keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kuulen laulun kaukaisen: Petri Laine ja Anne Leinonen

Kuulen laulun kaukaisen: Petri Laine ja Anne Leinonen. Novellikokoelma. Kuoriaiskirjat 2014.

"Sisältö:
  • Tänään kosketin maailmaa (Portti 4/2001)
  • Ässä (Spin 3/2005)
  • Lumen kevät (Portti 4/2008)
  • Kuvat eivät valehtele (Portti 2/2006)
  • Kuulen laulun kaukaisen (Portti 2/2011)
”Yön puolella on niin kylmää, että huutokin on täynnä jäähileitä.”

Kansainvälisen avaruusaseman miehistö joutuu seuraamaan Maahan syöksyvän meteoriitin aiheuttamaa tuhoa. Jatkosodan lentäjä-ässää seuraa liiankin hyvä onni. Jääplaneetan tutkimusasemalla sattuu mystisiä kuolemantapauksia, eikä planeetta ole ollenkaan niin autio kuin aluksi vaikutti. Puolueen uskollinen pikkuvirkamies saa salaperäisen kirjeen ja päätyy tekemisiin salatun menneisyytensä kanssa. Rakastavaiset pakenevat kielletyn rakkautensa aiheuttamaa tuomiota ja löytävät kaukaiselta planeetalta yllättävän suojelijan.

Petri Laine ja Anne Leinonen ovat aiemmin julkaisseet tahoillaan novelleja niin lehdissä kuin kirjojen kansissa. Kuulen laulun kaukaisen on heidän ensimmäinen yhteinen kokoelmansa. Kokoelman tieteisnovellit vievät lukijansa niin vieraille planeetoille ja Maan kiertoradalle kuin voimansa päivien Neuvostoliiton byrokratiahelvettiin ja toisen maailmansodan ilmataistelujen pyörteisiin."


Oma arvio:

En ole juurikaan lukenut aikuisten scifiä, sillä olen pelännyt sen olevan liiankin tieteellistä makuuni. Pelko oli turha, ainakin tämän  novellikokoelman osalta. Kaikki viisi tarinaa olivat osaltaan hyvin erilaisia: 

Tänään kosketin maailmaa sijoittuu avaruuteen, ja muun muassa siksi pidin siitä eniten. Tarinasta välittyi avaruusasemalla työskentelevän Veran hiipivä pelko - ja lopulta kauhu - tuntematonta uhkaa kohtaan.

Ässä on tarina jatkosodan lentäjistä, pääasiassa minä-kertojasta ja hänen toveristaan Reinosta. Tässä tarinassa oli oikeastaan aika vähän scifi-elementtejä, mutta oli muuten mukava tarina.

Lumen kevät on kiehtova ja jännittävä tarina, jossa Faya törmää hyisellä tutkimusasemalla kuolleeseen kollegaansa. Tämä dystopian aineksia sisällään pitävä tarina sijoittuu jäiselle planeetalle ja sai selkäpiini karmimaan, sillä tunnelma oli pahaenteinen ja - hyytävän kylmä. Tämä tarina oli toinen suosikkini.

Kuvat eivät valehtele sijoittuu Venäjään ja on sekoitus dystopiaa ja yhteiskunnallista scifiä. Virkamies Vasilin elämä menee totaalisen sekaisin, kun hän löytää omituisen kirjeen. Tämä tarina piti hyvin otteessaan ja sai minulta pään pyörälle, niin yllättäviä asioita tarina tipautteli eteeni.

Kuulen laulun kaukaisen on sekoitus scifiä, fantasiaa ja avaruusoopperaa. Avaruuden asukkaat Kuulas ja Haalea eivät oikein saaneet minua innostumaan rakkaustarinallaan, eikä uuden planeetan jumalhahmo lisännyt innostustani. Tämän tarinan olisin voinut jättää lukematta, sillä se ei vain ollut minua varten.

Oikein viihdyttävä lukupaketti tämä oli, ja sai minut innostumaan novellikokoelmista, joten saatanpa lukea joitain muitakin kokoelmia. Arvosanaksi annan tälle kokoelmalle 4.

Osallistuin tällä kokoelmalla Nettilukutoukkien novellihaasteeseen.

Tämä kirjan lainasin kirjastosta.


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Valkoiset varpaat - Kauhutarinoita: Anders Fager, Satu Grönroos, Marko Hautala (toim.), Sami Hilvo, Virpi Hämeen-Anttila, Essi Kummu ja Jaakko Yli-Juonikas

Valkoiset varpaat -  Kauhutarinoita: Anders Fager, Satu Grönroos, Marko Hautala (toim.), Sami Hilvo, Virpi Hämeen-Anttila, Essi Kummu ja Jaakko Yli-Juonikas. Haamu 2015.



Valkoiset varpaat  kerää tarinoita taitavilta kertojilta, joista monet lähtevät tässä kokoelmassa ensimmäistä kertaa outouden ja kauhun maailmaan. 

Virpi Hämeen-Anttilan tarinassa kauhu hiipii uudistusten muodossa kirjastoon. 

Sami Hilvon tulevaisuudenkuvassa unet ovat kiellettyjä, mutta entä jos niitä silti näkee?

 Essi Kummun vinksahtaneessa rakkauskertomuksessa ruumiit leijuvat New Yorkin yllä. 

Anders Fager paljastaa Ruotsin sukellusveneskandaalien todelliset viholliset. 

Marko Hautalan tarinassa loma Etelä-Ranskassa vie pariskunnan muinaisiin luoliin, ehkä lopullisesti? 

Jaakko Yli-Juonikas johdattaa lukijan Suomen sisällissodan anatomiaan – kirjaimellisesti.

 Ja millaiseksi nuoren kotiapulaisen unelmatyö muuttuukaan Satu Grönroosin tarinassa."

Oma arvio: Enhän minä voi muuta kuin kehua ja suitsuttaa tätä monipuolista kauhutarinoiden kokoelmaa! Koin kirjan parissa niin hyytäviä kauhun väristyksiä, inhotusta, ahdistusta, ihmetystä kuin tympääntymistä. Kirjan toimittanut Hautala toteaakin johdannossaan, että kauhu on sekä lajityyppi että tunne. Hän myös painottaa, ettei kauhun ole välttämättä pakko pelottaa. Kauhu ei ole kirjallisuuden muotona ihan sitä ominta lajiani, mutta ehkä voisin useamminkin laajentaa lukemistoani tämänkin genren puolelle.

Omat suosikkini olivat Marko Hautalan hyytävän, iljettävän kammottava tarina Varpaat sekä Satu Grönroosin ahdistava kotiapulaisen tarina Älä yötä pelkää. Molempia lukiessani toivoin parasta, mutta pelkäsin pahinta. 

Kaikki tarinat eivät ihan avautuneet minulle, kuten Jaakko Yli-Juonikkaan Komentaja Kalm sekä Essi Kummun Vapaapäivä, mutta kokonaisuutena tämä on mahtama paketti. Annan Valkoiset varpaat -kokoelmalle arvosanan 4,5

Osallistuin tällä kokoelmalla Nettilukutoukkien Novellihaasteeseen.

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Novellihaaste

En edes muista, milloin viimeksi olisin lukenut novellin. Niinpä innostuin, kun näin Facebookin nettilukutoukat-ryhmässä kimppalukuhaasteen aiheena novellit. Aion lähteä tähän mukaan vain parilla novellikokoelmalla, koska minulla on muutakin luettavaa työn alla, enkä halua rasittaa liikaa itseäni :) 


Tottahan toki novellini liittyvät jollain tapaa blogini kirjojen aihepiiriin: 

Kauhu:  
Valkoiset varpaat - Kauhutarinoita: Anders Fager, Satu Grönroos, Marko Hautala (toim.), Sami Hilvo, Virpi Hämeen-Anttila, Essi Kummu ja Jaakko Yli-Juonikas. Haamu 2015 (ilmestyy 18.4.)

Arvioni kirjasta voit lukea tästä.



Scifi,fantasia: 
Kuulen laulun kaukaisen: Petri Laine ja Anne Leinonen. Kuoriaiskirjat 2014. 

Arvioni kirjasta voit lukea tästä.



Lisäys 24.4:

Posti toi tänään minulle arvostelukappaleen mielenkiintoisesta, juuri ilmestyneestä novellikokoelmasta, joten nappaanpa sen lennosta tähän novellihaasteeseen mukaan:

Scifi, mainstream:
Joulukuun kymmenes: George Saunders. Siltala 2015.

Arvioni kirjasta voit lukea tästä.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Maze Runner - sarja: James Dashner

Maze Runner - Labyrintti: James Dashner. Suomentanut Jussi Korhonen. Basam Books 2015.


Englanninkielinen alkuteos (2009): The Maze Runner.


” 'Jos et pelkää, et ole ihminen.'  



Huikean elokuvasovituksen syksyllä 2014 saanut Maze Runner - Labyrintti on koukuttava kertomus Thomasista, joka herää hissistä muistamatta muuta kuin nimensä. Kärpästen herran kaltaisissa tunnelmissa Thomas kohtaa lauman lapsia aukiolta, jota ympäröivät kivimuurit. Pakeneminen voi alkaa.


Labyrintti on viihtynyt New York Timesin bestseller-listan kärjessä, ja kirjasarja on saavuttanut suuren suosion varsinkin nuorten keskuudessa. Maze Runner -sarjasta on tähän mennessä ilmestynyt englanniksi neljä osaa, ja siitä povataan Nälkäpeli-sarjan kaltaista hittiä."

Oma arvio: Olen hämmentyneissä tunnelmissa, kun lasken kirjan viimein käsistäni. Päässäni risteilee tuhansia ajatuksia: miksi tämä näin päättyi, mitä nyt tulee tapahtumaan, minähän arvasin, ettei loppu voinut mennä hyvin... 

Maze Runner - Labyrintti on alusta loppuun saakka täynnä kysymyksiä, ja se suorastaan piinaa lukijaansa tiputtamalla vihjeen kerrallaan, kunnes lopussa nakataan eteen sellainen pommi, jota ei niin vain pysty nielemään. Tätä vertaillaan kannen takatekstissä Nälkäpeliin, eikä suotta. Minusta tämä on vain paljon jännittävämpi ja jotenkin tunnelmaltaan intensiivisempi. Mystisen labyrintin keskellä, aukiolla asuvat nuoret pojat ja yksi tyttö keskittyvät vain selviytymään päivästä toiseen, tulemaan toimeen ja ratkaisemaan labyrintin arvoituksen.

Lukiessani aavistelin, mitä tämän koko labyrinttihomman taustalla on, mutta siltikin jännitin ja pelkäsin, mikä on lopullinen totuus. Loppumetreillä olikin melkoista rytinää, ja kirja päättyi sellaisiin tunnelmiin, että en tiennyt miten päin olisin. Tästä tehty leffa minun piti heti tilata, joten piakkoin arviota siitä tulossa.

Kirjassa ei ollut oikeastaan ollenkaan romantiikkaa. Ehkä se olisikin ollut jotenkin väkisin väännettyä, mutta kirjan lopussa kuitenkin annettiin vihiä, että sitäkin puolta olisi luvassa jatko-osissa. Kirjan henkilöt eivät oikeastaan jättäneet minuun kovinkaan suurta jälkeä, ei edes uppiniskainen ja uhkarohkea päähenkilö Thomas. 

Nyt minun täytyy tosissani harkita, maltanko odottaa jatko-osan mahdollista suomennosta, vai etsinkö englanninkielisen kirjan käsiini mahdollisimman pian. Tästä jäi jotenkin jännä olo. Arvosanani kirjalle 5-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!



Maze Runner 2 - Poltettu maa: James Dashner. Suomentanut Jussi Korhonen. Basam Books 2015.


 Englanninkielinen alkuteos (2010): The Scorch Trials.


"Maze Runner -trilogian toinen osa, Poltettu maa jatkaa Thomaksen uskomatonta tarinaa. Paettuaan Labyrintistä Thomas luuli koettelemustensa olevan ohitse, mutta hän oli väärässä. Labyrintti oli vasta kokeen ensimmäinen vaihe, ja nyt Thomas saa uuden tehtävän kulkutauti Roihun kurittamassa, paikoin elinkelvottomaksi tuhoutuneessa maailmassa.


Ihmiskokeen taustalla olevan PAHA-organisaation edustaja tartuttaa taudin Thomakseen tutkimustarkoituksessa. Saadakseen vastalääkettä Thomaksen on ystävineen ylitettävä kahdessa viikossa Poltettu maa, maan tasalle tuhoutunut alue."

Oma arvio:
Poltettu maa nappasi minut otteeseensa ja onnistui pitämään minut siinä kirjan loppuun saakka. Vaikka vertailu muihin kirjoihin on osin aika ärsyttävää, teen sen silti: tämä Maze Runner -trilogian toinen osa muistuttaa todella paljon Suzanne Collinsin Nälkäpeliä - ja voittaa kyseisen trilogian 5-0 nerokkuudellaan. 

Thomas ja kumppanit saavat eteensä polttavan kuumalla aavikolla jos minkälaista koettelemusta ja testiä. Uudet henkilöt tulevat luontevasti mukaan tarinaan, kuten kipakkaluonteinen Brenda. Mielenkiinnolla odotan, mitä hänen ja Thomasin välille kehkeytyy. Nyt vielä ainakaan ei kipinä päässyt syttymään. Melkein toivon, että Teresa jäisi nuolemaan näppejään, sillä en ole alun alkaenkaan oikein pitänyt hänestä.

Tällä kertaa kävin katsomassa kirjasta tehdyn elokuvan ennen kirjan lukemista, ja hyvä niin, sillä pettymys olisi ollut musertava. Leffassa nimittäin tarina menee ihan eri suuntaan kuin kirjassa. Pidin siitä, miten kirjassa Kahjoiksi kutsutut, viruksen sairastuttamat ihmispolot on kuvattu - he ovat oikeasti kammottavia, sairauden tylsistyttämiä öllyköitä (kun taas elokuvassa ne on kuvattu elokuvamaailman zombien-kaltaisina..)

Erikoiskiitos vielä lyhyille kappaleille. Minulla on pakkomielle päättää kirja aina kappaleen loppuun, ja mikään ei turhauta niin paljon, jos kiireessä ja väsyneenä on "pakko" lukea vielä kymmenen sivua, että saa sujauttaa kirjanmerkin väliin.

Arvosanani kirjalle 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Maze Runner 3 - Tappava lääke: James Dashner. Suomentanut Jussi Korhonen. Basam Books 2016.

 
Englanninkielinen alkuteos (2011): The Death Cure


Maze Runner-trilogian kolmannessa osassa Thomaksen henkeäsalpaava tarina jatkuu. Poltetun maan ylityksen jälkeen Thomas joutuu uuteen karmivaan ihmiskokeeseen. Hänen aivojaan on käsitelty niin, että ihmiskokeen taustalla olevan PAHA- organisaation edustaja ohjaa ja kontrolloi häntä. Hänen muistonsakin on pyyhitty pois. Thomas onnistuu kuitenkin saamaan osan muistoistaan takaisin, mutta ne ovat liian piinallisia. Muistojensa rippeiden voimalla hän pakenee uhkarohkeiden ystäviensä kanssa ja yrittää pelastaa sen, minkä vielä voi.
Maze Runner-trilogian kolmannessa osassa Thomaksen henkeäsalpaava tarina jatkuu. Poltetun maan ylityksen jälkeen Thomas joutuu uuteen karmivaan ihmiskokeeseen. Hänen aivojaan on käsitelty niin, että ihmiskokeen taustalla olevan PAHA- organisaation edustaja ohjaa ja kontrolloi häntä. Hänen muistonsakin on pyyhitty pois. Thomas onnistuu kuitenkin saamaan osan muistoistaan takaisin, mutta ne ovat liian piinallisia. Muistojensa rippeiden voimalla hän pakenee uhkarohkeiden ystäviensä kanssa ja yrittää pelastaa sen, minkä vielä voi.
Maze Runner-trilogian kolmannessa osassa Thomaksen henkeäsalpaava tarina jatkuu. Poltetun maan ylityksen jälkeen Thomas joutuu uuteen karmivaan ihmiskokeeseen. Hänen aivojaan on käsitelty niin, että ihmiskokeen taustalla olevan PAHA- organisaation edustaja ohjaa ja kontrolloi häntä. Hänen muistonsakin on pyyhitty pois. Thomas onnistuu kuitenkin saamaan osan muistoistaan takaisin, mutta ne ovat liian piinallisia. Muistojensa rippeiden voimalla hän pakenee uhkarohkeiden ystäviensä kanssa ja yrittää pelastaa sen, minkä vielä voi.

"Poltetun maan ylityksen jälkeen Thomas joutuu uuteen karmivaan ihmiskokeeseen. Hänen aivojaan on käsitelty niin, että ihmiskokeen taustalla olevan PAHA- organisaation edustaja ohjaa ja kontrolloi häntä. Hänen muistonsakin on pyyhitty pois.

Thomas onnistuu kuitenkin saamaan osan muistoistaan takaisin, mutta ne ovat liian piinallisia. Muistojensa rippeiden voimalla hän pakenee uhkarohkeiden ystäviensä kanssa ja yrittää pelastaa sen, minkä vielä voi."

Oma arvio:

Maze runner-sarjan viehätys on minusta ollut sen yksioikoisessa tekstissä ja siinä, että jokainen osa on tarjonnut hieman erilaisen seikkailuympäristön. Tappava lääke alkaa siitä, kun  Thomas herää pökkyräisenä ja muistamattomana PAHA-organisaation päärakennuksessa. Hän saa onnekseen tavata taas ystävänsä Newtin, Minhon, Brendan, Jorgen ja ... Theresan. Heti alusta alkaen Theresa saa aikaan ärsytyksen väristyksiä minussa, eikä Thomas onneksi pysty täysin luottamaan tyttöön poltetun maan tapahtumien jälkeen.


Kun ystävykset kuulevat PAHA:n suunnitelmista heidän pään menoksi, he päättävät karata Denveriin, joka on kuuleman mukaan täynnä Roihu-taudille immuuneja eli muuneja. Ystävykset tulevat pian huomaamaan, ettei kahjoilta turvallista paikkaa ole olemassakaan, menettävät Newtin Roihulle ja joutuvat liittoutumaan kuolleeksi luullun Gallyn kanssa.

Hän veti kirjeen taskustaan, repi sen auki ja otti paperilapun käteensä. Peiliä kehystä lamppu valaisi viestin pehmeällä hohteellaan. Siinä luki kaksi lyhyttä lausetta:

Tapa minut. Jos olet ikinä ollut ystäväni, tapa minut.  


Vaikka tämä trilogian päätös tarjoaa monia yllätyksiä ja kiperiä tilanteita, olen hiukan pettynyt. Suurin syy siihen on, etten oikein saa henkilöihin mitään otetta: ne jäävät Dashnerin kerronnan vuoksi kamalan pinnalliseksi. Thomasin ja Brendan välit yrittävät lämmetä tarinan loppua kohti, mutta sitä on kamalan vaikea aistia. Ihmisiä tulee ja menee, mutta kenessäkään ei ole kunnollista tarttumapintaa.

Lopussa palataan jopa hetkeksi labyrinttiin ja saadaan vanhat kunnon limaiset saattajatkin mukaan. Kirjan päätös on minulle hiukan pettymys. 

Olen mukana Pojatkin lukee -kampanjassa, ja suosittelen tätä kirjasarjaa luettavaksi noin 14-16-vuotiaille pojille.

Arvosanani tälle 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Samantyylisiä kirjoja/sarjoja: