Yöuinti - ja muita novelleja: Terhi Rannela. Otava 2022
Sugar daddy mahdollistaa Melinalle ylellisen elämäntavan. Lumi löytää häkkivarastosta kodittoman tytön. Kun pandemia sulkee maailman, Ira luopuu kontrollista ja neitsyydestään. Ruu tahtoo poikaystäväkseen Hollywood-tähden, joka kuvaa Suomessa elokuvaa. Pakkomielteisesti rakastunut Z. vaatii Lumia luopumaan ystävistään. Pilaako tuntematon tyyppi Aaron yöuintisuunnitelmat?Keneen epävarmassa maailmassa uskaltaa luottaa ja mihin rakastuminen voi johtaa? Terhi Rannelan edellinen novellikokoelma Yhden promillen juttuja löytää uusia lukijoita vuodesta toiseen." (Otava)
Oma arvio:
Nuorten novelleja ei voi olla koskaan liikaa, etenkään hyviä novelleja. En ole lukenut Rannelan edellistä novellikokoelmaa Yhden promillen juttuja, vaikka se on keikkunut pitkään kirjastomme yläkoulun kirjallisuusdiplomilistoilla. Taidanpa ottaa senkin lukuun, sillä Yöuinti sai minut ainakin vaikuttuneeksi. Tosin veikkaan, että vuonna 2012 kirjoitettu kokoelma voi jo olla hiukan vanhentunut teemoiltaan, mutta se jää nähtäväksi.
Yöuinti - ja muita novelleja pitää sisällään viisitoista napakkaa, muutamien sivujen mittaisia novelleja, jotka toimii loistavasti yksinään, mutta kannesta kanteen luettuna muodostavat jatkumon, sillä novellien henkilöt kytkeytyvät tavalla tai toisella yhden tai useamman novellin henkilöihin ja tapahtumiin.
Jennyn koti oli melkoinen läävä, mutta ei sellaista voinut ääneen sanoa. (Pitkä liitto, s. 19)
Novelleissa käsitellään monenlaisia kipeitä, keskimäärin 16-vuotiaiden nuorten elämään kuuluvia teemoja. Häkkivaraston tyttö kertoo karua Jennyn tarinaa, kun hänen päihdeongelmista kärsivä äitinsä aiheuttaa heille häädön asunnosta ja Jenny päättää muuttaa asumaan kenenkään tietämättä kerrostalon ullakon häkkivarastoon asumaan. Naapurissa asuva Lumi löytää Jennyn varastosta ja pyytää kotiinsa syömään. Lumillakin on omat salaisuutensa: kaiken yltäkylläisyyden keskellä hänellä on kleptomaanisia taipumuksia. Pitkä liitto taas kertoo tätä ennen Eetun, silloisen Jennyn poikaystävän näkökulmasta tarinaa siitä, miten toisen ahdinko voi jäädä joskus täysin huomaamatta: Eetu kieriskelee niin syvästi oman riittämättömyydentunteensa poikaystävänä kanssa, ettei tajua sitä, miksi Jennyn kotona on aina jotenkin sottaista ja omituista. Ja miten Jenny vain pikku hiljaa lipuu pois hänen ulottuviltaan.
Lumi kysyi, tahtoiko Jenny kaakaonsa valkoisella vai tummalla suklaalla. Jenny oli luullut, että kaakaota oli vain yhtä sorttia. (Häkkivaraston tyttö, s.40)
Kauniita unia, oman kullan kuvia kertoo siitä, miten etänettisuhde voi muuttua piinaavaksi ja ahdistavaksi toisen mustasukkaisuuden vuoksi. Novelli päättyy onnelliseen ja opettavaiseen esimerkkiin siitä, miten sellaisesta tilanteesta pääsee ulos. Punainen paroni on kiva tarina siitä, miten yhteinen intohimo, lintukuvaus, yhdistää kahta eri-ikäistä ihmistä, nuorta tyttöä ja vanhempaa miestä. Maarika ja Johannes taas tutustuvat ja ihastuvat kirjastossa novellissa Paljasjalkainen poika, ja Johannes ja Maarika ovat mukana myös parissa muussa novellissa. Nimikkonovelli Yöuinti päättää kokoelman, kun ihmisiä välttelevä Paju ja kesiään mummolassa viettävä Aaro kohtaavat yöllä laiturilla ja löytävät yllättävän yhteyden. Bling bling baby kertoo ajankohtaisesta ilmiöstä, sokerideittailusta, jossa nuori saa vastineeksi deittailusta vanhemman miehen kanssa rahaa ja kalliita tuotteita.
Aina kun Melina tapasi Maxin, hän siveli luomilleen kultaa. Se oli heidän inside-juttunsa. Melina oli Maxin kultahippu, bling bling baby. (Bling bling baby, s. 28)
Pidän kovasti novellien teemojen monipuolisuudesta ja siitä, miten asiat niissä esitetään. Niissä ei jäädä märehtimään vaan kerronta on suoraa ja toteavaa, ei voivottelevaa. Monet novellit alkoivat syventyä ja avautua minulle paremmin sen jälkeen, kun jossain toisessa novellissa sivuttiin samoja tapahtumia tai henkilöitä. Palasinkin monta kertaa sitten taakse päin katsomaan aiempia novelleja tarkemmin. Siksi suosittelen lukemaan novellikokoelman kuitenkin kokonaan, jotta se avautuisi paremmin. Kuten novelleille on tyypillistä, loppuratkaisuja ei myöskään anneta suoraan lukijan eteen, vaan lukija saa tehdä itse omia johtopäätöksiä.
Arvosanani 4
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta
Muissa blogeissa:
--
Samantyylistä luettavaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Palautetta, ideoita, pyyntöjä ja lukuvinkkejä otetaan vastaan: