Kansi: Mari Villanen. Kannen kuva: Jussi Puikkonen.
"Aku aloittaa uudessa yläkoulussa rankan kiusaamisvaiheen jälkeen, mutta
poika, joka harrastaa ompelua ja keppariaskartelua, ei ole kova sana
uudessakaan koulussa. Onneksi on vanha kaveri Maaria, ja vähitellen Aku
tutustuu bisneksiensä kautta myös Janetiin, tunnettuun keppariguruun.
Eräänä päivänä Maaria saa houkuteltua Akunkin kokeilemaan ratsastamista,
ja vähä vähältä Aku imeytyy harrastukseen yhä syvemmälle. Hän saa
vaihtokaupassa itselleen hevosen, joka on tarkoitus myydä pian pois,
mutta toisin käy. Liitopojasta tulee Akulle ystävä.
Hienovireinen nuortenromaani kertoo omapäisen ja taiteellisen pojan kamppailusta ympäristön paineita vastaan. Arja Puikkonen kuvaa tiiviin harrastuspiirin ja mielikuvituksen tuomaa lohtua ja voimaa koskettavasti ja lämmöllä, huumoria unohtamatta."(Karisto)
Hienovireinen nuortenromaani kertoo omapäisen ja taiteellisen pojan kamppailusta ympäristön paineita vastaan. Arja Puikkonen kuvaa tiiviin harrastuspiirin ja mielikuvituksen tuomaa lohtua ja voimaa koskettavasti ja lämmöllä, huumoria unohtamatta."(Karisto)
Oma arvio:
Heti kun sain kuulla, että on tulossa keppariaiheinen nuortenkirja, en epäröinyt ottaa sitä blogiini. Arja Puikkonen on hienosti hoksannut tarttua yhä kasvamassa olevaan keppihevosharrastukseen ja tuo tässä kirjassa hienosti esiin sen vakavuuden, millä nuoret (lähinnä tytöt) suhtautuvat siihen. Vaikka harrastuksessa on paljon leikillisyyttä ja mielikuvituksellisuutta, se on myös vakavasti otettava harrastus, missä yhdistyy kädentaidot, yhteisöllisyys, mielikuvituksellisuus ja liikunnallisuus. Erityisen hienoa tässä kirjassa tietenkin on se, että pääosassa on poika, joka pikku hiljaa ajautuu kohti keppariharrastuksen kiehtovaa maailmaa.
Kuva: Siiri P. |
Luimme tämän kirjan yhdessä 10-vuotiaan keppariharrastajatyttäreni kanssa.
Silittelin Liitopojan kaulaa. Sormiin tuntui sen lämpö. Melkein erotin sen sydämen tasaisen jyskeen. Hevosella on suurempi sydän kuin ihmisellä. Olin lukenut, että lähekkäin ollessa ihmisen ja hevosen sydänten syke alkaa hakea samaa rytmiä. (s. 89)
Kirjan päähenkilö, seiskaluokkalainen Aku on perustanut oman nettikaupan, jossa hän myy itse tekemiään nahkatöitä, kuten keppareiden hienoja nahkasuitsia ja koirien kaulapantoja. Tätä kautta hän tulee tutustuneeksi uuden koulunsa räväkkään Maariaan, kepparityttöön, sillä tämä haluaa tilata Akulta kepparilleen Allulle hienot suitset. Samalla Aku tutustuu Maarian valmentajana toimivaan Janetiin, sekä huomaa pian ajautuvansa itsekin Maarian houkuttelemana ratsastamaan keppareilla. Aku yllättyy siitä, miten mukavaa keppareilla ratsastus voi olla, mutta samalla hänellä on jatkuvasti pelko siitä, että joku koulun pojista näkee hänet. Hän tuntuu jo nyt olevan silmätikkuna uudessa koulussa.
Aku huomaakin pian olevansa suomenpienhevoskeppari Liitopojan omistaja ja niittävänsä menestystä ensimmäisistä kisoistaan. Harrastuksen parissa kouluhuolet unohtuvat, mutta vanhempien tarkkaavaisuus on herkeämätöntä. He huomaavat herkästi, jos Akulla on jotain hankaluutta uudessa koulussa. Ja onhan sitä aina välillä. Pojat ovat saaneet kuulla, mitä edellisessä koulussa tapahtui. Akun oma asenne on kuitenkin mahtava. Hän yrittää pitää pään mahdollisimman kylmänä, mutta silti häntä toki välillä ahdistaa. Ja se kamala komerouni tulee taas, se, josta hän ei ole kertonut kellekään.
MINÄ: Kepparit on aika hauskoja.
Äiti katsoo minua ja aukoo muutaman kerran suutaan ennen kuin saa sanottua:
ÄITI: Keppihevostelu ei ole niin poikien harrastus.
Nousen pöydästä niin äkisti että tuoli lentää kolisten kumolleen.
ÄITI: Sinun parastasi minä ajattelen. Ettei tule kavereilla mitään sanomista. (s. 68-69)
Liitopoika käsittelee koulukiusaamista hienovaraisen realistisesti, samalla kun Akun uusi harrastus ja sen mielikuvituksellisuus on kuitenkin pääosassa. Tarina tuo hienosti eteen sen, miten eri tavalla nuori itse ja vanhemmat kokevat kiusaamisen. Akun näkökulmasta kerrottujen lukujen välissä on vuoropuhelupainotteisia lukuja, jotka eivät juurikaan selitä vaan käyvät läpi lapsen ja vanhempien keskustelua koulukiusaamisesta ja Akun harrastuksesta (jonka Akun äiti yrittää hienovaraisesti vihjailla johtaavan kiusaamiseen). Akun tapa työntää ongelma taka-alalle on niin uskottava, että itsekin hetkeksi unohdan mitään ongelmaa olevankaan. Eihän kaikki silti ole kunnossa koulussa, sen tietävät lopulta Maaria ja Janetkin.
Kuva: Siiri P. |
Tyttäreni mielestä Liitopoika on hauska, hupsu ja kiinnostava kirja. Hänen mielestään kirjan paras hahmo on Liitopoika, koska "suokit on parhaita." Parasta kirjassa onkin se, kun Aku saa Liitopojan omakseen. Ainut negatiivinen asia, minkä tyttäreni kirjasta keksi, on sen pituus: kirja olisi saanut olla paksumpi. Jos kirjalle tulisi joskus jatkoa, Aku voisi perustaa oman kepparitallin, tehdä heppoja itselleen sekä myyntiin, sekä tietenkin myös tekisi yhä varusteita ja pitäisi näin nettikauppansa pystyssä. Kirjaa hän suosittelee 10-vuotiaista eteenpäin, sekä tytöille että pojille. Hän aikoo lukea kirjan vielä itse ehdottomasti uudelleen.
Toivottavasti Liitopoika saisi vielä jatkoa. Kirja on sopivan kevyt (136 sivua) suositeltava nuorille, ja toivottavasti pojatkin saisi tarttumaan tähän ennakkoluuloja kitkevään kirjaan. Itse suosittelisin tätä viitos-seiskaluokkalaisille.
Tyttäreni arvosana 5, minun arvosanani 4,5
Yhteisarvosanamme 5-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Lastenkirjahylly
Muita keppariaiheisia kirjoja:
Keppareiden kyydissä: keppihevosharrastuksen abc: Sinimaaria Kangas & Lucia Stenger. Aula & co 2016. (Uudistettu painos 2018)
Keppari: keppihevosten maailma: Venla-Maria Uutela. Pieni Karhu 2010.
Kepparikirja: Kati Jukarainen. Readme.fi 2019.
Keppihevosten varusteet: Venla-Maria Uutela. Pieni Karhu 2013
Kirpakka-Kepparit : ensimmäiset seikkailut siellä ja täällä: Kirsi Antikainen. BoD 2016
Tikkumäen kepparikirja: Reetta Niemelä & Salla Savolainen. Otava 2018.
Tyttäreni arvosana 5, minun arvosanani 4,5
Yhteisarvosanamme 5-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Lastenkirjahylly
Muita keppariaiheisia kirjoja:
Keppareiden kyydissä: keppihevosharrastuksen abc: Sinimaaria Kangas & Lucia Stenger. Aula & co 2016. (Uudistettu painos 2018)
Keppari: keppihevosten maailma: Venla-Maria Uutela. Pieni Karhu 2010.
Kepparikirja: Kati Jukarainen. Readme.fi 2019.
Keppihevosten varusteet: Venla-Maria Uutela. Pieni Karhu 2013
Kirpakka-Kepparit : ensimmäiset seikkailut siellä ja täällä: Kirsi Antikainen. BoD 2016
Kirpakka-kepparit. 2, sata suloista samettiheppaa: Kirsi Antikainen. BoD 2017
Niilo ja villit kepparit: Saila Savisaari & Hannamari Ruohonen. Karisto 2017.
Siiri ja Heppa Huoleton: Sinikka Nopola. Tammi 2016
Pitsinen keppihevonen & Kepparikisat: Eija Paatero. BoD 2016
Pitsinen keppihevonen & Kepparikisat: Eija Paatero. BoD 2016
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan:
29. Kirjassa nähdään unia
Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:
8. A book about a hobby
Kuulostaa epätavanomaiselta aiheeltaan ja kiinnostaisi minuakin.
VastaaPoista