Kirjapöllön huhuiluja: Hotellien henget - kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista: Tiina Hautala

Hotellien henget - kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista: Tiina Hautala. Kuvitus Suvi Kari. Haamu 2017

"Mitä oikeastaan tiedät majapaikastasi? Tervetuloa tutustumaan hotellien henkiin!

Hotellit ovat elämänkohtaloiden risteyspaikkoja. Huoneiden ja kabinettien huomassa ovat leiskuneet intohimot, perhedraamat, sydänsurut, poliittiset vehkeilyt ja villit sisäpiirin juhlat. Ja siinä rinnalla ovat vierailleet tavalliset matkaajat, jotka arvostavat rauhallista yötä ja tasokasta aamupalaa – sekä kiehtovia tarinoita. Tähän kirjaan on kerätty aavetarinoita suomalaisista hotelleista, joissa on historiaa, tunnelmaa, persoonallisuutta ja hyvä henki.

Suvi Karin upeasti kuvittamissa aavetarinoissa ovat mukana GLO Hotel Art (Helsinki), Park Hotel (Turku), Mukkulan Kartano (Lahti), Hotelli Vanajanlinna (Hämeenlinna), Imatran Valtionhotelli (Imatra), Grand Hotel Tammer (Tampere), Hotelli Punkaharju (Punkaharju), Hotelli Central (Vaasa), Hotelli Seurahuone (Kokkola) ja Hotelli Lasaretti (Oulu)."(Haamu)

Kirjatraileri: https://youtu.be/NmrEQJKnFVk

Oma arvio:

Itsenäisen Suomen 100-vuotispäivänä bloggaan suomalaisten hotellien kummitustarinoita sisältävästä teoksesta, sillä suomalaiset kummitustarinat ovat arvokasta kansanperintöä siinä missä muutkin. Tiina Hautala on kirjoittanut teokseen tarinat kymmenestä eri hotellista tai majapaikasta, jotka ovat kaikki tavalla tai toisella ylpeitä kummituksistaan. Jokaisella kummituksella on oma, kiehtova tarinansa, ja omat persoonalliset ominaisuutensa.

Monet hotellien vieraat tai työntekijät ovat joutuneet pyörtämään mielipiteensä kummittelun olemassaolosta, kun ovat joutuneet todistamaan yön tai aamun pimeinä tunteita outoja ääniä, näkyjä tai tuntemuksia. Yksi asia tuntuu yhdistävän näitä kertomuksia: hotellit tuntuvat kertovan tarinoitaan ylpeinä ja uskovat haamujen olemassaolon olevan osa hotellinsa toimintaa, persoonallinen säväys paikan historiaan.

1990-luvulla eräs pariskunta todisti syksyisenä yönä kummallisen näyn katsoessaan huoneensa ikkunasta puutarhaan. Keskellä pihaa puistokäytävän kohdalla väreili ihan selkeä vaalea naishahmo, joka istui siinä kuin ilmassa. (Hotelli Vanajanlinna, s. 47)

********

Hotellin turvakamerat ovat myös käyttäytyneet kummasti. Ihmiskokoisen hahmon havainnointiin säädetty lämpötunnistin käynnistää kameroita outoihin aikoihin erityisesti länsisiivessä. Kuvassa näkyy yleensä tyhjä hotellikäytävä, jossa on selittämättömiä varjoja. (Hotelli Vanajanlinna, s. 54)

********

Talon väki teitää ja kuulee aavetarinoita sekä toisiltaan että myös yöpyjiltä.

Vessojen siivoojia varoitellaan, että aina toisinaan öisin, kun jynssäät yhtä vessakoppia, avautuu hiljaa naristen toisen kopin ovi. (Hotelli Punkaharju, s.82)

Myös oman kotikaupunkini Oulun Hotelli Lasaretti on mukana kirjassa. Tuo niin olutpanimona, maaherran virkatalona kuin sotilassairaalanakin toiminut rakennus on tunnettu ensimmäisen presidenttimme Kaarlo Juho Stählbergin Amanda-vaimon haamusta, joka tuntuu pitävän paikassa yhä jöötä. Myös kellarissa sijaitsevan, entisen ruumishuoneen omituinen ilmapiiri ja sotilaspukuisen hahmon juoksupyrähdys illan hämyssä ihmetyttävät paikan työntekijöitä.

Uusille työntekijöille kerrotaan, että huoneeseen tultaessa kannattaa sanoa reippaasti kuuluvaan ääneen: "Päivää kaikille". Ainakin, jos toivoo, että työskentely sujuu mutkattomasti ja ilman silmäkulmassa vilahtelevia hahmoja. (Hotelli Lasaretti, s. 108)

Minä innostuin tarinoista niin paljon, että seuraavan kerran, kun varaan hotellia jostain kaupungista, tarkistan, onko se joku kirjan hotelleista. Vaikka kummitustarinoita luen pilke silmäkulmassa, ovat ne hyvin hieno osa kulttuuriperimäämme ja niihin voi suhtautua vakavalla kunnioituksella. Suosittelen tutustamaan kirjan tarinoihin, joissa pääsee tutustumaan muutenkin kyseisten majapaikkojen viehkeään historiaan.