Persefone-trilogia: Michelle Gagnon

Kukaan ei kaipaa sinua: Michelle Gagnon. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2014.

Englanninkielinen alkuteos (2012): Don't Turn Around

"Ihmiskokeeseen tempaistun Noan on lyöttäydyttävä yksiin hakkeriaktivisti Peterin kanssa voittaakseen kilpajuoksun takaa-ajajiaan vastaan.

Noa Torsonilla ei ole aavistustakaan, miksi hän herää kummallisen karussa sairaalavuoteessa tippaletku käsivarressaan. Sijaiskotien kovettama tyttö joutuu ensi kertaa turvautumaan ulkopuoliseen apuun päästyään vaivoin pakoon vangitsijoiltaan.

Peter Gregory saa eräänä iltana päähänsä tarkistaa, mitä hänen tekopyhä isänsä puuhailee. Poika ehtii tuskin klikata salaperäisen Persefone-projektin tiedostoja, kun kotiin murtautuvat mustapukuiset miehet jo vievät kannettavan mennessään. Kun Noa ja Peter kohtaavat hakkeriyhteisön kautta, megaluokan datan analysointi ei jätä tilaa muille kuin äärimmäisen kammottaville tulkinnoille." 

Oma arvio: 
Ihan sattumalta tempaisin tämän kirjan mukaani kirjaston nuortenosastolta, ja onneksi tein niin! Vaikka takakannen teksti määritteli tämän  teknojännäriksi, joista minulla ei ole juuri minkäänlaista tuntumaa ennestään,  tämä oli ehdottomasti minun makuuni. Oli tässä onnekseni jännityksen lisäksi science fictioniakin. 

Tarinan päähenkilöt olivat mielenkiintoisia, eivätkä hakkerointiin liittyvät seikat ärsyttäneet minua (vastoin ennakkoluulojani.) Tarina eteni verkkaisesti eteenpäin ja toi edetessään lukijan eteen hyytäviä paljastuksia. Noan ja Peterin välit alkoivat lämmetä seikkailun tuoksinnassa, mutta mitään mullistavaa ei vielä kuitenkaan tapahtunut. Mukava joskus näinkin, että hyvää saa odottaa!

Ilahduin tosissani saatuani tiedon, että tämä kirja on osa trilogiaa. Toinen ja kolmas osa, Don't Look Now (2013) ja Don't Let Go (2014), ovat yhä suomentamatta, eikä minulla ole tietoa, milloin niistä julkaistaan suomennokset. Saatan lukea jatko-osat englanniksi, tai sitten uskollisesti odotan suomennoksia. 
Arvosanani tälle 4,5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Don't look now: Michelle Gagnon. HarperCollins 2013. Ei suomennettu.

 "Noa Torsen is on the run. Having outsmarted the sinister corporation Pike & Dolan, Noa and her friend Zeke now move stealthily across the country, protecting runaways before they become test subjects for P&D's horrific experiments. Noa knows all too well what that feels like: Whatever they did to her has left her exhausted and scared.

Back in Boston, Peter anxiously follows Noa's movements from his computer, using his hacker skills to feed her the information she needs to stay alive. But he's desperate to do something more, especially when he learns what P&D has done to his ex-girlfriend Amanda.

Then, in an explosive confrontation, Noa and her team are trapped in the one place they thought was safe. It will take everything Noa and Peter have to bring down the corporation before it gets them first. And with no one to trust and enemies hiding at every turn, they may be the only people alive who can."

Oma arvio: 

Siitä on jo aikaa, kun luin Persef0ne-trilogian ensimmäisen osan Kukaan ei kaipaa sinua. Pidin kirjasta kovasti, vaikka monet ovatkin moittineet kirjan suomennoksen yksioikoista kieltä. Minä taas nautin siitä, että jännittävä tarina eteni ilman turhia kielikoukeroita. Olen odotellut, milloin Noan, Peterin ja Zeken tarina saisi jatkoa suomeksi, mutta ilmeisesti turhaan. Kun kirjastoni viimein hankki pyynnöstäni kokoelmiinsa englanninkieliset jatko-osat, päätin taas uppoutua näiden nuorten hakkereiden seikkailuihin ja taisteluihin pahamaineista Pike & Dolan -yhtiötä vastaan.

Noa on minun uusi lempparihahmo sitten Outolintu-trilogian Tris Priorin: hän on kovia kokenut, itsenäinen, rohkea ja oikeudentajuinen nuori nainen. Zeke vaikuttaa määrätietoiselta, suloisen suojelevalta nuorelta mieheltä, joka on iskenyt silmänsä Noaan. Ensimmäisen kirjan tapahtumien jälkeen on kulunut tovi, ja tästä kirjojen välissä tapahtuneesta ajasta kirjassa annetaan vain pieniä vihjeitä - Zeke ja Noa ovat ainakin käyneet Noan turvapaikassa, Monica ja Roy Forsythesin luona Sata Cruzissa. 

P&D jatkaa katulapsien ja -nuorten sieppaamista omiin raakoihin ihmiskokeisiinsa löytääkseen parannuksen tappavaan PEMA-virukseen. Zeke ja Noa yhdessä joukkojensa kanssa taistelevat P&D:tä vastaan pelastamalla lapsia heidän yksiköistään. Peter, joka ei saa Noaa mielestään,  pysyttelee tukikohdassaan Bostonissa auttaen projekti Persef0nea hakkerointitaidoillaan. 

Zeke ja Noa ovat lähentyneet, ja heidän välillään onkin mukavaa kipinää läpi koko kirjan. Myös Peter lähentyy hetkellisesti entisen tyttöystävänsä Amandan kanssa, muttei kuitenkaan pysty unohtamaan Noaa, jonka kanssa he viestittelevät jatkuvasti projektin etenemisestä.

Olen onnellinen, että olen taas saanut käsiini kunnon scifijännitystä. P&D:n kammottava toiminta on tumma uhka tapahtumien taustalla, ja toisaalta Noan ja Zeken kipinät saavat sydämeni hypähtelemään ilosta. On mukava myös tutustua tässä osassa tarkemmin Amandaan, joka ei lakkaa rakastamasta Peteriä. Hänen oudot oireensa saavat aavistamaan pahinta. Mason on tarinan kylmäpäinen pahis, joka lopulta onnistuu samaan Peterin otteeseensa, vaikka tämä luuli olleensa niskan päällä. Tarinan loppua kohti jännitys on  ihan kiduttavan piinaavaa enkä malta jättää kirjaa millään kesken.

Kirjan loppu kirvoittaa muutaman kyyneleen, mutta jättää monta asiaa auki kolmatta osaa silmällä pitäen. Ehdottomasti luen tämän trilogian loppuun!

Arvosanani 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Don't let go: Michelle Gagnon. HarperCollins 2014. Ei suomennettu.

 "After a devastating loss, Noa Torson is out of options. On the run with the three remaining teens of Persephone’s Army, she is up against immeasurable odds. The group is outnumbered, outsmarted, and outrun. But they are not giving up.

When Noa and Peter realize they can’t run anymore, and that Noa’s health is failing, they know they must go back to where this began. But when they come face-to-face with the man who started it all, the question becomes, can they win?

This riveting final book in the Don’t Turn Around trilogy ratchets up the action as Noa and Peter confront the evil that has chased them and won’t let them go."

Oma arvio:

Minä en voi mitenkään käsittää, miksi tämän mahtavan jännäritrilogian suomentaminen on jätetty kesken ensimmäisen osan jälkeen. Ihan pöljää, jos minulta kysytään. Sarja on pitänyt minut mukana otteessansa heti alusta loppuun saakka, eikä trilogian toisessa osassakaan tullut tyypillistä notkahdusta. Tämä kolmas osa on myös aivan omaa luokkaansa, jännitystä täynnä, ovelia juonenkäänteistä ja yllätyksiä.

Noa, Peter, Daisy ja Teo ovat yhdessä pakomatkalla ympäri Yhdysvaltoja, mutta jotenkin kummasti Piken miehet aina vain löytävät heidät. Täpärästi he pääsevät aina pakenemaan seuraavaan paikkaan. Lopulta he toteavat, että heidän on parempi jakautua - Daidy ja Teo suunnistavat Californiaan sekä Noa ja Peter yrittävät saada selkoa Piken tiedostoista, jotka Peter onnistui varastamaan aiemmin Piken kätyriltä Masonilta. Mikään ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, ja alkaa todella jännittävien - ja paljastavien - vaiheiden aika.

She squeezed her eyes shut, trying to blot out the image of Zeke bleeding to death in her lap. But the soud of his voice, and of that final gunshot ringing out across the water, replayed on an endless reel. She'd give anything to open her eyes and see him standing there, giving her that look that said, I know you, better than you know yourself.

Noaa varjostaa suru Zeken menetyksestä. Alkuun minua harmitti Zeken puuttuminen, sillä hän oli yksi lempihahmoistani. Kuitenkin Noan ja Peterin mutkaton kemia ja yhteistyö korvaavat tämän harmitukseni pian. He pääsivät myös osoittamaan yhdessä hakkerointitaitojensa voiman. Tottakai minua kiinnosti, mihin suuntaan heidän suhteensa kehittyisi, mutta enpäs paljastakaan enempää, sillä ratkaisu on melko mielenkiintoinen - suorastaan nerokas eikä ollenkaan tavanomainen. Kiitos siitä!

They sat shoulder to shoulder, sifting through files, trying to ignore the barked commands outside the window.

Kaiken lisäksi Noan ylimääräinen kateenkorva, jonka Pike hänelle asennutti tieteen nimissä, alkaa aiheuttaa hänelle outoja, tuskallisia oireita. Peter ja muut ovat voimattomia hänen oireidensa edessä: hän saattaa olla pitkiä aikoja syömättä, nukkua epätavallisen pitkiä aikoja sikeästi, saada kouristuskohtauksia ja lopulta hän menettää näkönsä.


Samaan aikaan Peterin entinen tyttöystävä Amanda riutuu PEMA:n kourissa sairaalassa.
 
Kirjan lopussa on tietenkin sellainen tapahtumavyyhti, että lukijaa pyöritetään ihan tosissaan! Peter ja Noa huomaavat saaneensa peräänsä Piken lisäksi Yhdysvaltojen poliisivoimat. Moni asia alkaa paljastua, yllätyksiä satelee ja lukijaa säikäytellään ihan tosissaan. Huh. Saan myös viimein tietää, mistä PEMA-sairaus sai alkunsa.
 
Todella iloinen yllätys on säästetty melko loppuosaan kirjaa, jonka jotenkin aavistelin jo kirjan alusta saakka. En voi kertoa sitä, lukekaan kirja!
 
Arvosanani tälle 4,5


Lainasin tämän kirjan kirjastosta.


Muita samantyylisiä kirjoja/kirjasarjoja: P.I - Pelko Ihmisessä -sarja: Siri Kolu


Muissa blogeissa: Kirjaneidon tornihuone, Yöpöydän kirjat, Anna minun lukea enemmän