lauantai 10. syyskuuta 2016

Kesän jälkeen kaikki on toisin: Siri Kolu

Kesän jälkeen kaikki on toisin: Siri Kolu. Otava 2016.

"Elämänmuutosromaani

Peetulle itseksi tulemisen hinta on kallis. Niin kallis, että sen maksaa kaikesta huolimatta.

Peetu on saanut kasteessa nimen Petra, vaikka Petra hän ei ole ollut koskaan. Ei se pikkutyttö, jonka äiti muistaa.

Syyskuun ensimmäinen Peetu täyttää 18 ja pian sen jälkeen hän menee korjausleikkaukseen. Ennen sitä Peetu vain odottaa.
Odottamista helpottaa se, että isä vie Peetun lentämään. Purjelentokoneeseen, melkein taivaan reunaan kiinni. Kymmenen lennon ajan Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua, ihan kaikesta.

'Mä en ole sun tyttösi, ja jos mä en voi olla sun poikasi, mä en voi olla sun lapsesi enää.' "

Oma arvio:

Olen nähnyt tästä kirjasta useita bloggauksia, ja koska tämä on saanut niissä enimmäkseen hehkutusta osakseen, kiinnostuin minäkin tästä Siri Kolun 112-sivuisesta, nuorille suunnatusta elämänmuutosromaanista, jonka pääteemana on transsukupuolisuus. Se on asia, jonka jollain tasolla ymmärrän, mutta pidemmälle ajateltuna en silti tiedä siitä yhtään mitään, ja suurimmaksi osaksi koko asia ylittää käsityskynnykseni. Enkä tarkoita tällä mitään asenteellisia seikkoja, vaan sitä, miten ylipäänsä tällaisia ihmisiä voi olla ja miten se käytännössä heidän elämäänsä vaikuttaa. Kiitän kirjailijaa huolellisesta taustatyöstä, sillä sen kyllä huomaa kirjaa lukiessaan.

 Mikä pelottaa eniten, mitä ei koskaan kenellekään tunnustaisi: se oma halu vaikka tuhoutua mennessään, mutta mentävä on koska tällaiseksi jääminen ei ole elämää.

Kirjassa vuorotellaan luontevasti Peetun ja isän yhteisten purjelentojen ja muun elämänkulun välillä. Peetun ja isän keskustelu lentojen aikana on ihanan rehellistä, avointa, herkkää...aitoa, ihan kuin isän ja pojan lentelytkin tuulten armoilla ovat. Peetun nahkoihin on helppo asettua, sillä hän tulee tarinassa ajatuksineen todella lähelle. Vaikka välillä en ole ihan samaa mieltä hänen kanssaan ja hänen jääräpäisyytensä ärsyttää, ymmärrän häntä täysin. Osaan myös samaistua Peetun äidin ahdinkoon.

 Kuka sanoo millainen on pojan keho? Kuka määrää että tuollainen, samanlainen, noin menee lanne ja tähän rytmiin sykkii sydän. Pojan ruumis on mun, munlainen, minä. Umpimielinen lippispoika. Viekas puuhunkiipeejäpoika. Viisas, uskollinen valanvannojapoika. Mä olen ollut Peetu niin kauan kuin olen ollut minä. Se että äiti haluaa Petran, on petos.

Peetun äidille ja veljelle on hankalinta hyväksyä Peetun tuleva sukupuolenvaihdosleikkaus: äiti ei halua uskoa Peetun haluavan todella olevan mies eikä velikään osaa suhtautua Peetuun, josta tulee leikkauksen myötä hetero.  Peetun vanhempien välit rakoilevat, ja isä tunnustaakin lennon aikana tekevänsä hyvin ratkaisevan siirron avioliitossaan.

Peetun tyttöystävä Aamu harrastaa kiipeilyä, mutta ei osaa rentoutua ajatellessaan Peetua lentelemässä heppoisella purjelentokoneella. Aamu on tottunut tukemaan Peetua hänen vaikeassa prosessissaan, mutta ahdistuu tukijan taakkaansa alle.

Kesän jälkeen kaikki on toisin on kaunis, välillä tuskainen, mutta kuitenkin toiveikas tarina, jonka jokainen voisi lukea ikään katsomatta. Tarina antaa paljon myös aikuiselle lukijalle. Kirja on helppo ja nopea luettava niin pituutensa kuin tyylinsäkin puolesta.

Arvosanani on 4,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Kirja muissa blogeissa:

Luetaanko tämä?
Kirjavinkit (Heidi V.)
Kirjanurkkaus
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kujerruksia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautetta, ideoita, pyyntöjä ja lukuvinkkejä otetaan vastaan: