Dysphoria-blogi 1 vuotta - ARVONTA!!!!!

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Dysphoria-blogi, paljon onnea vaan!

Nyt se on koittamassa, minun ikioman ja ensimmäisen blogini 1-vuotissyntymäpäivä. Vuosi sitten, 6.2.2014, ystäväni innoittamana ja aikani kypsyteltyäni asiaa päätin perustaa oman kirjablogin. Siksi, koska rakastan lukemista, olen aina rakastanut. Siksi, että rakastuin aivan tietyntyyppisin kirjoihin, ja halusin koota niitä saman otsikon alle. Siksi, että halusin saada lukemisestani enemmän irti kirjoittamalla niistä viihteelliset arviot ja antamalla niille arvosanat tunnepohjalta.

Hömppämielinen kirjablogi, luonnehtisin minä tätä. Blogini pito on tuonut minulle verkostoitumista muiden kirjabloggaajien kanssa, pientä yhteistyötä kustantajien kanssa, lukuisia kirjastokäyntejä, muutamia kymppejä tuhlattuna nettikirjakauppoihin, alati täyttyvän kirjahyllyn sekä kiukkuisia mulkoiluja perheenjäseniltäni, kun olen rakastunut johonkin kirjaan: "Taasko se VAIN lukee!" :)

Elämääni kuuluu paljon muutakin kuin kirjat (ja niistä tehdyt elokuvat), mutta tässä blogissa saan hehkuttaa niistä ihan niin paljon kuin haluan. Ehkäpä muut yhtä paljon kirjoja rakastavat bloggaajat ja lukijani eivät pidä minua ihan niin höyrähtäneenä kuin "lukemattomat" ihmiset. Tämä on minun  rakas harrastukseni, pakoni arjesta, henkireikäni ja paljon muuta. Ja erityisesti kiitos kaikille, jotka tätä lukevat! Thanks to you who are reading this blog! Uusia lukijoita otan mielelläni vastaan, ja kommentoinneista ilahdun aina.

Nyt järjestän syntymäpäivän kunniaksi arvonnan yhteistyössä Booky.fi-nettikaupan kanssa:


Jäikö joku kirja saamatta joulupukilta? Harmittaako? Nyt sinua voi onnistaa: palkintona on 30 euron arvoinen lahjakortti Booky.fi-nettikirjakauppaan. Lahjakortti on voimassa 31.12.2015 asti ja sen voi käyttää joko kerralla tai osissa. 

Booky.fi pikakirjakauppa on kotimainen kirjakauppa, jossa on kattava valikoima muun muassa kotimaista ja ulkomaista kaunokirjallisuutta, lasten- ja nuortenkirjallisuutta, vapaa-ajankirjallisuutta, tietokirjallisuutta, hyvinvointikirjallisuutta ja oppikirjallisuutta. Sieltä löydät myös musiikkia, elokuvia ja  pelejä. Voit tilata tuotteita verkkokaupasta, sähköpostilla tai puhelimella. Mikä parasta, postimaksua ei tule, joten voit käyttää koko lahjakortin summan kirjoihin tai mihin vain haluat. Halutessasi voit valita maksullisia lisäpalveluja toimitustavalle.




Miten osallistua?

1. Osallistua voit jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilootaan (minulla on kommenttien tarkistus päällä, joten viestisi ei välttämättä näy heti) ja kertomalla, mitä kirjaa luet parhaillaan. Jos olet anonyymi kommentoija, jätäthän sähköpostiosoitteesi kommentin perään. 

2. Jos mainostat arvontaani omassa blogissasi/facebookryhmässäsi, saat osallistua kahdella arvalla

tai

voit liittyä blogini lukijaksi, jolloin saat myös kaksi arpaa. 

tai

voit tehdä myös nuo molemmat, mutta maximi on silti 2 arpaa per osallistuja :)

3. Arvontaan ei saa osallistua perheenjäseneni (tarkoitan tällä heitä, jotka asuvat kanssani samassa osoitteessa).

4. Arvonta alkaa tänään 24.1.2015 ja päättyy 6.2.2015 klo 13.00, jonka jälkeen suoritan arvonnan ja ilmoitan voittajan saman illan aikana.

ONNEA ARVONTAAN!

Lukemista riittää!

Voisiko ihmislapsi olla onnellisempi, kuin haaliessaan kasan kirjoja, joita lukea kevään aikana? Tämä vaikuttava pino toisaalta saa minut epätoivoiseksi, sillä en tiedä, missä järjestyksessä lukisin nämä. Yleensä pyrin kiiruhtamaan kirjastosta lainaamiani kirjoja, koska niissä on rajallinen laina- ja lukuaika.

Arvostelukappaleet Otavalta ja Likeltä:

- Veronica Roth: Uskollinen
- Jaakko Markus Seppälä: Lemen
- Cassandra Clare: Taivaallisen tulen kaupunki (luen parhaillaan)

Kirjastolainat:

- Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu
- Siri Kolu: I.P. - Ihmisen puolella

Omat ostot:

- Becca Fitzpatrick: Black Ice
- Lauren Kate: Waterfall


Sitten iloisia uutisia: blogini täyttää pian vuoden, joten järjestän sen kunniaksi arvonnan, jossa on oikein mieluisa palkinto! Lisää ilmoittelen viikonlopun aikana. Olkaahan kuulolla!

P.I.-trilogia: Siri Kolu

Pelko Ihmisessä: Siri Kolu. Otava 2013.(P.I. #1)

"PETRI

Ensin me ajateltiin, että Pilvi on siellä kaverillaan. Sitten me kuultiin että se oli käynyt testeissä. Ja sitten me kuultiin että se oli vapaaehtoisesti jäänyt Keskukseen sairastuneiden kanssa, eikä suostunut vastaanottamaan meidän viestejä eikä tahtonut nähdä meistä ketään. Mun on saatava se sieltä pois. Jokaisessa järjestelmässä on reikä, ja sen mä aion etsiä.

PILVI:
Saako näin sanoa. Largoa minä katsoin, jo silloin, ensimmäisenä iltana. Hiljaista nuorta miestä, joka oli aina siellä, mihin katsoin. Treenattu valppaus. Hänen nopeutensa ja minun voimani.

TUOMAS:
Papereiden, julisteiden ja banderollien aika on ohi. Me tarvitaan tiirikoita. Me tarvitaan sytytyslankaa ja rohkeaa mieltä.

Millaista on elää maailmassa, joka perustuu pelkoon? P-influenssa muuttaa kaikkien elämän. Muuttaako se myös rakkaimmat vihollisiksi?(Otava)"

Oma arvio: Tämä kirja alkoi ihan kuin kesken kaiken, ja minulla tuli vahvasti tunne, että tämä olisi kirjasarjan toinen osa. Kirja onkin jatkoa novellille, jota en ole lukenut, joten oli vain pakko yrittää päästä juoneen ja tarinaan kiinni.  Pikku hiljaa tekstissä raotettiin lisää tietoa, mitä PI tarkoittaa ja miksi tartunnan saaneita suljettiin luolaan. Täyttä varmuutta en kuitenkaan asiasta saanut, miksi he sinne menivät. 

Totta kai tarinassa oli mukana myös romanssi, tai itse asiassa hiukan väkisin väännetty kolmiodraama. Largo oli vaikeaselkoinen ja tyly tyyppi, joka kohteli Pilviä kuin saastaa, ja silti tai juuri siitä syystä päähenkilötyttö ei voinut saada ajatuksiaan irti hänestä. Roni oli taas mukava soittajapoika, jonka kanssa olisin suonut Pilvin kehittelevän romanssia, mutta Ronin ihastuminen jäi yksipuoliseksi. Sitten oli vielä Tuomas, Pilvin entinen rakkaus, joka oli vaihtanut Pilvin hänen ystäväänsä Mimosaan. Hänen vastarinta-ajatukset olivat minusta sekavia enkä oikein päässyt niistä kunnolla jyvälle. 

Pilvin ja hänen veljensä Petrin suhde oli omituisen kylmä - luulisi, että Pilvi olisi ollut hiukan iloisempi tapaamisistaan veljensä kanssa. Muuttiko sairaus hänen ajattelutapaansa vai kylmettikö luolaelämä hänen tunteensa. Pilvi henkilönä ei ollut minusta kovinkaan sympaattinen. West Side Story -lainaukset eivät oikein innostaneet minua, sillä kyseinen musikaali on minulle outo. Yleensä ottaen kirjassa oli kuitenkin hyvä ajatus taustalla, joten aion lukea jatko-osan. 

Arvosanaksi annan 3-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Ihmisen puolella: Siri Kolu. Otava 2014.(P.I. #2)

"Mitä tapahtuu, kun oikeuksiaan vaativa vähemmistö nousee kapinaan? Pitääkö oikeutta saadakseen edetä pelosta raivoon?

 

P-influenssaan sairastunut Pilvi lähtee keräämään tietoa, jolla voisi ratkaista perheekseen kokemansa luolayhteisön ja muiden PI-Luolien tulevaisuuden. Tiedustelumatkoilta kertyneet strategiset tiedot sysäävät liikkeelle tapahtumavyöryn: Luolat suunnittelevat kansannousun, ja Pilvi joutuu tekemään kipeitä moraalisia valintoja.Kun Pilvi näkee kaupungilla Largon, maailma hajoaa. Hänen rakastamansa mies ei lainkaan näytä siltä, että kuuluisi P-ihmisiin. Pitääkö Pilvin suostua sisällissotaan tietämättä, ovatko he edes samassa rintamassa? Rakastavaisten välienselvittely on väistämätön.(Otava)"

 

Oma arvio: 

Pidin tästä kirjasta enemmän kuin ensimmäisestä osasta, koska tässä oli enemmän yllätyksiä ja jännittäviä tapahtumia. Kolun kirjoitustyyli oli minulle vieraannuttava, mutta kun unohdin sen seikan, tätä oli soljuvaa lukea eteenpäin. Se, että sai kurkistaa teatterimaailman kulisseihin, oli todella kiintoisaa. 

Henkilöhahmoissakin pääsin pintaa syvemmälle, sillä ainakin Mimosan, Pilvin ja Petrin hahmot kehittyivät. Pilvi oli pelottavan vahva ja rohkea päähenkilötyttö. Mimosasta paljastui loppua kohti yllätys, jota en olisi osannut arvata. Largosta vain en päässyt selvyyteen, ja minusta hänen ja Pilvin suhde oli ärsyttävä, puhumattoman epämääräinen, kieroutunut ja outo. Pilvin ja Petrin välit vaikuttivat minusta nyt lämpimämmiltä kuin ensimmäisessä osassa. Melko hyvä jatko-osa, mutta ei yltänyt lempparikseni asti.  Tuleekohan sarjaan enää jatkoa? 

Arvosanaksi annan  3,5. 

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Iltasatuja maailmanpalosta: Siri Kolu. Otava 2021. (P.I. #3)

  

"Kun maailma haluaa nujertaa Pilvin ja hänen kaltaisensa, voi tarinoiden avulla säilyä hengissä.

Pilvin ja Julianin sairastama P-virus on muuttanut heidät. Pihmiset ovat vainottu vähemmistö, uhka ihmisille. He majailevat milloin metroasemilla, milloin hylätyissä tehtaissa, aina valmiina lähtöön. Pilvi alkaa kertoa tarinoita pelastamalleen Julianille, jotta tämä uskaltaisi nukahtaa.

Pihmisten on valittava, vaaditaanko paikka maailmassa sodalla. Pilville selviää, että omienkin joukossa selviäminen riippuu tarinoista – ne voivat pitää hengissä tai ajaa tuhoon.

Iltasatuja maailmanpalosta jatkaa itsenäisenä teoksena romaanien Pelko ihmisessä (2013) ja Ihmisen puolella (2014) tarinaa."(Otava)

Oma arvio:

Siitä on kulunut tovi, kun olen lukenut Siri Kolun kirjaduon Pelko ihmisessä ja Ihmisen puolella, joiden tarinaa tämä Iltasatuja maailmanpalosta jatkaa. Aiemmista osista muistan myös hyvin vähän. Eipä juuri auta lukea noita aiempien osien postauksiani kuuden vuoden takaa, sillä ne ovat nolostuttavan luokattomia arvioita. (Onneksi jotain kehitystä on selkeästi tapahtunut...) Olen lukenut molemmat kirjat, mutta arvioitani lukiessa tuntuu, niinkuin en olisi tajunnut niistä puoliakaan. Aargh. Pitänee lukea nuo joku kerta uudestaan, josko lukutaitoni olisi kehittynyt.

Yhteisönä emme ole oppineet mitään: olemme viruksen luoma kansa, mutta eristämme sairaamme yhtä tehokkaasti kuin ihmiset eristivät aikoinaan meidät. (s. 64)

Iltasatuja maailmanpalosta toimii itsenäisenä teoksena, mutta lukijaa auttaa varmasti, jos tuntee jo tarinan: kuinka maailmaan iski P-influenssavirus, joka muutti ihmisiä ihan uudeksi lajikseen, pihmisiksi, joilla on muun muassa parempi suorituskyky ja ylimääräisiä aisteja nykyihmiseen verrattuna. Toisaalta he ovat kykenemättömiä lisääntymään. Mutta tietysti vähemmistöön jäävät pihmiset joutuvat pian syrjityksi, pelätyksi ja sorretuksi kansanosaksi, jotka joutuvat piileskelemään epämääräisissä suojissa peläten, että heidät löydetään ja heidän suojapaikkansa räjäytetään taivaan tuuliin. 

Nykyään tiedän paremmin: me emme ole uudet ihmiset, vaan väliaikaiset. Homo feris on välivaihe. Turha mutaatio. Meidän ääniemme hiljentyessä ihmiskunta tuntisi vain helpotusta. (s. 21)

Kirjan päähenkilö Pilvi oli 16-vuotias sairastuttuaan P-influnssaan. Hän pakeni Suomesta yhdessä rakkaansa Largon ja pelastamansa 7-vuotiaan pojan Julianin kanssa Eurooppaan, josta viimein monien vaiheiden jälkeen löytyi turvapaikka, Tehdas. Siellä nyt kolmikymppinen Pilvi ja lähes parikymppinen Julian asustavat. Largon ja Pilvin tiet erosivat jossain vaiheessa, josta osasyynä on ollut Julianin ja tämän journalistityttöystävänsä Livin toiminta. Nyt myös Livin ja Julianin välit ovat tulehtuneet, eikä Julian voi edes nukkua naisensa vieressä, joka on menettänyt elämänhalunsa ja lymyää huoneessaan. Julian on sotilasjoukoissa, kun taas Pilvin tehtävä on kuunnella Tehtaaseen pyrkivien tarinoita ja yrittää ottaa selkoa, ovatko ne totta vai eivät. Tarinan perusteella päätetään, otetaanko uusi pihminen Tehtaan suojiin vai saako hän hylkäävän päätöksen. Pilvi ei saa tallettaa tarinoita muualle kuin omaan muistiinsa, mutta muut eivät tiedä, että hän on tehnyt muistiinpanoja kaiken varalta.

Kauhein tarina, jonka olen katakombeissa kuullut, on tila, joka vain puristaa sisään tulleet kuoliaaksi, kuin suuren roska-auton puristin. Ihminen on kekseliäin, mitä tulee kärsimykseen ja kuolemaan. Leikkivä ihminen, tuhossaan hirvittävä. (s. 90)

Kirja ei ole helpoimmasta päästä, mutta kun tarinan sisään pääsee, se on hyvin palkitsevaa. Kirja koostuu Pilvin, Julianin ja Livin vuorottelevista näkökulmista, jotka jaksottelevat eri ajanjaksoissa lähtien vuodesta 0, joka on aika, jolloin rauhansopimus ihmisten ja pihmisten välillä purettiin, aina vuoteen 12, joka on kirjan tapahtumien keskiössä. Pilvi kokee raskaaksi roolinsa siitä, miten hän saa päättää ketkä sata onnekasta (?) pihmistä enää mahtuu heidän turvataloonsa. Kuulustelut ovat hänen arkipäiväänsä. Hän tietää, että Largo jossain kaukana tarkkailee häntä ja saa tarvittaessa yhteyden Pilviin, sillä he voivat kommunikoida ajatusten voimalla. Tämä on myös yksi metamorfoosin läpikäyneiden ihmeellisistä erikoiskyvyistä.

Kirjan tunnelma on hyvin raskas ja epätoivoisen synkkä, ja siksi hyvin onnistunut dystopia. Henkilöiden elämää seuraa pelko ja uhka tulevasta, ja Kolu on hyvin onnistunut välittämään sen taitavalla kirjoitustyylillään lukijalle. (Törmään muuten välillä sellaisiin sanoihin, joita en ole koskaan ennen nähnytkään. Harmi, kun en merkinnyt niitä mitenkään enkä nyt siis voi nostaa niitä tässä postauksessa esille.)

Henkilöhahmojen väliset suhteet ovat hämmentäviä eivätkä millään muotoa yksioikoisia. Livin ja Julianin välien epämääräisyys on alussa yhtä kysymysmerkkiä lukijalle, mutta pala palalta paljastuu, miksi Julian karttaa Liviä. Sitten Liv nakkaa lopullisen pomminsa Julianille ja Pilville, ja he tajuavat, että heidän on lähdettävä pakomatkalle Tehtaasta. Mutta miten Pilvi pääsee yhtään minnekään ilman, että Largo saa tietää.

Pakenen sinua, en voi muuta kuin paeta sinua, kun kanssasi käteni eivät koskaan ole täysin minun. (s. 197)

Largo, tuo suuri mysteerimies. Mitä edellisten osien päivityksestä saan selville, en ole ollut kovin vaikuttunut tuon puhumattomaksi mieheksi kutsutun körilään ja Pilvin suhteesta, ja sama hämmennys minulla on nyt myös tämän osan kanssa. Largon ja Pilvin suhde on vallankäyttöä, suoranaista pelkoa ja pakokauhua, mutta toki myös sitä suurimmasta suurinta intohimoa, joka ei katkea edes etäisyyteen. Onneksi loppua kohti löydän jo hiukan inhimillisyyttä (vai pitäisikö sanoa pinhimillisyyttä) tuosta suuresta, mahtavasta Largosta.

Kirjan lopussa, joka on kaikeksi onneksi melko toiveikas, väläytetään tietoa uudesta flunssankaltaisesta viruksesta, joka olisi saanut alkunsa Kiinasta. 

"Ei se meille tule--- Me olemme tällainen harvaanasuttu pohjoinen niemi." (s. 320)

Touché.

Mitä ne kirjan iltasadut sitten ovat? Tarinoilla on tässä kirjassa suuri roolinsa, ovathan jo taloon pyrkivien tarinat mukana heti kirjan alusta saakka. Kirjan loppua kohti Pilvi kertoo myös omaa tarinaansa kuvitteellisesta Alexista, tarinaa, jota hän on aikoinaan kertonut pikku Julianille ja jota hän aikoo kertoa myös uusille sukupolville. 

Olen lukenut kaikki sadut, olen kuullut Pilvin sadut. Tiedän miten saduissa käy.

En halua särkyä enkä särkeä ketään. En halua rakastua. Eikä sitä voi valita. (s.128)

Iltasatuja maailmanpalosta on synkän dystopinen ja älykkään psykologinen romaani aikuisempaan YA-makuun. En suosittelisi tätä vähän lukeneelle nuorelle haastavuutensa takia, mutta paljon lukeneelle ja tiedostavalle nuorelle toki. Toimii tosiaankin ihan yksinään tai aiempien osien jatkoksi. Onnistunut sarjan päätös kaiken kaikkiaan.

Arvosanani 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

-

Samantyylistä luettavaa:

Korento-sarja: Anne -Maija Aalto

Kone-trilogia: Helena Waris

Delirium-trilogia: Lauren Oliver

Lisään kirjan Yöpöydän kirjat -blogin Halloween-lukuhaasteeseen.

Vuodesta 2014 kohti vuotta 2015

Vuosi vaihtui paukkuen ja rätisten. Oikein hyvää uuttavuotta 2015 kaikille -  toivottavasti tästä tulee hyvä kirjavuosi!


 Heti vuoden alussa julkaistaan muutamia herkkupaloja, kuten Cassandra Claren Varjojen kaupungit -sarjan päätösosa Taivaallisen tulen kaupunki ja Veronica Rothin Outolintu-trilogian kolmas osa Uskollinen. 




Maaliskuussa pääsemme nauttimaan Outolintu-trilogian kakkososan elokuvaversiosta Insurgent - Kapinallinen sekä lukemaan jatkoa Sally Greenin Puoliksi paha -trilogiasta, kun Puoliksi villi ilmestyy. Huhtikuussa kauan odottamani suomennos Lauren Katen Langennut julkaistaan. Samaisesta teoksesta pitäisi tulla myös elokuvaversio kesällä. Charlaine Harrisin Harper Connelly-sarja saa myös jatkoa huhtikuussa kirjalla Yllätyksiä haudan takaa. Ensimmäinen Matkijanärhi-elokuva tulee DVD:lle keväällä, ja todennäköisesti kesän loppuun mennessä saan käsiini sitten oman Insurgent - Kapinallinen DVD:n. 

Mitä sitten syksy tuo tullessaan, se on vielä arvoitus. Ainakin Nälkäpeli-elokuvasarja saa päätöksensä marraskuussa, kun Matkijanärhi osa 2 julkaistaan. Itse toivoisin, että syksyllä saisin Lauren Katen Teardrop-trilogian kolmannen osan luettavakseni, ja odotan myös kovasti suomenkielistä jatkoa Michelle Gagnonin Persefone-trilogiaan. Jos syksyyn mennessä jatko-osaa Don't look now ei suomenneta, taidan lukea kirjan englanniksi.  

Theo Lawrencen Mystic city -trilogian päätösosaa odottelen myös syksyllä ilmestyväksi, edes englanniksi tai mieluiten suomennettuna versiona. James Freyn ja Nils Johnson- Sheltonin mainio Endgame-trilogia saanee syksyyn mennessä myös jatkoa suomeksi. Englanniksi se julkaistaan nimellä Endgame - Descendant helmikuun 24. päivä. Epätoivoisena haaveilen myös, että Beth Revisin Across the universe -trilogian kolmas osa Shades of earth suomennettaisiin vihdoin ja viimein. Abigail Gibbsin The Dark Heroine -trilogian päättelisin saavan jatkoa suomennetulla versiolla Autumn rose -teoksesta. 


Toivoisin myös uusia elokuvia lempikirjasarjoistani, kuten Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli -sarjasta, Veronica Rossin Paljaan taivaan alla -trilogiasta tai Lauren Oliverin Delirium-trilogiasta. Eihän nämä ole liikaa pyydetty, eihän?

 


Mitä kirjavuosi 2014 piti sisällään? Aloitin tämän ikioman blogini pitämisen helmikuun kuudes päivä, enkä kadu sitä hetkeäkään. Tämä on ollut todella antoisa harrastus, ja olen saanut lukemisistani paljon enemmän irti. On mukava vertailla omia arvioitani muiden bloggaajien kanssa ja saada mukavia kommentteja. Niitä toki toivon vielä lisää! Minulla on kolme vakituista, kirjautunutta lukijaa (JEEEE!), ja toivon mukaan teitä on siellä piilossa vielä jokunen lisää. Ainakin vierailijoita sivuillani piipahtelee säännöllisesti. Mukavaa, jos joku saa vinkkejä lukemisiinsa blogini kautta, sillä samanlailla minäkin olen löytänyt monia lukemisen arvoisia teoksia käsiini nuuskimalla, mitä muut lukevat. 

En ala tekemään tilastoja luetuista kirjoistani, mutta listaan tähän muutamia vuoden kohokohtia:

Yllättävin kirja: Abigail Gibbs - Illallinen vampyyrin kanssa

Tylsin kirja: Alyson Noël - Sininen kuu

Kirja, johon rakastuin: Veronica Roth - Outolintu

Kirja, jota luin kauimmin: Laini Taylor - Karou, savun tytär

Kirja, jonka luin nopeimmin: Salla Simukka - Toisaalla

Kirja, jossa oli paras päähenkilö: Lauren Oliver - Kuin viimeistä päivää

Kirja, jossa oli tylsin päähenkilö: Henrika Andersson - Sirpale sielua

Kirja, johon petyin: Kiersten White - Yliluonnollisesti

Kirja, jonka aion vielä lukea uudelleen: Abigail Gibb - Illallinen vampyyrin kanssa

Kirjat, jotka jätin kesken: Laini Taylor - Aika taistelun ja tähtivalon, Alyson Noël -  Varjojen maa sekä Lauren Kate - Passion

Teardrop-trilogia: Lauren Kate

Teardrop: Lauren Kate. Doubleday 2013. Ei julkaistu suomeksi.

"Seventeen-year-old Eureka won't let anyone close enough to feel her pain. After her mother was killed in a freak accident, the things she used to love hold no meaning. She wants to escape, but one thing holds her back: Ander, the boy who is everywhere she goes, whose turquoise eyes are like the ocean. And then Eureka uncovers an ancient tale of romance and heartbreak, about a girl who cried an entire continent into the sea. Suddenly her mother's death and Ander's appearance seem connected, and her life takes on dark undercurrents that don't make sense. Can everything you love be washed away?"

Oma arvio: Tuntuipa se taas nahkealta aloittaa lukeminen englanniksi, mutta kun pääsin mukaan juoneen, kirjasta tuli taas hetkeksi paras ystäväni. Ihan kuin Lauren Katen Fallen-teoksessa, oli tässäkin todella kaunis kansi, joka suorastaan pakotti lukemaan kirjan. Pidinkö tästä? No tottahan toki, minä rakastuin tähän! Tarina oli kadonneine Atlantiksineen ja Seedbreakerseineen hyvin erilainen kuin muut. Joissakin kohtaa tämä muistutti Fallenia: tässäkin oli sukulinjat ylittävä, päättymätön rakkaus. Rakastin Eurekan äidin vanhaa "Book of Love" -tarinaa Atlantiksen loppuvaiheista.

Ennen muuttumistaan Eurekan miespuolinen ystävä Brooks on suosikkini, sympaattinen ja hurmaava, mutta aika pian arvasin, ettei Brooks ole oma itsensä. Suudeltuaan Eurekaa hän yhtäkkiä antaa tulla kaiken ja haukkuu ystävänsä pataluhaksi - se oli ihan liian epäuskottavaa käytöstä. Eurekan hölösuinen ystävä Cat ei saanut minulta niinkään sympatioita. Niin ja mitä tulee kirjan päähurmuriin, mystiseen Anderiin... Alkuun en hänestä niin innostunut, mutta osoittautuihan hän myöhemmin mahtavan sinnikkääksi suojelijaksi, joka vei Eurekan ja minun sydämen mennessään. 

Eurekan tuska äitinsä menetyksestä on käsinkosketeltavaa ja hänen itkemättömyytensä surullista. Ihan oikein odotin, milloin hän antaa tulla ja vollottisi sydämensä kyllyydestä. Loppu vedenpaisumuksineen meni hiukan sekavaksi ja raadolliseksi, mutta antoi hyvät alkuasetelmat seuraavalle osalle Waterfall, jonka totta kai aion lukea. Arvosanani tälle 5-

Tämän kirjan olen ostanut itselleni. 

Waterfall: Lauren Kate. Doubleday 2014. Ei julkaistu suomeksi.

"Eureka's tears have flooded the earth and now Atlantis is rising, along with its evil king, Atlas. Eureka is the only one who can stop him – but first she must learn how to fight.

She travels across the ocean with Ander to try and make sense of the dark world her sorrow has created. But dark secrets are hidden in the depths – will she be strong enough to defeat Atlas, or is her broken heart just what he needs to power his rising kingdom?

Eureka has the chance to save the world. But she'll have to give up on everything – even love . . ."

Oma arvio:

Varoitus: sisältää spoilereita!

 Olin ihan haltioitunut ensimmäisestä Teardrop-sarjan osasta, että tartuin hyvin innolla tämän kakkososan kimppuun. Mutta pettymys oli valtava: lukeminen tuntui puuduttavalta, kun kaikki oli yhtä tulvaa, Eurekan haikailua ystävänsä Brooksin perään, jonka ruumiin Atlas oli vallannut ja Eurekan itkemiskieltoa. Ihana Ander oli tässä kirjassa täysin sivuseikka, tai siltä se minusta tuntui. Eurekan menetykset toisensa jälkeen alkoivat jo tuntua liian epäreiluilta. Minulle kävi jo toisen kerran Lauren Katen kirjasarjaa lukiessani (ks. Fallen-sarja), että toinen osa ei enää jaksanutkaan nousta suosikikseni.

Waterfall sisältää ensimmäistä osaa enemmän korkean fantasian elementtejä: Seedbearersien ja Atlas-pahiksen lisäksi kirjassa esiintyy Gossipwitches-nimisiä olentoja, sieluja varastoivia robotteja ja yksisarvisia. 

Jotain hyvääkin tässä oli. Kun Eureka lähtee pois  Solonin luolastosta ('Bitter Cloud') Atlasin matkassa, jättää Anderin ja muut perheenjäsenet taakseen ja saa Atlantiksen nousemaan esiin vedenpaisumuksen keskeltä, aloin pitää tarinasta enemmän ja luin viimeiset sata sivua ihan mielelläni. Hiukan omituisiin sfääreihin tarina meni, kun Eureka tunkeutui Atlasin ruumiiseen - eikä siinä vielä kaikki, vaan myös Delphine ja Brooks tunkeutuivat sinne Eurekan seuraksi. Kirja loppui yhtäaikaa onnellisesti, surullisesti että odottavaisesTi. Ehkä minun sittenkin pitää lukea trilogian päätösosa?

Annan tälle arvosanan 3-

(18.5.2015)

Tämän kirjan olen ostanut itselleni.

 Sain kirjankansibingoon ensimmäisen ruksini.