" 'Sä oot se uus!'
IceLove-sarjan ensimmäisen osan päähenkilö on kymmenvuotias Nelly, joka muuttaa uuteen kaupunkiin ja pääsee mukaan muodostelmaluistelujoukkueeseen. Uuden, koukuttavan sarjan joka osassa päähenkilönä on joku IceLove-joukkueen jäsenistä.
Koulun jälkeen kaikki tuntuvat huutelevan toisilleen. Nähdään siellä, mitä tehdään, minne mentäis. Nellylle ei puhu kukaan. Hän on se uusi tyyppi. Tullut luokalle ja koko kaupunkiin huhtikuussa, kesken lukuvuoden. Muut tuntevat toisensa. Heillä on yhteisiä juttuja, vitsejä ja muistoja.
Neljäsluokkalaisen Nellyn vanhemmat ovat eronneet ja hän on joutunut muuttamaan aivan vieraaseen kaupunkiin isän, Saanan ja puolitoistavuotiaan Nemon luo. Koti ei ole enää koti eikä Nellylla ole edes omaa huonetta. Nellysta tuntuu, että hän on näkymätön, niin kotona kuin koulussa.
Mutta kun Nelly hyväksytään mukaan IceLove-muodostelmaluistelujoukkueeseen, tulee elämään uusia sävyjä. Jännittää eikä luistelu suinkaan suju kuin tanssi. Myös jäällä Nelly on vielä "se uus", mutta on kivaa olla joukkueen jäsen. Ehkä Nelly ei sittenkään ole näkymätön?" (#kirja)
Oma arvio:
Luimme kirjan yhdessä pian 9-vuotiaan tyttäreni kanssa.
Nelly muistaa minttutakkiset. Hänen mahaansa kipristää. Mutta hyvällä tavalla. Sellaisella, joka versoo hymyksi poskille. (s.45)
Kirjan tarinaa on mielestäni miellyttävä seurata, vaikka se tarjoaa melko surullisia teemoja, kuten ikävän ja vierauden tunteita niin koulussa kuin uudessa kodissakin. Nelly on kuitenkin ihanan sinnikäs tyttö, joka ihailee jäähallin minttutakkisia, ystävällisiä tyttöjä ja päättää liittyä joukkueeseen. Hän kuitenkin arastelee ja tarvitsee rohkaisua moneen keraan, mikä tekee Nellystä uskottavan ja elämänmakuisen henkilöhahmon. Muodostelmaluistelua on kuvattu niin kiinnostavasti, että se herättää takuulla mielenkiinnon - jalkapalloa harrastava tyttärenikin alkoi miettiä, voisiko hän harrastaa joskus muodostelmaluistelua.
Olen pannut merkille, että viime aikoina lastenkirjoissa on ollut usein avioero- ja uusperheteemaa, ja kaiken lisäksi useassa kirjassa juuri äiti on ollut hiukan kyseenalainen kasvattaja: esimerkiksi Helena Meripaasin kirjassa Tassu-trio ja kuriton koiranpentu Allun äiti on paljon poissa kotoa ja vaikuttaa muutenkin vastuuntunnottomalta äidiltä, ja Mari Kujanpään kirjassa Emman salainen toive hänen äitinsä on toipuva narkomaani. Nellyn muualla asuva äiti ei ole päihdeongelmainen, vaan tekee toimittajan töitä ja uppoutuu usein artikkelien kirjoittamiseen, jolloin Nelly jää huomiotta. Hän vaikuttaa introvertiltä luovan työn tekijältä: Nellyn äiti yrittää kovasti, mutta hänen työnsä luonne vaatii paljon keskittymistä ja sen takia muut joutuvat helposti kärsimään
Nelly haaveilee muuttavansa takaisin äidin luo, eikä muista äitinsä huonoja puolia, ennen kuin käy taas hänen luonaan vierailulla - ja saa pettyä. Nellyn äiti sanoo epähuomiossaan hiukan rumasti tyttärelleen, eikä ole innoissaan myöskään siitä, että Nelly muuttaisi hänen luokseen takaisin. Minua hiukan häiritsee se, että kirjan loputtua asia jää vain roikkumaan ja jää tunne: äiti paha, isä (ja Saana) hyvä. Tosin Nelly on kirjassa tasapuolisesti kiukkuinen niin isälleen, uudelle äitipuolelleen Saanalle kuin äidillensä. Loppua kohti hän kuitenkin alkaa hyväksyä, että hänen kotinsa voisi olla pysyvästi isän ja Saanan luona, eikä vähiten uuden harrastuksen ja ihanien ystävien ansiosta.
Nellyn pikkuvelipuoli Nemo on hellyyttävä, ja minun silmiini kihoaa kyyneleet kirjan lopussa, kun hän ilmaisee niin vahvasti kaivanneensa Nellyä tämän ollessa äitinsä luona. Kaikin puolin tämä on herttainen kirja ystävyydestä, perheestä, harrastuksista, rohkeudesta, ikävästä ja joukkoon sopimisesta. Reetta Niemensivun kuvitukset ovat miellyttäviä.
Tyttäreni mielipiteitä kirjasta: Nellyn uudet kuviot on hauska, riemastuttava ja kiinnostava kirja, jossa mielenkiintoisimmat henkilöhahmot ovat kiva Nelly ja söpö Nemo. Kirjassa on sopivasti kuvitusta. Kuvat ovat mustavalkoisia, hauskoja, tarkkoja ja kiinnostavia. Parhaiten mieleen jäi kirjan tarinasta se, kun Nelly pääsi joukkueeseen ja kun hän vieraili äidillään. Zine ei ollut tyttäreni mielestä mukava hahmo, ja kirja olisi saanut olla vielä vähän pidempi. Kirjan tarina päättyi mukavasti. Tyttäreni suosittelee kirjaa itsensä ikäisille ja vähän vanhemmille tytöille (kustantajan ikäsuositus on 7+). Hän aikoo ehdottomasti lukea kirjan vielä uudestaan.
Ice Love -sarja jatkuu siten, että kussakin osassa esitellään uusi joukkueen jäsen. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan jatko-osia!
Molemmat annamme kirjalle arvosanan 5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitämme kustantajaa.
Nellyn uudet kuviot muissa blogeissa:
Lastenkirjahylly
Samantyylistä luettavaa:
Emman salainen toive: Mari Kujanpää
Tassu-trio - Kuriton koiranpentu: Helena Meripaasi
Nelly haaveilee muuttavansa takaisin äidin luo, eikä muista äitinsä huonoja puolia, ennen kuin käy taas hänen luonaan vierailulla - ja saa pettyä. Nellyn äiti sanoo epähuomiossaan hiukan rumasti tyttärelleen, eikä ole innoissaan myöskään siitä, että Nelly muuttaisi hänen luokseen takaisin. Minua hiukan häiritsee se, että kirjan loputtua asia jää vain roikkumaan ja jää tunne: äiti paha, isä (ja Saana) hyvä. Tosin Nelly on kirjassa tasapuolisesti kiukkuinen niin isälleen, uudelle äitipuolelleen Saanalle kuin äidillensä. Loppua kohti hän kuitenkin alkaa hyväksyä, että hänen kotinsa voisi olla pysyvästi isän ja Saanan luona, eikä vähiten uuden harrastuksen ja ihanien ystävien ansiosta.
Nellyn pikkuvelipuoli Nemo on hellyyttävä, ja minun silmiini kihoaa kyyneleet kirjan lopussa, kun hän ilmaisee niin vahvasti kaivanneensa Nellyä tämän ollessa äitinsä luona. Kaikin puolin tämä on herttainen kirja ystävyydestä, perheestä, harrastuksista, rohkeudesta, ikävästä ja joukkoon sopimisesta. Reetta Niemensivun kuvitukset ovat miellyttäviä.
Tyttäreni mielipiteitä kirjasta: Nellyn uudet kuviot on hauska, riemastuttava ja kiinnostava kirja, jossa mielenkiintoisimmat henkilöhahmot ovat kiva Nelly ja söpö Nemo. Kirjassa on sopivasti kuvitusta. Kuvat ovat mustavalkoisia, hauskoja, tarkkoja ja kiinnostavia. Parhaiten mieleen jäi kirjan tarinasta se, kun Nelly pääsi joukkueeseen ja kun hän vieraili äidillään. Zine ei ollut tyttäreni mielestä mukava hahmo, ja kirja olisi saanut olla vielä vähän pidempi. Kirjan tarina päättyi mukavasti. Tyttäreni suosittelee kirjaa itsensä ikäisille ja vähän vanhemmille tytöille (kustantajan ikäsuositus on 7+). Hän aikoo ehdottomasti lukea kirjan vielä uudestaan.
Ice Love -sarja jatkuu siten, että kussakin osassa esitellään uusi joukkueen jäsen. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan jatko-osia!
Molemmat annamme kirjalle arvosanan 5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitämme kustantajaa.
Nellyn uudet kuviot muissa blogeissa:
Lastenkirjahylly
Samantyylistä luettavaa:
Emman salainen toive: Mari Kujanpää
Tassu-trio - Kuriton koiranpentu: Helena Meripaasi
Haluaisin lukea lisää ice love kirjoja
VastaaPoista