Iso kiltti jätti: Roald Dahl

Iso kiltti jätti: Roald Dahl. Suomentanut Tuomas Nevanlinna. Kuvittanut Quentin Blake. Art House 2016 (uudistettu, 9. painos - 1. painos 1989)

Englanninkielinen alkuteos (1982): The BFG

"Sohvi ei saa unta ja hiipii ikkunan luo. Yhtäkkiä hän näkee kadulla jotain hirvittävän isoa ja hirvittävän mustaa ja hirvittävän laihaa. Sitten vilahtavat suunnattoman pitkät, kalpeat, kurttuiset kasvot ja valtavat korvat. Se on neljä kertaa ihmisen kokoinen jättiläishenkilö.

Kun jättiläinen kidnappaa Sohvin, tuntuu kaikki jo menetetyltä. Mutta onneksi kyseessä onkin Iso kiltti jätti, jonka puhuma kieli on yhtä aikaa kummallista, naurattavaa ja ihastuttavaa.

Ja ennen kuin pahat lapsukaisia popsivat jättiläiset (muiden muassa Luunmurskaaja-jättiläinen, joka popsii vain turkeilta maistuvia turkkilaisia) on saatu kuriin, joudutaan turvautumaan aina maan korkeimpaan johtoon."

Oma arvio:

Luimme tämän kirjan yhdessä lasteni kanssa (tyttö 8 v ja  poika 6 v).

"Minä on kertonut sinulle jo kerran aikaisemmin", se sanoi hiljaa, "että minulla ei ollut mahdollisuus käydä koulua. Minä on täynnä virheitä. Ne ei ole minun vikani. Minä teen parhaani. Sinä on rakastettava pikku tyttö, mutta muista että sinä ei ole varsinainen neiti Kaikkitietävä itsekään."

Sanallinen leikittely, höpsöt sanat (Kölihopteri, dresipentti, perskurkkana, poplimo-juoma...) ja IKJ:n hullunkuriset kommentit (Oikein vai vasein?) ovat tämän kirjan paras juttu. Kammottavat jättiläiset hulvattomine nimineen, kuten Penskanpurija, Läskinlappaja, Lastenlyttääjä ja Teurastaja, on kuvattu mahdollisimman vastenmielisiksi, häijyiksi ja epäilemättömän tyhmiksi. Lasten mielestä kirjassa tympeintä onkin juuri jättiläiset ja heidän tapansa syödä ihmisiä. 

Iso kiltti jätti on hyväntahtoinen, lempeä ja oikeudenmukainen, joka pelkää hiukan isoja jättiläisiä, eikä siksi uskalla puuttua heidän kammottavaan tapaansa syödä ihmisiä.  Hän kerää pulloihin unia, jotka aistii herkillä, suurilla korvillaan, ja puhaltelee niitä öisin lasten makuuhuoneisiin. Hän on kirjassa niin minun kuin lastenkin lempihenkilö.

Lasteni mielestä IKJ:n keräämät unet ovat hauskoja: on hyviä Taikakultaunia, Kultakulkusia, Aarrekulkusia  ja erittäin kammottavia painajaisunia, kuten pahimmanlaatuiset Pahnarääkät. Unia pystyy sekoittamaan haluamanlaiseksi, ja niin IKJ joutuu tekemään, jotta saa sekoitettua Presidentille sopivan unen - sellaisen, jossa hän näkee totuuden jättiläisistä ja heidän tekosistaan.

Ison purkin sisällä, aivan sen pohjalla, hän saattoi nähdä noin viisikymmentä noita soikionmuotoisia merenvihreitä hyytelömäisiä hahmoja, jotka kaikki sykkivät sisään ja ulos. Jotkut niistä makasivat toisten unien päällä, mutta jokainen oli kuitenkin oma erillinen unensa.

IKJ päästää pienen Sohvin ja lukijat kurkistamaan jättiläisten maahan, joka on jossain kaukana Suomen takana, paikassa johon kartta ei riitä. Itse maassa ei ole paljon nähtävää, sillä se on kuvattu vain vuoristoiseksi aavikoksi. Jättiläiset käyvät siellä vain ottamassa nokosensa ennen seuraavaa reissua milloin mihinkin maahan, mikä koituu aina viattomien ihmisparsojen kohtaloksi. IKJ taas asustaa omassa luolassaan, missä säilyttää myös lukuisia unipullojaan. Sohvi on peloton ja sanavalmis tyttö, joka ei pelkää ilmaista näpäkästi mielipidettään asiasta. Lopulta hän saa vakuutettua arastelevalle IKJ:lle, että he yhdessä voivat muuttaa asiat ja saada ihmisten syönnin loppumaan.

IKJ:n vuoropuheista voi löytää monenlaista ajateltavaa, esimerkiksi liittyen lihansyönnin eettisyyteen. Hän saa niin Sohvin, presidentin kuin lukijankin häkeltymään moneen kertaan kyseenalaistaessaan monia asioita.

"Oli miten oli", hän sanoi omaa lajiaan puolustellen, "minusta on sikamaista, että nuo pahanhajuiset jättiläiset syövät joka ilta ihmisiä. Ihmiset eivät ole koskaan tehneet niille mitään pahaa."

"Samaa sanoo pikkupossu joka päivä", IKJ vastasi. "Se sanoo: 'Minä ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään ihmisparsalle, joten miksi niiden pitää syödä minut?' "

--- "Ihmisparsat tekee sääntöjä, jotka sopii niille", IKJ jarkoi. "Mutta ne säännöt ei sovi pikkupossuille. Olenko oikeassa vai vasemmassa?"

Lapsista kirjan paras kohta on  se, kun jättiläiset saadaan vangittua kuoppaan ja niitä ruokitaan - milläpäs muulla kuin körmytörköltä ja sikamöhnältä maistuvilla perskurkkanoilla. Paha saa palkkansa ja kirja saa lasten mielestä hauskan ja mukavan lopun. Pojan mielestä mukavaa on myös tarinan lopussa oleva paljastus tämän kirjan kirjoittajasta.

Iso kiltti jätti antaa paljon niin lapsille kuin aikuisillekin. Suosittelen tätä ehdottomasti ääneen luettavaksi, sillä on mukava leikitellä IKJ:n omakeksimillä sanoilla ja kompastella niihin pitkin tekstiä - hauskuutta tuo sekin, jos ei itse tarinakin.

Mukavaa myös se, että suomentaja Tuomas Nevanlinna on sijoittanut kirjan tapahtumat Suomeen, sillä alkuperäisessä versiossa IKJ ja Sohvi hakevat apua Englannin kuningattarelta, eivät suinkaan Suomen Presidentiltä. Lasten on mukavampi samaistua tarinaan, kun siinä puhutaan tutusta maasta ja sen kaupungeista.

Lapset antavat yksimielisesti arvosanaksi:

Minun arvosanani on  4,5




Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Osallistun tällä kirjalla samalla Yöpöydän kirjat -blogin Roald Dahl -lukuhaasteeseen ja olen saavuttanut nyt nilviön arvonimen. Toivottavasti ehdin vielä lukea kirjan, pari lisää. Kuka pelkää noitia kiinnostaisi minua ainakin kovasti.

Iso kiltti jätti muissa blogeissa:

 Kirsin kirjanurkka
Kirjavinkit (Kaisa Sutela)
Kirjojen keskellä
Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja

******************



Iso kiltti jätti on tulossa valkokankaalle heinäkuussa 2016 Steven Spielbergin ohjaamana elokuvaversiona. Trailerin voit katsoa tästä: