Vaikka Hel-YA-raportteja on tullut tällä viikolla jo monen monta, nakkaan minäkin omani mukaan soppaan.
Ensimmäinen laatuaan
Ensimmäinen laatuaan
Tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa nuorten aikuisten eli YA-kirjallisuuden oma festivaali, Hel-YA eli Helsinki Young Adult Literary Convention, jonka järjestäjät ottivat minuun yhteyttä jo hyvissä ajoin. Vaikka tapahtuma kiinnosti minua heti hirmuisesti, ajattelin, etten viitsisi lähteä täältä Oulusta saakka paikan päälle. Kesäkuussa, kun Hel-YA:n porukasta otettiin minuun taas yhteyttä tarjoten kutsuvieraslippua, minua alkoi kovasti kutkuttaa, josko sittenkin lähtisin mukaan. Ei muuta kuin junalippuja ja hotellihuonetta varailemaan!
Hel-YA:n järjestäjät somettivat ahkerasti ennen tapahtumaa, mutta mietiskelimme bloggaajien kanssa, olisiko vielä aiemmin aloitettu tapahtuman markkinointi tavoittanut lisää yleisöä, etenkin pitkänmatkalaisia? Me bloggaajat olemme kyllä ajan hermoilla, mutta tavoittiko tapahtuman markkinointi kuinka hyvin YA-kirjallisuuden lukijoita?
Kirjabloggaajien kokous
Nukkumattoman yöjunailun jälkeen treffasin osan bloggaajista kanssa Helsingin rautatieasemalla, josta yhdessä suunnistimme bloggaajien yhteiselle lounaalle. Meitä olikin evästämässä vaikuttava joukko YA:n ystäviä, ja oli mukava päästä viimeinkin tapaamaan kollegoita kasvotusten. Meillä oli hyvät keskustelut esimerkiksi kirjojen ja elokuvien eroista, introverttiydestä, siitä, miksei kirjoissa ole yleensä päähenkilönä aseksuaalia ja ylipäänsä siitä, millaisen naiskuvan YA-kirjat antaa. Paikalla oli Hurja Hassu Lukija -blogin Jassu, Yöpöydän kirjat -blogin Niina, Pauline Von Dahl, Sivujen välissä -blogin Hanna, Lukujonossa-blogin Sanna, Bookishteaparty-blogin Katri ja Lukulahnan luola-blogin Rosa. Meissä oli muun muassa ihmisiä markkinointi-, kirjasto- ja toimintaterapia-alalta sekä sosiologian ja kirjallisuuden opiskelijat. Oli oikein mukava tutustua ja tavata myös yksi tuttu paikan päällä.
Nukkumattoman yöjunailun jälkeen treffasin osan bloggaajista kanssa Helsingin rautatieasemalla, josta yhdessä suunnistimme bloggaajien yhteiselle lounaalle. Meitä olikin evästämässä vaikuttava joukko YA:n ystäviä, ja oli mukava päästä viimeinkin tapaamaan kollegoita kasvotusten. Meillä oli hyvät keskustelut esimerkiksi kirjojen ja elokuvien eroista, introverttiydestä, siitä, miksei kirjoissa ole yleensä päähenkilönä aseksuaalia ja ylipäänsä siitä, millaisen naiskuvan YA-kirjat antaa. Paikalla oli Hurja Hassu Lukija -blogin Jassu, Yöpöydän kirjat -blogin Niina, Pauline Von Dahl, Sivujen välissä -blogin Hanna, Lukujonossa-blogin Sanna, Bookishteaparty-blogin Katri ja Lukulahnan luola-blogin Rosa. Meissä oli muun muassa ihmisiä markkinointi-, kirjasto- ja toimintaterapia-alalta sekä sosiologian ja kirjallisuuden opiskelijat. Oli oikein mukava tutustua ja tavata myös yksi tuttu paikan päällä.
Itse Hel-YA-tapahtumaan oli melkoisen hankala suunnistaa, sillä tapahtumapaikkana oleva Ravintola Lämpö sijaitsi Flow-festivaaliaitojen sisällä. Onneksi meitä oli koko joukko koolla, sillä yksin en olisi varmasti löytänyt koko paikkaa. Tapahtumapaikka ei ollut järin suuri, mutta oikein sopiva tämänkokoiselle tapahtumalle. Epäilen kuitenkin, että ensi vuonna tarvitaan jo suuremmat tilat.
Sitten olikin aika nauttia ohjelmasta, joka koostui kirjailijapaneeleista englanniksi ja suomeksi.
Sitten olikin aika nauttia ohjelmasta, joka koostui kirjailijapaneeleista englanniksi ja suomeksi.
Kuinka tarinamaailmat syntyvät
Ensimmäinen paneeli käsitteli sitä, miten kirjailija luo tarinamaailmat kirjaansa. Emmi Itäranta kertoi, että hänellä maailman luominen lähtee yleensä yhdestä kuvasta, joka hänellä on piirtynyt mieleen. Mintie Das taas luo maailman henkilöhahmojen kautta, Johanna Valkama saa maailmankuvansa luonnosta ja Erika Vik henkilöiden vuorovaikutuksen kautta. Salla Simukka miettii maailmansa sen kautta, mikä henkilöille on tärkeää.Minä nautin Salla Simukan kuuntelemisesta, sillä hän vaikutti hyvin määrätietoiselta ja rehdiltä ihmiseltä. Hänen kommenttinsa siitä, ettei hän pidä siitä, kun puhutaan vahvoista naishenkilöistä, sai meiltä vahvat taputukset ja WUHUU-huudot. Toden totta, eihän missään puhuta vahvoista mieshenkilöistäkään, ellei ne ole tyyliin Tarzaneita tai Hulkeja. Häneltä oli myös kysytty, miksi ihmeessä hän kirjoitti kirjaparin Kun enkelit katsovat muualle/Minuuttivalssi, ja että onko hänellä homoagenda. "Hell Yeah!", vastasi Simukka.
Kuka kirjoittaa ja kenelle?
Toisen paneelin aiheet sivusivat juuri niitä aiheita, joita olimme bloggajien kanssa jutelleet lounaalla. Paneelissa pohdittiin esimerkiksi sitä, voiko mies kirjoittaa uskottavasti tytöille, tai toisinpäin. Siri Kolu painotti sitä, että jokaisella on oikeus tulla puhutelluksi kirjassa, oli hän sitten tyttö, poika, muunsukupuolinen tai aseksuaali. Hän toivoikin enemmän diversiteettiä YA-kirjojen henkilögalleriaan, kuten aseksuaaleja henkilöitä, joita ei ole juuri kirjojen sivuilla vielä esiintynyt. Pidin kovasti Siri Kolusta puhujana ja huomasin jopa liikuttuneeni joistakin hänen sanoistaan niin, että jouduin pyyhkäisemään silmäkulmiani.Yleisöstä esitetty kommentti siitä, ettei tavallisia poikia kirjoissa saisi unohtaa, oli minusta hiukan hämmentävä, mutta panelistit vastasivat siihen rakentavasti. Jäin miettimään, mikä on tavallinen poika? Onko se heti "tavallisten poikien" unohtamista, jos kirjoitetaan vaikkapa transsukupuolisista tai homoseksuaaleista pojista? Entä jos päähenkilönä on homoseksuaalinen, mutta joka harrastaa "tavallisen pojan" tapaan jääkiekkoa tai jalkapalloa. Miten sitten heteroseksuaalinen poika, joka harrastaa neulomista ja balettia. Niin.
Kuinka tulla kirjailijaksi?
Ennen taukoa oli myös Kuinka minusta tuli kirjailija?- (Siri Kolu, Katri Alatalo ja Juuli Niemi) sekä Haluatko kirjailijaksi?-paneeli, jossa oli mukana kustantajien edustajia vastaamassa yleisön kysymyksiin. Olin ilahtunut, miten paljon yleisö esitti kysymyksiä heille. Vastaukset antoivat varmasti paljon nuorille kirjailijanaluille. Siri Kolu puhui painokkaasti siitä, miten kirjailijaksi tullaan kirjoittamalla. "Jos haluatte tulla kirjailijaksi, tulkaa kirjailijaksi!" Oli myös mielenkiintoista kuulla kirjailijoiden ensivaiheista, kuten siitä, miten Juuli Niemi luuli hänelle soittaneen kustannustoimittajan olleen puhelinmyyjä, koska ei voinut millään uskoa, että hän oli saanut kustannussopimuksen. Niinpä hän nauraen kertoi olleensa melko tyly puhelimen toisessa päässä olevalle henkilölle.
Hengästyttävää
Tilaisuuden paneelitahti oli melko hengästyttävä, ja olisin kaivannut jonkinlaisia taukoja niiden väliin, sillä en kuitenkaan halunnut jäädä mistään paitsi ja lähteä vaeltelemaan kesken kaiken. Ehkä ensi vuonna saisimme kaksipäiväisen Hel-YA:n, jolloin paneelien välillä voisi olla puolisen tuntia taukoa?
Paneelien lisäksi Hel-YA-yleisöä hemmoteltiin videotervehdyksillä (Estelle Maskame, Scott Bergström, Cassandra Clare) sekä sympaattisen Holly Bournen Skype-haastattelulla (Mintie Das.)
Tauon aikana oli mahdollisuus käydä tutustumassa esittelypöytiin, ostamassa kirjoja tai hakemassa signeerauksia kirjailijoilta. Harmikseni esittelypöytiä oli aika vähän: edustamassa oli Helmet-kirjasto, Worldcon 2017 väkeä ja pitchausklinikka, jossa wannabe-kirjailijat saivat ehdottaa kirjan aiheita. Minun täytyy häpekseni tunnustaa, etten käynyt ollenkaan kirjailijoiden juttusilla, sillä minulla alkoi jo väsy painaa, enkä silloin ole kovin ulospäinsuuntautuneimmillani.
Kahvilasta sai kohtuullisesti syötävää, mutta olin hiukan pettynyt sen antiin. Ravintolatyöntekijöillä oli niin täysi työ kantaa ulkosalle Flow-festivaaliväelle talkooruokaa, että sisätilojen väki jäi vähemmälle huomiolle. Minulle on erittäin tärkeää, että koko päivän kestävässä tilaisuudessa on mahdollisuus saada kunnollista syötävää, ja olin ehkä hiukan tympeyksissäni, kun en saanut edes sämpylää tilattua.
"Let´s talk about sex!"
Toiseksiviimeisessä paneelissa keskusteltiin, mikä tekee YA-genrestä parasta. Senhän minä itse jo tiedänkin, mutta oli mielenkiintoista kuulla myös kirjailijoiden mielipiteitä. Tärkeä keskustelunaihe oli myös seksi ja sen kuvaukset YA-kirjallisuudessa. Useinhan seksikohtaukset häivytetään, ihan kuten elokuvassakin, mutta Salla Simukka painotti sitä, että jos tekee seksikuvauksen kirjaan, siitä on tehtävä hyvä! Puhuttiin myös siitä, että kirjailijan on itse nautittava seksikohtauksen kirjoittamisesta, sillä sen kyllä huomaa, jos se on hampaat irvessä kirjoitettu. Olen kyllä erittäin samaa mieltä! Elina Rouhiainen myönsi, että Susiraja-sarjassa on paljon kiusoittelua, mutta hän paljasti, että hän on kirjoittanut seksikuvauksia paljon enemmän, kuin mitä on lopulta kirjaan painettu. Kaikki panelistin jäsenet paljastivat, että seksikohtauksia on mukava kirjoittaa, paitsi Emmi Itäranta, joka ei kokenut niiden kirjoittamista luontevaksi, ja oli siksi päättänyt jättää ne muille.
Viimeinen paneeli käsitteli fantasiakirjallisuutta. Vaikka aihe oli mielenkiintoinen, minun väsymystilan takia suurin osa meni minulta ohi, enkä enää valitettavasti muista paljoakaan, mistä keskusteltiin. Mieleeni jäi kuitenkin se, kun haastattelija kysyi, miten kirjailija voi kirjoittaa esimerkiksi lohikäärmeistä, kun ne eivät ole todellisia. Naureskellen Elina Pitkäkangas sanoi, ettei hän sen takia mene kirjoissaan ihmissuden nahkoihin, sillä hän ei osaisi kuvata sitä uskottavasti, mutta hän esimerkiksi voi kuvitella jonkun muun kautta, miltä tuntuu esimerkiksi silittää ihmissuden turkkia.
Kahvilasta sai kohtuullisesti syötävää, mutta olin hiukan pettynyt sen antiin. Ravintolatyöntekijöillä oli niin täysi työ kantaa ulkosalle Flow-festivaaliväelle talkooruokaa, että sisätilojen väki jäi vähemmälle huomiolle. Minulle on erittäin tärkeää, että koko päivän kestävässä tilaisuudessa on mahdollisuus saada kunnollista syötävää, ja olin ehkä hiukan tympeyksissäni, kun en saanut edes sämpylää tilattua.
"Let´s talk about sex!"
Toiseksiviimeisessä paneelissa keskusteltiin, mikä tekee YA-genrestä parasta. Senhän minä itse jo tiedänkin, mutta oli mielenkiintoista kuulla myös kirjailijoiden mielipiteitä. Tärkeä keskustelunaihe oli myös seksi ja sen kuvaukset YA-kirjallisuudessa. Useinhan seksikohtaukset häivytetään, ihan kuten elokuvassakin, mutta Salla Simukka painotti sitä, että jos tekee seksikuvauksen kirjaan, siitä on tehtävä hyvä! Puhuttiin myös siitä, että kirjailijan on itse nautittava seksikohtauksen kirjoittamisesta, sillä sen kyllä huomaa, jos se on hampaat irvessä kirjoitettu. Olen kyllä erittäin samaa mieltä! Elina Rouhiainen myönsi, että Susiraja-sarjassa on paljon kiusoittelua, mutta hän paljasti, että hän on kirjoittanut seksikuvauksia paljon enemmän, kuin mitä on lopulta kirjaan painettu. Kaikki panelistin jäsenet paljastivat, että seksikohtauksia on mukava kirjoittaa, paitsi Emmi Itäranta, joka ei kokenut niiden kirjoittamista luontevaksi, ja oli siksi päättänyt jättää ne muille.
Viimeinen paneeli käsitteli fantasiakirjallisuutta. Vaikka aihe oli mielenkiintoinen, minun väsymystilan takia suurin osa meni minulta ohi, enkä enää valitettavasti muista paljoakaan, mistä keskusteltiin. Mieleeni jäi kuitenkin se, kun haastattelija kysyi, miten kirjailija voi kirjoittaa esimerkiksi lohikäärmeistä, kun ne eivät ole todellisia. Naureskellen Elina Pitkäkangas sanoi, ettei hän sen takia mene kirjoissaan ihmissuden nahkoihin, sillä hän ei osaisi kuvata sitä uskottavasti, mutta hän esimerkiksi voi kuvitella jonkun muun kautta, miltä tuntuu esimerkiksi silittää ihmissuden turkkia.
Elina Rouhiaisen kirjanjulkkareihin en valitettavasti enää jaksanut jäädä, ja koska muutkin bloggaajat tekivät lähtöä, päätin poistua hotellille nukkumaan. Sinä yönä ei tarvinnut unta houkutella!
HEL-YA pähkinäkuoressa
PLUSSAT:
+ Monipuolinen panelistikaarti
+ Mielenkiintoiset paneelien aiheet
+ Tervetullut olo
+ Ahkera sometus ennen ja aikana
+ Kirjamyynti
+ Kiva lahjakassi
MIINUKSET:
+ Hankala sijainti
+ Vähäinen ruokatarjonta
+ Hengästyttävän tiivis paneelitahti
+ Suppea oheistoiminta (esittely- ja myyntipöytiä ja oheiskrääsää saisi olla paljon)
Mitä toivon seuraavalta Hel-YA-festiltä:
* Kaksipäiväisen tapahtuman, jotta tauot ovat mahdollisia
* Enemmän kansainvälisiä kirjailijoita
* Paneelin, jossa esim. bloggaajia ja YA-lukijoita
* Enemmän myynti- ja esittelypöytiä
* Paremman ruokatarjonnan
* Helpomman sijainnin
* Isomman tilan
 |
| (Kaikki muut ovat Hel-YA-saalista paitsi yksisarviskirjanmerkki, jonka ostin rautatieasemalta) |
* Kaksipäiväisen tapahtuman, jotta tauot ovat mahdollisia
* Enemmän kansainvälisiä kirjailijoita
* Paneelin, jossa esim. bloggaajia ja YA-lukijoita
* Enemmän myynti- ja esittelypöytiä
* Paremman ruokatarjonnan
* Helpomman sijainnin
* Isomman tilan
Kirjailijat ja heidän kirjojensa bloggaukset blogissani:
Salla Simukka: Jäljellä, Toisaalla, Kun enkelit katsovat muualle, Minuuttivalssi, Lumikki-trilogia, Sisarla - seikkailu toisessa maailmassa
Elina Rouhiainen: Susiraja-sarja, Muistojenlukija
Elina Pitkäkangas: Kuura, Kajo
Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Holly Bourne: Oonko ihan normaali? ja Mikä kaikki voi mennä pieleen?
Estelle Maskame: DIMILY-trilogia
Scott Bergström: The Cruelty - Nyt olet yksin
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Kudottujen kujien kaupunki
Katri Alatalo: Älä riko pintaa
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
Cassandra Clare: Varjojen kaupungit -sarja
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
Cassandra Clare: Varjojen kaupungit -sarja
Muut kirjailijat, joiden kirjoja en ole vielä lukenut:
Mintie Das (Storm Sisters -sarja)
Antti Halme (Metalliveljet-sarja, Mafiakesä)
Johanna Valkama (Metsän ja meren suku -sarja)
Aki Parhamaa & Anders Wacklin (Sensored Reality -sarjan avausosa tulossa 2018)
Kiinnostuin kovasti Johanna Valkaman kirjoista, ja myös Mintie Dasin Storm Sisters -sarjan aion aloittaa joskus. Katri Alatalon uusin, Käärmeiden kaupunki on lukulistallani, kuin myös Erika Vikin jatko-osa Kaksosauringot-sarjaan, Seleesian näkijä.
Kiitokset vielä Hel-YA:n järjestäneille henkilöille kaikin puolin uniikista ja mukavasta tapahtumasta. Vaikka löydänkin aina nurinan aihetta, en kadu sitä, että matkasin tapahtumaan Oulusta saakka! Tapasin mukavia bloggaajia, kuulin mahtavia ja kiinnostavia paneelikeskusteluja ja sain vahvistusta sille, miksi YA-kirjallisuus on se juttu! Ehkä ensi vuonna uudelleen?
Kiitos tästä raportista, itseä harmittaa, etten päässyt paikalle mutta tapahtuma osui täysin päällekkäin meidän ainoan kesälomaviikon ja -matkan. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa ensi vuonna ja pääsen paikalle!
VastaaPoistaLuin tuon Johanna Valkaman Itämeren Aurin enkä ajatellut sen olevan nuorten kirja, joten vähän hämmentävää. Ihan kevyttä luettavaa se silti oli, joten varmasti sopii nuoremmillekin lukijoille, jos historiallinen viihde kiinnostaa ^^ Mitä muuten luulet, luokitellaanko Suomessa kaikki fantasiakirjallisuus liian helposti vain lasten ja nuorten kirjallisuudeksi?
VastaaPoistaMirzu: Uskoisin niin, että Hel-YA jää tavaksi!
VastaaPoistaSanna: Hyvä, etten ollut ainoa nälkäinen ja vatsallaan ajatteleva :D
Elviira: Itse asiassa Hel-YA:ssa keskusteltiin juuri tuosta aiheesta, miten kirjat pitäisi luokitella, kun ne ovat vähän siinä rajoilla. Monilla kirjoilla onkin ns. kaksoisluokitus, eli ne menevät sekä aikuisten fantasiahyllyyn että nuorten puolelle (tai jos kirjastossa/kirjakaupassa on nuorten aikuisten hylly, mieluummin sinne). Esim. Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia taisi olla Gummeruksen luettelossa aikuisten kirjallisuuden puolella, mutta myöhemmin siitä on puhuttu enemmän YA:na; samoin hämmennyin, kun Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogia oli kustantajan luettelossa aikuisten puolella, mutta kirjastossa selkeästi lanu-osastolla. Minusta tuo kaksoisluokitus on hyvä systeemi, jos kirjassa on nuori päähenkilö, mutta teemat voivat kiinnostaa aikuisiakin.
Tämän tapahtuman nimi on niin nolo. Kaikki osallistujat ovat suomalaisia, mitä nyt muutama ulkkari tekee videotervehdyksen, ja siitä huolimatta se on nimetty alatyyliseen amerikkalaiseen tapaan Hel-Ya:ksi. Suruksi pistää nuorten kirjallisuuden ja suomalaisen kirjallisuuden puolesta. YA ei tavoita aihetta tuntematonta suomalaista lukijaa, kirjainpari ei sano mitään. Lähinnä tulee mieleen YYA...
VastaaPoistaAnonyymi: Minä taas uskon, että Hel-YA:sta kaavaillaan jatkossa kasvavaa tapahtumaa, jolloin ulkomaalaisten esiintyjien määrä nousee, minkä takia muuhunkin kuin suomalaiseen suuhun istuva nimi on mainio ja tarkoituksenmukainen. Suomessa ei oikein ole vakiintunutta kirjainparia tarkoittamaan nuorten aikuisten kirjallisuutta, eikä lanu siihen oikein käy, sillä se sisältää myös lastenkirjallisuuden ja sellaisen nuortenkirjallisuuden, joka ei oikein täytä YA:n määritelmiä. Nuorten aikuisten kirjallisuus on kuitenkin eri asia kuin nuortenkirjallisuus yleensä, johon saatetaan kirjastoluokittaa kaikki Soturikissoista ja Viisikoista lähtien.
VastaaPoistaYA on varmasti asiaan vihkiytyneitten lukijoiden suuhun jo vakiintunut, mutta totta sekin, etteivät kaikki sitä tunnista. Mikä olisi sopiva suomenkielinen vastine YA:lle? NA, NUORA, NUA...