”Valkoiset varpaat kerää tarinoita taitavilta kertojilta, joista monet lähtevät tässä kokoelmassa ensimmäistä kertaa outouden ja kauhun maailmaan.
Virpi Hämeen-Anttilan tarinassa kauhu hiipii uudistusten muodossa kirjastoon.
Sami Hilvon tulevaisuudenkuvassa unet ovat kiellettyjä, mutta entä jos niitä silti näkee?
Essi Kummun vinksahtaneessa rakkauskertomuksessa ruumiit leijuvat New Yorkin yllä.
Anders Fager paljastaa Ruotsin sukellusveneskandaalien todelliset viholliset.
Marko Hautalan tarinassa loma Etelä-Ranskassa vie pariskunnan muinaisiin luoliin, ehkä lopullisesti?
Jaakko Yli-Juonikas johdattaa lukijan Suomen sisällissodan anatomiaan – kirjaimellisesti.
Ja millaiseksi nuoren kotiapulaisen unelmatyö muuttuukaan Satu Grönroosin tarinassa."
Oma arvio: Enhän minä voi muuta kuin kehua ja suitsuttaa tätä monipuolista kauhutarinoiden kokoelmaa! Koin kirjan parissa niin hyytäviä kauhun väristyksiä, inhotusta, ahdistusta, ihmetystä kuin tympääntymistä. Kirjan toimittanut Hautala toteaakin johdannossaan, että kauhu on sekä lajityyppi että tunne. Hän myös painottaa, ettei kauhun ole välttämättä pakko pelottaa. Kauhu ei ole kirjallisuuden muotona ihan sitä ominta lajiani, mutta ehkä voisin useamminkin laajentaa lukemistoani tämänkin genren puolelle.
Omat suosikkini olivat Marko Hautalan hyytävän, iljettävän kammottava tarina Varpaat sekä Satu Grönroosin ahdistava kotiapulaisen tarina Älä yötä pelkää. Molempia lukiessani toivoin parasta, mutta pelkäsin pahinta.
Kaikki tarinat eivät ihan avautuneet minulle, kuten Jaakko Yli-Juonikkaan Komentaja Kalm sekä Essi Kummun Vapaapäivä, mutta kokonaisuutena tämä on mahtama paketti. Annan Valkoiset varpaat -kokoelmalle arvosanan 4,5
Osallistuin tällä kokoelmalla Nettilukutoukkien Novellihaasteeseen.
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Meillä on näemmä ollut samat suosikit, paitsi että Hautalan ja Grönroosin tarinoiden lisäksi pidin kovasti Kummun tarinasta. Onnistunut kokoelma, vaikka ne pari taistelu/sotatarinaa oli aika pitkästyttäviä aluistaan.
VastaaPoista