Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice –blogista.
Minun suhteeni kirjastoon on ollut aina hyvin läheinen. Opin lukemaan kuusivuotiaana ja innokkaana lukijana kannoin kassikaupalla kirjoja kotiini. Vanhempiani kiitäminen, että opin hyödyntämään lähikirjastoni palveluita. Kirjastossa käynti oli todellinen tapahtuma meidän perheessä - isä meni katselemaan aikuisten romaaneja, ja me lapset saimme etsiä sillä aikaa omia kirjojamme tai kuunnella satukasetteja.
Varhaisteininä ihastuin heppakirjoihin ja kävin läpi kaikki Nummelan ponitalli -kirjat kuin Laura-kirjatkin. Kävimme paljon ystäväni kanssa kirjastossa viettämässä aikaa ja selailemassa kirjoja. Koska Internettiä ei vielä ollut käytössämme, tiedot koulun esitelmiin ja ryhmätöihin etsittiin käsikirjastosta. Muistan, että se oli tosi mukavaa, kun yhdessä luokkatoveriemme kanssa etsimme tietoa järkälemäisistä tietokirjoista. Uusimmat karaoke-VHS-kasetit piti tietenkin heti päästä testaamaan.
Nuorena halusin maalata kuvan Titanic-laivasta, ja lähikirjastomme kirjastonhoitaja käytti paljon aikaa, että löysimme kirjoista sopivan kuvan malliksi. Isosiskoni kanssa tuumimme, että olipas mukava saada näin hyvää palvelua. Kirjastonhoitajan vaivannäkö on jäänyt mieleeni lämmittävänä muistona.
Yhä vieläkin olen kirjaston suurkuluttaja. Jos tällaisena himolukijana alkaisin haalia kirjahyllyyni kaikki kirjat, emme mahtuisi enää itse asumaan tänne. Olen halunnut siirtää tämän kirjastoperinteen myös lapsilleni hyvin siinä onnistuen - kirjastossa käymme melkein viikoittain, vaihdamme vanhat satukirjat uusiin, etsimme mieluisia eläinkirjoja, otamme pari elokuvaa viikonlopun varalle ja mukavaa musiikkia mukaamme.
Tällä kannanotollani haluan olla tukemassa kirjastojen tulevaisuutta, sillä se on minulle sydämen asia!
Hyvä postaus! Mahtavaa, että olet mukana, kiitos! :)
VastaaPoistaKiitos Katri :) Mukavaa olla mukana!
VastaaPoistaOn se ihanaa, kun on ihmisiä, jotka opettavat lapsensa käyttämään ja rakastamaan kirjastoja. Tosin jostain syystä heitä on tuttava- ja ystäväpiirissäni paljonkin. Kirjastotyössä, jota olen välillä tehnyt, kaikkein palkitsevinta on ollut palvella pieniä asiakkaita.
VastaaPoistaKirjastot <3 Aivan mahtavia muistoja sinulla, kiitos niiden jakamisesta! Kun on joskus oppinut käymään kirjastossa, taito säilyy läpi elämän. Niin uskon.
VastaaPoistaMinun lähipiirissä on myös paljon kirjaston suurkuluttajia, mutta tunnen myös sellaisia, jotka kokevat kirjaston käytön vieraaksi. Itsekin olen saanut kesän alussa esimakua kirjastotyöstä, ja onhan se ollut ihana seurata, miten innokkaita pieniä lukijanalkuja kirjastossa pörrää :)
VastaaPoistaIhania kirjastomuistoja ja mukava, että myös seuraavaan sukupolveen siirtyviä! Minulla on hyvin hämäriä muistikuvia ihan pienenä tehdyistä kirjastoreissuista, mutta sitten kun aloin käydä siellä itse minut yleensä jätettiin esim. kauppareissun ajaksi kirjastoon puuhailemaan omiani (ruinasin siis samalla kyydin kirjakasseilleni). Nummelat ja Laurat olivat myös minulle tuttua lukemistoa.
VastaaPoistaMukavia kirjastomuistoja sinulla. Minustakin on mahtavaa käydä lasten kanssa kirjastossa, ja kyllähän sitä äidin sydäntä lämmittää, kun kolmevuotias pyytää, että mentäisiin taas kirjastoon lainaamaan uusia kirjoja. ;)
VastaaPoistaKiva bongata tuttu kirjasto (pääkirjasto) :) Tuolla on tullut käytyä kerran jos toisenkin. Sinulla on ihania lapsuusmuistoja kirjastosta! Onnea on lukevat vanhemmat tai sellaiset, jotka kannustavat lukemiseen.
VastaaPoistaKirjastot <3