Älä unohda minua: Anne Muhonen

 Älä unohda minua: Anne Muhonen. Avain 2021. 

 

"Kun kukkakauppias Hilla ottaa nuoren Eeron luokseen työharjoitteluun, hän joutuu samalla kohtaamaan myös oman menneisyytensä.

Anne Muhosen 17. sarjakuva-albumi, "Älä unohda minua", on tarina huomatuksi tulemisen merkityksestä. Jokaisella tulisi olla joku, johon luottaa."(Avain)

Oma arvio:

Harvinaista herkkua eli nuorten sarjakuvaa edustaa tämä kauniskantinen Anne Muhosen Älä unohda minua. Sarjakuvaromaani  kertoo kukkakaupassa työskentelevästä Hillasta, joka ottaa TET-harjoittelijaksi nuoren Eeron. Aluksi Hilla ei ole kovin vakuuttunut Eerosta, jota epämääräiset kaverit tuntuvat vievän poikaa kuin pässiä narussa. Eeron opo saa kuitenkin ylipuhuttua Hillan antamaan Eerolle mahdollisuuden.

Hilla joutuu samalla kohtaamaan myös omia kipukohtiaan tavatessaan Eeron opon Karin, joka sattuu olemaan  hänen ex-poikaystävänsä. Takaumat Hillan menneisyydestä paljastavat kipeän menetyksen, joka on ajanut aikanaan nuoret rakastavaiset erilleen. Karilla on nyt kuitenkin uusi elämä, kun taas Hilla on jäänyt paikalleen. Onneksi hänellä on rakkaat kukat, joita hän vaalii kuin omia lapsiaan.

Anne Muhonen: Älä unohda minua, s.55

 

Hilla huomaa Eeron vaikeudet ja tarjoaa tälle hienovaraista apuaan. Eerolla on vaikeuksia olla oma itsensä kaveriporukassa, joka helposti vie mennessään. Hilla tarjoaakin Eerolle sopimusta: tämä voi aina laittaa Hillalle viestin "X" kun haluaa, että Hilla soittaa tälle teeskennellen äitiä, joka käskee poikaansa heti kotiin. 

 

Anne Muhonen: Älä unohda minua, s.39

Hilla ja Eero ovat kuin vaivihkaa avuksi toinen toiselleen. Hilla huomaa myös Eeron lahjakkuuden, kun tämä piirustelee kukkakaupassa, ja kertoo tästä Karille. Hauska yksityiskohta on myös heitä yhdistävä Children of Bodom -bändi: Hilla löytää  Eeron piirtämän, tutulta näyttävän viikatemiehen ja kaivaa muistojen laatikostaan Children of Bodomin levyn, jossa on sama tyyppi kansikuvassa. 

Anne Muhonen: Älä unohda minua, s.19

 

Sarjakuvatarinan loppu jättää lohdullisen olon. Tämä oli upean koskettava tarina luottamisesta, ennakkoluulojen voittamisesta ja oman itsensä löytämisestä. Ja siitä miten kaikilla nuorilla olisi hyvä olla luottoaikuinen, jolla laittaa tarvittaessa hätäviestin. Miksei aikuisillakin.

Innostuin lukemaan myös lisää Muhosen sarjakuvia, joita hän on tehnyt jo pitkälti toistakymmentä, niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin suunnattuja. Luin alakouluikäisille lapsille suunnatun Universumin avain (Arktinen banaani, 2017), nuorille ja aikuisille sopivan Kesä, jona opin soittamaan ukuleleä (2018) sekä pari aikuisten sarjakuvaa, Ystäväni varjo (2009) ja sen jatko-osa Varataivas (Suuri kurpitsa 2010). Näistä pidin erityisen paljon koskettavasta Varataivaasta.

Arvosanaksi annan 5 

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

-

Lisään kirjan Popsugar-haasteen kohtaan:

A book that has same title as a song (Eurooppa 3: Älä unohda minua)