätukkaisesta olennosta
P: niin ja  riesakeijuista ja noidista
T: Parasta kirjassa oli se, kun Grah (mörkö) tuli lapsille mörkövahdiksi.
P: Minä tykkäsin siitä, kun Maikki meni mörköjen perässä luolaan.

Minusta tämän kirjan vahvuuksia ovat juurikin mielenkiintoiset lapsihahmot, monipuolinen määrä mielikuvitusolentoja, ja etenkin möröt herättävät meissä kaikissa yhtä aikaa hilpeyttä, ihastusta ja hämmästystä. Mielenkiintoisena lisänä tarinaan tulee mukaan mörköjä kiusaavia riesakeijuja ja lopussa omituisia noitanaisia, jotka meinaavat hiukan jännittävät meidän poikaa. Perheen lapset Hilla, Kaapo ja Maikki ovat erilaisia ja persoonallisia: Kaapo on järkevä ja tykkää kirjoista, Hilla yrittää olla vastuullisin vanhimpana lapsena ja nuorimmainen Maikki on temperamenttinen ja hupsu tyttö, jonka kylpytakki juttelee hänelle.

Pojan piirustus Grahista ja Kaaposta

Tarinassa on mukavasti jännitystä, seikkailua ja tasaisiakin hetkiä. Kirjaa oli erityisen mukava lukea ääneen, sillä siinä on paljon lasten vuoropuheluita. Välillä Kaapo lukee lukuja Runarin kirjasta, jossa kerrotaan möröistä, ja ne kohdat eivät ehkä kiinnostaneet lapsia niin kovasti. Minä itse taas nautin juuri niistä kohdista, kun Kaapo teki uusia huomioita Grahin käytöksestä kirjan avulla.

T: Kirjan kuvia oli tarpeeksi, ne oli kivoja ja möröt söpöjä.
P: Tykkäsin kaikista kuvista ja niitä oli tarpeeksi.

Kirjan kuvitus on mustavalkoinen ja selkeä, mutta ihanan lapsekas. Möröt on kuvattu söpöiksi karvapallukoiksi, joita ei voi millään muotoa pelätä. Kovasti me odottelimme aina seuraavaa kuvaa saapuvaksi kirjan sivuilta.

T: En tykännyt siitä, kun möröt joutuivat lehti-ilmoitukseen...
P: Enkä minä siitä, kun möröt karkasivat.

Mörkövahti on melko paksu kirja (304 sivua), joten meillä meni tähän aikaa monta kuukautta. Nopeampaakin olisimme toki tämän lukeneet, mutta välillä pidimme taukoja lukemisessa. Hyvin lapset silti muistivat vielä, mitä alussa tapahtui. Molemmat lapset itse olivat sitä mieltä, että kirja on sopivan pituinen. 

T: Kirja sopii paremmin tytöille, sillä siinä on söpöjä mörköjä ja vain yksi poika (päähenkilönä) ja kaksi tyttöä.
P: Minusta molemmille, koska siinä on poikia ja tyttöjä.

Kirja sopii mielestäni todella mainiosti niin tytöille kuin pojillekin, sillä tässä on vähän kaikille kaikkea. On jännitystä, seikkailua, hupsuja ja söpöjä olentoja mutta myös hiukan pelottaviakin juttuja. Molempien lasten mielestä kirjan paras hahmo on ehdottomasti Grah-mörkö.

Kirja loppui melko arvoitukselliseen kohtaan, ja tuumimmekin, että olisiko tähän tulossa jatkoa?

Tytön piirustus Grahista ja Runarin möröstä.

Lapset valitsivat tällaiset hymiöt kuvaamaan lopullisia tuntemuksiaan Mörkövahdista:

T:
 

ok

iloinen

 

P:
 

ok

Riemukas

Minä itse annan arvosanaksi 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitämme kustantajaa!

Muissa blogeissa: 

Yöpöydän kirjat
Oksan hyllyltä
Hurja Hassu Lukija
Kirjojen keskellä
Kirjasähkökäyrä



Mörköreitti: Tuutikki Tolonen. Kuvitus Pasi Pitkänen. Tammi 2016. (Mörkövahti #2)

”Tunneli jatkui suoraan eteenpäin ja katosi hämärään. Möröt olivat palanneet kotiinsa, ihan niin kuin lapset olivat toivoneetkin. Kaikki oli mennyt niin kuin pitikin. Vai oliko?

Suuren mörköseikkailun toinen osa vie maan alle, sinne missä möröt asuvat. Maikki on seurannut rakasta, multapaakkuja karisevaa ja perunakellarilta haisevaa hoitajamörkö Grahia maan alle aikomuksenaan tehdä vastavierailu Grahin kotiin.

Maikki vaeltaa maanalaisissa tunneleissa matkaoppaanaan kummallinen Portinvartija. Samaan aikaan maan pinnalla Hilla ja Kaapo tekevät kaikkensa saadakseen yhteyden Maikkiin - ja onnistuvat siinä, lopulta!

Minkälainen on mörköjen koti, outo maanalainen maailma jossa voi pudota kerroksesta toiseen ja joutua arvaamattomiin seikkailuihin? Ja kuka on mörköjen salaperäinen, pelottava hallitsija?

Mörköreitti on jatkoa Mörkövahti-kirjalle, joka sai vuoden 2015 Arvid Lydecken -palkinnon. "Mörkövahdissa on kaikki rakastetun lastenkirjaklassikon ainekset", sanottiin raadin perusteluissa. Molemmissa kirjoissa on Pasi Pitkäsen riemastuttava kuvitus. Teossarjan käännösoikeudet on myyty jo Saksaan, Espanjaan (espanjan ja katalaanin kielelle), Romaniaan, Viroon, Unkariin, Yhdysvaltoihin ja Kiinaan.(#kirja)

Oma arvio:

Luimme tämän kirjan yhdessä 8-vuotiaan tyttäreni kanssa.

Mörköreitti on hyvin satufantasiamainen ja mielestäni jännittävämpikin kuin sarjan ensimmäinen osa Mörkövahti. Suurin osa tapahtumista sijoittuu maan alaisiin onkaloihin, joihin Maikki on sukeltanut Grahin perässä. Hän tutustuu sympaattiseen portinvartijaan, joka lähtee johdattamaan Maikkia ja kylpytakkia kohti Grahin kotia, Mörkösaarta. Matkalla tapahtuu paljon jännittäviä tapahtumia ja tavataan mitä erikoisempia olioita. Myöhemmin maan alla seikkailee myös Maikkia etsimään tullut Hilla, joka joutuu nöyrtymään puhuvan kylpytakin hyödyllisten neuvojen edessä. Viestintä Maikin ja Hillan kotiväen kanssa tapahtuu kylpytakin taskussa olevan postaalin kautta, josta heidän äitinsä voi lähettää lapsilleen voileipiä ja kaakaota, Kaapon viestilappusia ja kameran kuvien ottamista varten. Maikin ja Grahin ystävyys ja yhteisymmärrys on hellyttävää. Runar Kallin ilmestyminen mukaan on hauska yllätys ja täydentää tarinan.

 ”Minä olen ollut kauan maan alla, tietysti se vaikuttaa. Olen alkanut näyttää vähitellen enemmän ja enemmän maanalaiselta. Se on kiehtovaa, hyvin kiehtovaa. Iho alkaa vihertää, huomaatko? Hiuksetkin kasvavat kuin portinvartijalla. Johtuuko se auringonvalon puutteesta? Vaiko erilaisesta ruokavaliosta? Jaa, mene ja tiedä."(s.180)

Kuvitus: Pasi Pitkänen (s.81)

Tyttäreni mielestä Mörköreitti on hauska, hupsu ja kiinnostava kirja, jonka henkilöistä Runar on mukavin sekä tietenkin Grah, koska sen on niin söpö ja pölyinen. Kirjassa on tarpeeksi kuvia, ja Pasi Pitkäsen mustavalkoiset kuvitukset ovat tyttäreni mielestä hauskoja ja tarkkoja. Hänen mieleensä jäi erityisesti kohta, jossa Grah putosi luolan veteen ja muuttui kastuneena söpöksi ja hassunnäköiseksi. Tyttäreni mieltä lämmitti myös kirjan loppu, jossa Runar sai muuttaa vanhusten palvelukeskukseen, pois maan alta, jonne noidat olivat hänet vanginneet. Noidista tyttäreni ei oikein pitänyt. Jos hän olisi saanut jatkaa kirjan tarinaa, olisi Maikki kirjeitä viedessään pudonnut uudestaan maan alle ja mennyt takaisin Grahin luo. Hän suosittelee kirjoja itsensä ikäisille ja vanhemmille, sekä tytöille ja pojille. Hän aikoo ehdottomasti lukea kirjan vielä itsekseen uudestaan.

Kuvitus: Pasi Pitkänen (s.182-183)

Mörköreitti on loistava jatko-osa, jossa on sopivassa suhteessa seikkailua ja satufantasiaa. Minusta tämä on kiinnostavampi kuin Mörkövahti. Pasi Pitkäsen taidokkaat kuvitukset täydentävät tarinaa. Lisää tällaisia kirjoja lapsille!


Tyttäreni ja minun arvosana kirjalle on 5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.


Mörköreitti muissa blogeissa:

Oksan hyllyltä 
Kirjavinkit (Mikko)
Kirjojen keskellä
Sininen keskitie
Kirjasähkökäyrä
Yöpöydän kirjat


---------------------------

Lisäsin tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:


5. Kirjassa liikutaan luonnossa

Mörköviesti: Tuutikki Tolonen. Kuvitus Pasi Pitkänen. Tammi 2020 (Mörkövahti #3)

Kansi: Pasi Pitkänen

"Suuri mörköseikkailu jatkuu! Jo 27 maahan myydyn, palkitun fantasiasarjan kolmas osa.

Miksi Portinvartija ilmestyy Hellemaiden kylpyhuoneeseen? Entä mitä merkillisiä olentoja vilahtelee lähimetsissä? Mitä maan alla (ja maan päällä) tapahtuu?

Arki voi olla täynnä taikaa, jos on sattunut syntymään Hellemaiden perheeseen. Maikki, Kaapo ja Hilla pääsevät uusiin seikkailuihin mörköjen kanssa, Maikin puhuva kylpytakki juttelee entistä merkillisempiä ja Kaapo selvittää juuriliemen arvoitusta yhdessä Runar Kallin kanssa. Tuutikki Tolosen lumoava fantasiakirja vie mukanaan vastustamattomalla voimalla."(Tammi)

Oma arvio:

Olen lukenut ja arvioinut aiemmat Mörkövahti-sarjan kirjat yhdessä lasteni kanssa: Mörkövahdin luimme vielä yhdessä molempien lasteni kanssa, Mörköreitti kiinnosti enää tytärtäni ja nyt en saanut ketää kaveria lukemaan kanssani Mörköviestiä. Niin ne lapset kasvaa ja mieltymykset muuttuu. Kauniskantinen kirja toki kiinnosti kohta 12-vuotiasta tytärtäni, joka hypisteli sitä tovin, mutta ei halunnut kuitenkaan, että olisimme alkaneet sitä yhdessä lukea. Mikä parhainta, sain siis nauttia ihan yksin kirjasta ja lukemiseen meni huomattavasti lyhyempi aika kuin ääneenluettaessa!

Kuvitus. Pasi Pitkänen (s. 109)

Hellemaiden nuorimmainen, nyt koulunsa aloittanut Maikki alkaa ihmetellä yöllistä rapinaa. Käy ilmi, että muurahaiset vipeltävät asunnossa ja tuovat sisään  kuivia lehtiä - keskellä talvea! Lehdistä löytyy outoja merkintöjä, jotka vaikuttavat viesteiltä. Kaikkea muutakin merkillistä alkaa tapahtua: viime osasta tuttu Portinvartija tupsahtaa Hellemaiden kylpyhuoneeseen, Maikki löytää koulumatkallaan hassun liskomaisen lelun, joka osoittautuukin eläväksi otukseksi, ja pian Maikki törmää Grahiin lumisessa metsässä. Pian Hellemaiden olohuone on täynnä pölyäviä mörköjä, häkissä riehuvaa mormaattia ja vihertävää Portinvartijaa. Kaiken kruunaa seinään lampun räjähdyksessä ilmestyvä reikä, joka vie naapurin tyhjillään olevaan asuntoon.

"Minä ymmärrän tietysti, että Portinvartija on Maikin ystävä, mutta mietin vain, että kuinka kummalliseksi tämä voi vielä mennä. Maikilla on jo ystävänä kylpytakki ja nyt sitten tämä vihreä otus maan alta. Maikkihan on jo koululainen! Ei enää mikään tarhalapsi." (s. 57)

120-vuotias mörkötutkija Runar Kalli asustelee palvelutalossa, jossa Kaapo vierailee tiuhaan tahtiin ystäväänsä tapaamassa. Ikävä kyllä juuriliemen puutteen vaikutukset alkavat näkyä Runarissa, joka alkaa voida koko ajan huonommin. Kaapon täytyy valmistautua jättämään hyvästit ystävälleen ja suurelle idolilleen, joka opastaakin pojan jatkamaan kallisarvoista työtään. Lapset järjestävät vielä viimeisen yllätyksen vanhalle miehelle, kun Maikki salakuljettaa näkymättöminä pysyvät möröt Runarin sängyn vierelle jättämään viimeiset jäähyväiset.

Kuvitus: Pasi Pitkänen (s.229)

Hellemaiden lapsilla on nyt viimeinkin sekä isä että äiti, kun aiemmissa jaksoissa isä pysytteli töidensä takia etäällä. Vanhemmat ovat suunnitelleet isomman asunnon ostoa, mutta lapset vastustavat ajatusta muuttaa 30 kilometrin päähän: Hilla ei halua jättää jalkapallojoukkuettaan, Kaapo Runaria ja Maikki Mörköjä. Kirjan lopussa keksitäänkin kaikkia miellyttävä ratkaisu.

"Ja minä voisin kertoa kaikille koulussa, että maan alla hallitsee minun kylpytakkini!"(S. 162)

Kirja etenee hyvin reippaaseen tahtiin, mutta ei ole niin seikkailupainotteinen kuin aiemmat osansa. Noidat vilahtavat tarinassa vähän niin kuin muodon vuoksi ja Maikin puhuva Kylpytakki saa suuren roolin kirjan loppuratkaisussa, joka on muutenkin toiveikas ja hyvin sarjan päättävä. Tarinaan on saatu ujutettua hyvin lämmintä ystävyyttä, luopumisen tuskaa ja yllättäviä käänteitä.  Kaikki loksahtaa lopulta uomiinsa Hellemaiden perheessä, jossa kaikki ovat omia, persoonallisia itsejään. Pasi Pitkäsen kuvitukset ovat jälleen vertaansa vailla, ja tämänkertaisen osan kansikuva päihittää  aiemmat kauneudellaan.

Odotamme innolla lasteni kanssa  elokuvaversiota kirjasarjasta! Mitähän sille projektille kuuluu?

Arvosanani kirjalle täydet 5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.


Muissa blogeissa:

En löytänyt vielä muita bloggauksia


Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:
 
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Pohjoinen lukuhaaste saa kirjan kohtaan:

 22. Suomalainen kirja, joka on käännetty useammalle kielelle


Samantyylistä luettavaa:

Sisarla. Seikkailu toisessa maailmassa.: Salla Simukka.

Liisan seikkailut ihmemaassa: Lewis Carroll. 

Liisan seikkailut peilimaailmassa: Lewis Carroll