Runosunnuntai osa 10 ~ Merikki: Kirsti Kuronen

Merikki: Kirsti Kuronen. Karisto 2019.

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

"Ruusu muutti B-rappuun, kun Meri oli viisi. Siitä lähtien he ovat olleet erottamattomat surusiskot. Ruusun kanssa Meri on soutanut kumiveneellä myrskyyn, nähnyt verikuun, piirtänyt vihkot täyteen mustia sydämiä, tehnyt loputtomasti lettejä ja kuvannut joka ikisen letin vlogiin. Nyt he ovat 14-vuotiaita, ja kesäloman alkaessa Ruusu lähtee kuukaudeksi saaristoon. Sen jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen. Ruusu viihtyy yhtäkkiä eri porukoissa, ja Meriä aletaan nähdä paikoissa, joissa hän ei todellakaan ole ollut. Kuka sotkee Merin elämää?

Herkkä säeromaani kertoo ystävyyden kolhuista, eri suuntiin kasvamisesta ja oman voiman löytämisestä."(Karisto)

Oma arvio:

Pitkästä aikaa pääsin taas tekemään Runosunnuntai-postauksen, nyt järjestyksessään kymmenennen. Merikki onkin jo toinen Kirsti Kurosen säeromaani, josta postaan. Varsinaisesti säeromaani ei ole runo, mutta ei kuitenkaan tavanomainen romaanikaan, vaan siltä väliltä. 

Ruusu on/oli minun ihana surukaveri, 

mutta nyt ihana surukaveri

väittää että valehtelen (s.12)

Meri kuvailee surullisen kauniisti ystävyyttään, joka on alkanut ajautua kummallisille urille seiskan ja kasin välisen kesäloman aikana. Meri ja Ruusu ovat tunteneet toisensa lähes aina: kaikki alkoi Barbie-leikeistä kerrostalon pihalla, jatkui tyttöjen yhteisillä lettiaiheisilla Youtube-videoilla ja alkoi hiipua Ruusun saaristoloman jälkeen. Ruusu väittää Meriä valehtelijaksi, sillä on nähnyt tämän leffassa, vaikkei Meri tunnusta olleensa siellä. Merikin on ihmeissään: mitä ihmettä Ruusu höpöttää. Ja miksi Ruusu onkin yhtäkkiä aina Venlan kanssa, ja miksei hän haluakaan enää tehdä lettivideoita, ja miksi hän yhtäkkiä sanookin Meriä tylsäksi?

Ollaan aina yhdessä, ollaan me

kunnes elämä tai kuolema meidät erottaa

Tuliko Ruusulle elämä tässä kohdassa? (s. 68)

Rakastan Kurosen sanallista leikittelyä. Erityinen herkkupala on kirjan nimi ja siihen liittyvä leikittely, kun Meri kuvailee ystävyyden hajoamista:

Minä olen Meri,

Sinä olet Ruusu,

me ollaan me.

Nyt vähän rikki

me ollaan rikki

me          rikki.

merikkimerikki

merikkimerikki (s.28) 

Kirjassa on Merin lisäksi toinen minäkertoja, tyttö, joka on perheensä kanssa muuttanut uuteen kaupunkiin. Tyttö on kyllästynyt elämäänsä ja vihaa uutta paikkakuntaa, joka on hänen mielestään tylsä ja onneton paikka asua. Lopussa selviää tytön yhteys Meriin ja saadaan aikaan uusi, hassu nimileikki tyttöjen nimistä.

Merin ja Ruusun ystävyys ja sen rakoilu on kuvattu juuri niin tuskaisena kokemuksena, kuin se voi olla. Vaikka Meri on kirjan kertoja, minun on lukijana helpompi asettua Ruusun asemaan, sillä hänen kommenteistaan ja kirjan Barbie-leikkitakaumista Meristä saa melko ikävän vaikutelman: hänen on aina pitänyt päästä pätemään kaikissa leikeissä, myös lettivideoissa, hänen on hankala ottaa mitään rennosti, vaan hän on melkoisen kontrollifriikki ja ylisuorittaja. Ruusu kyllästyy tähän ja vaihtaa "helpompaan" kaveriin. Tämä kaikki kuulostaa hyvin julmalta, mutta lukija osaa asettua myös Ruusun asemaan ja hyväksyä sen, että hänellä on oikeus vetäytyä ja aloittaa uusi ystävyys. Joskus vain ystävyys käy liian hankalaksi, eikä siihen neuvottelut auta. Ruusu ei halua aina synkistellä, se on enemmän Merin juttu. Surukavereita ei enää ole.

Tämä sopii mainiosti helppolukuiseksi vaihtoehdoksi noin 12-15-vuotiaille.  Kunniamaininnan annan vielä Sanna-Reeta Meilahden taiteilemalle, lettiaiheiselle kannelle.

Arvosanani 5-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

En löytänyt muita bloggauksia  

Muita säeromaaneja:

Pönttö: Kirsti Kuronen
Runoilija X: Elisabeth Acevedo
Yksi: Sarah Crossan