Englanninkielinen alkuteos (2005): Grave Sight
"Harper Connelly on 24-vuotias, rehellinen, lojaali mutta monien silmissä varsin outo nuori nainen. Teini-ikäisenä Harperiin iski salama ja hän sai kyvyn aistia kuolleiden sijainnin ja viimeiset hetket. Niinpä hän etsii työkseen kuolleita ihmisiä, apunaan velipuolensa Tolliver. Kaksikko liikkuu toimeksiantojen perässä paikasta toiseen ja saa selville salaisuuksia, joiden moni toivoisi pysyvän haudattuina. Harper ja Tolliver matkaavat nyt pieneen arkansasilaiseen kylään selvittämään paikallisen teinitytön kohtaloa. Tytön ruumis löytyy pian, mutta valheiden verkko on sotkuisempi kuin Harper olisi voinut koskaan arvata. Jokaisella kylän omalaatuisista asukkaista tuntuu olevan omia luurankoja kaapissaan, ja joku heistä on valmis menemään hyvin pitkälle pitääkseen ne siellä."
Oma arvio:
Mukavan helppoa luettavaa tämä kirja oli, mutta siihen se vähän jäikin. Jännitystä ei Harper Connelly -sarjan avaus minusta pursunnut, mutta murhamysteerin ratkeamista oli kiva jännätä loppuun saakka. Lopputulos oli aavistuksen liian helppo.
Pääpari, sisarukset Harper ja Tolliver eivät olleet mitenkään erikoisia, enkä juuri jäänyt heitä kaipaamaan kirjan loputtua. Heidän välinen suhteensa oli ihastuttavan läheinen, mutta ehkä jopa liian intiimi näin jäyhään suomalaiseen makuun. Jäin miettimään, mikä heidän suhteensa nyt oikein onkaan, kun mikäli oikein käsitin, he eivät olleet verisukulaisia. Kirjassa ei juurikaan ollut kovin kuvailevaa romantiikkaa, vaikka siihen olisi ollut mukavat edellytykset.
Olin hyvin pettynyt, kun Harperin romanttiset kohtaukset kylän poliisimiehen kanssa sivuutettiin olankohautuksella. Ei, ei ja ei. Alussa kirja vaikutti todella mielenkiintoiselta Harperin erikoiskyvyn takia, mutta ei se seikka jaksanut nostaa tätä lempikirjojeni tasolle.
Jatko-osan aion lukea, ja pisteitä annan tälle 3+
Tämän kirjan sain kustantajalta, kiitän!
Yllätyksiä haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2015.
"Harper Connellylla on varsin erityinen kyky: hän osaa aistia kuolleiden sijainnin ja nähdä heidän viimeiset hetkensä. Harperin taitoja epäilevä professori kutsuu hänet vuosisatoja vanhalle hautausmaalle Memphisiin. Kaikkien hämmästykseksi Harper osaa tietenkin heti kertoa vanhojen vainajien kuolintavat, mutta yllätys on vielä suurempi, kun käy ilmi, että mullan alla makaa myös paljon tuoreempia ruumiita…"
Oma arvio:
Sain tästä Harper Connelly -sarjan toisesta osasta paljon enemmän irti kuin ensimmäisestä. Kaiken kaikkiaan mysteerejä täynnä oleva tarina piti hyvin otteessaan ja sisarusparin läheistä suhdetta oli mukava seurata.
Päähenkilö, Harper, tosin vaikutti minusta epäuskottavan itsevarmalta suhteessa erikoiseen kykyynsä sekä tavassa muistella tuosta-noin-vain traagista lapsuuttaan. Tai ehkä hän vain on niitä, jotka ovat sinut oman erilaisuutensa kanssa ja ovat päässeet vaikeuksien kautta voittoon ilman katkeruutta. Hänellä vaikuttaa olevan fyysisten heikkouksiensa lisäksi vielä yksi erittäin iso heikkous - hänen veljensä Tolliver. Hän ripustautuu häneen tilanteessa kuin tilanteessa ja kokee siitä samaan aikaan suurta syyllisyyttä. Jo ensimmäistä osaa lukiessani minua mietitytti heidän omituisen läheinen sisarussuhteensa, ja kun tekstissä sain vahvistuksen sille, etteivät he ole verisukulaisia, aloin laskea heti yhteenlaskuja päässäni. Pientä vihiä sainkin, että heidän välille voisi kehittyä jotain...muutakin?
Charlaine Harrisin kirjoitustyyli on melko suoraviivaista, eikä hän harmikseni kuvaile ympäristöä kovinkaan monipuolisesti. Toisaalta hän keskittyy kuvailemaan enemmän ihmisiä. Harper Connelly -kirjoissa ei sorruta pitkiin kuvaileviin jaaritteluihin, joten tämä mysteeri oli vaivattoman nopeaa luettu. Kaiken kaikkiaan tästä jäi kiva ja odottava mieli: mitähän edesottamuksia Harper ja Tolliver kohtaavat seuraavassa osassa Väristyksiä haudan takaa, joka ilmestyy syksyllä 2015. Jään mielenkiinnolla odottamaan!
Arvosanani tälle osalle 4+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Väristyksiä haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2015.
Englanninkielinen alkuteos (2007): An Ice Cold Grave
"Harper ja Tolliver palkataan etsimään kadonnutta teinipoikaa Doravilleen, Pohjois-Carolinaan. Pian käy ilmi, että viime vuosina kadonneita poikia on enemmänkin. Seriffin mukaan he ovat karanneet kotoaan, mutta Harperia selitys ei vakuuta. Järkytyksekseen hän löytää kahdeksan karmean lopun kokenutta uhria haudattuna puoliksi jäätyneeseen maahan. Sitten hänen kimppuunsa hyökätään.
Harper haluaisi vain häipyä kotiin parantelemaan haavojaan, mutta hän joutuu avustamaan poliisitutkinnassa ja saa tietää Doravillen synkistä, kauan vaalituista salaisuuksista enemmän kuin haluaisi. Nämä tiedot uhkaavat saattaa myös Harperin ennenaikaiseen hyiseen hautaan."
Oma arvio:
Edellisen osan luettuani aloin jo tykästyä tähän sarjaan, ja rupesin lukemaan tätä Harper Connelly -sarjan kolmatta osaa odottavaisin mielin. Alku vaikuttaakin lupaavalta, kun Harper ja hänen veljensä Tolliver tempautuvat taas kammottavien tapahtumien keskelle. Harperin kyky aistia kuolleet tuntuu jo kuitenkin loppuunkalutulta aiheelta, eikä kyvystä oikein enää irtoa mitään mielenkiintoista.
Kun luin sarjan ensimmäisen osan Kuiskauksia haudan takaa, harmittelin kuvailevan romantiikan puutetta. No, sama linja jatkuu - ikävä kyllä - tässäkin osassa.
***spoilausvaroitus!
Harper on epävarma uusista tuntemuksistaan ja ottaa etäisyyttä "veljeensä", ja myös Tolliver käyttäytyy ennalta-arvattavan omituisesti. Vaikka odotin heidän välilleen jotain kipinää, kaikki tapahtuu yhtäkkiä ihan liian nopeasti - ja karkeasti. Jos seksikohtauksen voi pilata jotenkin, tässä olisi oiva malliesimerkki siitä. Olen huutaa järkytyksestä, kun Harper alkaa kuvailla Tolliverin miehisen jatkeen kaarevuutta. Heidän sanailunsa on aivan kammottavan tönkköä ja luotaantyöntävää. En suinkaan ole ruusunpunaiset lasit päässä kulkeva yltiöromantikko, mutta tämä ylitti sietokykyni ja meinasin lopettaa koko kirjan kesken. Kaiken lisäksi minua alkoi kammoksuttaa ajatus siitä, että he ovat kuitenkin sisaruksia, vaikkei heillä olekaan sama perimä. Jaiks! ***
Kannatti kuitenkin lukea kirja loppuun, sillä jännitystä tarinan lopusta ei puutu. Mysteeri on hyvin loppuun viety ja toivottavasti jatko-osa ja sarjan päätös toisi jotain uutta Harperin kyvystä tai jonkinlaisen täyskäännöksen päähenkilöiden elämässä. Suosittelen kirjaa jännityskirjallisuuden ja etenkin Camilla Läckbergin tuotannon ystäville!
Yritän toipua järkytyksestä ja ottaa uuden osan avoimin mielin luettavakseni.
Arvosanani tälle 3
Kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Salaisuuksia haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2016.
"Salamaniskun saanut yksityisetsivä Harper Connelly ja hänen apurinsa Tolliver joutuvat Teksasin-matkallaan kohtaamaan karmeita muistoja lapsuudesta. Tolliverin vankilasta vapautunut isä yrittää paikata välejään perheeseensä. Tolliver ei halua olla miehen kanssa missään tekemisissä – mutta hänellä ei ole valinnanvaraa. Harper joutuu perhesalaisuuksien syövereihin saadessaan viimein selville, mitä tapahtui hänen kadonneelle siskolleen."
Oma arvio:
Tämä Harper Connelly -sarja on saanut minun mieleni poukkoilemaan suuntaan jos toiseen. Mikään osa näistä ei ole saanut minua suurimmaksi fanikseen ja viime kirjan jälkeen olin hiukan pettynyt sarjassa tapahtuneisiin käänteisiin, on sarja pitänyt minut kuitenkin uteliaana.
Kun tätini ja hänen miehensä kuulisivat rakkaussuhteestamme, he järkyttyisivät - lievästi sanottuna.
Harperin uskonnollinen täti Iona ottaa uutisen vastaan yllättävän kevyesti, muttei tietenkään asiaa purematta niele. Tässä kirjassa päästään tutustumaan, joskin melko pintapuolisesti, myös Ionan ja hänen miehensä Hankin adoptoimiin, Harperin ja Tolliverin siskopuoliin Mariellaan ja Graceen. He suhtautuvat sisko- ja velipuolensa suhteeseen lapsekkaan mutkattomasti.
Tarina alkaa imeä minua mukaansa vasta, kun näiden rakastavaisten suhde jää toissijaiseksi ja alkaa todellinen toiminnallinen osuus. Juoni kietoutuu taas mukavan nerokkaasti monien tapahtumien ympärille ja yllätyksiä ja paljastuneita salaisuuksia on lopussa kourakaupalla - kuten kirjan nimikin lupailee. Koko kirjasarjan ajan taustalla velloneeseen Cameronin katoamistapaukseen saadaan lopullinen ratkaisu, joka on odotusteni mukainen, vaikkei ihan mukava ratkaisu olekaan.
"Miten on? Jos katoaisin jonnekin, ottaisitko sen lävistetyn ihmemiehen tilalleni?"
Tolliverin äänensävy oli kiusoitteleva, mutta hän odotti kuitenkin vastausta. En ollut niin hölmö, että olisin ruvennut pohtimaan asiaa vakavasti. "Älä nyt viitsi. Kun on päässyt pihvin makuun, hampurilainen ei enää riitä", sanoin uskollisesti. Tunnustin tosin itselleni, että minun teki välillä mieli hampurilaista ---
Minun lempihahmoni koko kirjasarjassa on edesmenneen selvännäkijän, Xyldan poika Manfred, joka on ihastunut Harperiin eikä yritä peitellä sitä. Tämä puoleensavetävä, lävistetty nuori kaveri auttaa ratkaisemaan Harperin ja Tolliverin ympärille kietoutuvaa arvoitusta, sillä hän on perinyt selvännäkijän kyvyt isoäidiltään. Hänen ja Harperin välillä on pieni jännite, mutta minun harmikseni Harper ei anna sille enempää mahdollisuutta. Olisi ollut mukava lisä tarinalle, jos Manfred olisi onnistunut sekoittamaan koko pakan päälaelleen.
Tämä viimeinen osa saa minulta arvosanaksi 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Harper Connelly -sarja muissa blogeissa:
Kirjojen keskellä
Lukunurkka
Kirjahilla
Mustetta paperilla
Luin sarjan avausosan ja petyin melkoisesti. Idea oli hyvä, mutta tarina jäi kovin keveäksi, ohueksi, jännityksettömäksi ja yllätyksettömäksi. Minäkin ihmettelin sisarpuolten suhdetta, se tosiaan tuntui vähän turhan läheiseltä. Odotukset Sookie Stackhouse -sarjan jäljiltä oli korkealla, mutta melko kauas jäi. Tällä hetkellä tuntuu, että en jatka sarjan parissa, mutta vannomatta paras.
VastaaPoista