Kirjapöllön huhuiluja: Counting down with you: Tashie Bhuiyan

Counting down with you: Tashie Bhuiyan. Inkyard Press 2021.

Kansi: Samya Arif (kuvat), Gigi Lau (suunnittelu)

"How do you make one month last a lifetime?

Karina Ahmed has a plan. Keep her head down, get through high school without a fuss, and follow her parents’ rules—even if it means sacrificing her dreams. When her parents go abroad to Bangladesh for four weeks, Karina expects some peace and quiet. Instead, one simple lie unravels everything.

Karina is my girlfriend.

Tutoring the school’s resident bad boy was already crossing a line. Pretending to date him? Out of the question. But Ace Clyde does everything right—he brings her coffee in the mornings, impresses her friends without trying, and even promises to buy her a dozen books (a week) if she goes along with his fake-dating facade. Though Karina agrees, she can’t help but start counting down the days until her parents come back.

T-minus twenty-eight days until everything returns to normal—but what if Karina no longer wants it to?(HarperCollinsPublishers)

Lukunäyte

Oma arvio:

Huomaan taas kaipaavani kevään tullen yhä enemmän romantiikkaa lukemistooni, vaikka enhän minä ole koskaan sitä puolta kaihtanutkaan. Ilokseni huomasin, että tänä kesänä ja syksynä ilmestyy aika monta niin kotimaista kuin käännettyä YA-romantiikkakirjaa. Niitä odotellessa päätin turvautua englanninkieliseen tarjontaan. Onneksi haaviini osui kirjastomme valikoimista ihan ensi yrittämällä sellainen helmi, että sydämeni on vieläkin ihan sykkyrällä tästä.

Counting down with youn kirjoittanut Tashie Bhuiyan on bangladeshi-amerikkalainen kirjailija, joka on tuonut kirjaan representaation bangladeshi-amerikkalaisesta, ruskeasta muslimiteinitytöstä. Goodreadsissa monet muslimilukijat ovat antaneet melko tulikivenkatkuista palautetta tästä heidän mielestään epäonnistuneesta representaatiosta. Heidän mielestään päähenkilö Karina ei anna oikeaa kuvaa oikeaoppisesta musmilitytöstä, sillä Karina kapinoi vanhempiensa näkemyksiä vastaan, vaikka oikeasti he vain toimivat uskontonsa ja sen oppien mukaan. Itse en oikein halua ottaa kantaa tähän, vaan rakastin täysillä tämän kirjan rakkaustarinaa, sen pääparia Karinaa ja Acea, ja yhdyn niihin lukuisiin Goodreadsin ylistyksiin, joissa kirja saa täydet viisi tähteä. Kirja oli myös yksi Goodreads Choice Awards 2021 -äänestyksen ehdokkaista Young Adult Fiction -kategoriassa.

Everything they've asked of me, I've given. I've given and I've given and I've given, and I continue to give. But it's never enough. There's never a limit to what I'm willing to give. (s. 199)

16-vuotias Karina, tai perheensä kesken Myra, saa hetkellistä vapautta supertiukkojen vanhempiensa otteesta, kun nämä matkustavat kuukaudeksi synnyinseuduilleen Bangladeshiin. Karina ja hänen pari vuotta nuorempi veljensä Samir saavat rakkaan isoäitinsä Dadun kotiinsa siksi aikaa. Karina on uskollisesti ja sinnikkäästi tehnyt aina kaikkensa miellyttääkseen vanhempiaan, jotka haluavat tyttärestään lääkäriä. He uskovat sen olevan myös tyttärensä unelma, mutta Karinalla ei ole sydäntä sanoa heille, että oikeasti hän haluaisi opiskella englantia, sillä hän rakastaa kirjallisuutta, lukemista ja kirjoittamista. Hän kirjoittaakin omia runoja, joita hän ei ole näyttänyt kenellekään.

Tunnollisena oppilaana Karina on toiminut tutorina muille oppilaille, ja kun hänen äidinkielen opettajansa pyytää tämän ottamaan taas uuden ohjattavan, Karinalla ei ole mitään syytä kieltäytyä. Mutta kun hän kuulee, että uusi tutoroitava on koulun paha poika, lintsari ja muutenkin hämy tyyppi Ace Clyde, on hänen pasmat mennä sekaisin. Mitä hänen vanhempansa sanovat, jos kuulevat hänen viettävän aikaa valkoisen pojan kanssa? Karina päättää olla kertomatta yksityiskohtia tiukoille vanhemmilleen, jotka soittelevat hänelle joka päivä kysellen kuulumisia. Karinan ystävät Cora ja Nandini myös vaativat Karinaa raportoimaan joka yksityiskohdan opiskelusessioista, sillä onhan Ace melkoisen kuuma tyyppi aurinkolaseineen, nahkatakkeineen ja lukuisine sormuksineen.

"Ahmed, you are the most difficult person I've ever met," Ace says under his breath.

I gape at him. No one has ever described me as difficult before. Shy, maybe. Quiet, often. A know-it-all, sometimes. Difficult? No. "Excuse me?"

"All you care about is studying," he says, shaking his head. "I don't understand." (s. 76)

Acen ja Karinan opiskelutuokiot lähtevät hyvin nahkeasti käyntiin. Ace ei vaivaudu edes ensimmäiselle sessiolle paikalle, ja toisella kertaa hän ei malta keskittyä opiskeluun, vaan maanittelee Karinan lähtemään kanssaan paikalliseen jätskibaariin, jossa on hänen mielestään parempi keskittyä. Ace ja Karina tuntuvat olevan ihan eri maailmasta: Karina nojaa säntillisyyteen ja tarkkoihin opiskelusuunnitelmiin, kun taas Acelle ei ole ihan niin justiinsa. Melko pian Karinalle kuitenkin selviää, ettei Ace ole mitenkään tyhmä eikä yksiulotteinen persoona. Hänellä on omat kiinnostuksenkohteensa, joissa hän on erityisen lahjakas. Monille pojan poissaoloille koulusta löytyykin ihan hyväksyttävä selitys. Karinan ennakkoluulot siis murtuvat kerta kerran jälkeen, ja hän alkaa viihtyä Acen seurassa.

Kun Ace möläyttää ennalta-arvaamattomasti isälleen Karinan olevan tämän tyttöystävä, alkaa mielenkiintoinen valeseurustelu. (Tiedetään, tätä ideaa on jo hyödynnetty monessa, monessa tarinassa ennen tätä, mutta piru vie, se toimii. Ainakin minulle.) Karina on alussa tietysti pöyristynyt Acelle eikä ymmärrä tämän motiivia moiselle möläytykselle - joka on hänen omituiset perhesuhteet. Ace haluaa isänsä hyväksyntää, sillä isä tuntuu suosivan vain tämän menestyvää isoveljeään. Siksi Ace ei halua perheensä tietävän, että hän saa tutorointia. Lopulta Karina lähtee mukaan juoneen, mutta on koko ajan kauhun partaalla siitä, mitä jos hänen vanhempansa saavat tietää.

There's absolutely no way Ace Clyde is texting me shirtless selfies right now. There's no way this is my life. (s. 135)

Kaikkihan tietävät, miten siinä käy, kun toistensa kanssa hyvin viihtyvät Karina ja Ace esittävät seurustelevaa paria. Lukija tietää jo paljon ennen heitä, että nyt alkaa olla tosi kyseessä. Pidän kovasti siitä, miten Acen ja Karinan tunteet kasvavat sitä myötä, mitä enemmän he oppivat tuntemaan toisiaan. Kyse ei siis ole mistään insta-rakkaudesta, jossa ihastutaan pelkästään ulkoiseen olemukseen ja mielikuvaan toisesta. He todella näkevät toisensa! Monenlaista hankaluutta tulee tietenkin Acen ja Karinan tunteiden tielle, kuten Karina alun perin pelkäsikin. Heillä tulee myös skismaa siitä, miksi Karina ei kerro vanhemmilleen, mitä oikeasti haluaa elämältään, ja toisaalta myös, miksei Ace puhu isänsä ja veljensä kanssa riittämättömyyden tunteestaan, vaan kapinoi perhettään vastaan. Molemmat siis rohkaisevat toista tavallaan siirtymään askel eteenpäin kohti omia ratkaisuja.

Kirjan nimi viittaa siihen, kuinka Karina on ottanut metodikseen laskea hiljaa mielessään aina, kun saa ahdistuskohtauksen. Näitä on tullut hänelle viime aikoina melko usein, eikä kovat paineet ja miellyttäminen oman hyvinvoinnin kustannuksella auta asiaa. Ace on hyvänä tukena Karinalle ja osaa auttaa häntä kohtauksen sattuessa, koska hän itsekin on purkanut ahdistustaan muun muassa käyttäytymällä aggressiivisesti.

Syy, miksi rakastin tätä kirjaa, on se, kuinka ihanasti Ace murtaa kaikki ennakkoluulot itsestään ja osoittautuu uskomattoman ajattelevaiseksi, huomaavaiseksi ja rakastettavaksi pojaksi. Hän saa Karinan (ja minut) kyyneliin soittaessaan pianolla Karinalle säveltämänsä biisin, hän tukee Karinaa tämän ahdistuskohtauksen aikana, hän antaa Karinalle tilaa tämän pyytäessä sitä ja huomioi myös Karinan pikkuveljeä Samiria ottamalla tämän mukaan keilaamaan. Tiedän, vähän liiankin täydellistä ja ihanaa, mutta sydämeni on jo sulanut. Goodreadsin kritisoijat ovat hiukan käärmeissään siitä, kuinka kirjassa valkoinen poika tulee ja pelastaa ruskean muslimitytön, mutta olisiko tarina toiminut niin hyvin, jos molemmat olisivat muslimeja? Kielletty, epäsovinnainen rakkaus tuo aina mukavaa lisätwistiä.

I'm not a bad person for wanting a life different than what's expected of me. I'm not a bad person for wanting to pursue something I love. (s. 200)

Karina on myös ihanan samaistuttava päähenkilö, mutta toki se, ettei hän halua koskaan pahoittaa vanhempiensa mieltä, alkaa suunnattomasti ärsyttää jo alkumetreillä. Onneksi hänestä löytyy kuitenkin tarvittavaa rohkeutta alkaa elää omaa elämäänsä niin, ettei hänen kuitenkaan tarvitse menettää vanhempiaan. Lopussa on lähes sydäntäsärkevän raastavaa lukea Karinan tuskailua siitä, kun häneltä evätään kaikki unelmat. Onneksi Karinan Dadu on hänen puolellaan. Karinan islaminusko näkyy kirjassa lähinnä arabiankielisinä rukouksina, joita hän heittelee ilmaan, mutta muuten ei juurikaan. Lähinnä islaminusko heijastuu Karinan vanhempien ja suvun vaatimusten kautta. Ilmeisesti Goodreadsin vihaiset kommentit saavat alkunsa siitä, miksei Karina kunnioita uskontonsa sääntöjä vaan syyttää kaikesta vain vanhempiaan.

I don't know why they can't let me have this.

I'm not asking a lot. I'm not asking them to do anything. I want this for me, for myself. For my future.

Because it's mine, isn't it? (s. 408)

Minä todella, todella toivon, että tämä suomennettaisiin! Tällaisia ihanuuksia tarvittaisiin kipeästi lisää suomenkieliseen YA-lukemistoon.

Arvosanani on 5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Dear Author

SmexyBooks

Reading Asian America

Fox Wanderings

Beyond a Bookshelf