Talven hallava hevonen: Tuomo Jäntti

Talven hallava hevonen: Tuomo Jäntti. Gummerus 2015.

"Helsinki 2019. Ronille soitetaan päiväkodista. Olisi parempi tulla käymään. Nuori isä käy läpi vanhempien tyypilliset painajaiset: tapaturma, onnettomuus... Perillä selviää, että Ronin tytär Silja on osoittanut nukkea sormella ja nukke on kohonnut ilmaan. Seuraavaksi Roni huomaa, että joku seuraa heidän liikkeitään.

Puutikas 2001. Ronin äiti Sanna yrittää turhaan tavoittaa uutta poikaystäväänsä Jacoa. Jacon puhelin löytyy läheisen oikopolun varrelta, ja poliisi pyytää yleisöltä havaintoja valkoisesta Opel Vectrasta.

Rauma 1957. Matilda kiinnittää asuntolan kattoon julisteen tähtitaivaasta palatakseen lähes neljännesvuosisadan takaiseen talviyöhön. Tuona yönä Kuivasjärvellä mitattiin ennätyspakkaset, hevonen paleltui kuoliaaksi, mies syttyi palamaan ja maailmaan syntyi pieni tyttö, joka muutti kolmen suvun elämän.

Talven hallava hevonen on tarina kolmesta perheestä, myyteistä ja ihmisen perimmäisistä peloista. Suomalainen sukupolvitarina kohtaa maagisen realismin ja psykologisen kauhun."

Oma arvio: 
Kauhukirjallisuus on minulle lajina vieraampi. Toki olen aikoinani lukenut Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikkini ja Christine tappaja-auton, mutta sen jälkeen kauhukirjallisuus on kiertänyt minut kaukaa - tai minä sen.

Nyt olen iloinen, että luin tämän viihdyttävän, monen sukupolven tarinan, jossa ei mässäillä ja retostella kauhulla. Pidin siitä, miten tarina kulki koko ajan takautuvasti ja kertojat vaihtuivat. Henkilöt kytkeytyvät tarinan edetessä toisiinsa ja kummallisiin tapahtumiin. 

Talven hallava hevonen ei ole pelkästään kauhutarina, vaan tämä on ihmisten ja outojen sattumusten tarina. Joitakin asioita jää avoimeksi ja lukijan itsensä pääteltäväksi. Suosittelen!

Erityiskiitokset kauniille kannelle, jonka on suunnitellut Jenni Noponen. 

Arvosanani tälle 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Tuuletusten paikka, sain kirjankansibingoon vaakarivin!