sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Hullu koira: Tuulia Matilainen

Hullu koira: Tuulia Matilainen. Haamu 2015.




"Kun Viro miehitettiin, toiset vietiin. Toiset jäivät kaipaamaan ikuisesti.
 Kaikki eivät itse muista tai osaa kuoltuaan poistua täältä lopullisesti.Heistä jää henki elävien huoneisiin. Siksi on taluttajia. He avaavat hengille ovet kuolleiden luo.
Se oli hyvin tavanomainen toimeksianto. Majatalon aaveet alkoivat olla jo haitaksi liiketoimelle. Mutta tällä kertaa Lena teki virheen.
Hullu koira aikojen takaa juoksee kaukaa Novosibirskistä pieneen virolaiseen kylään. Se asettuu makaamaan kotinsa lattialle ja kertoo tarinan elävän rakkaudesta kuolleeseen henkeen.
Tuulia Matilaisen runollisen kauniissa kerronnassa outous on osa elämää ja tuonpuoleiset kiehtovia ystäviä."

Oma arvio: Voi miten minä ihastuin tähän kirjaan! Matilaisen teksti oli todella kaunista luettavaa, kirjan miljöö kauniin elävästi kuvailtu  ja henkien läsnäolo hyvin todentuntuista. Pelkäsin tämän olevan kauhutarina, sillä en hirveästi pidä pelottavista aavetarinoista, mutta tämä ei ollut todellakaan sitä. Päähenkilö Lena osasi käsitellä välitilaan jääneitä henkiä tyynesti ja oli heille rauhoittavan lempeä. Hengissä ei siis ollut mitään pelottavaa, vaan heidän kohtalonsa oli lähinnä surullinen. Paranormaali rakkaustarina ei ollut ehkä  minusta tämän kirjan pääasia. Hullu koira toi tarinan kautta myös esille Viron synkkää, raadollista historiaa. Arvosanani on 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!


torstai 19. maaliskuuta 2015

Prologi: Lea Patinen

Prologi: Lea Patinen. Scarabe kustannus 2015.(Julkaistu omakustanteena 2013)


"Koko pienen ikänsä kiusaamisesta kärsinyt Johan on päättänyt muuttaa elämänsä suuntaa, ja hävitä peruskoulun jälkeen sinne, mistä hän ei tunne yhtäkään ihmistä. Jotain kuitenkin sattuu ja kaikki menee karmeasti pieleen, eikä Johan enää halua elää tässä maailmassa. Kuolema ei kuitenkaan ole Johanille vaihtoehto, vaan hän löytää uuden maailman sieltä, minne aurinko ei paista. Ja yllätyksekseen Johan saa huomata, että joku muukin on löytänyt tuon maailman.

Toisaalla kaikin puolin täydellinen Emma aloittelee psykologian opintoja yliopistossa. Kohtalo on kuitenkin päättänyt ravistella myös hänen maailmaansa. Emma on saanut elämänsä ensimmäisen työpaikan siivoojana mielisairaalassa. Yksityisen laitoksen ylläpitäjäksi paljastuu mystinen uskonlahko, ja jo ensimmäinen käynti vanhassa kartanossa saa Emmassa aikaan outoja vilunväreitä. Kylmäpäinen Emma ei kuitenkaan suostu uskomaan typeriin aavisteluihin. Mutta pian hän ei voi muutakaan, kun laitoksen todellinen toiminta alkaa paljastua hänelle pala palalta.

Mukana pakkaa sekoittamassa on myös helposti kaikesta innostuva luonnonlapsi Mimosa, joka ensitöikseen törmää uudessa kaupungissa kummalliseen Alisaan, jolla on miesystävänä aave."


Oma arvio: Tässä kirjassa ei aikailtu, vaan tapahtumat lähtivät hitaasti mutta varmasti vyörymään eteenpäin. Hiukan minua hämäsi, ettei mikään jäänyt arvoitusten varaan, sillä outo mies kavereineen metsässä paljasti lähes heti päähenkilö Johanille, keitä he ovat. Tarinassa seurattiin vuorotellen Johanin, Mimosan ja Johanin siskon edesottamuksia. Hienosti nivoutuivat heidän tiensä lopulta yhteen. Romantiikka jäi uupumaan tästä kirjasta kokonaan, mikä on surku, sillä siihen olisi ollut mahdollisuus. Ehkä toisessa osassa sitten? 

Patinen kirjoittaa välillä mukavan värikästä tekstiä, mutta välillä kerronta oli ehkä liian yksioikoista makuuni. Kirjassa oli juuri sopivaksi määrin fantasiaa. Mukava lisä oli henget, joiden kanssa juteltiin led-valojen houkuttelemana. Minulle jäi hiukan epäselväksi, mikä Johanin uuden kartanossa asuvan yöeläjien "perheen" perimmäinen tehtävä olikaan.

Henkilöitä oli juuri sopivasti, jotta niihin ehti saada jonkinlaisen tuntuman. Kartanossa asuva Alarik oli minusta epämiellyttävä hahmo, vaikkei häntä ilmeisestikään ollut sellaiseksi tarkoitettu. Tarinan nuoret Johan, Mimosa ja Emma olivat ihan ok, vaikken heidän ajatuksiinsa kovin päässytkään syventymään.

Vaikka tarina oli minusta hyvin uniikki ja piti minut otteessaan loppuun saakka, minua häiritsi muutamat virheet tekstissä, jotka pilasivat lukukokemustani. Vanha pilkunviilaaja nousi minussa esiin ja pilkut väärissä paikoissa hyppivät silmilleni. Myös yhdessä  luvussa minä-kertoja vaihtui yhtäkkiä kolmannen persoonan kertojaan ja taas takaisin minä-kertojaan. Se hämmensi hiukan. Mutta koska tarina ja siitä syntyvä tunne on kuitenkin lukukokemusteni pääasia, annan Prologille arvosanan 3+. Jatko-osan Lykantrophia aion lukea ehdottomasti!

Tämä kirja on arvostelukappale, suurkiitokset kustantajalle ja kirjailijalle!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Nokkosvallankumous: Siiri Enoranta

Nokkosvallankumous: Siiri Enoranta. WSOY 2013.



"Dharan on aina ollut se jonka harteille kaikki lankeaa, se joka johdattaa maailman vallankumoukseen, se joka korjaa kaiken ja se jonka vuoksi kaikki tuhoutuu. Vayu ei ole koskaan ollut kukaan. He kohtaavat todellisuudessa, jossa aurinko ei ole paistanut enää vuosiin, sivistyksen tukirakenteet ovat murtuneet, ja resuiset Nokkoslapset kytevät kapinaansa vallatussa huvipuistossa. Mutta he kohtaavat myös siinä toisessa paikassa, jossa jalava vielä tanssittaa varjoja heidän alastomalla ihollaan, paratiisissa jonka menneisyys on verestä märkä.
Nokkosvallankumous on realistinen tulevaisuudenkuva, fantasiasatu, dystopiahelvetti ja kahden pojan rakkaustarina, Nokkosvallankumous on maailmankaikkeuksien rajapintoja raapiva salaisuus.

Nokkosvallankumous oli Topelius-palkintoehdokkaana sekä Kuvastaja-palkintoehdokkaana ja sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon."

Oma arvio: Minun tuntemukseni tästä kirjasta ovat ristiriitaiset. Toisaalta minä rakastin tämän kirjan tarinaa, johon oli sekoittunut hienosti dystopista maailmankuvaa ja fantasiaa, mutta toisaalta minua ahdisti  tarinan yllä leijuva synkkyys. Flunssan kourissa tuskistellessani minun piti jättää tämä vähäksi aikaa rauhaan, sillä tämä ahdisti minua liikaa. 

Päähenkilöt Vayu ja Dharan eivät jättäneet rakkaustarinallaan minua kylmäksi, niin hyvässä kuin pahassakaan. Välillä koin tosi suuria ärtymyksen tunteita, kun Dharan kohteli Vayua  tylysti ja toisaalta Vayu antoi itseään kohdella niin. Dharanin palvonta Nokkosten parissa oli raivostuttavan yliampuvaa, ja siksi pidinkin eniten kirjan lopusta, jossa Dharanin heikkoudet tulivat viimein esiin. Vayu oli minun makuuni liian vässykkä, enkä pystynyt samaistumaan häneen ollenkaan. Olisin halunnut koko kirjan ajan potkia häntä persuksille.

 Kaiken kaikkiaan Enorannan kaunis kirjoitustyyli, kirjan miljöö, juoni,  synkkä tunnelma ja  henkilöhahmot tekivät tämän kirjan, ja se saa minulta arvosanan 4,5

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Ihon alaiset: Anu Holopainen

Ihon alaiset: Anu Holopainen. Karisto 2015.



"Tämäkö on tulevaisuuden kauneusihanne?

Ihon alaiset on kylmäävä kuva tulevaisuudesta, joka ei ehkä ole kaukana. Moderni ja monipuolinen tarinakooste – blogikirjoituksia, nettipostauksia, tv-katkelmia – on suositun fantasia- ja scifikirjailijan uusi vahva näyttö.

JARAN on odotettava vuosi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä muokkauksesta. INKAN pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. MATIAS vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PLASTIKPRINCESS tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikkeivät rahat ja ikä riitäkään.

Täyteläisiä huulia, virheettömiä kasvoja, animehahmoja ja Barbie-lookia. 17-vuotias Jara elää ympäristössä, jossa lähes jokaisen ulkonäköä on muokattu ja jossa hänen itsensä on elettävä vanhempien vaatimuksesta luomuna.

Mutta sitten Jara pääsee kesätöihin Helsinkiin, ja taivas tuntuu aukeavan: rahaa, rakkautta ja lähestyvä täysi-ikäisyys, joka takaa päätäntävallan omaan kehoon. Mutta suureen kaupunkiin mahtuu myös anarkisteja ja toisinajattelijoita. Koko elämä voi muuttua hetkessä – eikä aina siten kuin haluaa."

Oma arvio: Aivan mainio rakenne tässä kirjassa! Blogikirjoitukset sun muut rytmittivät kivasti lukemista ja monen henkilön tarina linkittyi loppua kohti tavalla tai toisella yhteen. Päähenkilö Jara vaikutti alussa ärsyttävän pinnalliselta muokkauspakkomielteineen, mutta hänestä tuli esiin kirjan edetessä muitakin puolia tavatessaan Inkan.

Melko raadollista oli tarinan nuorten elämä, ja muokkauksia saadakseen he olivat valmiita kyseenalaisiinkin keinoihin. Tarinassa oli henkilöinä ääripäitä: muokkauksista kieltäytyviä luomuilijoita, kehoaan muokanneita tai siitä kovasti haaveilevia sekä muokkauksia vastustavia aktivisteja. Bloggaaja PlastikPrincessin tarina jäi ikävästi kaihertamaan mieltäni. Kirjan loppu oli surullinen, mutta onnistunut. Arvosanani kirjalle 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitokset kustantajalle! 

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Teemestarin kirja: Emmi Itäranta

Teemestarin kirja: Emmi Itäranta. Teos 2012.



"Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin – ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista.

Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo – ja hänen edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katseet kiinnittyvät väistämättä teemestarin taloon...

Emmi Itärannan esikoisromaani Teemestarin kirja on harvinaisen uskottava ja pelottava kuvaus mahdollisesta tulevaisuudestamme. Samalla Itärannan kieli on kuitenkin kuulasta, tarkkaa ja paisuttelematonta. Esikoiskirjailijalta todellinen taidonnäyte!

Teemestarin kirja
voitti 2010–2011 järjestetyn Teoksen suuren fantasia- ja scifi-kirjoituskilpailun, johon osallistui yli 350 käsikirjoitusta."


Oma arvio:

Olipas se virkistävää lukea dystopia, joka oli tarinaltaan ihan omaa luokkaansa verrattuna aiemmin lukemiini saman genren kirjoihin. Itärannan kerronnan runollisuutta ovat lähes kaikki kehuneet, eikä suotta. Kirjassa kuvataan karua ympäristöä niin todentuntuisesti, että tunsin itsekin olevani siellä. Tunnelma on koko ajan yhtä aikaa levollinen että hyytävän jännittynyt. Tämä ei ole sellainen toiminnallinen tsädää-kabuum-taisteludystopia, vaan verkkaisesti etenevä tarina, jossa keskitytään enemmän tunnelmaan ja Norian ajatuksiin. 


Pidin kovasti päähenkilöstä Noriasta ja hänen isästään. Parasta antia olivat teemestarin erikoiset teenvalmistus- ja tarjoilurituaalit vieraille, jotka tulivat nauttimaan seudun parasta teetä matkojenkin päästä. Minulla oli koko ajan jano tätä lukiessani, vesi kun oli kirjassa niin tärkeässä osassa!
Arvosanani tälle 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!