Putti-poni ja Kissa Killi: uutuuskuvakirjoja

Liian pieni Putti: Ingrid Flygare. Suomentanut Tittamari Marttinen. Tammi 2016.

Ruotsinkielinen alkuteos: Du är för liten Pytte!


"Pikkuinen shetlanninponi Putti asustaa Granbackan tallilla kolmen isomman hevoskaverinsa kanssa. Tallilla järjestetään estehyppykilpailut, mutta koska Putti on niin pieni, se ei saa osallistua. Tallin ikkunasta Putti kuuntelee, kuinka muut hevoset pitävät hauskaa esteradalla, ja tuntee itsensä yksinäiseksi ja surulliseksi. Mutta kun tallille seuraavaksi saapuu ryhmä lapsia tutustumaan poneihin, Putin koosta onkin etua. Tällä kertaa vain Putti pääsee ulos pilttuustaan rapsuteltavaksi ja pienten lasten ensimmäiseksi ratsuksi!"



Oma arviomme:

Tähän kirjaan on ihanasti ujutettu opetukset "maasta se pienikin ponnistaa" ja "jokainen on hyvä jossakin", hevostietoutta ja kiva tarina sellaisillekin, jotka eivät niin heppahulluja ole. Tarina on napakka iltasaduksi ja kuvat huolella piirrettyjä ja niitä on ilo katsella. Tämä kirja on suositeltu yli kolmevuotiaille, mutta kiinnosti hyvin myös meidän lapsia, 7,5-vuotiasta tyttöä ja 6-vuotiasta poikaa:

P: Kirja kertoo Putti-ponista...
T: ...ja estehyppykilpailusta. Kivoin kohta oli se, kun Putilla ratsastettiin.
P:...niin ja kun sille tehtiin kampauksia! Tympeintä oli, kun Putti ei päässyt estekisoihin.
T: Niin oli minustakin!

Lapsia näytti harmittavan Putin puolesta, kun se vietiin talliin estekisojen ajaksi. Siksi on ihana yllätys, että Putti pääseekin loistamaan lasten talutusratsastuksessa ja näin kaikki päättyy hyvin. Tarina opettaa hyvin siitä, että kaikille löytyy jokin asia, jossa on hyvä.

Ponihahmot jäivät hyvin lasten mieleen, mutta keskeisimpinä hahmoina loistavat  Putti-poni ja ylpeilevä ja kerskuva Sonja-heppa. Kirja oli koululaisen mielestä liian lyhyt (32 sivua), mutta poika piti pituutta sopivana. Kuvista he pitivät tosi paljon, aivan kuten minäkin. Pojan mielestä kirja on sopiva sekä tytöille että pojille, mutta tyttö meinasi, että ehkä kuitenkin enempi tytöille, koska tytöt pitävät yleensä enemmän hepoista. Näinköhän?

Putti-sarja saa syksyllä 2016 jatkoa osalla Putti ja uusi ystävä.

Tällaisiin mietteisiin lapset jäivät Liian pieni Putti -kirjasta:


T:



P:


Minä annan arvosanan 4,5

Kissa Killin villi lelupäivä: Tuula Korolainen ja Christel Rönns. Tammi 2016.

"Mikä neuvoksi, kun lelukateus valtaa Killin?

Kissa Killi on aamulla innoissaan: tänään on lelupäivä! Mukaan reppuun pääsee paras lelukaveri, kangaspossu.

Killin odotukset ovat korkealla, mutta kylmä suihku tulee jo reppuja avattaessa. Kerhokavereilla on komeita robotteja ja muita hienoja leluja, kyllä siinä vaatimaton possu kalpenee. Killi himoitsee erityisesti kaverinsa Viirun upeaa robottia ja keplottelee sen itselleen yökylään. Mutta miten sujuu Killiltä nukkumaanmeno, kun rakas unilelu on Viirun luona? Kissa Killin lelupäivä pureutuu pienten lasten arkeen osuvalla, humoristisella ja viisaalla tavalla. Hauska teksti ja yksityiskohtia vilisevät kuvat viihdyttävät lasta ja aikuista. Samalla tuttu tilanne tulee luontevasti käsiteltyä."

Muut sarjan kirjat:

Kissa Killin kiukkupussi (2007)

Kissa Killi ja Sottapytty (2009)

Kissa Killi ja joulukummitus (2011)

Oma arvio:

Kirjan aihe on niin tuttu, sillä meidän lasten kerhojen ja päiväkodin lelupäivistä meinasi pukata joka kerta jonkinmoista kriisiä! Siksi on mainiota, että tämä lelukateus-asia otetaan esiin. Meillä lapset ovat aina tykänneet pehmoleluista ja leikkineet niillä, joten tuli niin hyvin mieleen ne kerrat, kun joku lapsi oli päiväkodissa tai eskarissa möläyttänyt, että meidän lapsella EI OLE lelu mukanaan vaan unikaveri. Ja kuinka mielissään toinen olikaan pakannut sen lempikissansa reppuun, että saisi esitellä kaikille sen. Kissa Killin villi lelupäivä siis osui ja upposi meille!

T: Kissa Killi meni päiväkotiin ja siellä oli leluja...

P: ...ja kolmella oli robotteja! Hauskinta oli leluesittely, koska päiväkodin tätikin nauroi, kun yksi lelu oli ostettu lelulaatikosta.

T: Minusta se oli hauskin kohta, kun ne teki vaihtokaupat leluista.

Minua suretti se kohta, kun Kissa Killiä sanottiin vauvaksi.

P: Niin minuakin.

Tarina oli molempien lasten mielestä liian lyhyt (32 sivua), mutta minusta tämä on ihan mainio pituus iltasatukirjalle. Kirjan suositusikä on 3+. Kissa Killi -sarjan kuvat ovat mielestäni erikoisia ja mielekkään värikkäitä. Pojan mielestä kuvia olisi saanut olla enemmänkin, hmmm... 

Mukava erikoisuus näissä Kissa Killi -sarjan kirjoissa on pienet puhekuplat siellä täällä, kun lelut sun muut kommentoivat vähän kaikkea. Näille lapset näyttivät nauravan tätäkin kirjaa lukiessa kovasti. 

Lisänä kirjan lopussa on tuttuun tapaan hauska loru, jossa tulee viimeistään ilmi kirjan opetus. Tässä se on se, että oma vanha lelu on yleensä kaikista rakkain, vaikka toisten lelut herättäisivätkin välillä kateutta. Ja niinhän se onkin.

 

Tällaisiin mietteisiin lapset jäivät Kissa Killin villi lelupäivä -kirjasta:

P:

 T: 

Minä annan arvosanaksi 4+

Molemmat kirjat ovat arvostelukappaleita, kiitos kustantajalle!