Olipa kerran särkynyt sydän: Stephanie Garber. Suomentanut Kaisa Kattelus. WSOY 2022. (Olipa kerran särkynyt sydän #1)
Olipa kerran särkynyt sydän aloittaa uuden, tunteita ja taikuutta tihkuvan sarjan, joka tapahtuu samassa fantasiamaailmassa kuin suosittu Caraval-trilogia.
Kun 17-vuotiaalle Evangeline Foxille valkenee, että hänen suuri rakkautensa onkin naimassa toisen tytön, Evangelinen unelmat hajoavat pirstaleiksi. Hän päättää estää epätoivotut häät ja solmii sopimuksen avusta suudelmia vastaan vetovoimaisen mutta viekkaan Herttaprinssin kanssa. Pian käy kuitenkin selväksi, että on hengenvaarallista hieroa kauppoja väkevän kuolemattoman kera…"(WSOY)
Lukunäyte (kurkkaa upea Mahtavan Pohjolan kartta!)
Oma arvio:
Pidin kovasti Garberin aiemmin ilmestyneestä Caraval-trilogian ensimmäisestä osasta, joten ilahdukseni oli suuri, kun kuulin häneltä olevan tulossa taas Caravalin maailmaan sijoittuva kirja. Olipa kerran särkynyt sydän aloittaa trilogian, jonka toinen osa on ilmestynyt englanniksi tänä vuonna.
Kuolemattomia Kohtaloita oli kuusitoista, ne olivat mustasukkaisia ja omistushaluisia. Ne olivat kadonneet vuosisatoja sitten, mutta ennen sitä ne olivat tarinan mukaan pitäneet osaa maailmasta vallassaan taikuudella, joka oli julmaa siinä missä ihmeellistäkin. Ne eivät koskaan rikkoneet solmimaansa sopimusta mutta satuttivat usein ihmisiä joita auttoivat. (s. 15)
Suuresta sydänsurusta kärsivä, ruusukultahiuksinen Evangeline Fox hakee lohtua suruunsa Valendan temppelialueelta. Siellä hän törmää Caraval-trilogiasta tuttuun Kohtaloon, Herttaprinssiin eli Jacksiin, joka lupaa auttaa nuorta neitoa hädässä. Kyllähän Evangeline tietää, ettei tappavia suudelmia jakavan Kohtalon apu ole koskaan ilmaista. Silti Evangeline pyytää Jacksia estämään hänen rakastettunsa Lucin ja sisarpuolensa Marisolin häät, sillä hän uskoo Lucin olevan kirottu. Miksi muuten hän yhtäkkiä sanookin rakastuneensa hänen sisareensa?
Herttaprinssi ratkaisee asian kohmettamalla koko hääseurueen kiveksi. Mutta koska Evangeline tahtoo vain hyvää sisarelleen, hän ei voi hyväksyä sittenkään moista ratkaisua, nauttii itse myrkkyä, joka kivettää hänet itsensä ja vapauttaa muun hääväen. Lehtien juorupalstat kohisevat kivettyneestä neitokaisesta, joka sitten kuitenkin kuuden viikon kuluttua palautetaan takaisin omaan olomuotoonsa. Marisol-sisko on sillä aikaa nimetty Kirotuksi morsiameksi, jonka sulhoille käy kuuleman mukaan aina huonoksi, joten hänen kosijat loistavat poissaolollaan. Inhottava äitipuoli Agnes laittaa täten tuulemaan ja levittää tietoa, että Evengeline ottaa kosijoita vastaan mielellään. Paitsi ettei ota.
Evangeline tajuaa, että Luc on menetetty ja että maisemanvaihdos tekisi hänelle hyvää. Kun hänen korviinsa kantautuu tieto, että Mahtavassa Pohjolassa, hänen vanhempiensa synnyinseuduilla, eräs komea prinssi Apollo etsii morsianta Äärettömän yön tapahtumassa, päättää Evangeline matkustaa sinne. Hyväsydäminen ja -uskoinen Evangeline ottaa murtuneen Marisolin mukaansa, jottei tämän tarvitsisi kärsiä kamalan, arvostelevan äitinsä seurassa. Evangeline epäilee välillä Marisolin vilpittömyyttä, mutta haluaa uskoa tästä parasta.
"Tänä iltana tahdon tanssia vain yhden neidon kanssa." Lopulta hänen tummat silmänsä osuivat Evangelineen. Ja ne olivat ahneet. (s.121)
Kirjan juoni heittelehtii toinen toistaan uskomattomasta tapahtumasta toiseen, kuten jo alun juonitiivistykseni paljastaa. Olin alussa jopa hiukan ymmyrkäisenä kaikesta, sillä tuntui, kuin kirja olisi alkanut kesken kaiken ja minun olisi pitänyt tietää jotain ennalta. Kirjassa törmätään monenmoisiin maagisiin Kohtaloihin, kuten vampyyrinomaiseen Kaaokseen ja kirottujen kyynelien LaLa:han. Nämä olivat kirjan kiehtovimpia hahmoja.
"Antaisin sinulle koko maailman jos voisin. Kuun, tähdet, maailmankaikkeuden kaikki auringot. Kaiken sinulle, rakkaimpani." (s. 138)
Muistan pitäneeni Caraval-trilogian kuumottavista kohtauksista, mutta tässä ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa, vaan tuntuvat lähinnä tosi falskeilta. (ja tavallaan osa niistä onkin, koska kirouksia satelee vähän sinne ja tänne.) Henkilöhahmot ovat tosi latteita päähenkilöä Evangelinea myöten, joka naiiviudessaan suorastaan raivostuttaa. Hänen ja Herttaprinssin välille kehitelty toivoton romanssi ei nyt oikein iskenyt. Pyörittelin silmiäni melko pitkään lukiessani tätä, ja vasta puolenvälin jälkeen kirja alkoi edes hiukkasen vetää ja tuntua kiinnostavalta, eikä pelkältä sekasotkulta. Tapahtumapaikkana Mahtava Pohjola tarinoineen saa kiitosta minulta. Kirjan alun kartta on myös upea. Ainakaan juonenkäänteiden puutteesta kirja ei kärsi, mutta muut puutteet sitten latistivat hiukan lukukokemustani.
Ihmettelen hiukan, miten kirja on saanut järkyttävän määrän viiden tähden Goodreads-arvioita ja on vuoden 2021 Goodreads Choice Awards -ehdokas nuorten aikuisten fantasia- ja scifikategoriassa. Muistan kuitenkin pitäneeni tavattomasti Caravalista, sen maagisesta maailmasta kieroiluineen ja kiltin kuumasta romantiikasta, mutta tämä oli vain jotenkin sekava ja laimea eikä nyt saanut minua hehkuttamaan.
Mietin vielä hartaasti, luenko enää sarjan jatko-osia. Kuten sanoin, kirja parani loppua kohti, joten saatan kuitenkin uteliaisuuttani kurkata, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Arvosanani 3
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Samantyylistä luettavaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Palautetta, ideoita, pyyntöjä ja lukuvinkkejä otetaan vastaan: