"Fantasiatrilleri vankeuteen syntyneestä pojasta, jonka kohtalo heittää vaaralliselle matkalle.
15-vuotias Aaron on elänyt koko elämänsä Loukussa, vankilassa, jota hallitsevat harmaaunivormuiset Tomut. Loukusta on vain yksi tie ulos: salaperäinen Toinen taso, josta kukaan ei halua puhua.
Aaron on oppinut selviämään pysyttelemällä näkymättömänä, kunnes eräänä päivänä Loukkuun tuodaan nuoret veljekset, jotka alkavat suunnitella pakoa. Aaronilla ei ole mitään aikomusta päästää uusia ystäviään lähtemään, mutta kun kaikki menee kammottavalla tavalla pieleen, hänen on valittava: yhä vaarallisemmaksi käyvä vankeus tai kammottu Toinen taso, joka vilisee Tomuja. "(Otava)
15-vuotias Aaron on elänyt koko elämänsä Loukussa, vankilassa, jota hallitsevat harmaaunivormuiset Tomut. Loukusta on vain yksi tie ulos: salaperäinen Toinen taso, josta kukaan ei halua puhua.
Aaron on oppinut selviämään pysyttelemällä näkymättömänä, kunnes eräänä päivänä Loukkuun tuodaan nuoret veljekset, jotka alkavat suunnitella pakoa. Aaronilla ei ole mitään aikomusta päästää uusia ystäviään lähtemään, mutta kun kaikki menee kammottavalla tavalla pieleen, hänen on valittava: yhä vaarallisemmaksi käyvä vankeus tai kammottu Toinen taso, joka vilisee Tomuja. "(Otava)
Oma arvio:
"Tämä on hauta. Me vain odotamme kuolemaa."
"Emme me odota kuolemaa", Mortimer vastasi. "Odotamme Toista tasoa." (s. 36)
Olin jotenkin ajatellut tämän kirjan dystopiaksi ennakkotietojen perusteella, ja ihmettelin vielä siinä vaiheessa, kun olin alkanut kirjaa lukea, miksi tätä markkinoidaan fantasiatrillerinä. Kirjan alkuasetelma on hyvin dystopiamainen. Loukkuun vangitut ihmiset, joista ainoastaan Aaron ei ole koskaan elänyt sitä ympäröivässä maailmassa, elävät tiukan valvonnan ja tiukkojen sääntöjen alaisuudessa. Loukkua ympäröi kauhistuttavat Toinen ja Kolmas taso, jotka erottavat Loukussa asuvat ulkomaailmasta. Sekään ei kuitenkaan ole turvallinen paikka elää, sillä kammottavia Tomuja, erikoiskykyjä omaavia vartijoita on kaikkialla. He etsivät luonnokkaita omiin kokeisiinsa. Luonnokkaat ovat siis ihmisiä, joille on kehittynyt jokin erikoiskyky, ihan kuten Aaronille - hän kykenee kuulemaan Tomujen telepaattiset keskustelut.
"Ajattele Ensimmäistä tasoa. Eikö se tarjoakin asukkailleen mukavan ja turvallisen elämän? Eikö se tarjoa ruokaa, suojaa, vaatteita, ystäviä? Siellä on kirjoja, joita lukea, puutarha, jota hoitaa. Se ei ole vankila. Se on osoitus armosta, jonka suomme niille, joita muuten olisi odottanut kuolema.Se on osoitus meidän hyvyydestämme, meidän moraalistamme, meidän tahdostamme auttaa." (s. 140)
Kirjan luettuani olen kuitenkin lokeroinut sen itsekin enemmän seikkailulliseksi fantasiaksi kuin dystopiaksi. Kun Aaron pakenee Holtin, Evertin, Mortimerin, Taikurin ja Toiselta tasolta löytyneen Ellinorin kanssa Loukusta, heidän elämänsä ei ainakaan helpotu. Monien vastoinkäymisten, kamppailujen, vankeuden ja loukkaantumisten jälkeen he löytävät itsensä keskellä aavikkoista kylää sijaitsevasta sirkuksesta, jota Taikuri johtaa. Aaronia painaa suru äitinsä kuolemasta, mutta onneksi hänellä on ohjenuoranaan äitinsä kirjoittamat ohjeet Seitsemän pientä hiippalakkia -nimisen satukirjan marginaaleissa sekä mystinen sormus. Aaronin tärkein missio on kuitenkin löytää Sofia, hänen lapsuudenystävänsä, joka katosi Loukusta yllättäin vuosia sitten.
Minä viihdyin oikeastaan kirjan parissa vasta tarinan loppuvaiheilla, kun mukaan juoneen tulee varjot ja sen takana lymyilevä Syvyys-niminen ulottuvuus. Loppuun on myös säästetty mielenkiintoisimmat juonenkäänteet ja paljastukset, tottahan toki. Satukirjasta otetut pitkät lainaukset harppasin ohi, tai luin niistä vain Aaronin äidin kirjoittamat muistiinpanot. (Olen huomannut jo aiemmin, etten jaksa lukea mitään kursiivilla kirjoitettuja tarinoita tarinan sisältä.) Petyin myös Toiseen tasoon, sillä sen kauheus ei oikein välittynyt minulle. Olin odottanut jotain vielä pahaenteisempää.
Varjomaailma vaikuttaa hyvin kiehtovalta: se on siis toinen ulottuvuus, jonka raja ei ole kuitenkaan niin kiinteä kuin yleensä. Varjojen turvin Aaron kumppaneineen pystyvät kätkeytymään nopeasti pakoillessan Tomuja. Aaron löytää itsestään kyvyn kurkata vielä varjojen takana olevaan Syvyyteen, josta häntä varotellaan kovasti. Syvyys vaikuttaakin hyvin ahdistavalta paikalta.
"---Syvyyteen ei kurkistella! Syvyyteen ei katsota! Se katsoo aina takaisin!"(s.315)
Loukkupojan maailma on tosi huolellisesti rakennettu. Seikkailuvoittoisen tarinan ansiosta tämä kirja sopii erityisen hyvin yläasteikäisille pojille. Erikoista kyllä, romanttista sivujuonta ei kirjassa ole. Sellaista kuitenkin aavistelen tulevan seuraavassa osassa Aaronin Sofia-dilemman takia. Odotan mielenkiinnolla jatkoa sarjaan.
Arvosanani 3,5
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Samantyylistä luettavaa:
Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
Ruksaan YA-lukuhaasteesta kohdan:
Kirjailija, jota et ole lukenut aiemmin
Tämä on tosi mielenkiintoinen kirja.
VastaaPoista