Prideviikon lukuhaaste 2019: Isadella - Sydän kylmänä

Isadella - Sydän kylmänä: Sari Luhtanen. Otava 2019. (Isadella #1)

 Kansi: Johanna Junkala
 

"Täräyttävän hauska sarja kaikille, joiden elämä ei todellakaan ole vaahtokarkkia.

Isadellalla on kolme äitiä, eikä se suinkaan ole erikoisin asia hänen perheessään. Jälleen kerran on aika vaihtaa maisemaa. On varottava tekemästä mitään, mikä kiinnittäisi huomiota ja saisi jonkun kiinnostuksen heräämään. Ja jälleen Isadellalla on sama strategia: pitää matalaa profiilia eikä juuri hankkia kavereita.

Mutta sitten uuden koulun kuviksen tunnilla eteen osuu Minna, joka rupeaa heti hanakasti tekemään tuttavuutta. Ja reksin kanslian edessä Fairuz, joka saa miettimään, miten on mahdollista, että jonkun hymy on yhtä aikaa niin sairaan ärsyttävä ja jotenkin… ihana?"(Otava)

Oma arvio:

Prideviikon lukuhaasteen -korvilla sattui sopivasti ilmestymään Otavalta tämä uuden nuortensarjan avaus, Isadella - Sydän kylmänä.

Tämä nopsalukuinen ja hauska kirja esittelee mustiin pukeutuvan, omaa tietään kulkevan yläkouluikäisen tytön, jolla on kolme polyamorisessa suhteessa elävää äitiä. Kaiken lisäksi Isadellan äidit ovat vampyyrejä, joilla on oma vartiointifirma. Isadella on joutunut muuttamaan äitiensä erikoislaatuisuuden vuoksi useita kertoja, ja nykyisessä kaupungissa hän on ehtinyt olla vasta pari kuukautta. Isadella pukeutuu mustiin, verhoutuu jättisuureen mustaan nahkatakkiin ja joutuu usein ongelmiin koulussa kovaluonteisuutensa vuoksi. Kuten heti kirjan alussa, kun hän on vahingossa sytyttänyt fysiikantunnilla rakkaan nahkatakkinsa tuleen. Onnekseen Isadella tapaa kansliassa tosi söpön, vinohymyisen (kyllä vain) Fairuzin, jonka kanssa läppä lentää hyvin lennokkaasti.

Musta tunnusvärini suojeli minua ja muita. En halunnut olla helposti lähetyttävä, en viehättävä, en hauska tai seurallinen. Olin mieluummin kuin muuri, jota mikään ei heilauttanut, johon kilpistyivät kaikki yritykset tehdä tuttavuutta. Päällä vielä piikkilankaa ja lasinsirpaleita. (s. 15)

Isadella on erittäin taitava kuvaamataidossa, ja tämän taidot huomaa myös Minna-niminen tyttö, joka hyvin kiihkeästi haluaa tutustua Isadellaan. Isadella on hyvin otettu ja huomaa, että Minnan seurassa on hyvin kuumottavaa olla. Fairuzin seurassakin Isadella viihtyy, mutta Minna tuntuu olevan mustasukkainen. Isadellaa varoitetaan Minnasta, mutta hän työntää varoitukset syrjään. Hänellä on viimeinkin ystävä, ja vieläpä tosi cool sellainen! Minna käytös alkaa kuitenkin jossain vaiheessa epäilyttää Isadellaa, mutta Minna onnistuu aina jotenkin manipuloimaan hänet puolelleen.

- Sinä olit niin erilainen. Tiesin heti kun tulin luoksesi, ettei sinussa ole mitään tavallista, Minna sanoi.

Hän ei voinut tietää, millainen sinfonia alkoi soida sisälläni. Minä inhosin, vihasin kaikkea tavallista ja arkista. Pelkäsinkin sitä. Kun joku näki, että olin erilainen sisimmässäni - en vain pintapuolisesti pukemalla päälleni jotain poikkeavaa tai käyttäytymällä erikoisesti - olin onnesta mykkänä. (s. 104)

Isadellalla on mielen päällä monenlaisia ajatuksia. Se askarruttaa häntä eniten, kuka kolmesta on hänen oikea äitinsä: ylihuolehtiva Susie, suorasukainen Vanessa vai järkeilevä Kersti. Toinen asia, joka häntä kalvaa, on se, milloin hänestäkin tulee vampyyri. Tyttö etsiikin merkkejä muutoksista kaikkialta. Äidit ovat kuitenkin ihmeen vaitonaisia näistä asioista, ja lopussa tähän selviääkin syy, joka ei ole lainkaan Isadellan mieleen.


Fairuzin ja Isadellan romanssin tielle asettuvat yllättäen Isadellan hyvää tarkoittavat äidit. Minnan käytös menee koko ajan oudommaksi, ja minulla on monenlaisia spekulaatioita hänen kohdallaan, mutta lopputulos on melko tylsä. Johtuneeko siitä, että kirjaan on lätkäisty nämä vampyyriäidit, että yritän etsiä fantasia-aineksia muistakin henkilöistä ja tapahtumista - turhaan. Mitään muuta spefiä kirjassa ei ole kuin väläyksenomaisesti esitellyt vampyyriäidit. Minusta kirja olisi ehkä toiminut paremmin, jos tämä äitien ominaisuus olisi jätetty kokonaan pois.  Kolmen äidin perhe sinällään on ihan erikoinen ja kiehtova osa kirjan tarinaa. Polyamoriaan en olekaan ennen kirjallisuudessa törmännyt, saati nuortenkirjallisuudessa.

Kirja on minusta ihan ok, vaikka alussa Isadellan kapinahenkisyys meinaa pursuta jo yli äyräidensä. Hänestä muovautuu kuitenkin ihan siedettävä nuori nainen, joka on hiukan eksyksissä identiteettinsä kanssa. Isadellan ja Fairuzin romanssia on mukava seurata, vaikkakin Isadellan suhtautuminen Fairuzin opiskelusuunnitelmiin on itsekäs ja hämmentävä - toisaalta kapinallisluoteiselta teinitytöltä hyvin odotettavissa oleva. Odotan mieluusti jatkoa sarjaan nähdäkseni, mihin suuntaan Isadella kehittyy.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

En löytänyt muita bloggauksia

Samantyylistä luettavaa:

Pese hampaat ennen kuin pussaat: Satu Kivinen

Lisään kirjan YA-haasteen kohtaan:

Kotimainen kirja