Harmaja luode seitsemän: Leena Paasio. WSOY 2022 (Itämeri #1)
"Itämeri kätkee salaisuutensa
Harmaja luode seitsemän on trillerimäiseksi kasvava nuortenromaani, joka on samalla koskettava sukellus nuoruuden ja Itämeren myrskyihin.
Eetu on seuransa kovin kilpapurjehtija, jonka elämä muuttuu painajaismaiseksi, kun äiti katoaa joka-aamuisella uintiretkellään. Surun ja epätietoisuuden keskellä Eetun pitäisi selvitä juuri alkaneesta lukiosta ja hämmentäviksi muuttuneista ihmissuhdekuvioista. Jokin äidin katoamisessa ei tunnu Eetusta aidolta ja hän alkaa tutkia asiaa. Oliko kyseessä todella onnettomuus, ja miksi meribiologiäidin tutkimukset tuntuvat kiinnostavan outoja tahoja?
Teosparin jälkimmäinen osa Bengtskär itä kahdeksan ilmestyy keväällä -23.(WSOY)"
Oma arvio:
Harmaja luode seitsemän aloittaa teemaltaan ajankohtaisen ja kiinnostavan nuorten aikuisten jännitysduologian. Itämeren tilanne on mikä on, joten sen suojeluun liittyvä teema varmasti iskee moneen aiheesta kiinnostuneeseen nuoreen, miksei aikuiseenkin. Tässä Leena Paasion ensimmäisessä nuortenkirjassa fakta ja fiktio kietoutuvat toisiinsa mielestäni viihdyttävällä ja mukaansatempaavalla tavalla.
Eetun ensimmäinen lukiovuosi Kiiskilahden luonnontieteellisessä lukiossa alkaa hämmentävissä tunnelmissa. Eetu suree äitiään, joka katosi vajaa puoli vuotta sitten uintireissullaan, ja kaikki muut paitsi Eetu uskovat tämän hukkuneen. Uudessa koulussa on vanha tuttu Salla, ystävä samoista kilpapurjehduspiireistä, mutta myös ärsyttävä, ylimielinen Rasmus, joka tuntuu olevan epäilyttävän läheinen Sallan kanssa. Rasmus kilpapurjehtii myös ja kuuluu rikkaaseen Weckmanin sukuun. Eetun isä on mennyt lukkoon äidin katoamisen jälkeen ja Eetun täytyy huolehtia pikkusiskostaan Islasta, joka nukkuu yhä valot päällä. Lisäksi Eetun täytyy jättää rakas harrastuksensa, sillä isällä ei ole enää ainoana perheen elättäjänä varaa kustantaa sitä.
- Sun täytyy puhua meille. Tajuatko, että kaikki tässä perheessä hajoaa, ellet sä ala puhua. (s. 41)
Eetulle avautuu kuitenkin vielä tilaisuus lähteä Ruotsiin syysregatta-kisoihin paikkaamaan erästä Juhanaa. Hänen täytyisi vain saada jostakin rahaa uusiin purjeisiin, eikä Rasmuksen isän, Erkka Weckmanin, ehdotus ottaa lainaa Rasmuksen ylimääräiset purjeet tule kysymykseenkään. Rasmus käyttäytyy todella ilkeästi Eetua kohtaan eikä säästele sanojaan. Eniten Eetua kismittää se, ettei Rasmuksen kanssa hyvää pataa oleva Salla tunnu uskovan, kuinka kamala Rasmus on. Eetu on aina ajatellut olevansa vain hyvä ystävä Sallan kanssa, mutta kyllä mukana on jotain vähän enemmänkin.
-Totuus vai tehtävä?
- Tehtävä.
- Anna pusu sille henkilölle, joka kiehtoo sua eniten tässä huoneessa. (s. 93)
Lukiovuosi alkaa yhteisellä Itämeri-aiheisella ryhmätyöllä, ja sopiva ryhmä muotoutuukin heti Eetun, Sallan, Janinan ja Henen, uuden tuttavuuden kanssa. Janina ja Hene eivät voi sietää toisiaan, mutta muuten ryhmätyö alkaa innostaa nelikkoa. Hene eli Hermanni on minusta kirjan mielenkiintoisin henkilöhahmo. Hän on erikoinen persoona, joka hurmaa lähes kaikki rennolla, omalaatuisella olemuksellaan. Hän ei pyytele anteeksi olemassaoloaan. Hene asuu kahden äitinsä kanssa rintamamiestalossa. Eetun harmiksi Hene paljastaa olevansa ihastunut Sallaan, eikä Eetu voi tietenkään tunnustaa, että hänellä voisi olla jotakin sitä vastaan.
Ohjasin Mikon kanssa samaan tahtiin kohti rantaa ja nautin myötäaaltojen liikkeestä. Tämän pitäisi riittää. Mutta mieleni perukoilla tiesin, ettei se riittänyt, sillä halusin enemmän. Halusin itse purjehtia - ja olla paras kaikista. (s. 46)
Kirjan tapahtumat vuorottelevat lukion, kotibileiden ja harrastusten välillä. Eetu valmentaa nuorempia purjehduksessa, ihan kuten Sallakin. Purjehduksen lisäksi lukija pääsee tutustumaan kuviokellunnan saloihin, kun Isla aloittaa salaa isältä uuden harrastuksen. Jännittävyys kirjaan hiipii pikku hiljaa, kun Eetu alkaa yhä enemmän epäilemään sitä, ettei äidin katoaminen ole onnettomuus. Lisäksi äidin työkaveri käyttäytyy hiukan epäilyttävästi. Jotakin vilunkipeliä tuntuu olevan Nautichem Oy;n toiminnassa, jonka markkinointijohtajana Erkka Weckman toimii. Tiesikö äiti jotakin, mitä hänen ei olisi pitänyt tietää?
Jos halusin selvittää, mitä äidille oli tapahtunut, pitäisi minun tehdä se itse. (s. 194)
Minä viihdyin tämän kirjan parissa. Juoni veti mukavasti eteenpäin ja tuntui uskottavalta. Nuoret henkilöhahmot olivat kaikki omalla tavallaan erilaisia persoonia. Osasta paljastuu myös sellaisia puolia, joita ei heti alussa olisi uskonut. Pidän siitä, miten pikkusisko Isla saa myös hyvin tilaa tarinassa ja miten Eetun ystävät ottavat hänet herttaisella tavalla huomioon. Tapahtumat etenevät loppua kohti tiiviimmin ja jättävät lukijan janoamaan lisää. Harmi, että jatkoa joutuu nyt odottelemaan vuoden! Erityisesti oli kiehtovaa lukea purjehduksen yksityiskohdista ja kuviokellunnasta. Itämeren tila on selvästi nostettu keskiöön kirjassa ja lopussa on lisäksi vinkkejä Itämeren suojeluun yksilötasolla. Minusta tätä kirjaa voi vinkata niin lukiolaisille helppona luettavana kuin yläkoululaisillekin, etenkin ympäristönsuojelusta kiinnostuneille.
Arvosanani on 4+
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Muissa blogeissa:
Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:
Helmet: 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota.
Popsugar: A duology (1)
Bengskär itä kahdeksan: Leena Paasio. WSOY 2023 (Itämeri #2)
"Itämeri-mysteeri ratkeaa!
Nuortenromaanissa Harmaja luode seitsemän käynnistynyt jännityskertomus tiivistyy teosparin jatko-osassa Bengtskär itä kahdeksan. Eetun äidin katoamisen ympärille kiristynyt vyyhti alkaa selvitä.
Eetu palaa lukioon ja purjehdusseuraan oltuaan puoli vuotta poissa uupumuksen takia. Isänsä vaatimusten ristipaineessa purjehtiva Rasmus on odottanut pahinta kilpakumppaniaan, ja vaikka Eetu voittaa hänet kisoissa toistuvasti, katsovat pojat toisiaan uusin silmin. Eetun kadonneesta äidistä ei ole havaintoja, mutta Eetu ei yhäkään usko onnettomuuteen. Kun Rasmus pääsee totuuden jäljille Bengtskärin piskuisella majakkasaarella, vihjeet johtavat hämäriin bisneksiin ja mahdolliseen ympäristörikokseen. Kukaan ei pysty peittämään jälkiään ikuisesti." (WSOY)
Oma arvio:
Viime syksynä ilmestynyt Harmaja luode seitsemän jäi tosi jännään kohtaan, joten mahtavaa, ettei jatkoa teosparille tarvinnut odotella kevättä pidemmälle. Minua jäi kovasti vaivaamaan Eetun äidin, Ilona Virran kohtalo, mutta myös se, mihin suuntaan Eetun ja Rasmuksen aiemmin kilpailuhenkinen joukkuetoveruus, nykyisin orastava ystävyyssuhde kehittyisi.
Yllätyksekseni näkökulmahenkilönä ja minäkertojana onkin rikkaan suvun vesa Rasmus Weckman. Ensimmäisessä osassa Rasmus käyttäytyi lähes törkeästi joukkuetoveri ja kilpakumppani Eetua kohtaan, mutta alkoi näyttää parempaa puoltaan kirjan loppumetreillä. Nyt Rasmus ja Eetu alkavat olla ihan hyvissä väleissä. Rasmuksella on kuitenkin syynsä, miksi hän aiemmin käyttäytyi niin huonosti Eetun kanssa ollessaan, ja tämä käy pian lukijallekin selväksi. Rasmus on nimittäin ollut hyvin ihastunut Eetuun jo jonkin aikaa, ja tästä tietää hänen lisäkseen vain hyvä ystävä Salla.
Pelissä oli ihan liikaa: kilpailutilanne purjehduksessa, koulu, molempien perheet, vielä hauras ystävyys. Minun piti olla varma, ennen kuin voisin sanoa Eetulle mitään. (s. 84)
Eetu, Rasmus, hänen isänsä Erkka Weckman ja Eetun äidin entinen työkaveri, epäilyttävän oloinen Matti Vaarala, käyvät yhteisellä purjehduksella Weckmanien loistopurrella Nautimangilla. Samalla Rasmus voi edistää lukion Itämeri-aiheisen projektinsa tutkimusta, sillä veneen pohjaan on maalattu viittä erilaista pohjamaalia, jotta Rasmus voisi selvittää, mikä niistä on paras veneen pohjan suoja. Eli mikä ei kerrytä pohjaan niin paljon eliöitä, jotka saattavat hidastaa veneen vauhtia ratkaisevasti kisoissa. Lisäksi veneen pohjassa matkaavat eliöt voivat lisätä vieraslajien määrää. Myös Weckmanien Nautichem-yhtiön testausvaiheessa olevaa Bioboat Plus -maalia on veneen pohjassa. Eetuhan sai selville ensimmäisessä osassa, että jotakin hämärää liittyy tuohon maaliin, jonka venäjänkielisessä ainesosaluettelossa näytti vilisevän kiellettyjä aineita. Humalainen Matti Vaarala höpisee jotain outoja Eetun äidistä saunassa, mutta Rasmus unohtaa asian siltä erää.
Rasmuksella on monenlaisia huolia. Maksasyövän runtelema isoisä makaa sairaalassa, isä hengittää Rasmuksen niskaan eikä osaa kuin moittia tätä huonoista suorituksista ja Eetun läsnäolo aiheuttaa perhosia vatsassa, jolloin kisakeskittyminenkin herpaantuu. Kaveriporukan uusi tyyppi, Hene, joka on todella kiinnostunut Sallasta, ei oikein osaa luottaa Rasmukseen. Lisäksi Melina, koulun kuumin tyttö, on päättänyt saada Rasmuksen nalkkiin. Myös isällä tuntuu olevan näppinsä pelissä, sillä hän ei millään haluaisi uskoa poikansa tykkäävän pojista.
Tätä ois sulle tarjolla tänään tai vaikka joka päivä. Kelpaako sun lusikalle?Mitä ihmettä tuollaiseen mauttomaan tyrkkyviestiin pitäisi vastata? (s. 70)
Minä pidän kovasti Rasmuksesta näkökulmahenkilönä. Ensimmäisen osan perusteella Rasmus vaikutti tosi pinnalliselta ja hemmotellulta rikkaan suvun pojalta, mutta nyt hänestä nähdään todellinen välittävä ja tunteva sisin. Rasmukselta löytyy myös uusi kyky, joka ei liity kilpapurjehdukseen mitenkään. Hän uskaltaa lopulta tehdä asioita oman päänsä mukaan, vaikka isän ja isoisän miehen malli ja odotukset luovat paineita tehdä niin kuin on odotettu. Epävarmuutta hänessä toki on, ja välillä hän toimii kuuntelematta omaa sisintään, mutta vahvistuu kirjan edetessä. Onneksi Rasmuksen äiti on toista maata kuin Erkka-isä ja tukee poikaansa olemaan oma itsensä. Hän on vain työnsä takia aika paljon poissa.
- Mitä ihmettä sä sekoilit tänään? Isä karjui eteisessä.- Seilasit kuin olisit ollut ensimmäistä kertaa veneessä. (s. 55)
Vaikka Rasmukselta ei ole koskaan puuttunut rahallisesti mitään, hän haikailee välillä asioita, joita ei voi rahalla ostaa, kuten sisarusta, jota hänen vanhempansa eivät koskaan hänelle pystyneet saamaan. Pidän siitä, miten edelleen Eetun pikkusisko Isla otetaan lukiolaisten nuorten kaveriporukassa kivasti huomioon. Rasmus lepyttelee kiukkuisen Islan neuvomalla tätä hevosen piirtämisessä, ja Hene äiteineen hoitaa Islaa, kun Eetu ja tämän isä ovat estyneet. Kirjan keskeiset henkilöt kasvavat ihmisinä ja kykenevät muutoksiin ajattelussaan, vaikka monesti tällaiset tuntuvat epäuskottavilta: voiko monen sukupolven läpi siirtyneet ajatusmallit ja asenteet yhtäkkiä kuittautua yhdellä kirjeellä tai sanallisella lupauksella. Olisi kuitenkin mukava uskoa niin.
Erityiset kiitokset saavat taas kirjan toimivat jännityselementit, jotka loppua kohden kiristyvät melkoisen piinaaviksi. Loppuratkaisu oli sitä, mitä hiukan aavistelinkin, mutta ei se haittaa. Romanttiset kuviot kirjassa ovat myös oikein miellyttäviä, mutta olisin ehkä toivonut loppuun hiukan lisää kiusaamista ja flirttiä, joka toimi mainiosti, sekä tarkempaa tuntemusten kuvailua romanttisissa kohokohdissa. Sen enempää paljastamatta, kuka ja kenenkin kanssa. Romantiikka ei kuitenkaan aja kirjan juonen edelle, joten siinä määrin sitä on juuri sopivasti.
- Mä olen miettinyt paljon, mitä Bengtskärin tornissa olisi tapahtunut -- Jos Hene ei olisi tullut sinne, Eetu täydensi hiljaa. (s. 208)
Purjehdussanastoa tykitetään joissakin kohdin sellaisella voimalla, että asiasta mitään tietämätön meinaa tipahtaa kärryiltä. Lopussa on toki sanasto auttamassa, mutta lenssit, kryssit ja vendat vyöryvät yli minun hilseen. Ymmärrän toki sen, että jos jostakin lajista kirjoitetaan, pitää siinä käyttää uskottavaa sanastoa. Onneksi sanoja vilisee vain muutamissa kohdissa, ja opinpahan taas jotain uutta.
Bengskär itä kahdeksan täydentää upeasti Itämeri-teosparin ja on uskottavaa, elämänmakuista ja tiheäjuonista jännityskirjallisuutta nuorille ja aikuisille. Kirjassa eletään monet murheet, surut mutta myös ilot. Nuoret tukevat ja kannustavat toisiaan silloin, kun aikuiset eivät sitä osaa. Pidän siitä, että Itämeri ja sen tila nousee näissä molemmissa osissa keskiöön ja tietoa tarjotaan runsaasti. Olen mieltynyt majakoihin ja tekisikin nyt hirveästi mieleni päästä kirjan oikeille tapahtumapaikoille, eli Helsingin edustalla oleville Bengtskärin ja Harmajan majakoille.
Arvosanaksi annan 4+
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Muualla:
