maanantai 26. lokakuuta 2015
Päivitys Eteläraja-trilogiaan
Luin Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian toisen osan Hallinta. Käy kurkkaamassa tästä linkistä, mitä mieltä olen.
torstai 22. lokakuuta 2015
Kudottujen kujien kaupunki: Emmi Itäranta
Kudottujen kujien kaupunki: Emmi Itäranta. Teos 2015.
"Toistuvien tulvien piinaamalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta vieraan nuoren naisen, jolta on leikattu kieli. Puhekyvyttömän naisen ihoon on kuitenkin kirjoitettu nimi. Elianan nimi. Tulvien pahetessa myös aiemmin tuntematon sairaus on alkanut vaivata niin kasveja, eläimiä kuin ihmisiäkin.
Saarta hallitseva neuvosto ei suostu tekemään mitään asian korjaamiseksi, mutta Eliana alkaa ymmärtää, että mykän naisen kutoma seinävaate kertoo tarinaa siitä, mitä tälle on tapahtunut ja kuinka Eliana liittyy koko saaren kohtaloon. Eliana joutuu toimimaan äärimmäisen varovaisesti, sillä hän kantaa mukanaan salaisuutta, jonka paljastuminen veisi hänet vääjäämättä Merkittyjen Taloon, josta ei ole paluuta: hän näkee unia."
Oma arvio:
Emmi Itäranta ei pettänyt odotuksiani, sillä Kudottujen kujien kaupunki pitää sisällään aivan yhtä hienosti eteenpäin soljuvaa kieltä ja kerrontaa kuin hänen esikoisteoksensa Teemestarin kirja. Pidin tästä jopa himpun verran enemmän, jos mahdollista, sillä tässä on mielestäni monisäikeisempi tarina, joka tarjoaa myös jännitystä loppua kohden.
Näiden kansien väliin kätkeytyy uskomattoman paljon: koskettava rakkaustarina, jota ei ole sen kummemmin jalustalle nostettu, ihmeellinen saarimiljöö, jonka voi tuntea ja kokea joka aistillaan, rohkea päähenkilö Eliana sekä uniin ja unennäkemiseen liittyvä mysteeri, jota saarella varjellaan.
Tarinan lomassa tutustutaan lähemmin lähinnä saaren kutojiin, jotka asuttavat Seittien taloa, mutta myös Tahrattujen taloon, jonne unennäkijät vangitaan, julmiin kaupunginvartijoihin sekä Mustekortteleiden väkeen. Kaupunkin väestön jaottelu muistuttaa hiukan lukemiani dystopioita.
Erityismaininta Jussi Kaakisen suunnittelemalle kannelle, joka kuvastaa aivan täydellisesti tarinan saarta.
Arvosanani 5-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
"Toistuvien tulvien piinaamalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta vieraan nuoren naisen, jolta on leikattu kieli. Puhekyvyttömän naisen ihoon on kuitenkin kirjoitettu nimi. Elianan nimi. Tulvien pahetessa myös aiemmin tuntematon sairaus on alkanut vaivata niin kasveja, eläimiä kuin ihmisiäkin.
Saarta hallitseva neuvosto ei suostu tekemään mitään asian korjaamiseksi, mutta Eliana alkaa ymmärtää, että mykän naisen kutoma seinävaate kertoo tarinaa siitä, mitä tälle on tapahtunut ja kuinka Eliana liittyy koko saaren kohtaloon. Eliana joutuu toimimaan äärimmäisen varovaisesti, sillä hän kantaa mukanaan salaisuutta, jonka paljastuminen veisi hänet vääjäämättä Merkittyjen Taloon, josta ei ole paluuta: hän näkee unia."
Oma arvio:
Emmi Itäranta ei pettänyt odotuksiani, sillä Kudottujen kujien kaupunki pitää sisällään aivan yhtä hienosti eteenpäin soljuvaa kieltä ja kerrontaa kuin hänen esikoisteoksensa Teemestarin kirja. Pidin tästä jopa himpun verran enemmän, jos mahdollista, sillä tässä on mielestäni monisäikeisempi tarina, joka tarjoaa myös jännitystä loppua kohden.
Näiden kansien väliin kätkeytyy uskomattoman paljon: koskettava rakkaustarina, jota ei ole sen kummemmin jalustalle nostettu, ihmeellinen saarimiljöö, jonka voi tuntea ja kokea joka aistillaan, rohkea päähenkilö Eliana sekä uniin ja unennäkemiseen liittyvä mysteeri, jota saarella varjellaan.
Tarinan lomassa tutustutaan lähemmin lähinnä saaren kutojiin, jotka asuttavat Seittien taloa, mutta myös Tahrattujen taloon, jonne unennäkijät vangitaan, julmiin kaupunginvartijoihin sekä Mustekortteleiden väkeen. Kaupunkin väestön jaottelu muistuttaa hiukan lukemiani dystopioita.
Erityismaininta Jussi Kaakisen suunnittelemalle kannelle, joka kuvastaa aivan täydellisesti tarinan saarta.
Arvosanani 5-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
maanantai 19. lokakuuta 2015
Liebster Award -tunnustus
Olen hyvin otettu, sillä sain Tuntematon lukija -blogin Handelta Liebster Award -tunnustuksen. Kiitos! Tämän tunnustuksen ideana on, että vastaan minulle annettuihin kysymyksiin blogissani sekä valitsen itse blogit, joille haluan antaa tunnustuksen eteenpäin. Tarkemmat ohjeet ovat tämän postauksen lopussa.
Tällaiset kysymykset sain Handelta:
1. Onko joku kirja ollut sinulle pelastusrengas jossakin vaikeassa elämäntilanteessa?
Kyllä, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. En ole missään määrin uskonnollinen, mutta sain kirjasta lohtua äitiyden haasteisiin.
2. Luettiinko sinulle iltasatuja lapsena?
Kyllä luettiin.
3. Luetko enemmän uutuuksia vai vanhoja kirjoja?
Tällä hetkellä uutuuksia, mutta yritän välillä lukea vanhempiakin kirjoja, kun maltan niitä uutuuksien sekaan ujuttaa.
4. Jos olet menossa katsomaan kirjaan perustuvaa elokuvaa, luetko kirjan ensin?
Yleensä aina. Poikkeuksena ensimmäinen Nälkäpeli-leffa sekä ihan vasta katsottu Maze Runner - Aavikkokokeet.
5. Kiinnytkö kirjallisuuden hahmoihin, jotka tuppaavat kuolemaan tarinan aikana?
Pari kertaa on niin käynyt, mutta yleensä minun lempihahmot jäävät onneksi henkiin.
6. Kerro kolme hahmoa, joiden kanssa haluaisit ystävystyä, jos he olisivat tosielämän henkilöitä.
Ääh, vaikea. Hmmm... Twilight-sarjan Jacobiin, Ylpeys ja Ennakkoluulon Elizabeth Bennetiin sekä Taru Sormusten herrasta -trilogian Gandalfiin.
7. Luetko näytelmäkirjallisuutta?
En.
8. Pidätkö kirjojen tuoksusta?
Kyllä, lähinnä uusien kirjojen tuoksusta. Tunkkainen tai tupakansavunhajuinen kirja karkottaa.
9. Valitse: "perinteinen", sähköinen vai äänikirja? Perustele.
Perinteinen kirja, ehdottomasti. En omista tablettia enkä haluisi lukea näytöltä kirjaa, sillä silmäni kärsivät sellaisesta. Kirjasta on lempeämpi lukea :) Äänikirjaa en ole koskaan kokeillut.
10. Luetko kirjat mieluummin niiden alkuperäiskielellä vai valitsetko useammin käännöksen?
Kyllä minä mieluusti suomeksi luen, jos vain käännösversio löytyy. Joskus luen englanniksi, jos en jaksa odottaa suomennosta.
11. Jos kirjoittaisit itse kirjan, minkä genren valitsisit?
Todennäköisimmin se olisi nuorten urbaania fantasiaa tai dystopiaa.
**************************************
Nyt on minun vuoroni haastaa mukaan ne blogit, jotka ansaitsevat mielestäni Liebster Awards -tunnustuksen:
Minun kysymykseni teille (toivottavasti jaksatte vastata):
1. Onko joku kirja ollut joskus niin ahdistava tai pelottava, että sinun on pitänyt jättää se kesken?
2. Luetko kirjaa mieluiten aamulla, päivällä, iltasella vai juuri ennen nukkumaan menoa?
3. Luitko teini-ikäisenä kirjoja, ja jos luit, mitkä olivat suosikkejasi?
4. Valitseko koskaan kirjaa kansikuvan perusteella? Entä hylkäätkö kirjan sen takia, jos kansi on epäkiinnostava?
5. Jos saisit säästää hyllystäsi vain viisi kirjaa, mitkä ne olisivat?
6. Ostatko kirjoja mieluiten omaksesi vai lainaatko kirjastosta?
7. Luetko omaelämäkertoja?
8. Oletko koskaan haaveillut oman kirjan kirjoittamisesta? Vai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan?
9. Pystytkö lukemaan autossa (matkustajana ollessasi tietenkin)?
10. Montako kirjaa luet vuodessa?
11. Mainitse lempirunokirjasi.
Tässä tulevat vielä säännöt:
- Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
- Laita palkinto esille blogiisi.
- Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
- Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
- Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
- Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
- Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.
torstai 15. lokakuuta 2015
Syksyn lastenkirjauutuuksia - yhteistyöpostaus lasten kanssa, osa 2.
Hyvää lasten- ja nuortenkirjaviikkoa!
Viime viikolla bloggasin yhteistyössä lasteni kanssa syksyn lastenkirjauutuuksista, ja tällä viikolla esittelen loput kirja-arviomme. Edellisen postauksen voit lukea tästä linkistä.
Olen mukana Kirjalitta lastenkirja- ja sanataidefestivaalissa, johon kuuluu lukuisia tapahtumia Tampereella ja virtuaalitodellisuudessa. Jos kiinnostuit, lisätietoa monipuolisesta ohjelmasta saat tästä linkistä.
Tässä postauksessa on enemmän lasten pidempiä kertomuksia kuin ensimmäisessä osassa. Kaksi paksuinta kirjaa luin yhdessä koululaisen kanssa, sillä pikkuveli ei jaksanut kuunnella niin pitkiä ja kuvattomia kirjoja.
Arvostelussamme oli käytössä seuraava asteikko: tosi huono (1), huono (2), ok (3), hyvä (4) ja tosi hyvä (5). Kaikki kirjat ovat itse valitsemiamme arvostelukappaleita.
Radio Korvatunturi: Anneli Kanto. Kuvittanut Janne Harju. Karisto 9/2015. 113 sivua. Lastenkertomus.
"Pate-poro on jatkuvasti napit vastakkain työparinsa, tonttu Ärtsyn kanssa. Jouluaaton lähestyessä riitaisa parivaljakko päätetään erottaa toisistaan – ja Pate joutuu jäämään Korvatunturille vuoden tärkeimpänä päivänä. Flunssainen joulumuori tarvitsee Paten huolenpitoa, mutta ponteva poro kaipaa sähäkämpääkin tekemistä. Se eksyy Radio Korvatunturin studioon, ja teknikkona työskentelevä Joulukärpänen pestaa Paten juontajaksi jouluaaton lähetykseen…"
Poika 5 v: Tosi hyvä! (kuvien vähyys ja tarinan pituus pitkästytti välillä. Luettiin useammassa osassa)
Tyttö 7 v: Tosi hyvä, koska ne kuunteli räminämusiikkia ja nimeksi tuli Zagge Zorggarauta.
Äiti 36 v: Hyvä. Hauska tarina.
Arvosanamme: 4,5 ***Suosikkimme!***
Messi ja Mysteeri - Kattiralli: Ninka Reittu.Otava 9/2015. 38 sivua. Kuvakirja.
"Kesäloma on alkanut. Messi perheineen pakkautuu autoon ja suuntaa kesälomareissulle. Pian seurueeseen liittyy kaikkien riemuksi myös liftari: Messin salaperäinen ystävä Mysteeri. Matkan varrella kissat törmäävät jos jonkinmoisiin kulkijoihin: kettuperheen amerikanrauta on suistunut suohon, maanviljelijän peräkärry tehnyt kuperkeikan, kuorma-autolla liikkuvat rakennusmiehet ovat ihan eksyksissä ja kuumailmapalloilija kaipaa seikkailuseuraa. Kaikkia Messi, Mysteeri ja muut kissat yrittävät auttaa parhaansa mukaan. Ja kun kissat itse autoineen joutuvat pulaan, on uusien ystävien apu tarpeen."
Poika 5 v: Ok, koska en tykännyt kuin puoleksi.
Tyttö 7 v: Tosi hyvä, varsinkin kun Riitta-mummu nappasi auton kuormurin kyytiin.
Äiti 36 v: Ok. Ihan rempseä tarina, mutta ehkä hiukan sekava.
Arvosanamme: 3,5
Tinka ja Taika - Kielletty metsä: Sanna Isto. Kuvittanut Julia Vuori. WSOY 9/2015. 175 sivua. Lastenkertomus.
"Noitasiskokset Tinka ja Taika ovat kadottaneet mummonsa taika-arkkuun - kaikki on nyt kiinni arkunperijättärien taidoista!
Mummon taika-arkku on portti vihreään metsään, jossa Tinkan ja Taikan noitakoulutuksen piti jatkua talven ajan - taikoja kun voi tehdä vain kasvien avulla. Mutta jotain kummaa on meneillään metsässä, eikä mummo otakaan sisaruksia mukaan salaperäisille retkilleen. Kun mummo sitten katoaa, tyttöjen on uskaltauduttava yksin arkkuun apunaan vain maailman vahvin - ja kenties höpsöin - puhuva pehmolelu Lilli."
Tyttö 7 v: Tosi hyvä. Kiva tarina, jossa kaksi tyttöä ja mummon taika-arkku (ja söpö Lilli-heppa).
Äiti: Hyvä. Fantasiaelementit piristävät tarinaa, ja arkunmaailma ja tyttöjen ja mummon taikavoimat ovat kiehtovia. Montonen on tarinan pahis, joka ei ole kuitenkaan liian pelottava.
Arvosanamme: 4,5 ***Suosikkimme***
Erikoiskoira Affe - Talviseikkailu Lapissa: Paola ja Pirjo Suhonen. Tammi 9/2015. 32 sivua. Kuvakirja.
"Kaksoset Arttu ja Kerttu ovat yöjunassa matkalla Lappiin. Mukana ovat boheemi Pirkko-täti sekä tietenkin Affe - lupsakka ja huolehtivainen erikoiskoira, joka osaa puhua. Tosin vain Arttu ja Kerttu kuulevat, mitä Affella on asiaa...
Leppoisa hiihtoretki muuttuu hurjaksi seikkailuksi, kun Affe säntää porojen perässä kauas tunturiin. Näkevätkö he rakasta koiraansa enää koskaan?"
Poika 5 v: Oikein hyvä kaikilla tavoilla...ja se porohyökkäys!
Tyttö 7 v: Oikein hyvä, koska siinä oli söpö Affe-koira!
Äiti: Ok. Tuotesijoittelua ei voinut olla huomaamatta. Kuvitus oli toki kaunis, mutta tarina melko mielikuvitukseton.
Arvosanamme: 4
Leikkisä luuranko - Seikkailu saaristossa: Tiina Hautala. Kuvittanut Suvi Kari. Haamu 10/2015. 38 sivua. Kuvakirja.
"Saaga ja Veikko lähtevät merirosvoseikkailulle Majakkasaareen, jonka läpi kulkee luontopolku pitkospuineen ja kivikkoineen. Jonon perää pitävä Veikko ei pääse irti tunteesta, ettei olekaan ryhmän viimeinen. Vähän väliä korvaan supatetaan ja aivan kuin joku koputtelisi koukkusormin olkapäähän huomiota saadakseen. Saaga ja Veikko erkanevat ryhmästä päätyen punaiselle majakalle ja löytävät sieltä virnuilevan pääkallon. Onko se osa retken rekvisiittaa? Mutta missä muu ryhmä on? Ja mikä on se outo rapistelija, joka seuraa heidän kulkuaan? Punaisen majakan varjossa Veikko alkaa olla vakuuttunut, että koukkusormella on heille tehtävä. Alkaa jännittävä luontoretki, jossa Merenkurkun saaristo paljastaa salaisuutensa. Mukana hauskoja tehtäviä!"
Poika 5 v: Ok. Luuranko oli hyvä, mutta muovipääkallo oli huono juttu, koska en pidä muovista.
Tyttö 7 v: Tosi huono, koska siinä ei ollut kivoja kuvia ja tarina oli tylsä.
Äiti: Huono, koska tarina ei oikein innostanut. Kuvitukset eivät hivelleet silmiäni, vaikka tosi taitavia ovatkin - eivät oikein lastenkirjaan sopivia.
Arvosanamme: 2 ***huonoimmat pisteet***
Hurjalinna: Katja Krekelä. Kuvittanut Riikka Jäntti. Tammi 09/2015. 184 sivua. Lastenkertomus.
"Kaipaatko kunnon seikkailua?
Astu sisään Hotkon sokerinhuuruiseen herkkupuotiin, Korkin sisarusten kirjakauppaan ja Hurjalinnaan, jossa ei koskaan tiedä mikä nurkan takana odottaa...
Venkura tietää, että hänessä on jotakin erilaista kuin muissa ja että se saa hänet jatkuvasti vaikeuksiin. Mutta mikä se jokin on, sitä hän ei ymmärrä. Pahamaineinen linna kalmiston takana saa tytön uteliaisuuden heräämään. Keitä Hurjalinnan salaperäiset asukkaat ovat? Ja miksi he yrittävät estää muita pääsemästä lähelleen? Venkura vie mukanaan seikkailuun uudet ystävänsä Herkko Hotkon ja Mekri Korkin. Ja kun Hurjalinnan salaisuus viimein paljastuu, se on jo keikauttanut Venkuran elämän päälaelleen."
Tyttö 7 v: Ok. Ehkä vähän pikkuisen tylsä. Puoleksi kiva, koska siinä on Venkura-niminen tyttö.
Äiti: Tosi hyvä, sillä tarinassa on hauskasti sekoitettu goottitunnelmaa kalmistoineen ja synkeine Hurjalinnoineen, Venkura-tytön säpäkkyyttä, eläinfantasiaa ja karkkikaupan makeutta. Ihana tarina!
Arvosanamme: 4
---------------------------------------
Kirja-esittelyistämme jäi nyt puuttumaan vielä pari kirjaa, sillä en ehtinyt saada niitä määräajassa. Tämä on ollut todella mukavaa tekemistä lasten kanssa ja aiomme ottaa tämän joskus uusiksi!
Kiitoksia kustantajille arvostelukappaleista.
Meidän syksyn uutuuskirjojen Top 5 on:
* Riemukas metsäretki: Tittamari Marttinen ja Marjo Nygård. Mäkelä.
* Tatun ja Patun ihmeellinen joulu: Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Otava.
* Pullopostia tietenkin!: Hannu Hirvonen ja Virpi Penna. Karisto
* Tinka ja Taika - Kielletty metsä: Sanna Isto ja Julia Vuori. WSOY.
* Radio Korvatunturi: Anneli Kanto ja Janne Harju. Karisto.
Muistakaa lukea lapsillenne paljon!
Viime viikolla bloggasin yhteistyössä lasteni kanssa syksyn lastenkirjauutuuksista, ja tällä viikolla esittelen loput kirja-arviomme. Edellisen postauksen voit lukea tästä linkistä.
Olen mukana Kirjalitta lastenkirja- ja sanataidefestivaalissa, johon kuuluu lukuisia tapahtumia Tampereella ja virtuaalitodellisuudessa. Jos kiinnostuit, lisätietoa monipuolisesta ohjelmasta saat tästä linkistä.
Tässä postauksessa on enemmän lasten pidempiä kertomuksia kuin ensimmäisessä osassa. Kaksi paksuinta kirjaa luin yhdessä koululaisen kanssa, sillä pikkuveli ei jaksanut kuunnella niin pitkiä ja kuvattomia kirjoja.
Arvostelussamme oli käytössä seuraava asteikko: tosi huono (1), huono (2), ok (3), hyvä (4) ja tosi hyvä (5). Kaikki kirjat ovat itse valitsemiamme arvostelukappaleita.
"Pate-poro on jatkuvasti napit vastakkain työparinsa, tonttu Ärtsyn kanssa. Jouluaaton lähestyessä riitaisa parivaljakko päätetään erottaa toisistaan – ja Pate joutuu jäämään Korvatunturille vuoden tärkeimpänä päivänä. Flunssainen joulumuori tarvitsee Paten huolenpitoa, mutta ponteva poro kaipaa sähäkämpääkin tekemistä. Se eksyy Radio Korvatunturin studioon, ja teknikkona työskentelevä Joulukärpänen pestaa Paten juontajaksi jouluaaton lähetykseen…"
Poika 5 v: Tosi hyvä! (kuvien vähyys ja tarinan pituus pitkästytti välillä. Luettiin useammassa osassa)
Tyttö 7 v: Tosi hyvä, koska ne kuunteli räminämusiikkia ja nimeksi tuli Zagge Zorggarauta.
Äiti 36 v: Hyvä. Hauska tarina.
Arvosanamme: 4,5 ***Suosikkimme!***
"Kesäloma on alkanut. Messi perheineen pakkautuu autoon ja suuntaa kesälomareissulle. Pian seurueeseen liittyy kaikkien riemuksi myös liftari: Messin salaperäinen ystävä Mysteeri. Matkan varrella kissat törmäävät jos jonkinmoisiin kulkijoihin: kettuperheen amerikanrauta on suistunut suohon, maanviljelijän peräkärry tehnyt kuperkeikan, kuorma-autolla liikkuvat rakennusmiehet ovat ihan eksyksissä ja kuumailmapalloilija kaipaa seikkailuseuraa. Kaikkia Messi, Mysteeri ja muut kissat yrittävät auttaa parhaansa mukaan. Ja kun kissat itse autoineen joutuvat pulaan, on uusien ystävien apu tarpeen."
Poika 5 v: Ok, koska en tykännyt kuin puoleksi.
Tyttö 7 v: Tosi hyvä, varsinkin kun Riitta-mummu nappasi auton kuormurin kyytiin.
Äiti 36 v: Ok. Ihan rempseä tarina, mutta ehkä hiukan sekava.
Arvosanamme: 3,5
"Noitasiskokset Tinka ja Taika ovat kadottaneet mummonsa taika-arkkuun - kaikki on nyt kiinni arkunperijättärien taidoista!
Mummon taika-arkku on portti vihreään metsään, jossa Tinkan ja Taikan noitakoulutuksen piti jatkua talven ajan - taikoja kun voi tehdä vain kasvien avulla. Mutta jotain kummaa on meneillään metsässä, eikä mummo otakaan sisaruksia mukaan salaperäisille retkilleen. Kun mummo sitten katoaa, tyttöjen on uskaltauduttava yksin arkkuun apunaan vain maailman vahvin - ja kenties höpsöin - puhuva pehmolelu Lilli."
Tyttö 7 v: Tosi hyvä. Kiva tarina, jossa kaksi tyttöä ja mummon taika-arkku (ja söpö Lilli-heppa).
Äiti: Hyvä. Fantasiaelementit piristävät tarinaa, ja arkunmaailma ja tyttöjen ja mummon taikavoimat ovat kiehtovia. Montonen on tarinan pahis, joka ei ole kuitenkaan liian pelottava.
Arvosanamme: 4,5 ***Suosikkimme***
"Kaksoset Arttu ja Kerttu ovat yöjunassa matkalla Lappiin. Mukana ovat boheemi Pirkko-täti sekä tietenkin Affe - lupsakka ja huolehtivainen erikoiskoira, joka osaa puhua. Tosin vain Arttu ja Kerttu kuulevat, mitä Affella on asiaa...
Leppoisa hiihtoretki muuttuu hurjaksi seikkailuksi, kun Affe säntää porojen perässä kauas tunturiin. Näkevätkö he rakasta koiraansa enää koskaan?"
Poika 5 v: Oikein hyvä kaikilla tavoilla...ja se porohyökkäys!
Tyttö 7 v: Oikein hyvä, koska siinä oli söpö Affe-koira!
Äiti: Ok. Tuotesijoittelua ei voinut olla huomaamatta. Kuvitus oli toki kaunis, mutta tarina melko mielikuvitukseton.
Arvosanamme: 4
"Saaga ja Veikko lähtevät merirosvoseikkailulle Majakkasaareen, jonka läpi kulkee luontopolku pitkospuineen ja kivikkoineen. Jonon perää pitävä Veikko ei pääse irti tunteesta, ettei olekaan ryhmän viimeinen. Vähän väliä korvaan supatetaan ja aivan kuin joku koputtelisi koukkusormin olkapäähän huomiota saadakseen. Saaga ja Veikko erkanevat ryhmästä päätyen punaiselle majakalle ja löytävät sieltä virnuilevan pääkallon. Onko se osa retken rekvisiittaa? Mutta missä muu ryhmä on? Ja mikä on se outo rapistelija, joka seuraa heidän kulkuaan? Punaisen majakan varjossa Veikko alkaa olla vakuuttunut, että koukkusormella on heille tehtävä. Alkaa jännittävä luontoretki, jossa Merenkurkun saaristo paljastaa salaisuutensa. Mukana hauskoja tehtäviä!"
Poika 5 v: Ok. Luuranko oli hyvä, mutta muovipääkallo oli huono juttu, koska en pidä muovista.
Tyttö 7 v: Tosi huono, koska siinä ei ollut kivoja kuvia ja tarina oli tylsä.
Äiti: Huono, koska tarina ei oikein innostanut. Kuvitukset eivät hivelleet silmiäni, vaikka tosi taitavia ovatkin - eivät oikein lastenkirjaan sopivia.
Arvosanamme: 2 ***huonoimmat pisteet***
"Kaipaatko kunnon seikkailua?
Astu sisään Hotkon sokerinhuuruiseen herkkupuotiin, Korkin sisarusten kirjakauppaan ja Hurjalinnaan, jossa ei koskaan tiedä mikä nurkan takana odottaa...
Venkura tietää, että hänessä on jotakin erilaista kuin muissa ja että se saa hänet jatkuvasti vaikeuksiin. Mutta mikä se jokin on, sitä hän ei ymmärrä. Pahamaineinen linna kalmiston takana saa tytön uteliaisuuden heräämään. Keitä Hurjalinnan salaperäiset asukkaat ovat? Ja miksi he yrittävät estää muita pääsemästä lähelleen? Venkura vie mukanaan seikkailuun uudet ystävänsä Herkko Hotkon ja Mekri Korkin. Ja kun Hurjalinnan salaisuus viimein paljastuu, se on jo keikauttanut Venkuran elämän päälaelleen."
Tyttö 7 v: Ok. Ehkä vähän pikkuisen tylsä. Puoleksi kiva, koska siinä on Venkura-niminen tyttö.
Äiti: Tosi hyvä, sillä tarinassa on hauskasti sekoitettu goottitunnelmaa kalmistoineen ja synkeine Hurjalinnoineen, Venkura-tytön säpäkkyyttä, eläinfantasiaa ja karkkikaupan makeutta. Ihana tarina!
Arvosanamme: 4
---------------------------------------
Kirja-esittelyistämme jäi nyt puuttumaan vielä pari kirjaa, sillä en ehtinyt saada niitä määräajassa. Tämä on ollut todella mukavaa tekemistä lasten kanssa ja aiomme ottaa tämän joskus uusiksi!
Kiitoksia kustantajille arvostelukappaleista.
Meidän syksyn uutuuskirjojen Top 5 on:
* Riemukas metsäretki: Tittamari Marttinen ja Marjo Nygård. Mäkelä.
* Tatun ja Patun ihmeellinen joulu: Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Otava.
* Pullopostia tietenkin!: Hannu Hirvonen ja Virpi Penna. Karisto
* Tinka ja Taika - Kielletty metsä: Sanna Isto ja Julia Vuori. WSOY.
* Radio Korvatunturi: Anneli Kanto ja Janne Harju. Karisto.
Muistakaa lukea lapsillenne paljon!
tiistai 13. lokakuuta 2015
Darlah: 172 tuntia Kuussa: Johan Harstad
Darlah: 172 tuntia Kuussa: Johan Harstad. Suomentanut Elina Uotila. Karisto 2012.
Norjankielinen alkuteos (2008): Darlah: 172 timer på månen
"NASA aikoo palata Kuuhun yli 40 vuoden jälkeen ja järjestää ennennäkemättömän, maailmanlaajuisen arvonnan, jonka voittajat pääsevät mukaan matkaan. Onni suosii kolmea nuorta: norjalaista Miaa, japanilaista Midoria ja ranskalaista Antoinea. Lähtölaskennan koittaessa koko maailma jännittää heidän mukanaan – paitsi eräs dementoitunut entinen astronautti. Hän seuraa kauhulla vanhainkodin tv:stä matkan uutisointia – Kuuhun ei pidä palata! Mutta nuoret ovat jo perillä Darlah-nimisellä kuuasemalla.
Pian yhteys Maahan katkeaa. Tukikohdan generaattori sammuu. Happivarastot hupenevat. Antoine ja kapteeni Nadolski katoavat. Ja Kuun pimeä puoli näyttää pelottavat, visusti vaietut kasvonsa."
Oma arvio:
Minua on aina kiehtonut avaruus ja sen kuvaukset kirjallisuudessa ja elokuvissa, joten tämä kirja pomppasi eduksensa esiin Oulun kaupunginkirjaston nettisivujen nuortenkirjavinkkauksista. Tykkäsin Beth Revisin Across the Universe -trilogiasta, ja olen sen jälkeen kaivannut luettavakseni lisää avaruusmatkailuun liittyvää nuorten scifiä, joka ei kuitenkaan tyyliltään muistuttaisi pätkääkään Star Warseja tai vastaavia avaruusoopperoita.
Tämä kirja olisi kaivannut alkuun tiivistämistä, sillä tarinan alussa keskitytään mielestäni liikaa päähenkilöiden esittelyyn ja kuumatkalle valmistautumiseen. Avaruuteen nämä kolme nuorta - Mia, Midori ja Antoine - pääsevät matkustamaan vasta nelisataasivuisen kirjan puolivälissä. Sitä ennen kirjassa ei oikeastaan tapahdu kuin muutama outous, joille löytyy selitys vasta tarinan lopussa.
Mian ja Antoinen romanssi Darlah-kuuasemalla tuntuu jotenkin pakolliselta lisältä, joka on mielestäni aika tarpeeton. En oikein muutenkaan saa irti mitään nuorten ja miehistön ahdingosta, kun asemalla alkaa viimein tapahtua kummia tapahtumia. Jokin jää puuttumaan, että osaisin samaistua ja olla kauhuissani tapahtumista.
Kirjan sivuilla vilistävät avaruusaseman karttakuvat ja valokuvat ovat erikoinen lisä ja tuovat kirjaan todentuntuisuutta. Herra Himmelfarbin hatarat muistikuvat palvelukodissa antavat vihiä siitä, että jotain pahaa kuumatkailussa tulisi tapahtumaan.
Avaruusmatkailuun ja Darlah-kuuasemiin liittyvät seikat on kuvattu näin maallikon näkökulmasta uskottavasti, ja ne onkin kirjan parasta antia. Loppu on melko lohduton ja kauhistuttava.
Arvosanani kirjalle 4
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
"NASA aikoo palata Kuuhun yli 40 vuoden jälkeen ja järjestää ennennäkemättömän, maailmanlaajuisen arvonnan, jonka voittajat pääsevät mukaan matkaan. Onni suosii kolmea nuorta: norjalaista Miaa, japanilaista Midoria ja ranskalaista Antoinea. Lähtölaskennan koittaessa koko maailma jännittää heidän mukanaan – paitsi eräs dementoitunut entinen astronautti. Hän seuraa kauhulla vanhainkodin tv:stä matkan uutisointia – Kuuhun ei pidä palata! Mutta nuoret ovat jo perillä Darlah-nimisellä kuuasemalla.
Pian yhteys Maahan katkeaa. Tukikohdan generaattori sammuu. Happivarastot hupenevat. Antoine ja kapteeni Nadolski katoavat. Ja Kuun pimeä puoli näyttää pelottavat, visusti vaietut kasvonsa."
Oma arvio:
Minua on aina kiehtonut avaruus ja sen kuvaukset kirjallisuudessa ja elokuvissa, joten tämä kirja pomppasi eduksensa esiin Oulun kaupunginkirjaston nettisivujen nuortenkirjavinkkauksista. Tykkäsin Beth Revisin Across the Universe -trilogiasta, ja olen sen jälkeen kaivannut luettavakseni lisää avaruusmatkailuun liittyvää nuorten scifiä, joka ei kuitenkaan tyyliltään muistuttaisi pätkääkään Star Warseja tai vastaavia avaruusoopperoita.
Tämä kirja olisi kaivannut alkuun tiivistämistä, sillä tarinan alussa keskitytään mielestäni liikaa päähenkilöiden esittelyyn ja kuumatkalle valmistautumiseen. Avaruuteen nämä kolme nuorta - Mia, Midori ja Antoine - pääsevät matkustamaan vasta nelisataasivuisen kirjan puolivälissä. Sitä ennen kirjassa ei oikeastaan tapahdu kuin muutama outous, joille löytyy selitys vasta tarinan lopussa.
Mian ja Antoinen romanssi Darlah-kuuasemalla tuntuu jotenkin pakolliselta lisältä, joka on mielestäni aika tarpeeton. En oikein muutenkaan saa irti mitään nuorten ja miehistön ahdingosta, kun asemalla alkaa viimein tapahtua kummia tapahtumia. Jokin jää puuttumaan, että osaisin samaistua ja olla kauhuissani tapahtumista.
Kirjan sivuilla vilistävät avaruusaseman karttakuvat ja valokuvat ovat erikoinen lisä ja tuovat kirjaan todentuntuisuutta. Herra Himmelfarbin hatarat muistikuvat palvelukodissa antavat vihiä siitä, että jotain pahaa kuumatkailussa tulisi tapahtumaan.
Avaruusmatkailuun ja Darlah-kuuasemiin liittyvät seikat on kuvattu näin maallikon näkökulmasta uskottavasti, ja ne onkin kirjan parasta antia. Loppu on melko lohduton ja kauhistuttava.
Arvosanani kirjalle 4
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
maanantai 12. lokakuuta 2015
Päivitys Susiraja-sarjaan
Luin Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan neljännen ja viimeisen osan Vainuttu. Lue tästä linkistä, mitä ajatuksia kirja minussa herätti.
torstai 8. lokakuuta 2015
Syksyn lastenkirjauutuuksia - yhteistyöpostaus lasten kanssa.
Ensi viikolla on Kirjan vuoden lasten- ja nuortenkirjaviikko, ja sain idean tehdä sen kunniaksi kaksi lastenkirjapostausta syksyn uutuuksista. Luonnollisesti otin mukaan kirjoja arvioimaan lapseni, 5-vuotiaan pojan ja 7-vuotiaan tytön, jotka rakastavat kirjoja ihan yhtä paljon kuin minäkin.
Arvioin blogissani enimmäkseen nuortenkirjallisuutta, joten nämä lastenkirja-arviot ovat minulle mukavaa ja harvinaista vaihtelua. Lapset pitivät tästä projektistamme kovasti ja kyselivät aina, milloin taas tehdään uusi kirja-arvio.
Nyt valotan hieman sitä, mistä sain idean tähän postaukseen: Ensi viikolla 42 (16. - 18.10.2015) järjestetään ensimmäistä kertaa KIRJALITTA – Lastenkirja- ja sanataidefestivaali Tampereella ja virtuaalitodellisuudessa. Tapahtuma on lastenkirjan ja sanataiteen pop-up -festivaali, joka valtaa lasten- ja nuortenkirjallisuudelle sekä sanataideharrastukselle uusia areenoita. Tilaa etsitään niin katukuvasta kuin sosiaalisen median verkostoistakin.
Festivaali tarjoaa lapsiperheille ja nuorille oivaltavia mahdollisuuksia kirjojen parissa ja kutsuu jokaisen tarttumaan tarinaan. Myös lasten omat tekstit pääsevät esille. Monipuoliseen festivaaliohjelmaan voit tutustua klikkaamalla tästä.
-------------
Koska rohmusimme arvosteluun kirjoja melkoisen määrän, eivät arviomme ole kovin pitkiä. Tässä ensimmäisessä postauksessa arvioimme noin puolet ja ensi viikolla esittelemme loput kirjat. Toivottavasti näistä saa kivoja lukuvinkkejä lapsiperheisiin, miksei päiväkoteihin, kerhoihin ja kouluihinkin.
Valikoin arvioitavaksi juuri meitä kiinnostavia kirjoja, joista osa on juuri lukemaan oppineille suunnattuja, osa jo pidempiä lasten kertomuksia ja osa kuvakirjoja. Myös yksi runokirja on joukossa. Arvostelussamme oli käytössä seuraava asteikko: tosi huono (1), huono (2), ok (3), hyvä (4) ja tosi hyvä (5).
"Toivo asuu meren rannalla isänsä ja kuuden kissan kanssa. Isä on kalastamassa aamuvarhaisesta iltamyöhään ja Toivo on paljon yksin, mutta eräänä päivänä hän löytää rannalta itselleen kaverin, pienen valaan. Hän salakuljettaa sen kylpyhuoneeseen – jospa isä ei huomaisi mitään."
Poika 5 v: Tosi hyvä, koska se (poika) pelasti valaan ja tykkään valaista.
tyttö 7 v: ok
Äiti: Hyvä, koska tässä oli ihana opetus ja herkkä kuvitus. Toisaalta hiukan liian lyhyt iltasaduksi.
Arvosanamme: 4
" Toivon isä ja äiti ovat riidelleet jo niin monta päivää, että Toivo on seonnut laskuissa. Hän pakenee riitelyä vintille kuten monta kertaa aiemminkin. Tällä kertaa vain tapahtuu jotakin eriskummallista...
Portaat jatkuvat edelleen kohti taivasta. Ja miten kiehtovaan paikkaan ne Toivon johdattavatkaan! Rauhalassa kukat ovat kirkkaampia kuin missään, ja veden sini säteilevämpää. Kaikilla on hyvä olla. Toivokin haluaisi jäädä sinne ikiajoiksi, mutta hänen on astuttava suuren vesiputouksen läpi..."
Poika 5 v: Ok, koska poika löysi taikamaan, mutta huonoa, kun ei saanut muuttaa sinne.
Tyttö 7 v: Tosi hyvä, koska hienoja kuvia!
Äiti: Ok. Kauniit kuvat, mutta ehkä hieman pitkästyttävä ja (liian) omituinen tarina.
Arvosanamme: 3,5
Reuhurinne - Ensiluokkaiset kioskikauppiaat: Tuula Kallioniemi. Kuvitus Jii Roikonen. Otava 9/2015. 40 sivua. Helppolukuinen lastenkertomus.
"Pikkis ja Tötterö haluavat kerätä rahaa leirikouluun ja perustavat kioskin, jossa myydään ensiluokkaisia tavaroita ja palveluita. He tekevät hienon mainoskyltin, TERVETULOA KAKKI KIOSKILLE. Aivan kommelluksitta ei kioskin pitäminen suju, mutta hauskaa on sekä kauppiailla että asiakkailla!"
Poika 5 v: Tosi hyvä, koska ne tekee kioskin.
Tyttö 7 v: Huono, koska siinä ei ole värejä. Tylsä tarina.
Äiti: Tosi hyvä, koska tarina on hauska ja tarinan lomassa on myös kiva laskutehtävä.
Arvosanamme: 4
Riemukas metsäretki: Tittamari Marttinen. Kuvitus Marjo Nygård. Mäkelä 8/2015. 40 sivua. Runokuvakirja.
"Karpalotalossa on lippu salossa -
ja onnellinen on etana, kun koti kulkee mukana...
Tapaa tanssivat tatit, hurjat hirvikärpäset ja monet muut! Tittamari Marttisen hykerryttävästi riimittelemässä ja Marjo Nygårdin kuvittamassa lorukirjassa syksyinen luonto on täynnä ihmeellisyyksiä.
Tai ehkäpä ne ovatkin vanhoja tuttuja, sileitä tai karvanuttuja - kun taas katsantokantti... se onkin uusi ja vähän vikurantti. Vai kuka on ennen kuullut petkuttavasta narrausvahverosta?"
Poika 5 v: Tosi hyvä!
Tyttö 7 v: Tosi hyvä, koska siinä on hassuja kuvia ja kivat lorut.
Äiti: Tosi hyvä, koska kirjassa on mukava, syksyinen aihe ja hauskat runot ja kuvitus.
Arvosanamme: 5 ***suosikkimme!***
Hevostarinoita: Amelie Benn. Suomentanut Seija Kukkonen. Kuvittanut Julia Ginsbach. Mäkelä 8/2015. 46 sivua. Helppolukuinen, suuraakkosin tavutettu lastenkertomus.
"Sini on suruissaan, sillä hän pelkää joutuvansa eroon lemmikkitammastaan. Saara kohtaa rannalla erityisen hienon hevosen, ja Nelli joutuu ratsastusleirillä haasteen eteen. Entäpä onnistuuko Laura näytöksessä Tähtitaalerinsa kanssa?
Neljä pientä ta-vu-tet-tu-a ja SUURAAKKOSILLA kirjoitettua hevostarinaa Kirjatiikeri-sarjassa."
Poika 5 v: Tosi huono, koska en tykännyt (vaikka tykkään hepoista)
Tyttö 7 v: Hyvä, koska siinä on paljon hevosia ja monta tarinaa.
Äiti: Ok. Hevosaihe on mukava.
Arvosanamme: 2,5 ***huonoimmat pisteet***
"Kukkaishevonen Reima ja mäyräkoira Eerik Eerikinpoika ryhtyvät
ratkomaan Eerikin saaman pullopostiviestin arvoitusta, kumpikaan kun ei
osaa lukea. He lähtevät kiertämään viisaita kavereita, ja jokaisella on
viestistä omannäköinen tulkintansa. Nyrkkeilevä Päkä-pässi arvelee, että
kyse on kutsusta Tammer-turnaukseen, kun taas Alli Huuppanen on varma,
että kirjeen koukerot ovat oikeastaan lokkeja. Lopulta saadaan
ratkaiseva vihje."
"Pikkis ja Tötterö haluavat kerätä rahaa leirikouluun ja perustavat kioskin, jossa myydään ensiluokkaisia tavaroita ja palveluita. He tekevät hienon mainoskyltin, TERVETULOA KAKKI KIOSKILLE. Aivan kommelluksitta ei kioskin pitäminen suju, mutta hauskaa on sekä kauppiailla että asiakkailla!"
Poika 5 v: Tosi hyvä, koska ne tekee kioskin.
Tyttö 7 v: Huono, koska siinä ei ole värejä. Tylsä tarina.
Äiti: Tosi hyvä, koska tarina on hauska ja tarinan lomassa on myös kiva laskutehtävä.
Arvosanamme: 4
"Karpalotalossa on lippu salossa -
ja onnellinen on etana, kun koti kulkee mukana...
Tapaa tanssivat tatit, hurjat hirvikärpäset ja monet muut! Tittamari Marttisen hykerryttävästi riimittelemässä ja Marjo Nygårdin kuvittamassa lorukirjassa syksyinen luonto on täynnä ihmeellisyyksiä.
Tai ehkäpä ne ovatkin vanhoja tuttuja, sileitä tai karvanuttuja - kun taas katsantokantti... se onkin uusi ja vähän vikurantti. Vai kuka on ennen kuullut petkuttavasta narrausvahverosta?"
Poika 5 v: Tosi hyvä!
Tyttö 7 v: Tosi hyvä, koska siinä on hassuja kuvia ja kivat lorut.
Äiti: Tosi hyvä, koska kirjassa on mukava, syksyinen aihe ja hauskat runot ja kuvitus.
Arvosanamme: 5 ***suosikkimme!***
Hevostarinoita: Amelie Benn. Suomentanut Seija Kukkonen. Kuvittanut Julia Ginsbach. Mäkelä 8/2015. 46 sivua. Helppolukuinen, suuraakkosin tavutettu lastenkertomus.
"Sini on suruissaan, sillä hän pelkää joutuvansa eroon lemmikkitammastaan. Saara kohtaa rannalla erityisen hienon hevosen, ja Nelli joutuu ratsastusleirillä haasteen eteen. Entäpä onnistuuko Laura näytöksessä Tähtitaalerinsa kanssa?
Neljä pientä ta-vu-tet-tu-a ja SUURAAKKOSILLA kirjoitettua hevostarinaa Kirjatiikeri-sarjassa."
Poika 5 v: Tosi huono, koska en tykännyt (vaikka tykkään hepoista)
Tyttö 7 v: Hyvä, koska siinä on paljon hevosia ja monta tarinaa.
Äiti: Ok. Hevosaihe on mukava.
Arvosanamme: 2,5 ***huonoimmat pisteet***
Pullopostia tietenkin!: Hannu Hirvonen. Kuvittanut Virpi Penna. Karisto 9/2015. 32 sivua. Kuvakirja.
Poika 5 v: Tosi hyvä!
Tyttö 7 v: Tosi hyvä, koska siinä on koira ja hyviä kuvia.
Äiti: Hyvä, koska kuvissa kauniit värit ja muutenkin hauska, simppeli tarina.
Arvosanamme: 4,5
Tatun ja Patun ihmeellinen joulu: Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Otava 9/2015. 32 sivua. Kuvakirja.
Tatu ja Patu on kutsuttu viettämään joulua Veeran luo. He ovat innoissaan: vihdoinkin he pääsevät mukaan joulun juhlintaan. Mutta voi ei: pojat menevät vahingossa väärään taloon, Lahtisille, jotka ovat matkustaneet Teneriffalle jouluksi. Koska jouluvalmisteluja ei ole talossa aloitettu selvästi ollenkaan, Tatu ja Patu päättävät laittaa töpinäksi ja yllättää Veeran iloisesti. Ensin pojat lähtevät hankkimaan joulupukkia, sillä mikään ei luo joulun tunnelmaa niin kuin kauniisti koristeltu pukki, näin pojat muistelevat Veeran kertoneen…"
Poika 5 v: Tosi hyvä, koska ne (Tatu ja Patu) veivät joulupukin!
Tyttö 7 v: Tosi hyvä, koska se oli hassu, varsinkin kun Tatu haisteli joulupukin kainaloa.
Äiti: Tosi hyvä. Oikein hauska kirja ja mukavaa se, kun lukija otetaan tarinaan mukaan puhuttelemalla.
Arvosanamme: 5 ***suosikkimme!***
Jatkoa seuraa ensi viikolla...
perjantai 2. lokakuuta 2015
Selkokirjahaaste
Tervehdys
ja hyvää Valion päivää!
Lähdin uteliaisuudestani mukaan
Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin
selkokirjahaasteeseen.
Halusin selvittää,
saanko minä selkokirjoista mitään irti,
kun olen tottunut lukemaan
tavallisia romaaneja.
Kun aloitin työni kirjastossa,
tutustuin selkokirjoihin
ensimmäistä kertaa.
Ajattelin, etten voisi niitä itse lukea,
sillä ne ovat niin yksinkertaisesti kirjoitettuja.
Jos nyt mietit,
millainen on selkokirja,
huomaat jo tekstini asettelusta,
että selkokirjassa on lyhyitä rivejä
ja kappaleet on erotettu
toisistaan väleillä.
Selkokirjat on tarkoitettu sellaisille,
joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää
yleiskieltä: esimerkiksi vammaisille ja ikäihmisille.
Myös suomen kieltä opiskelevalle
ne ovat mainioita.
Myös tavallisia romaaneja
voidaan mukauttaa selkokieliseksi.
Selkokielisiä kirjoja löytyy niin lapsille, nuorille
kuin aikuisillekin - kaunokirjallisuutta kuin myös
tietokirjojakin.
Minä luin kaksi nuorten selkokirjaa:
Jaana Levolan tekemän selkomukautuksen
romaanista Tahdon,
joka on alun perin Kari Levolan
kirjoittama (1999).
Kirjan on kustantanut Pieni Karhu
vuonna 2011.
Tahdon on kertomus Jusasta,
joka ei ole koskaan seurustellut.
Häntä pidetään omituisena.
Jusa tapaa siilitukkaisen Marin
ja rakastuu tähän.
Tahdon on minusta ihana rakkaustarina,
ja pidin Jusasta ja Marista kovasti.
Heidän välillään on kepeää sanailua
ja huumoria sekä aitoa välittämistä.
Annan kirjalle arvosanaksi 4-
Toinen kirja on Marja-Leena Tiaisen
Poika joka katosi,
jonka on kustantanut Avain
vuonna 2015.
Kirja perustuu samana vuonna julkaistuun
Poistui kotoaan -romaaniin.
Kirja kertoo 17-vuotiaasta Hannasta,
jonka pikkuveli Mikko katoaa
yllättäin.
Tarina on täynnä surua, epätoivoa,
mutta myös toivon pilkahduksia.
Lopussa minä tirautin kyyneleen.
Arvosanaksi annan tälle 4,5
--------------------------------------------------------------
Olen hyvin yllättynyt,
miten hyvin pystyin eläytymään
selkokirjan tapahtumiin ja henkilöihin,
vaikka teksti oli napakkaa ja riisuttua.
Töiden jälkeen väsyneenä bussissa
oli mukava lukea lyhyitä lauseita
sisältävää kirjaa.
Suosittelen kokeilemaan selkokirjaa!
ja hyvää Valion päivää!
Lähdin uteliaisuudestani mukaan
Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin
selkokirjahaasteeseen.
Halusin selvittää,
saanko minä selkokirjoista mitään irti,
kun olen tottunut lukemaan
tavallisia romaaneja.
Kun aloitin työni kirjastossa,
tutustuin selkokirjoihin
ensimmäistä kertaa.
Ajattelin, etten voisi niitä itse lukea,
sillä ne ovat niin yksinkertaisesti kirjoitettuja.
Jos nyt mietit,
millainen on selkokirja,
huomaat jo tekstini asettelusta,
että selkokirjassa on lyhyitä rivejä
ja kappaleet on erotettu
toisistaan väleillä.
Selkokirjat on tarkoitettu sellaisille,
joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää
yleiskieltä: esimerkiksi vammaisille ja ikäihmisille.
Myös suomen kieltä opiskelevalle
ne ovat mainioita.
Myös tavallisia romaaneja
voidaan mukauttaa selkokieliseksi.
Selkokielisiä kirjoja löytyy niin lapsille, nuorille
kuin aikuisillekin - kaunokirjallisuutta kuin myös
tietokirjojakin.
Minä luin kaksi nuorten selkokirjaa:
Jaana Levolan tekemän selkomukautuksen
romaanista Tahdon,
joka on alun perin Kari Levolan
kirjoittama (1999).
Kirjan on kustantanut Pieni Karhu
vuonna 2011.
Tahdon on kertomus Jusasta,
joka ei ole koskaan seurustellut.
Häntä pidetään omituisena.
Jusa tapaa siilitukkaisen Marin
ja rakastuu tähän.
Tahdon on minusta ihana rakkaustarina,
ja pidin Jusasta ja Marista kovasti.
Heidän välillään on kepeää sanailua
ja huumoria sekä aitoa välittämistä.
Annan kirjalle arvosanaksi 4-
Toinen kirja on Marja-Leena Tiaisen
Poika joka katosi,
jonka on kustantanut Avain
vuonna 2015.
Kirja perustuu samana vuonna julkaistuun
Poistui kotoaan -romaaniin.
Kirja kertoo 17-vuotiaasta Hannasta,
jonka pikkuveli Mikko katoaa
yllättäin.
Tarina on täynnä surua, epätoivoa,
mutta myös toivon pilkahduksia.
Lopussa minä tirautin kyyneleen.
Arvosanaksi annan tälle 4,5
--------------------------------------------------------------
Olen hyvin yllättynyt,
miten hyvin pystyin eläytymään
selkokirjan tapahtumiin ja henkilöihin,
vaikka teksti oli napakkaa ja riisuttua.
Töiden jälkeen väsyneenä bussissa
oli mukava lukea lyhyitä lauseita
sisältävää kirjaa.
Suosittelen kokeilemaan selkokirjaa!