Let It Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa: John Green, Maureen Johnson ja Lauren Myracle

Let It Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa: John Green, Maureen Johnson ja Lauren Myracle. Suomentaneet Inka Parpola, Helene Bützow ja Kaisa Kattelus. WSOY 2016.

Englanninkielinen alkuteos (2008): Let It Snow

"Koe joulun taikaa kolmessa toisiinsa lomittuvassa riemukkaassa ja romanttisessa tarinassa täynnä lunta ja unohtumattomia suudelmia.

Valtava lumimyräkkä toimii Amorina kolmelle epätodennäköiselle parille Gracetownin pikkukaupungissa. Kinoksiin juuttuneesta junasta lähtee sisukas tyttö etsimään kahvilaa ja päätyy riskialttiille oikopolulle suloisen tuntemattoman kanssa. Kolme kaverusta yrittää voittaa kilpajuoksun samaan kahvilaan eikä heitä pysäytä auton päätyminen lumipenkkaan - eikä se estä yllättävää tunnustustakaan. Rakkaudenkipeä barista pelkää menettäneensä sielunkumppaninsa, mutta yllättäen omaan napaan tuijottelu ei tuo poikaa takaisin. "

Tarinat:

Jubilee Express: Maureen Johnson. Suomentanut Inka Parpola. 
Lumienkeli-ilmiö: John Green. Suomentanut Helene Bützow.
Sikojen suojeluspyhimys: Lauren Myracle. Suomentanut Kaisa Kattelus.



Oma arvio:


Ihana, herttainen, toiveikas,  talvinen, lumipyryn sakeuttama joulutarina,  olivat ensireaktioni luettuani tämän kolmen pienoisromaanin kokoelman, jossa kaikki tarinoiden henkilöt nivoutuvat yhteen ennemmin tai myöhemmin. Kirjassa on sopivasti romantiikkaa, huumoria ja ihanaa joulun ajan henkeä.

Ette ole ehkä koskaan sattuneet putoamaan jäätyneeseen puroon. Siinä käy näin:

1. Vedessä on kylmä. Niin kylmä, että kun aivojenne Lämpötilojen havainnointi- ja säätelyosasto saa lukemat, se ilmoittaa: "En pysty käsittelemään tätä. Poistun paikalta." Se panee oveen PALAAN PIAN -kyltin ja sysää kaiken vastuun...

2. Kivunkäsitelyosastolle ---

Jubilee Express: Tarina alkaa Jubilee Dougal -nimisestä tytöstä, jonka vanhemmat keräävät intohimoisesti Flobie-joulukylän taloja - ja joutuvat keräilyvimmassaan vaikeuksiin. Tämän takia Jubilee (joka on saanut nimensä yhden Flobie-talon mukaan) lähetetään junalla mummolaan, vaikka on jouluaatto ja hänen on ollut määrä mennä täydellisen ihanan poikaystävänsä Noahin luo. Sakea lumipyry pysäyttää junan Gracetownin kohdalle, ja Jubilee päätyy läheiseen Waffle Houseen sydänsuruista kärsivän Jebin ja  Cheerleadereiden kanssa. Kohtalo johdattaa Stuartin samaan kuppilaan ja tarinan edetessä Jubilee joutuu miettimään uusiksi suhdettaan Noahiin.

Teen nyt tämän täysin selväksi: Waffle Housessa on tapahtunut kaikkien aikojen jouluihme. Katson tyttöjä juuri nyt. He ovat niin kuumia, että voisivat sulattaa lumen. Niin kuumia, että heidän ihollaan voisi paistaa vohveleita. Niin kuumia, että heidän lämpönsä lämmittää sydämessäni paikat, jotka ovat olleet kylmillään niin kauan, että olen melkein unohtanut niiden olemassaolon.

Lumienkeli-ilmiö: Tarina jatkuu seuraamalla kolmen kaveruksen leffailtaa lumipyryn tuiskuttaessa Gracetownin kaduilla. Tobinin  vanhemmat ovat juuttuneet lentokentälle, joten hän saa viettää joulua yhdessä kaveriensa JP:n ja Angien eli Herttuan kanssa. (Herttuan erikoinen lempinimi saa selityksen tarinan edetessä.) Tobin saa epämääräisen puhelun Waffle Housessa työskentelevältä kaveriltaan, joka käskee kolmikon tulla heti paikalla sinne - koko paikka kun on täynnä cheerleadereita ja he kaipaavat Twisteriä pelattavakseen. Tästä alkaa hyvin johngreenimäinen kuvaus kolmikon matkasta kohti määränpäätä. Kuten arvata saattaa, matkan aikana ehtii tapahtua monenlaista kommellusta, eikä romantiikaltakaan vältytä.  Hiukan minua alkaa jo tympiä koko cheerleader-hehkutus, joka menee jo mielestäni välillä överin puolelle. Onneksi sitä ei enää ole seuraavassa tarinassa.

"Christina. Sano vain suoraan: olenko minä hyvä ihminen? Vai olenko minä esimerkiksi liian itsekeskeinen?"

Hän mietti hetken: "Pitääkö sanoa joko/tai?"

"Auts." Painoin rintaani ja hoipuin taaksepäin.

Sikojen suojeluspyhimys: Kuten arvata saattaa, viimeisen tarinan keskeisenä henkilönä - tai eläimenä - on pieni teekuppipossu, jonka Dorrien ja Addien ystävä Tegan haluaa saada lemmikikseen. Addiella on kova kriisi, koska hän on eronnut poikaystävästään Jebistä, mutta on pyytänyt tätä tapaamiseen Starbucksiin jouluaattona - jonne tämä ei olekaan ilmaantunut. Lukija tietää toki syyn, mutta Addie ei. Addien ystävät lisäksi suuttuvat hänelle väittäen tyttöä itsekkääksi, joten Addie ottaa hyvin tosissaan maineensa pelastamisen ja hän aikoo hakea possun ystävälleen eläinkaupasta myrskyä uhmaten. Tarinaan sekoittuu outoja kahvilan asiakkaita, joista yksi onkin ratkaisevassa asemassa Addien tehtävässä. Lopussa kaikki henkilöt löytävät itsensä, syystä tai toisesta, Starbucksista ja loppu on takuulla onnellinen.

Possu kahvilassa...Pystyisinkö mitenkään kääntämään tilannetta parhain päin?

"Se on tosi söpö possu", sanoin. "Hyvittääkö se mitään?"

Pidin kaikista eniten ensimmäisestä tarinasta, jossa yhdistyy mukavalla tavalla huumori ja romantiikka. John Greenin teoksia lukeneena hänen vitsinsä alkavat jo toistaa itseään, joten hänen osuutensa ei ollut minun makuuni niin viihdyttävä kuin muut. Kolmas tarina toi possuineen lisää hauskuutta ja Addien hahmo on ihan hulvattoman herttainen. Tarinat lomittuivat mukavasti yhteen ja sain tästä kirjasta mukavan mielen.

Tästä kirjasta on tekeillä elokuva, joka julkaistaneen syksyllä 2017. Alkuperäinen teos on julkaistu Yhdysvalloissa jo vuonna 2008, joten melko viiveellä tämä on suomennettu - ilmeisesti tulevaa elokuvaa silmälläpitäen.

Arvosanani  kirjalle 4-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Samantyylisiä kirjoja:

Teoria Katherinesta: John Green 



Lopuksi: Let it Snow....