Molemmin jaloin: Anu Holopainen

Molemmin jaloin: Anu Holopainen. Karisto 2006.

Kannen kuva: Christophe Vacher.

Livia valikoituu lukemattomien innokkaiden hakijoiden joukosta pieneen lisääntyjien joukkoon, joka lähetetään pohjoisesta territoriosta Skandinaviassa sijaitsevaan Äitikeskukseen jatkamaan sukua. Kun keskukseen saapuvilta untuvikoilta poistetaan viettielämää ja monia tunteita rajoittava inhibiittori, hormonit alkavat jyllätä ja laitosta vavisuttavat hillittömät raivokohtaukset ja itkuiset tunteenpurkaukset. 

Lukkojen takaa katoaa samaan aikaan testosteroniampulleja – arvatenkin miespuolisten työntekijöiden taskuihin, ja seurauksia voi vain arvailla. Vartijoilla olisi muutenkin tekemistä Isäkeskuksen lähetystä odottelevien lisääntyjien suojelemisessa, sillä keskuksen ulkopuolella huhutaan liikkuvan barbaarisia saramandeja, jotka nekin kaipaisivat uutta verta näivettyvään ja sisäsiittoiseen heimoonsa.

Oma arvio:

Tämän kirjan poimin joululoman kunniaksi pölyttymästä kirjahyllystäni, johon se pääsi kirjaston poistohyllystä. Olen lukenut aiemmin Holopaisen Ihon alaiset, joka on vaikuttava dystopinen kuvaus kauneusihanteista äärimmäisyyksiin vietynä.

Tämä on niitä asioita, joista ei voi kertoa etukäteen. (s.87)

Molemmin jaloin taas on rankka, niin ikään dystopinen kuvaus siitä, miten ihmisistä on tehty tunteista riisuttuja, tiettyjen ominaisuuksien mukaan lokeroituja tuottajia. Erityisesti tarina seuraa nuoria naisenalkuja, Liviaa ja Petraa, jotka päättävät yhdessä suunnata Äitikeskukseen synnyttämään, eli tuottamaan lapsia. Koska kaikille on asennettu tunteita ja hormonitoimintaa säätelevä inhibiittori, täytyy se äitikeskukseen tulevilta untivikoilta poistaa. Tunteiden myllerrys vakaaseen elämään tottuneille tytöille on melkoisen hämmentävä kokemus.

Kuva: Pixabay

Kirjassa seurataan myös Äitikeskuksen johtajaa Ritaa, vartijoiden päällikköä Richardia ja vasta työnsä aloittanutta Joachimia. Rita on hiukan hämillään, tuntiessaan välillä  erikoisia tuntemuksia Richardin seurassa, mutta päättää tukahduttaa moiset typeryydet. Richard on tietoinen siitä, että vartijat piikittävät itseensä säännöllisesti hormonipistoksia, ja että he viihdyttävät itseään Äitikeskuksen nuorten tyttöjen seurassa. Richardkaan ei ole mikään puhdas pulmunen. Joachim päättää kokeilla muutamaa pistosta itseensä saadakseen hieman voimaa, mutta ei mene kauaakaan, kun hän on pahasti koukussa - eikä ollenkaan enää oma itsensä. Kun eräällä luontoretkellä katoaa yksi tyttö, on soppa valmis. Rita on epätoivon partaalla, Joachim menettänyt pirulle pikkusormen ja Richardkin neuvoton.

Jos tilanne tekisi vielä yhdenkin yllätyskäänteen huonompaan suuntaan, hän loikkaisi itse tältä saamarin katolta. (s. 169)

Tarinassa korostetaan luonnon merkitystä ja ainutlaatuisuutta maailmassa, jossa se ei enää ole itsestäänselvyys. Suuri odotuksen aihe Äitikeskukseen saapuvilla tytöilläkin on se, että he pääsevät ihan  oikeaan luontoon, erityisille luontoretkille. Muualla luontoa ei enää juuri ole, vaan kaikki on keinotekoista. Samaan aikaan kauhistellaan luonnossa eläviä villi-ihmisiä, Saramandeja, jotka lisääntyvät täysin villisti, antavat hormooniensa hyrrätä vapaasti ja käyttävät luontoa hyödykseen häikäilemättömällä tavalla. Kirjan maailmassa ihmisten lisääntyminen on tarkkaan laskelmoitu, säädetty ja optimoitu. Olisin ollut kiinnostunut seuraamaan enemmänkin Saramandien edesottamuksia, mutta he jäävät nyt ikävästi sivurooliin.

Harmikseni kirjan hieno idea jää laihaksi toteutukseksi, enkä saanut oikein mitään irti kirjan henkilöhahmoista. Kirjan tarina jää pahasti kesken, mikä on toisinaan ihan hyvä, että lukija saa päästää mielikuvituksensa valloilleen, mutta tässä tapauksessa jää fiilis, että jatkoa seuraa seuraavassa osassa - jota ei siis ole. Odotin tältä hiukan enemmän.

Arvosanani 3-

Tämä kirja on omasta hyllystäni.

Molemmin jaloin on Finlandia Junior -kirjallisuuspalkintoehdokas vuodelta 2006.

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa

Muissa blogeissa:

Täydellisyys on ihmisen luomaa
Yöpöydän kirjat
Vinttikamarissa
Mustemaailmani

Samantyylistä luettavaa:

Delirium-trilogia: Lauren Oliver
Orjattaresi: Margaret Atwood
The Giver: Lois Lowry
Razorland-trilogia: Ann Aguirre