sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Rakas Evan Hansen: Val Emmich ja Steven Levenson, Benj Pasek & Justin Paul.

Rakas Evan Hansen: Val Emmich ja Steven Levenson, Benj Pasek & Justin Paul. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2019

Englanninkielinen alkuteos (2018): Dear Evan Hansen. Kansi: 3d_molier International/TurboSquid, Sasha Illingworth (design), Hachette Book Group, Inc.

"Älykäs, hauska ja traaginen romaani valheesta ja sen seurauksista

Yksinkertainen valhe johtaa monimutkaisten totuuksien vyyhtiin hykerryttävässä tarinassa ajastamme, jolloin ollaan pakonomaisesti esillä ja toisaalta jäädään kipeästi syrjään. 

Kun Evan Hansenin kirje päätyy perheelle, joka suree kuollutta poikaansa, Evan saa elämänsä tilaisuuden: hänelle tarjoutuu mahdollisuus kuulua johonkin. Evanin on vain teeskenneltävä, että hän oli ongelmallisen Connor Murphyn salainen paras ystävä. Yhtäkkiä Evan ei ole enää näkymätön – edes unelmiensa tytölle.

Connorin vanhemmat kutsuvat hänet elämäänsä kuullakseen lisää pojastaan. Mitä syvemmälle vanhempien tuskan syövereihin Evan uppoaa, hän tajuaa, ettei ole oikealla polulla, mutta jos hänen valheensa auttavat surevia omaisia, mitä haittaa niistä voi olla? Entinen Evan oli lamaantunut, uuden Evanin elämässä on tarkoitus. Jokainen päivä on mahtava! Kunnes kaikki valheet alkavat purkautua ja Evanin on kohdattava elämänsä isoin este: itsensä."(WSOY)

Lukunäyte:  https://issuu.com/kirja/docs/9789510444528-rakas-evan-hansen

Oma arvio: 

Rakas Evan Hansen  -kirjan takana on melkoinen tekijäkaarti. Olin hiukan hämmentynyt, että miksi näin monta. Kirjan taustalla on kuitenkin samanniminen muun muassa Tony- ja Grammy Award-palkittu musikaali Dear Evan Hansen, jonka käsikirjoituksesta ja sävellyksestä Levenson, Pasek ja Paul vastaavat. Val Emmich on kirjoittanut kolmikon luoman musikaalin romaaniksi. Elokuva on myös tekeillä -  yllätys yllätys. Jos musikaaliversiot ylipäänsä kiinnostaa, niistä löytyy jos minkälaista pätkää esimerkiksi Youtubesta.

Tästä päivästä tulee uskomattoman hyvä päivä, ja nyt minä kerron miksi. (s. 11)

Mutta itse kirjaan, joka alkaa yllättäin sanoilla: rakas Evan Hansen. Kirjan päähenkilön, 17-vuotiaan Evan Hansenin terapeutti Sherman on pyytänyt tätä kirjoittamaan itselleen kirjeitä, jotta poika saisi purettua paremmin ulos tuntojaan. Evan on kärsinyt jonkin aikaa masennuksesta, joka on johtanut tai johtuu sosiaalisten kontaktien hankaluudesta. Evanille ei ole kovin luontevaa jutella muille, ja hänen äitinsä hössötys, jota hän kannustamiseksi luulee, ei auta juuri asiaa. Lähihoitajana sairaalassa työskentelevä äiti yrittää kovasti olla läsnä pojalleen, mutta se on hirveän hankalaa, koska hänellä on työn lisäksi myös opinnot kesken. Evan on turhautunut äitinsä höösäämisestä ja myös poissaolosta. Lisäksi Evania kalvaa hänen muualle muuttaneen isänsä uusi perhe, johon on pian syntymässä uusi vauva.

Evan aloittaa siis uuden lukuvuoden kipsi kädessään yrittäen solmia kontakteja ikätovereihinsa luontevasti. Hän yrittää kertoa kipsinsä tarinaa hauskalla tavalla muille: sitä, miten hän puistonvartijana kesätöissä ollessaan putosi vahingossa puusta ja odotti nurmikolla turhaan apua saapuvaksi. Perhetuttu Jared ei ainakaan innostu tarinasta, hiukan erikoisena tyyppinä pidetty Connor tyrkkää Evanin lattialle väärinkäsityksen seurauksena ja Evanin suurin ihastus Zoe tulee ojentamaan auttavaa kättään rähmällään makaavalle pojalle. Eka koulupäivä ei voisi siis mennä pahemmin poskelleen.

Kun sitten myöhemmin Connor lähestyy Evania uudelleen ja räjähtää nauruun kuultuaan kipsin tarinan, ja kirjoittaa vieläpä nimensä Evanin kipsiin,  kaikki voisi olla ihan ok. Mutta ei ole. Connor saa vahingossa käsiinsä Evanin itselleen kirjoittaman terapiakirjeen, jossa tämä tunnustaa tunteensa Connorin siskoa Zoea kohtaan. Connor tulistuu, ottaa Evanin kirjeen mukaansa ja katoaa - kirjaimellisesti, sillä poikaa ei enää näy koulussa moneen päivään, eikä liioin Zoea. Kun sitten eräänä päivänä Connorin vanhemmat odottavat Evania opettajanhuoneessa, poika on ymmällään. Pikku hiljaa kauhu hiipii Evanin mieleen, kun paljastuu, että Connor on muutama päivä sitten riistänyt hengen itseltään. Häneltä löytyi Evanin itselleen kirjoittama kirje, jota luullaan Connorin kirjoittamaksi. Evan mykistyy täysin eikä saa korjattua väärinkäsitystä siitä, että hän ja Connor olisivat olleet ystäviä, jotka olisivat kirjoitelleen kirjelappusia toisilleen.

Rakas Evan Hansen,

kävi ilmi, ettei tästä sittenkään tullut mieletön päivä.
Tästä ei tule mieletön viikko tai mieletön.
Koska miksi tulisi?

Voi, kyllä minä tiedän. Koska on Zoe. Ja kaikki toivoni on kiinnittynyt Zoeen. Jota en edes tunne ja joka ei tunne minua. Mutta jos tuntisin. Jos voisin puhua hänen kanssaan, todella puhua hänelle, niin ehkä - ehkä mikään ei olisikaan toisin.

Kunpa kaikki olisi toisin. Kunpa olisin osa jotakin. Kunpa edes jollain, mitä sanon, olisi merkitystä, jollekulle. Miettikää nyt: huomaisiko kukaan edes, jos katoaisin huomenna?

Vilpittömästi sinun: paras ja kaikkein rakkain ystäväsi,

Minä (s. 39)

Evan ajautuu valheiden syöksykierteeseen, johon hän vetää mukaansa myös Jaredin: yhdessä he  he tekaisevat kuvitteellisia Connorin ja Evanin välillä käytyjä sähköpostiviestejä. Connorin vanhemmat ottavat Evanin kuin omaksi pojakseen, koska tämä tarjoaa heille juuri sitä, mitä he kaipasivatkin: tiedonjyväsiä siitä, ettei heidän poikansa ollut niin paha ja toivoton, kuin he luulivat. Että tällä oli edes yksi ystävä, Evan. Myös Zoe alkaa viimein päästää Evanin lähelleen.

Connor vierailee tarinassa haamuna taustalla ja on hyvin ihmeissään Evanin ympärillä kuohuvasta pyörityksestä, joka tekee pojasta yhtäkkiä supersuositun. Perustetaan myös Connor-projekti, jolla on tarkoitus rahoittaa Connorin perheelle tärkeän omenapuutarhan uudelleenkunnostus. Connorin ajatuksista lukijalle selviää, että kyllä hänellä todellakin on ollut yksi ystävä. Se ei ollut Evan, vaan joku ihan toinen. Tämä ystävä on osasyy siihen, että Connor päätyi epätoivoissaan itsemurhaan. Kirjan loppu tarjoaa myös yllättävän totuuden Evanin liittyen Evanin aiempaan puusta putoamiseen.

Rysähdän maahan. En koskaan pysy ilmassa kovin kauan. En silloin, kun ruma ja raskas totuus riuhtoo minut aina takaisin alas. (s. 244)

Rakas Evan Hansen on koskettava tarina yksinäisyydestä, huomatuksi tulemisen tarpeesta sekä valheen ja totuuden vääristelystä. Uskon, että tämä tarina pääsee oikeuksiinsa paremmin musikaalina, sillä kirja ei vakavista teemoista huolimatta herättänyt minussa kovin suuria tunnekuohahduksia. Viihdyin toki kirjan parissa ja luin sen melko nopeaa, mutta en jäänyt suuremmin haukkomaan henkeäni. Odotan innolla Rakas Evan Hansen musikaalielokuvaversiota.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Maailmankirjat


Samantyylistä luettavaa:

Yksi täydellinen päivä: Jennifer Niven
Kolmetoista syytä: Jay Asher

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

36. Kirjassa ollaan yksin


perjantai 27. joulukuuta 2019

Päivitys Synkät vedet -trilogiaan

Luin Camilla ja Viveca Stenin Synkät vedet -trilogian päätösosan Loimut. Kuvaa klikkaamalla pääset lukemaan arvioni tästä ja aiemmista osista.

https://adelheid79.blogspot.com/2017/11/synkat-vedet-sarja-camilla-viveca-sten.html

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Anne Frankin päiväkirja: Ari Folman & David Polonsky

Anne Frankin päiväkirja: Ari Folman (sarjakuvasovitus.) David Polonsky (kuvitus.) Suomentanut Anita Odé. Tammi 2019

Englanninkielinen alkuteos ( 2017): The Diary of A Young Girl. Kansi: David Polonsky (kuvat) ja Markko Taina (Suunnittelu.) Anne Frankin ja Frankin perheen tekstit sekä Anne Frank Fondsin arkistomateriaali @Anne Frank Fonds, Basel / Sveitsi, 2017

"Unohtumaton klassikko uudessa muodossa!

Sarjakuvamuotoinen Anne Frankin päiväkirja päivittää yhden viime vuosisadan kuuluisimmista tarinoista nykylukijoihin vetoavaksi, neliväriseksi sarjakuvaksi.

Anne Frankin päiväkirja on klassikkoteos nuoren tytön elämästä raakojen historiallisten mullistusten keskellä. Alkuteokselle uskollisessa, kauniissa sarjakuvassa salaisten päiväkirjamerkintöjen äärimmäinen henkilökohtaisuus yhdistyy vavahduttavalla ja visuaalisella tavalla juutalaisvainojen julmuuteen."(Tammi)

Oma arvio:

Onkohan kukaan voinut suorittaa peruskoulua lukematta klassikkoteosta Anne Frankin päiväkirja (joka Nuoren tytön päiväkirjanakin tunnetaan)? En ihmettele kyseisen elämäkerrallisen teoksen suosiota, sillä se nyt vain on niin loistava kirja tutustuttaa nuoret toisen maailmansodan kauheimpaan ilmiöön, holokaustiin, nuoren juutalaistytön itsensä kertomana. Kun kuulin tämän sarjakuvaversion olevan tulossa, innostuin, sillä on enemmän kuin kiehtovaa nähdä Frankin ja Van Daanin perheen piileskelypaikka kuvitettuna.


Anne Frank ei ole kirjoittanut päiväkirjaansa pinnallisia höpötyksiä, vaan hän kipuilee muun muassa oman perheen sisäisten asenteiden kanssa. Suorasukainen ja äkkipikainen Anne kokee olevansa kaikessa isosiskoansa Margotia huonompi, eikä tätä kokemusta vähennä yhtään hänen vanhempiensa suhtautuminen. Äitiänsä, joka vaikuttaa hyvin tunnekylmältä naiselta, Anne suorastaan vihaa. Isäänsä hän kunnioittaa, vaikka kokee välillä isänsäkin suosivan liikaa Margotia.


Kirjoittaa Anne toki myös rakkaudesta ja pojista, sillä ennen piileskelyä hän on ollut todella suosittu poikien keskuudessa. Nyt hän ei saa enää ihailua osakseen, vain pelkkiä moitteita. Kunnes hän ja  Peter Van Daan lähentyvät.


Toki sarjakuvassa kerrotaan myös siitä ikävimmästä aiheesta, eli sodasta. Lisäksi lukija saa olla läsnä Annen pelkojen kanssa, ja myös muun ahdistuksen, jota aiheuttaa sodan ja piileskelyn lisäksi hänen asuinkumppaninsa. Suurin ahdistus Annelle on se, kun häneltä kielletään Peterin seurassa oleminen juuri, kun he ovat löytäneet toisensa.

David Polonsky on kuvittanut ja Ari Folman sovittanut hienosti Anne Frankin tarinan sarjakuvaksi. Itseäni hieman väsytti sarjakuvan seassa olevat pitkät tekstinpätkät, jotka toisaalta ovat hyvin perusteltuja, Annen tunnoista kertovia päiväkirjan sivuja. Tuntuu vain, että kun on sarjakuvasta kyse, en jaksaisi lukea sen lomassa pitkiä tekstejä. Polonskyn piirrosjälki on minun mieleeni selkeää ja mukavaa katsella.

Jos sinulla on vielä joululahjat hankkimatta, suosittelen tätä vaikuttavista tarinoista kiinnostuneen nuoren (13+) lahjapakettiin.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.


Muissa blogeissa:
Kirjojen keskellä

Lisään tämän Popsugar-lukuhaasteen kohtaan:

14. A retelling of a classic

lauantai 14. joulukuuta 2019

Lumisisko: Maja Lunde

Lumisisko: Maja Lunde. Kuvittanut Lisa Aisato. Suomentanut Katriina Huttunen. S&S 2019.

Norjankielinen alkuteos (2018): Snösystern

"Ihmeellinen tarina herättää henkiin joulun taian.

Jouluaatto lähestyy, mutta Aaton kotona ei ole otettu esiin edes kynttilöitä, puhumattakaan muista koristeista. Aatolle joulu on erityisen tärkeä, sillä se on hänen syntymäpäivänsä: hän täyttää 11 vuotta. Näyttää vain siltä, että tänä vuonna joulua ei tule. Äiti ja isä ovat vain varjoja itsestään, surullisia ja poissaolevia. Pikkusiskokin yrittää olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton.

Aatto pakenee kodin ikävää tunnelmaa uimahalliin. Eräänä päivänä hän kohtaa uimahallin ulkopuolella saman ikäisen tytön, jonka ilo ja innostus ovat tarttuvaa laatua. Erikoisesti puhuva ja nauravainen Heta asuu ihmeellisessä talossa, jonka jokainen huone on täynnä joulun tunnelmaa. On kuin talo olisi lumottu. Entä kuka on synkkä mies, joka kiertelee talon lähistöllä? (S&S

Oma arvio:

Kustantaja lähetti minulle iloisena yllärinä tämän kirjan, jonka ajattelin kauniin kantensa perusteella olevan iloinen, jouluinen kuvakirja. Joulunpunainen kansikuva kätkee kuitenkin sisälleen hyvin surullisen, mutta kauniin tarinan. Lisa Aisaton kauniit kuvitukset mykistävät minut.

Kirjan päähenkilö, pian 11-vuotias Aatto on ystävänsä Jonin kanssa uimahallissa, kun hän huomaa ikkunan takana leveästi hymyilevän tytön, joka myöhemmin esittäytyy Hetaksi. Heta on kaikkea sitä, mitä Aaton ystävä Joni ei ole: puhelias, utelias, hymyilevä, suorastaan välillä energiasyöppö. Heta vie Jonin kotiinsa kaakaolle ja leikkimään piilosta. Jonilla ei heti alussa herää epäilykset, kun talossa ei tunnu koskaan näkyvän aikuisia, mutta jotain hämärää hän huomaa heti ensimmäisellä käynnillään: yhdessä huoneessa oleva soutotuoli näkyy välähdyksen ajan vanhana, pölyisenä ja harmaantuneena.


"Tervetuloa Villa Kuistiin", Heta sanoi. "Tämä on maailman paras paikka." (s. 23)

Aattoa huolettaa, onko hänen kotiinsa tulossa tänä vuonna joulua ollenkaan. Äiti ja isä haahuilevat talossa kuin haamut, eivätkö tunnu kuulevan Aaton kysymyksiä adventtikynttilöistä. Miksi Aaton kotona sitten on niin synkkää? Aatto paljastaa tämän perhettä kohdanneen suuren surun tarinan edetessä: isosisko Suvi on menehtynyt kesän alussa. Aaton kertomana Suvi oli ensin tosi surullinen, sitten hän alkoi laihtua ja kuihtua, joutui sairaalaan ja menehtyi siellä keuhkokuumeeseen. Suvin sairautta ei selitetä aikuisten sanoittamana, vain tämä Aaton kertoma kuvaus selvästikin masennuksesta ja syömishäiriöstä annetaan lukijalle.

Onneksi Aatolla on 5-vuotias pikkusisko Vilja, josta hän haluaa huolehtia. Juuri Viljan vuoksi Aatto tahtoisi joulun kotiinsa.


"Minä ajattelen joulua", hän sanoi.
"Ajatteletko?" kysyin.
"Että joulua ei tule", hän sanoi. "Ilman Suvia."
"Ahaa", sanoin. "Niin minäkin."
"Voinko nukkua vieressäsi?" Vilja kysyi.
"Totta kai voit." (s. 144)

Lumisisko on vaikuttavan tarinansa lisäksi joulukalenterikirja, sillä se jakautuu sopivasta kahteenkymmeneenneljään lukuun. Itse en malttanut lukea lukua päivässä, vaan hurautin kirjan parissa päivässä. Kirjan tarinassa käsitellään surua lapsen näkökulmasta, mutta myös ystävyyttä, sisarusrakkautta ja erilaisuutta. Kirjan alussa Aattoa toteaa hänen ja uimahalliystävänsä Jonin välien olevan melko vaisut, sillä he eivät juuri juttele tai tee muuta yhdessä kuin ui, mutta myöhemmin, kun Hetan salaisuus paljastuu, Aatto päättää yrittää Jonin kanssa uudestaan ja löytää tämän kanssa yhteisen sävelen.

Kaikesta surumielisyydestä huolimatta kirjan loppu on vapauttavan toiveikas ja onnellinen. Kaikki järjestyy, on kirjan opetus. Kirja sopisi mielestäni luettavaksi noin 7-10-vuotiaille, eli ihan alle kouluikäisten kirja tämä ei välttämättä ole. Suosittelen ääneen luettavaksi, jotta hankalista asioista voi sitten keskustella aikuisen lukijan kanssa.

Arvosanani kirjalle täydet 5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Päivitys Huimaa-trilogiaan

Luin Vuokko Hurmeen kirjoittaman ja Susanna Iivanaisen kuvittaman Huimaa-trilogian päätösosan Keikaus. Kuvaa klikkaamalla pääset blogiarviooni.

https://adelheid79.blogspot.com/2017/09/huimaa-sarja-vuokko-hurme.html

perjantai 6. joulukuuta 2019

Ihan mieletön juttu -sarja: Hank Green

Ihan mieletön juttu: Hank Green. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2019. (Ihan mieletön juttu #1)

Englanninkielinen alkuteos: An Absolutely Remarkable Thing. Kansi: Laura Lyytinen/ iStockphoto

"Scifillä maustettu hauska ja koukuttava kuvaus tubemaailman koukeroista

Suositun tubettajan esikoisromaani on viihdyttävä scifi-mysteeri, joka sivuaa painavia ja ajankohtaisia teemoja: kuinka sosiaalinen media muokkaa keskustelukulttuuria ja kuinka julkisuus on oma maailmansa, jolla ei ole juurikaan tekemistä todellisuuden kanssa. Parikymppinen taideopiskelija April May asuu New Yorkissa yhdessä kämppiksensä, on-off-tyttöystävänsä Mayan kanssa. Eräänä aamuyönä April törmää jalkakäytävällä seisovaan jättiläismäiseen patsaaseen. Hän nimeää patsaan Carliksi ja kuvaa siitä ystävänsä Andyn kanssa videon, jonka Andy jakaa YouTube-tilillään. Seuraavana päivänä videosta on tullut viraali-ilmiö ja Aprilista somejulkkis.

Käy ilmi, että Carleja on ilmestynyt kymmeniin kaupunkeihin eri puolille maapalloa. Aprilin odotetaan selvittävän Carlien salaisuus: mistä ne ovat tulleet ja mitä ne tarkalleen ottaen meiltä haluavat. Pian hän joutuu huomaamaan, kuinka kuuluisuus asettaa vaakalaudalle hänen ihmissuhteensa, turvallisuutensa ja identiteettinsä – koko hänen elämänsä."(Tammi)

Oma arvio: 

(Huom! Arviossani on  joitakin lähes suoria lainauksia Oulun kaupungin nuoret -IG-tilille (@kirjastogram) tekemästäni kirjavinkkauksesta.)

Kuuluisan YA-kirjailija John Greenin veljen Hank Greenin esikoiskirjassa parikymppinen tubettaja April May törmää kotikaupungissaan New Yorkissa eräänä päivänä omituiseen, jättimäiseen patsaaseen, josta hän tekee ystävänsä Andyn kanssa You Tube -videon.  Aprilista tulee Carl-videoidensa ansiosta somejulkkis, ja hän saa kokea sen aiheuttamat hyödyt ja haitat. Selviää myös, että Carl-patsaita on alkanut putkahdella muihinkin maailman kaupunkeihin. Kirjan alkuasetelma patsaineen tuo muuten kovasti mieleen Sylvain Neuvelin Themis Files -trilogian alku, jossa avaruudesta putkahtaa maan pinnalle patsaiden sijaan jättiläisrobotteja.



Carl ei tunnu ihan tavalliselta patsaalta, vaan oudon lämpimältä ollakseen metallia. Tästä Carlin mystisestä materiaalista kiinnostuu yliopisto-opiskelija Miranda, jonka ilmestyminen kuvioihin edesauttaa Aprilin ja hänen tyttöystävänsä Mayan välirikon syntymistä.

Re. Oliko se siis lämmin?  

April,

ne ominaisuudet joita kuvaat...kovuus, resonoivuus, kiilto, paino, äärimmäisen alhainen lämmönjohtokyky, ne eivät kuulosta pelkästään omituisilta vaan mahdottomilta. Tietojemme mukaan ei ole olemassa mitään materiaalia, jolla olisi kaikki nämä ominaisuudet. On vaikea kuvitella että sellaista materiaalia edes voisi olla olemassa.--- (s. 69)

Carl pyytää erilaisia alkuaineita omintakeisilla koodeillaan, joita hän ripottelee esimerkiksi Queenin biisistä kertovalle Wikipedia-sivulla, ja jonka nokkelat Andy, Miranda ja April huomaavat. Kun Carl on saanut haluamansa aineseoksen, häneltä ja kaikilta muilta patsailta ympäri maailman irtoaa toinen käsi. New Yorkin Carlin käden katoamisen April pääsee omin käsin todistamaan. Patsaan käsi nimittäin ottaa jalat alleen ja kipittää karkuun. 

"Miksi pelastit minut?" kysyin kädeltä.
Se ei tehnyt mitään. (s. 266)

Ihmiset ympäri maailman alkavat nähdä samaa unta, jossa täytyy selvittää erilaisia koodeja. Perustetaan jopa erilaisia yhteisöjä, joissa yhdessä mietitään koodien muodostumista. Ihmisten elämä on kuin tosielämän pakopeliä. April huomaa pian, että hänen uni poikkeaa  kuitenkin muiden unista, sillä siinä esiintyy myös kaupunkiin laskeutuva Boeing 767 -lentokone. Onko April valittu, ja miksi juuri hän? Tuntuu, kuin Carl suojelisi häntä. Carlien tulo synnyttää luonnollisesti myös vastarintaliikkeen nimeltä Turvaajat, jotka ajattelevat Carleilla olevan pahat aikeet. Kun Aprilin omaan makuuhuoneeseen ammutaan viereisestä rakennuksesta, hän tajuaa, kuinka suuressa vaarassa hän on. Lisää kauheuksia on tulossa...

1. Carl oli elävä
2. Carl tiesi kuka olin.
3. Carlilla oli ainakin kaksi toivetta.
              1. Että minä en kuole.
                            2. Että minä en ota kuvaa sen 
          irtokädestä. (s. 263)


Ihan mieletön juttu on kirja, jossa on April Mayn kirjoittama raporttimainen kirja sisällä. Kirjan lopun traagisten tapahtumien jälkeen Aprilin ystävä Andy kirjoittaa kirjan viimeisen luvun, jossa paljastuu yllättävä käänne. Tämä käänne petaa melko varmasti ilmestyvän jatko-osan mahdollisuutta.

Hank Green sekoittaa kirjassaan mahtavasti scifiä, some-maailman kiemuroita ja ihmissuhdesotkuja. Valitettavasti henkilöhahmojen väliset selkkaukset jäävät hiukan pinnallisiksi ja epämääräisiksi. Aprilin ja Mayan suhde on esiteltykin hyvin sekavaksi kämppis/rakkaussuhteeksi, mutta lisäksi soppaa sekoittaa hämmentävä Andyn ja Aprilin ystävyyssuhde ja Aprilin säätö vetävännäköisen Mirandan kanssa. Näitä kirjailija olisi voinut selventää ja niihin hiukan panostaa enemmän. Kirjaa suosittelisin ehkä noin 15-vuotiaista eteenpäin. 

Arvosanani 4-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustanjalle. 

Muissa blogeissa ja vlogeissa:

Bibbidi Bobbidi Book (Lokakuun luetut/ 14:37)
 
Lisään kirjan myös Scifi-haasteeseen
 

Loistavan hullu hanke: Hanke Green. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2021 (Ihan mieletön juttu #2)

Englanninkielinen alkuteos (2020): A Beautifully Foolish Endeavor. Kansi: Laura Lyytinen, iStockphoto

"Scifi-mysteeri, joka viihdyttää ja haastaa ajattelemaan

Hank Greenin Ihan mieletön juttu -esikoisteoksen upea jatko-osa, yhtä aikaa vauhdikas scifimysteeri ja pureva yhteiskuntakritiikki, joka uskaltaa kyseenalaistaa ajatuksemme vapaudesta, tulevaisuudesta ja siitä, kuinka suhtaudumme tuntemattomaan.

Carleiksi nimetyt robottipatsaat katosivat yhtä äkisti kuin saapuivatkin – hetkessä. Ne saivat Maassa aikaan tuhoa pelkällä olemassaolollaan, jonka yhtenä seurauksena oli patsaiden löytäjän April Mayn äkkikuuluisuus ja ennenaikainen kuolema.Kuukausien kuluessa Aprilin ystävistä alkaa tuntua, etteivät he saa koskaan tietää mitä Aprilille todella tapahtui. Mutta yllättäen heidän tielleen alkaa tippua outoja vihjeitä, jotka saavat heidät epäilemään vahvasti, että April saattaa sittenkin olla elossa. Totuuden ja Aprilin etsinnän keskellä jokin tuntuu kasvavan, voima, joka haluaa vangita ihmiskunnan tietoisuuden ja kontrolloida todellisuutta…"(Tammi)

 Oma arvio: 

Niinhän siinä sitten kävi, että jatko-osahan se tupsahti parin vuoden viivellä Hank Greenin esikoisteokselle Ihan mieletön juttu - ihan niin kuin arvelinkin. Aika huikea jatko-osa tämä onkin. En ollut ihan hirveän myyty ensimmäisestä osasta, mutta kun olin päässyt tämän kakkososaan kunnolla sisään, tämä onkin vallan viihdyttävä ja nerokas jatko-osa. Mitä jatko-osat eivät monestikaan ole.

***Jos et halua lukea spoilereita, suosittelen skippaamaan postaukseni.***

Viime osahan loppui siihen, että kaikki uskoivat somevaikuttaja Aprilin kuolleen tulipalossa. Näin uskovat myös hänen ystävänsä Andy, tyttöystävä Maya ja Miranda, jonka kanssa Aprililla kerkesi myös olemaan sutinaa. Mutta kaikilta piilossa, hylätyssä pubirakennuksessa avaruudesta tupsahtanut älyn muoto, jota Carliksi kutsutaan, onkin kaikessa hiljaisuudessa kursinut pahoin palaneen Aprilin kuntoon käyttäen häneen tuota hyvin erikoista materiaalia, joka ei ole ihan metallia eikä muoviakaan. Carlin täytyy pikku hiljaa saada Aprilin ystävät tämän luo, ja sitä varten hänellä on hyvin nerokas keino.

"---Minusta tuntuu, että Carlien lähteminen ei ollut loppu. Minusta tuntuu, että se oli alku."(s. 107)

Andy yrittää pitää yhä pystyssä podcastiaan yhdessä Robinin kanssa. Tuntuu, että ihmiset yhä kaipaavat Unta, joka vei heidät aivan uudenlaiseen virtuaalitodellisuuteen. Niinpä on kehitelty toinen toistaan omituisempia todellisuuspelejä, joissa tyypit suorittavat erilaisia annettuja tehtäviä. Yksi niistä on Kala, jossa viestit tulevat WhatsApp-sovellukseen. Andy ei ole kiinnostunut todellisuuspeleistä, mutta joutuu eräänlaiseen sellaiseen, kun hänen eteensä osuu sattumalta omituinen kirja, joka näyttää tietävän hänestä kaiken ja kirjoittaa itse itseään sitä mukaa, kun Andy on tehnyt kirjan määräämän edellisen tehtävän. Andyn tehtävät liittyvät lähinnä rahan sijoittamiseen, ja pian hän huomaa omistavansa melkoiset tuotot. Ne hänen täytyy sijoittaa lopuksi mystiseen Altusiin, jolla on kehitteillä jotain hyvin erikoista ja mullistavaa. Harmi vain, että Altusia johtaa Andyn verivihollinen Peter Petrawicki, joka aiemmin vastusti Carleja etujoukoissa.

---Mutta muista, ettet saa kertoa minusta kenellekään. Kertominen tekisi lopun Hyvistä ajoista. (s. 119)

Hyvien aikojen kirja, josta löytäjä ei saa hiiskua kenellekään, ilmestyy myös Mayalle. Ja aika monelle muullekin loppujen lopuksi, mutta ei siitä enempää. Lopulta kirja johdattaa Mayan Aprilin ja apinan kroppaan sijoittuneen Carlin luo, eikä Maya ole uskoa silmiään, kun tapaa uudestisyntyneen Aprilin. Puolet hänen kasvoistaan on oudon valkoiset ja hänen raajansakin ovat tuota ihmeellistä ainetta. Aprililla tuntuu olevan myös erikoinen yhteys Carlin järjestelmien kanssa ja hänellä on sitä myöten uusia kykyjä. Carl kuitenkin kertoo kaksikolle, ettei vaara ole ohi: sillä aikaa kun Carl on onnistunut levittämään älynsä ympäri planeettaa, myös hänen veljensä, jolla ei ole kovin hyvät aikomukset, on valtaamassa planeettaa. Se on eräänlainen testi: älykäs järjestelmä, jota Carl veljekseen kutsuu, on havainnut että planeetan ihmiset ovat tuhoamassa itse itseään ja nähnyt heidän haavoittuvuuden. Jos April, Maya ja Carl eivät pysty osoittamaan veljen olevan väärässä, ihmiset menetetään lopulta vieraan älyn valtaan, joka kontrolloi kaikkia ja kaikkea.

Älä kerro tästä kenellekään. Älä postaa tästä Instagram-stooria, älä tviittaa tai soita tästä kaverille. Tämä on maaginen kirja, mutta taikuus tepsii vain sinuun ja vain, jos kukaan muu ei tiedä. --- (s.146)

Miranda saa houkuttelevan kutsun saapua haastatteluun Altusin työntekijäksi. Yhtiön tavoitteista ei vielä tiedetä juuri mitään, ja Aprilin haastattelukin on hyvin hämmentävä. Hänen on lennettävä yksityiskoneella muutaman muun haastateltavan kanssa Puerto Ricoon. Mutta Altusin päämaja ei olekaan siellä, vaan keskellä Karibiaa, Val Verdessä. Mirandalla on hyvin outo olo heti paikan päälle saapuessaan. Vielä enemmän hän hämmästyy, kun itse Petrawicki ilmestyy häntä vastaanottamaan. Tulijat saavat pian kuulla Altusin kehittelemästä mielettömästä virtuaalimaailmasta nimeltä Altus Avoin Avaruus, jota he saavat heti testata. Se on hyvin hämmentävä kokemus. Mirandasta tuntuu, kuin hän olisi takaisin Unessa. Altus avaruus on vähän samantyyppinen kuin Minecraft, eli siellä luodaan asioita ja niitä voi sitten panna myyntiin ja ansaita AltaCoineja, omaa kryptovaluuttaa. Juuri sitä samaa, mihin Hyvien aikojen kirja neuvoi Andya sijoittamaan rahansa.

Hyvin pian Avoin Avaruus julkistetaan maailmalle, vaikka se ei olekaan vielä valmis. Kaikki eivät nimittäin välttämättä onnistu pääsemään tuohon virtuaalimaailmaan. Eräs Mirandan työkavereista saa kokea hyvin ikävän kokemuksen, sijoiltaanmenon, jonka jälkeen hän ei tule koskaan pääsemään Altus Avaruuteen. Miranda yrittää ottaa yhteyttä ystäviinsä salakuljettamallaan kännykällä, mutta jäätyään rikkeistään kiinni huomaan päätyvänsä sellaiseen tehtävään, josta ei ole enää poispääsyä. 

Minua ei ollut tuotu tänne töihin. Minut oli tuotu tänne vangiksi. (s. 322)

Andy  on yksi mullistavan Avoin Avaruuden ensikäyttäjistä. Viisikymmentä eniten AltaCoineja tienannutta pääsee ensimmäiseksi mullistavaan Premium Avaruuteen, johon Andy keinottelee itsensä. Paluuta normaaliin ei ole. Premium avaruudessa on mahdollista oppia eri asioita toisen ihmisen kautta, kokemalla toisen kokemuksia. Miten mullistavaa on oppia soittamaan pianoa yön aikana, oppia puhumaan sujuvaa espanjaa jne. Andy ei voi enää vastustaa uutta todellisuutta, ja tämä uhkaa muun muassa pilata tämän vireillä olevan suhteen Bex-nimiseen naiseen.

Jotta en selostaisi ihan koko kirjan juonta, tiivistän loppukaneettini tähän. Tarinan edetessä Carl, Andy, Maya ja April yhdistävät voimansa lähtiessään pelastamaan Mirandaa Altusista ja tuhoamalla Carlin veljen suunnitelmat ihmiskunnan tuhoksi. Loppu onkin melkoista rytinää ja taistelua, oivalluksia ja yhteenlaskettuja summia. 

Viihdyin kirjan parissa kunnolla oikeastaan puolivälin jälkeen, jolloin aloin päästä kunnolla juoneen mukaan. Mikään helppolukuinen tämä ei ole, lajiltaan vaativaa YA:ta. Välillä jopa pohdiskelin tosissani, onko tämä edes YA:ta vai aikuisten scifiä. En nyt ihan seiskaluokkalaisille vinkkaisi.

"MINÄ. EN. OLE. IHMINEN. VEIT MINULTA IHMISYYDEN!"---"TEIT MINUSTA SEN, MIKÄ MINÄ NIIDEN MIELESTÄ JO OLIN!"(s. 209)

Kirja laittaa tosissaan pohtimaan tätä meidän nykymaailmaa erilaisten virtuaalisovellusten, somemaailman, tekoälyjen ja algoritmien ristitulessa. Siinä mielessä tämä on ihan tajuttoman nerokas kirja. Se esittää kauheimman kauhuskenaarion, missä vieras äly soluttautuu kaikkiin meidän järjestelmiimme ja ottaa vallan ihmiskunnasta. Tämä ei ole edes dystopiaa, sillä olemmehan me jo algoritmien vallassa hyvin pitkälti.

Harmikseni kirjan henkilöhahmot eivät taaskaan jättäneet minuun oikein minkäänlaista jälkeä ja kirjan ihmissuhteet jäivät toissijaisiksi. Siksi en ihan täyttä arvosanaa kuitenkaan kykene antamaan.

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle. 

 

Muissa blogeissa/vlogeissa: 

Kirjafile 


Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

23. Kirja jota luet ulkona

Booklist Queen haaste saa ruksin kohtaan:

A book about books

 

Samantyylistä luettavaa:

Themis kansiot -trilogia: Sylvain Neuvel