Koirasankarin matkassa: Ponku, Peetu ja helppo nakki

Ponku, Peetu ja helppo nakki: Aira Savisaari ja Mimmu Tihinen. Kuvittanut Lotta Kauppi. Karisto 2016. 144 sivua. Lastenkertomus.

"Eräänä päivänä Peetun kodin oven taakse ilmestyy puhuva Ponku-koira. Ponku käy muitta mutkitta taloksi. Pian koko Kivisaaren perhe on taivuteltu koiran puolelle ja Ponku ja Peetu perustavat etsivätoimiston. Ensimmäinen keissi on kadonneen keittokirjan löytäminen. Etsiväpuuhissa Ponku ajautuu Peetun kouluun, jonne se pestataan yllättäen lukukoiraksi. Ponkun ja Peetun porukkaan liittyy myös naapurin Tinja. Mutta mistä löytyy kadonnut kirja? Ja minne hävisivät nakit? Entä kuinka leivotaan pellillinen koirankeksejä täyden kympin sukusynttäreille?"

Oma arvio:

Luimme tämän kirjan yhdessä 8-vuotiaan tyttäreni kanssa. Hänen arvionsa kirjasta on tällainen:

Kirja kertoo Ponkun synttäreistä ja Eetusta ja siitä, kuinka Eetu löysi Ponkun. Parasta kirjassa on se, kun Ponkusta tulee lukukoira ja sillä on synttärit. En pitänyt siitä, kun Peetu pelkäsi kummituskirjaa. Kirjan kuvat on tosi hauskoja, kivoja ja etenkin Ponkun kuvat söpöjä. Siitä olisi voinut olla enemmän kuvia. Kirja on mielestäni liian lyhyt. Se loppuu hauskasti, kun järjestetään Ponkulle synttärit. Ihmettelin, miksi kirjassa sanotaan 'mä' eikä 'minä'. Ymmärsin silti oudommatkin sanat. Kirja sopii mielestäni sekä tytöille että pojille.

Annan arvosanaksi:

Minun täytyy sanoa, etten ehkä nauttinut kirjasta niin paljon kuin tyttäreni. Kirjassa on paljon huumoria ja pienimuotoista seikkailua, mutta juoni on makuuni melkoisen köpöinen. Lukiongelmat tulevat hienosti esille kirjassa,  kun Tinja kertoo omista lukivaikeuksistaan puhuvalle Ponku-koiralla. Siitä plussaa. Hänen ideansa onkin valjastaa Ponku lukukoiraksi koululle. 

Kirjan puhekielisyys tekee hahmojen repliikeistä rempseitä, vaikka tyttöä jotkut sanat ihmetyttivät - niinkuin 'keissi'. Kirjassa vuorottelevat Ponku-koiran ja Peetu-pojan näkökulmat. Ponkun ylitsevuotava itsevarmuus tulee ilmi toistuvissa pikkukuvissa puhekuplineen. Aika rasittava piskihahmo minusta, mutta tyttö oli riemuissaan, joten hahmo ajoi varmasti tehtävänsä. Ehkä kirjan huumori on vain sellaista, joka ei kolahda minuun.

Uskoisin, että tämä kirja osuisi myös melko hyvin lukevien poikien pirtaan, juuri tämän osittaisen sarjakuvamaisuuden ja huumorin takia. Ponkun ja Peetun salapoliisitehtävä tuo lisää jännitystä tarinaan, kun he metsästävät Artun kadonnutta kokkikirjaa.

Ponku, Peetu ja helppo nakki on tarina ystävyydestä, peloista, oman paikkansa etsimisestä - ja koiran elämästä. 

Arvosanani 3

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!