torstai 31. maaliskuuta 2016

Uglies-series: Scott Westerfeld

Uglies: Scott Westerfeld. Simon Pulse 2005. Ei suomennettu.

 "Tally is about to turn sixteen, and she can't wait. In just a few weeks she'll have the operation that will turn her from a repellent ugly into a stunning pretty. And as a pretty, she'll be catapulted into a high-tech paradise where her only job is to have fun.

But Tally's new friend Shay isn't sure she wants to become a pretty. When Shay runs away, Tally learns about a whole new side of the pretty world-- and it isn't very pretty. The authorities offer Tally a choice: find her friend and turn her in, or never turn pretty at all. Tally's choice will change her world forever..."


Oma arvio:

Sainpas taas käsiini oikean kultakimpaleen. Mikään ei ilahduta minua enempää, kuin löytää uusia, lukemattomia dystopioita. Suomennetuista olen jo lähes kaikki lukenut, mutta englanniksi löytyy vielä todella laadukkaita tämän genren kirjoja ja sarjoja.

 Olen lukenut aiemmin Anu Holopaisen dystopian Ihon alaiset, ja Uglies-kirjassa on jota kuinkin samantyyppinen teema: kauneusihanteet ovat menneet tulevaisuuden yhteiskunnassa niin pitkälle, että kaikki 16-vuotiaat joutuvat (tai pääsevät) kauneusleikkaukseen, jossa heidät muokataan yleisen, vallalla olevan suosituksen mukaan. Tämän jälkeen he lakkaavat olemasta rumia (uglies) eli he saavat muuttaa Uglyvillestä nuorten ja kauniiden (pretties) New Pretty Town -nimiseen bilekaupunkiin, missä heidän ei tarvitse tehdä muuta kuin juhlia. Perheelliset kauniit muuttavat asumaan Crumblyvilleen, ja ihmisen vanhetessa tälle tehdään uusi leikkaus: ensin heistä tulee keski-kauniita (middle pretty) ja vielä uuden leikkauksen jälkeen myöhäis-kauniita (late pretty). Kukaan ei enää siis näe vanhuuden rypistämiä kasvoja, eikä kauneus  ole enää katoavaista.

Tally on juuri menettänyt hetkellisesti ystävänsä Perisin, joka on päässyt leikkaukseen muutamaa kuukautta ennen häntä. Tally hiippailee salaa New Pretty Towniin, mikä on rumilta erittäin kiellettyä, ja huomaa ystävänsä muuttuneen muutenkin kuin ulkonäöltä. Samalla hän tutustuu niin ikään vakoilureissulla olevaan Shay-nimiseen tyttöön, joka on myös pian täyttämässä kuusitoista. Tyttöjen tutustuessa käy ilmi, ettei Shay haluakaan olla kaunis, vaan suunnittelee pakomatkaa kaukana erämaan takana siintävään Smoke-kaupunkiin, jossa asuu myös muita kapinallisia. Tämä pyytää Tallya mukaansa, joka tyrmistyy eikä voi ymmärtää, miksi joku haluaisi olla ruma koko lopun elämäänsä.

(Tally)"Right, and things were so great back when everyone was ugly. Or did you miss that day in school?"
"Yeah, yeah, I know," Shay recited. "Everyone judged everyone else based on their appearance. People who were taller got better jobs, and people even voted for some politicians just because they weren't quite as ugly as everybody else. Blah, blah, blah."
---
"So what if people look more alike now?  It's the only way to make people equal."


 Kaupungissa on Special Circumstances -niminen yksikkö, jossa työskenteleville on tehty hyvin erikoinen leikkaus. Spesiaalit näyttävät kauniilta, mutta hyvin julmalla tavalla, ja heidät on varustettu erikoiskyvyillä. Shayn kadottua ennen leikkaustaan Tallyn leikkaus lykätään ja hänet viedään Special Circumstances -yksikköön julman ja häikäilemättömän Dr. Cablen luo. Tally saa tuta, ettei Cablen kanssa ole leikkiminen. Hänen on lähdettävä hakemaan Shay takaisin ja paljastettava Smoke-kaupungin sijainti, jotta kapinalliset saadaan kiinni. Muuten hän jää ikuisesti rumaksi. Tallylla on mukanaan vain kulkuvälineenä toimiva eräänlainen magnetismilla toimiva leijulauta (hoverboard), selviytymispakkaus retkimuonineen, Shayn jättämä epämääräinen kulkuohje sekä Cablen antama riipus, joka hänen on määrä aktivoida heti Smokeen saavuttuaan.

Tämän enempää juonta paljastamatta voin sanoa, että kirjan tarina tempaisee mukaansa täysin. Järjettömistä kauneusihanteista, dystopisesta kaupunkimallista ja väestön jakautumisesta ulkonäön mukaan eri kaupunginosiin on erittäin mielenkiintoista lukea, mutta nautin  aivan erityisesti seurata Tallyn seikkailua kohti tuntematonta kylää ja yhteisöä, jossa hän tutustuu uusiin, erilailla ajatteleviin ihmisiin,  oppii ihan uusia asioita ja selvitymistaitoja. Erityisen läheiseksi Tallylle tulee David-niminen poika, ja hän joutuu hyvin vaikeaan välikäteen: aktivoidako riipus, jotta pääsee toivomaansa kauneusleikkaukseen ja tapaamaan taas ystävänsä Perisin, vai jättääkö riipus ja Cablen tehtävä omaan arvoonsa ja jäädä elämään epävakaata, mutta antoisaa elämää Smoken yhteisöön.

Uglies saa lukijansa miettimään kauneusihanteita ja niiden järjettömyyttä. Vaikka nykymaailmassa ihmisistä ei tehdä sentään liukuhihnalla symmetrisiä, suurisilmäisiä, turpeahuulisia ja pieninenäisia barbinukkeja, on samantyylistä villitystä ollut vallalla jo viime vuosikymmenien aikana. Ei ne botoxhuulet, silikonilisukkeet, tekoripset sun muut niin kauas liippaa. Mihin vielä kauneusleikkaukset ovat menossa?

  Eräs hauska kohtaus kirjassa on, kun Tally tapaa Smokessa ensimmäistä kertaa elämässään keski-ikäisen miehen. Hänen ensimmäinen reaktionsa on järkytys, ja sitten sääli. Hän ei voi käsittää, miten joku voi valita sellaisen elämän, jossa antaa itsensä vanheta ja rypistyä. Huvittavaa on myös Tallyn järkytys siitä, että Smoken yhteisö käyttää puuta lämmitykseen ja hyötyesineisiin, eläimiä ravinnokseen ja eläinten nahkoja ja turkiksia vaatteisiin. Hänen kaupungissaan kaikki on keinotekoista ja lämmitykseen ei käytetä orgaanisia raaka-aineita. Autot on korvattu magneettisesti toimivilla leijuautoilla (hovercar) ja aiemmin mainitsemillani leijulaudoilla.

There was wood everywhere: in fences; as cooking spits; laid down in walkways over muddy patches; and in big stacks by the fires. Tally wondered where they had foud so much wood.
Then she saw  the stumps at the edges of the settlement, and gasped. "Trees...," she whispered in horror. "You cut down trees."

Uglies on täynnä niin mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta paljon jää vielä auki: miten kauneusleikkaukset toteutetaan? Mitä kauniiden päässä liikkuu? Pystytäänkö  parantamaan kauniiden aivovammat, joita kauneusleikkauksen "kylkiäisenä" tulee? Uglies-sarjaan kuuluu vielä osat Pretties, Specials ja Extras. Kaupunkini kirjaston kokoelmiin ei kuulu kuin tämä ensimmäinen osa, joten toivon kovasti, että hankintaehdotukseni sinne hyväksytään. Muussa tapauksessa täytyy tehdä kaukolaina tai ostaa jatko-osat itselleni.

Arvosanani 4,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Uglies Muissa blogeissa:

   
Pretties: Scott Westerfeld. Simon Pulse 2005. Ei suomennettu. 

 

“Tally has finally become pretty. Now her looks are beyond perfect, her clothes are awesome, her boyfriend is totally hot, and she's completely popular. It's everything she's ever wanted.

But beneath all the fun -- the nonstop parties, the high-tech luxury, the total freedom -- is a nagging sense that something's wrong. Something important. Then a message from Tally's ugly past arrives. Reading it, Tally remembers what's wrong with pretty life, and the fun stops cold.

Now she has to choose between fighting to forget what she knows and fighting for her life -- because the authorities don't intend to let anyone with this information survive.”

Oma arvio:

Kun sarjan ensimmäisessä osassa Tally seikkailee pääosassa villissä luonnossa ja alkeellista elämää viettävässä Smoke-kaupungissa, sijoittuu nyt tämän toisen osan tapahtumista suurin osa New Pretty Towniin, kauneuskäsiteltyjen nuorten jännittävään, juhlanhuuruiseen kaupunkiin. New Prettiesit eli vastaleikatut kauniit nuoret haeskelevat paikkaansa ja ryhmäänsä. Yksi tällaisista porukoista on Crims, tyypit jotka tekevät kaikenlaista hurjaa ja villiä pysyäkseen eloisina (bubbly), ennen kuin heidän aivoihinsa asetetut lesionit tylsistyttävät heidän mielensä ja tunteensa tasapaksuksi. Tally alkaa lähentyä kaunissilmäisen Zanen kanssa, joka on jo aiemmin aavistanut kauneusleikkausten hinnan heidän aivoilleen, ja saa siihen sattuman kautta vahvistusta, kun Croy tuo Tallylle lesionien vaikutusten kumoavat pillerit. He päättävät ottaa kahden pillerin satsin yhdessä, mutta eivät arvaa, mitä hankaluuksia tuo päätös tuo tullessaan: ensinnäkin Shay suuttuu Tallylle verisesti, koska ei jakanut pillereitä hänen kanssaan, ja Zane alkaa kärsiä kivuliaista sivuoireista.

Minusta kirjan alkupuolisko ei ollut kovinkaan mukaansatempaavaa luettavaa, mutta kun Tally, Zane ja muut päättävät paeta New Pretty Townista ja tavata Rusty Ruinsilla New Smokies -kapinallisia, juoni alkaa pitää mielenkiintoani yllä. Kaikki ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan ja Tally tumpsahtaa keskelle erämaata yksinään. Hän tapaa alkuasukkaita, jotka nimittävät prettiesejä jumaliksi ja suhtautuvatkin heihin, kuin he olisivat yliluonnollisia olentoja. Tally saa vakuutettua heille, että hän on ihan tavallinen ihminen, kuten hekin. Eräs nuori alkuasukasmies Andrew ottaa tehtäväkseen saatella Tallyn Rusty Ruinsille, vaikka kertookin tälle, että se on läpipääsemättömän rajan tuolla puolen. Tallylle selviää, että Andrew on oikeassa, sillä nämä alkuasukkaat on suljettu Special Ciscumstancesin rakentaman piirin sisälle, ikään kuin reservaattiin. Reunoilla olevien, hallusinaatioita aiheuttavien nukkejen ohi ei pääse mitenkään, mutta onneksi neuvokas Tally keksii lopulta keinon, jolla pääsee Rusty Ruinsille. Ovatko muut jo lähteneet ilman häntä ja tapaako hän viimeinkin Davidin? Kaikkein eniten hän kuitenkin haluaa nähdä Zanen, sillä tämä on sanonut hänelle ne maagiset kolme sanaa, ennen kuin he viimeksi erosivat.


Dear Tally,
you're me.
Or I guess another way to say it is, I'm you - Tallu Youngblood. Same person. But if you're reading this letter, then we're also two different people. At least, that's what us New Smokies are guessing has happened now. You've been changed. That's why I'm writing to you. (s.83)





Tally muistaa vielä hämärästi ajan, kun oli ugly eli leikkaamaton nuori, mutta leikkauksen jälkeen hänen mielensä alkaa hyvin nopeaa suosia uutta ulkomuotoaan – hän huomaa kammoksuvansa leikkaamattomien nuorten kasvonpiirteitä, ja kun hän tarinan loppuvaiheilla tapaa taas Davidin, hän ihmettelee, mitä ihmettä hän on nähnyt aiemmin hänessä. Muistot lämpimistä tunteista tuota nuorta miestä kohtaan alkavat kuitenkin palata melko pian, kun hän pääsee Davidin lähelle. Zanen huono tila huolestuttaa Tallya, ja lopulta hänen täytyy tehdä valinta, paetako Smokiesien leiriltä Davidin ja muiden kanssa vai jäädä Zanen kanssa kiinnijäämisen uhalla.

Tallyn ja Zanen romanssi tuntuu mielestäni laimealta, etenkin kun he alussa suutelevat toisiaan vain pysyäkseen eloisina (staying bubbly), koska he ovat huomanneet, että he muistavat tässä tilassa paremmin asioita. Huomasin toivovani, että Tallyn ja Davidin tunteet olisivat taas kunnolla roimahtaneet liekkeihin, mutta tällä kertaa sain tyytyä vain pieniin toivon kipinöihin. Tally tuntuu välillä mielestäni järjettömän lapselliselta, mutta loppua kohti hän hieman järkevöityy. Ehkä hän onkin tarkoituksella ”tyhmempi” alussa, kun lesionit vaikuttavat turruttavina hänen aivoissaan ja hän mukautuu New Pretty Townin bilehilenuorten säkenöivään elämään, jossa pääasiana tuntuu olevan keinotekoisen (bogus) hauskuuden hakeminen keinolla millä hyvänsä sekä uusien kasvoleikkausten vertailu. Vaikka kaikilla tuntuu olevan kauhean hauskaa ja hohdokasta, tunteet ovat alkaneet tasoittua, eikä mikään oikein tunnu enää miltään.

Tally smiled tiredly at this news. That was part of the cure. She might still be gourgeous - her bone structure perfect, her skin flawless - but Tally's face revealed the turmoil inside. Now that she could think unpretty thoughts, she would no longer be beautiful every minute of the day. Anger, fear, and anxiety were not pretty-making. (s. 131)


Kirjan lopussa Tallylle valkenee Shayn ja Dr. Cablen petolliset suunnitelmat, ja viimeinen juonenkäänne on niin hätkähdyttävä, että kolmas osa Specials on ehdottomasti luettava. Kaiken kaikkiaan Pretties on mielenkiintoista dystopiaa, joka kuitenkin erottuu hienosti edukseen muista lukemistani vastaavan genren kirjoista. En ole kuitenkaan tästä niin innoissani kuin sarjan avausosasta Uglies.

Arvosanani 3,5

Tämän kirjan  lainasin kirjastosta.


Pretties muissa blogeissa:

Kirja ja kuppi kuumaa
 
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
 
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

Samantyyppisiä kirjoja:


 


 

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Päivitys Twilight-sarjaan

Luin Stephenie Meyerin Twilight-sarjan kymmenvuotisjuhlajulkaisuun kirjoittaman Elämä ja kuolema - Houkutus toisinpäin. Lue tästä lisää.

 

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Päivitys Maze runner -trilogiaan

Luin James Dashnerin Maze runner -trilogian kolmannen osan Tappava lääke. Lue tästä, mitä olen siitä raapustanut.


perjantai 18. maaliskuuta 2016

Valinta-sarja: Kiera Cass

Valinta: Kiera Cass. Suomentanut Laura Haavisto. Pen & Paper 2016.


Englanninkielinen alkuteos (2012): The Selection


"Palatsi täynnä kilpailijoita, mutta vain yksi voi voittaa hänen sydämensä... Kolmekymmentäviisi kaunista tyttöä. Kolmekymmentäviisi kaunista kilpasiskoa...

America Singerillä on edessään ainutkertainen mahdollisuus – 17-vuotiaan nuoren naisen tulisi olla siitä iloinen. Mahdollisuus paeta syntymästä asti suunniteltua tulevaisuutta. Tulla tempaistuksi kimaltelevien iltapukujen ja korvaamattoman arvokkaiden jalokivien maailmaan. Elämään palatsissa ja kisaamaan komean prinssi Maxonin sydämestä. Hänet on otettu kilpailijaksi Valintaan, tositelevisioon perustuvaan onnenpeliin, jossa muutama valittu kilpailee upean prinssi Maxonin rakkaudesta.

America Singerille Valinta on kuitenkin painajainen. Hän joutuu kääntämään selkänsä salaiselle rakastetulleen Aspenille, joka kuuluu häntä alempaan yhteiskuntaluokkaan. American on jätettävä kotinsa kisatakseen kruunusta, jota hän ei tahdo. Elämään palatsissa, jota väkivaltaisten kapinallisten hyökkäykset uhkaavat jatkuvasti. Kilpailuhenki palatsin seinien sisällä on armotonta, eivätkä kaikki tytöt ole valmiita pelaamaan peliä sääntöjen mukaan.
Mutta kukaan ei tiedä, että Americalla on salaisuus, joka saattaa muuttaa koko kilpailun... ja samalla koko hänen elämänsä."

Oma arvio:

Olen nähnyt blogiarvosteluja tämän sarjan englanninkielisistä osista, mutten ole silloin innostunut tarpeeksi lisätäkseni tätä lukulistaani. Kun näin bloggauksen suomennetusta versioista, kiinnostuin heti.

Hiukan punastellen on pakko sanoa, että.... Valinta on aivan ihastuttavan, herttaisen, hömppämäisen, hupsumaisen, iltapukumaisen ihana kirja! Tässä Prinsessapäiväkirjat kohtaa Unelmien poikamiehen, Nälkäpelin ja Tarkoitettu-trilogian. Miellän kirjan pukudraamaromantiikaksi, joka on ovelasti naamioitu dystopiaksi.

Valinnassa eletään tulevaisuuden Yhdysvalloissa, tai nykyiseltä nimeltään Illéassa neljännen maailmansodan jälkeen. Illéa on  kuningaskunta ja jaoteltu kahdeksaan yhteiskuntaluokkaan: ykköset ovat ylimpiä ja kahdeksikot alinta kastia. Yleensä nuoret naiset pyrkivät ylentämään luokitustaan naimalla miehen ylemmästä luokasta.

Tarinan päähenkilö, viitosluokkaan kuuluva America on rakastunut epätoivoisesti alemman luokan eli kutosen poikaan, Aspeniin. He joutuvat tapaamaan salaa öisin. Yhteiskunnassa on tiukat lait ja säännöt, eikä esimerkiksi seksiä ennen avioliittoa hyväksytä. Kaikki näiden rakastavaisten elämässä muuttuu, kun America valitaan yhdeksi kilpailijaksi.

Tätä minä aina mietin, että miksi ihmeessä useissa dystopioissa ihmiset taantuisivat joissain asioissa, kuten ihmisen vapaudessa harrastaa seksuaalisuuttaan? Karkea ihmisten luokkajako myös kalskahtaa hyvin taantumukselliselta ajattelutavalta. Omituista myös olisi se, että uusia kuningaskuntia enää perustettaisiin uusina aikakausina.

America on musikaalinen, näpsäkkä ja herttainen henkilöhahmo, joka ei arastele sanoa prinssille suoraan omia ajatuksiaan. Hän juttelee lentokentällä faniensa kanssa ja seurustelee huoneessaan kolmen kamarineitonsa kanssa.  Prinssi Maxon on ihanan muodollinen ja jäykistelevä, joka huomaa pian, ettei kipakkaa Americaa kannata kutsua "rakkaaksi". American seurassa Maxon oppii rentoutumaan. Vaikka heti kirjan alussa on hyvin selvää, miten näiden kahden tarina tulee etenemään, on sitä niin koukuttavaa seurata, että lukaisin tämän kirjan parissa päivässä.

"Kuule Maxon, minä uskon, että löydät sielunkumppanisi täältä. Ihan oikeasti."
"Niinkö?" Hänen äänestään huokui nyt mielipiteeni synnyttämä toiveikkuus.
"Ehdottomasti." ---"Jos elämäsi todella on niin nurinkurista kuin sanot, hän on varmasti täällä. Kokemukseni mukaan aito rakkaus on sitä kaikkein hankalinta." Hymyilin vaisusti. 

Muut tytöt tuntuvat luovan stereotypiaa rikasta ja vaikutusvaltaista prinssiä havittelevista kanoista, jotka tekevät itsestään hihittelevän hölmön miehen lähistöllä. Poikkeuksen tekee Marlee sekä pari muuta tyttöä, joihin America ystävystyy. Tarinan pahistyttö Celeste on niin kamala, että hän on oikea klisee. En ollenkaan tajua, miksi muuten niin mukava ja järkevä Maxon pitää hänet kisassa mukana.


 Kapinallisten hyökkäykset linnaan ovat ehkä esimakua siitä, mitä jatko-osissa voisi tulla tapahtumaan - ehkäpä sitä dystopia-osuutta saataisiin lisää romantiikan, pukeutumisten, juhlinnan ja tyttöjen välisten kisailuiden lisäksi. Sarjaan on julkaistu englanniksi jo viisi osaa, ja toivon todella kovasti, että ne kaikki suomennettaisiin. Sarja on ollut myyntimenestys monessa maassa ja siitä on myös tekeillä elokuva. Can't wait.

Olin ollut nyt palatsissa kuukauden, ja tunsin oloni täysin kotoisaksi. Kehoni oli sopeutunut uuteen ilmastoon. Palatsin lämpö tuntui taivaalliselta, ihan kuin olisin ollut lomalla.--- Tämän valtavan tilan näyttävät yksityiskohdat eivät enää olleet salaperäisiä. Korkokenkien kopse marmorilattialla, kristallilasien kilinä, vartiijoiden marssinta - ne kaikki alkoivat tuntua yhtä tavallisilta ääniltä kuin jääkaapin hurina tai Gerad potkimassa palloa vasten talon seinää.

Suosittelen tätä hömppää kaipaaville ja romantiikannälkäisille. 

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!


Muissa blogeissa: 
Kirjaneidon tornihuone  
Lukutoukan kulttuuriblogi
Anna minun lukea enemmän
Kirjaretket
Kirjaston kummitus
Notko, se lukeva peikko


Eliitti: Kiera Cass. Suomentanut Laura Haavisto. Pen & Paper 2016.


Englanninkielinen alkuteos (2013): The Elite



"35 tyttöä saapui palatsiin. Vain 6 on jäljellä.

Valintaan osallistui alun perin kolmekymmentäviisi tyttöä.

Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi – ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille?

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät täsmälleen, mitä haluavat – ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa."



Oma arvio:


America ja muut tytöt, joita kutsutaan nyt kilpailun jatko-osassa Eliitiksi,  jatkavat prinssi Maxonin kisailusta samalla, kun palatsi joutuu yhä uudelleen kapinallisten iskujen kohteeksi. Kirjassa on riemukseni hiukan enemmän dystopisia sävyjä kuin aiemmassa osassa, vaikka toki suurin osa juonesta kietoutuukin American entten-tentten-leikin ympärille. Hän ei osaa millään näet päättää, onko hänellä yhä tunteita Aspenia kohtaan, vai viekö prinssi Maxon voiton. Minua meinaa alkaa jo välillä rassaamaan tosissaan neidon sompailu, kun hän hetkeä ennen on vartijana työskentelevän Aspenin syleilyssä ja kohta taas lirkuttelee Maxonille.


"Lisää", vaadin. "Missä muussa olet huono?"
Hän piti minua lähellä itseään ja hänen tuikkivista ruskeista silmistään paistoi salaisuus. "Viime aikoina olen huomannut yhden asian..."
"Kerro."
"On käynyt ilmi, että olen todella surkea pysymään erossa sinusta. Se on erittäin vakava ongelma."
Hymyilin. "Oletko todella yrittänyt?"


Maxon joutuu antamaan huomiota myös muille Eliittiin jääneille tytöille, mikä aiheuttaa pikkaisia mustasukkaisuuden pistoksia Americassa. Maxonista alkaa myös ilmetä sellaisia piirteitä, joista America ei oikein pidä - sen tähden hän haluaa ottaa tähän etäisyyttä. Maxon saa lohtua American ystävästä Krissistä ja alkaa viihtyä tytön luona useamminkin. 

America saa käsiinsä Illean perustajan, Gregoryn päiväkirjoja, ja saa selville totuuden omasta maastaan ja sen historiasta. Hän alkaa epäillä tosissaan kastijärjestelmän mielettömyyttä, ja joutuukin vaikeuksiin, kun esittää ajatuksiaan kastittomuudesta kuninkaan kuullen. Kuningas ei pidä Americasta lainkaan ja antaa sen myös tulla ilmi puheistaan ja eleistään.

Jos nyt totta puhutaan, minua alkoi jo hiukan puuduttaa Maxonin muodollinen puhe, hänen ylitsepursuavan palvova käytös Americaa kohtaan sekä kaikenpuolinen täydellisyys ja kunnollisuus, että olin salaa tyytyväinen, kun hänen ja American välille alkoi kehkeytyä säröjä. Pidän kovasti Americasta ja annan jopa hänen supertyttömäiset itkunpuuskat anteeksi, sillä hän on kuitenkin kirjan särmikkäin hahmo. Hän alkaa nyt tosissaan pohtia sitä, mitä Maxonin kanssa eläminen tarkoittaisi - hänestä tulisi luokan 1 kansalainen ja maan hallitsija. Pystyisikö hän siihen?

JOS HALUAT KRUUNUN, AMERICA, OTA SE. OTA SE, SILLÄ SE KUULUU SINULLE.
kUITENKIN...JOS ET HALUA OTTAA SITÄ TAAKAKSESI, YMMÄRRÄN SENKIN. OTAN SINUT KOTONA VASTAAN AVOSYLIN. OLET MINULLE TODELLA RAKAS. (American isän kirjeestä)

Celestestä on tehty karikatyyrinen bimbo, vaikka hän kirjan loppua kohti alkaa hiukan pehmetä. Muut tytöt jäävät melko valjuiksi taustalle, mutta onneksi American palvelustytöt ovat samoja ihastuttavia höppänöitä kuin ensimmäisessä osassakin.

Eliitti tarjoaa romanttissävytteistä, lapsekkaan kevyttä viihdettä. En ollut kuitenkaan tästä sarjan toisesta osasta niin hekumoissani kuin ensimmäisestä, sillä tässä ei ollut samaa Maxonin ja American välistä jännitettä kuin ensimmäisessä osassa. Jään kuitenkin odottavaiselle mielelle, josko kapinalliset täräyttäisivät hiukan eloa sarjan kolmanteen osaan Ainoa, joka julkaistaan ensi keväänä (2017). Kirjan lopussa on yllärinä pari ensimmäistä lukua siitä, jotka minun piti tietenkin ahmia.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Eliitti muissa blogeissa:

Haaveena kirjailijan ura

Ainoa: Kiera Cass. Suomentanut Laura Haavisto. Pen & Paper 2017.

 Englanninkielinen alkuteos (2014): The One. Kansi: Erin Fitzsimmons


"35 tyttöä osallistui Valintaan, vain yksi voi voittaa.

On tullut aika kruunata voittaja.

Kun America kutsuttiin mukaan Valintaan, hän ei koskaan kuvitellut pääsevänsä lähelle kruunua – tai prinssi Maxonin sydäntä. Kilpailun lähestyessä loppuaan ja palatsin muurien ulkopuolelta tulevien uhkien käydessä yhä säälimättömämmiksi, America kuitenkin käsittää, miten paljon hänellä on hävittävänään – ja miten kovasti hänen on taisteltava haluamansa tulevaisuuden puolesta. "

Oma arvio:

"Maxon tietää tunteeni, ja vain sillä on väliä." (s. 31)

Eliittiin kuuluvat enää American lisäksi Elise, Kriss ja Celeste. Tytöt tulevat huomaamaan, että Maxonin jakaminen muiden tyttöjen kanssa käy yhä kipeämmäksi, etenkin kun he paljastavat yksityiskohtia intiimeistä hetkistään prinssin kanssa. American tunteen alkavat varmistua päivä päivältä enemmän, mutta hän ei voi tunnustaa Maxonille rakkauttaan - hän haluaisi tämän sanovan ne sanat ensin. America joutuu myös vahingossa todistamaan Maxonin ja ystävänsä Krissin suutelua, mikä tuntuu neitosesta erittäin ikävältä.

Kapinalliset jatkavat hyökkäyksiään linnaan, mutta eräänä yönä pari kapinallista tekee ehdotuksen Maxonille ja Americalle: jos Maxon valitsee American, kapinalliset lopettavat hyökkäykset. Jos ei, tilanne pahenee. Maxon tietenkin hermostuu ja kieltäytyy tanssimasta kenenkään pillin mukaan. Kapinalliset ovat ajamassa asiaa kastien lakkauttamisen puolesta. Pian kuninkaalliset saavat tiedon, että kapinalliset tekevät iskujaan eri kasteihin, ihan tavallisiin ihmisiin. Sen lisäksi, että linnasta poistuminen on ihan liian vaarallista, America saa ikäviä uutisia kotipuolestaan.

Maxon seisoi takanani ja kietoi toisen käsivartensa vyötäröni ympärille. "Tietenkin sinä näet kauneutta sellaisessa, jota muut syyttäisivät päivän pilaamisesta." (s. 83)

Maxonin ja American välillä on ilokseni taas sitä samaa kipinää, josta pidin kovasti sarjan ensimmäisessä osassa Valinta. Hiukan alkoi vain harmittaa, kun heidän tielleen tuntui aina tulevan joku tai jokin. Ihan viime metreillä, kun  Maxonille paljastuu ikävä salaisuus Americasta, hän muuttuu yhtäkkiä - lapsellisen - kylmäkiskoiseksi. Kovien koettelemusten jälkeen Maxon kuitenkin huomaa, kuinka tärkeä America hänelle on. Kirjan loppu on kuin suoraan elokuvista.



Olisin odottanut, että tässä osassa olisi tullut enemmän myös kirjan dystopiapuolta esiin, mutta kapinallisten toimet jäivät harmillisen vaisuksi. Pidin siitä, että America ja Aspen saivat välinsä sovittua ja heidän arvuuttelunsa sai päätöksen. Kilpailun finaaliin päässeiden tyttöjen ystävystyminen kruunasi sarjan. Jopa inhottava Celeste pehmeni, auttaa kilpasisariaan ja pyytää kaikilta anteeksi. Krissistä taas paljastuu yllättäviä asioita.

Siinä me sitten istuimme, kaiken taka-alalla, pitäen kiinni toistemme käsistä. Perfektionisti, Soma, Diiva...ja minä. (s. 213)

Ainoa viihdytti (ja kiihdytti) minua jopa hiukan enemmän kuin sarjan edelliset osat. Ihana, satumainen, romanttinen ja tuttuun tapaan hupsu kirja. Mielenkiinnolla odottelen seuraavaa osaa, josta on tuttuun tapaan kolmen luvun mittainen maistiainen tämän kirjan lopussa. Perijätär ilmestyy syksyllä 2017 ja siinä seurataan American ja Maxinin tyttären, Eadlynin valintaa.

Arvosanani tälle 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Ainoa muissa blogeissa:

Yöpöydän kirjat 
Musteella ja hopealla
50 shades of books
Kirjataivas
Unelmien aika 
Evarian kirjahylly

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

38. Kirjassa mennään naimisiin

Perijätär: Kiera Cass. Suomentanut Laura Haavisto. Pen & Paper 2017.

Englanninkielinen alkuteos (2015): The Heir. Kansi: Gustavo Marx/Mergeleft Reps, Inc. (kuvat) & Erin Fitzsimmons (kannen suunnittelu)

"35 kosijaa. 1 prinsessa. Uusi valinta on alkanut.

Kaksikymmentä vuotta aiemmin hänen äitinsä sai kruunun. Nyt on prinsessa Eadlynin vuoro löytää todellinen rakkaus.

Prinsessa Eadlyn on kuullut lukemattomia tarinoita Valinnasta, joka saattoi hänen vanhempansa yhteen, ja vaikka tapahtumat kuulostavatkin kauniilta sadulta, Eadlyn ei tahdo itselleen mitään sellaista. Valitettavasti hän ei kuitenkaan voi välttää hänelle valmisteltua polkua… eikä siten myöskään Valintaa. Eadlyn ei oleta löytävänsä todellista rakkautta Valinnan kolmenkymmenenviiden kandidaatin joukosta.

Oman onnellisen lopun löytäminen ei kuitenkaan ehkä olekaan niin mahdotonta kuin hän on aina luullut."

Oma arvio:

Kolme kuukautta ja olisin vapaa. Selviäisin tästä kyllä. Minun olisi pakko. (s. 112)

Illean valtakunnassa taas kohistaan, kun kuningasperheessä järjestetään pitkän tauon jälkeen uusi Valinta. Tällä kertaa unelmien kumppanina on perheen kruununprinsessa, Eadlyn, joka on syntynyt vain hiukkasen ennen kaksoisveljeänsä Ahrenia, joten kuningaskunnan johtaminen lankeaa nyt esikoistyttären harteille - sen jälkeen, kun kuningas Maxon ja kuningatar America muuttivat perimysjärjestykseen liittyvää lakia. Paljon muutakin on tapahtunut Illeassa; muun muassa kastijärjestelmä on poistunut. Kansa ei ole kuitenkaan niin tyytyväinen kuin olettaisi, sillä edelleenkin vanhat kastit kummittelevat taustalla ja asettavat ihmisiä erilaisiin arvojärjestyksiin. Silti kansa on alussa innoissaan uudesta viihteestä, jonka Valinta-episodien seuraaminen tarjoaa. Kuka on kyllin hyvä prinsessa Eadlynille?

"Minusta tulee Illean seuraava kuningatar. Minä en pelkää mitään."(s. 144)

Prinsessa Eadlyn on kasvanut kuninkaallisessa perheessä ja tuntee arvonsa. Hän rakastaa loistoa, kauneutta, juhlia ja yltäkylläisyyttä, eikä hän halua hallitsijakumppania itselleen riippakiveksi. Hän ei usko, että voisi koskaan rakastua keneenkään. Eadlyn  suostuu Valintaan vain ja ainoastaan vanhempiensa pyynnöstä, jotta Illean kansan mielialaa saataisiin kohennettua ja heidät saataisiin taas arvostamaan kuninkaallisia. Ahren kannustaa sisartaan avaamaan sydämensä kilpakosijoille, mutta Eadlyn on asettanut osallistumiselleen ehdot: jos hän ei rakastu keneenkään valinnan aikana, hänen ei tarvitse avioitua. Hän ei aio päästää ketään lähelleen. Hänen kylmä ja koppava tyylinsä kilpailun alussa saa kuitenkin kansan vihaiseksi, joten Eadlynin on mietittävä uudelleen.

Minusta tulisi kuningatar, ja kuningatar saattoi olla monia asioita...mutta haavoittuvainen hän ei voinut olla. (s. 139)

Ennalta-arvattavaa on tietenkin, että Eadlyn kuitenkin alkaa tutustua kuin huomaamattaan tiettyihin nuoriin miehiin ja löytää näistä miellyttäviä piirteitä. Mareenin ja kenraali Legerin hapsutukkainen, raivostuttava poika Kile on yksi kilpailijoista (vasten omaa tahtoaan), mutta Eadlyn  löytääkin pojasta ihan uusia piirteitä. Swendwaysta (vähän kuin Sweden) tullut Henri vaikuttaa Eadlynin vakaalla olemuksellaan ja kokkaustaidoillaan, mutta kielimuuri on heidän välillään - poika kun puhuu vain suomea. Tämä on hyvin hauska yksityiskohta (tosin minua hiukan huvittaa, miksei kuvitteellinen maa olisi silloin voinut olla Findway tai jokin muu Suomeen viittaava.) Hän myös leipoo korvapuusteja ja omenalörtsyjä. Onneksi Henrillä on mukanaan oma tulkkinsa Erik, Swendwaylainen hänkin. Erikin kanssa Eadlyn ystävystyy myös tosissaan, ja olenpa aistivinina pientä kipinääkin heidän välillään.

"En usko, että kukaan tietää mitä toivoo ennen kuin löytää sen." (s. 167)

Osa pojista osoittautuu susiksi ja heitä täytyy lähettää ikävien sattumusten takia kotiin. Eadlyn huomaa yhtäkkiä, ettei hän enää osaakaan luopua monistakaan pojista. Heissä kaikissa on jotain hyvää ja jokaisen kanssa on syntynyt jonkinlainen side. Prinsessa tapaa poikia monipuolisesti erilaisten harrasteiden kautta: ratsastusretkellä, ruuanlaittotuokiossa, soittoharjoituksissa tai ihan vain aterian äärellä. 

Kirjan loppu tiivistyy hyvin ikäviin tunnelmiin, joka saa Eadlynin kuin muunkin perheen tolaltaan. Onneksi kirjan lopussa on tuttuun tapaan maistiaisena kolme ensimmäistä lukua sarjan viimeisestä osasta Kruunu, joka julkaistaan ensi keväänä (2018).

Juuri tämän takia rakastuminen oli järisyttävän huono idea: se teki ihmisestä heikon.
Eikä maailmassa ollut ketään niin vahvaa kuin minä. (s. 276)

Tämä Valinta-sarjan neljäs osa tarjoaa taas tuttua höpsöhköä viihdettä kuin aiemmatkin osat. Eadlyn on alussa melko rasittavan ylpeä ja pinnallisen oloinen henkilö, jonka rakastumisen pelko menee äärimmäsiyyksiin, mutta hänestä kehkeytyy tarinan edetessä ihan siedettävä tyttö. Sarjan dystopiset ainekset ovat liuenneet sarjan edetessä melko minimiin, mutta romantiikan ja viihteen ystäville tämä kirja antaa makoisat maistiaisensa. Harmikseni tässä ei ole kuitenkaan niin pakahduttavaa romantiikan revittelyä kuin Maxonin ja American alkuaikoina. Toivottavasti seuraavassa osassa tunteet pääsevät kunnolla valloilleen, kunhan Eadlyn osaa päättää, kuka on suurten tunteiden kohde.

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Perijätär muissa blogeissa:

Kirjaneidon tornihuone

Kruunu: Kiera Cass. Suomentanut Laura Haavisto. Pen & Paper 2018.

Englanninkielinen alkuteos (2016): The Crown. Kansi: Gustavo Marx/Mergeleft Reps, Inc. (kuvat) & Erin Fitzsimmons (kannen suunnittelu)

"Valinnassa voi olla vain yksi voittaja. Prinsessalla on vain yksi sydän.

Kun Eadlynista tuli ensimmäinen oman Valintansa järjestänyt Illean prinsessa, hän ei odottanut rakastuvansa kehenkään kolmestakymmenestäviidestä kosijastaan. Mutta kun palatsin tapahtumat sysäävät häntä entistä enemmän huomion keskipisteeksi, Eadlyn tajuaa, että hän ei ehkä tahdokaan jäädä yksin.

Eadlyn ei vieläkään usko saavansa samanlaista satumaista rakkaustarinaa kuin vanhempansa kaksikymmentä vuotta aiemmin. Joskus sydän saattaa kuitenkin yllättää... ja nyt Eadlynin on tehtävä valinta, joka tuntuu vaikeammalta – ja tärkeämmältä – kuin hän on koskaan osannut odottaa."

Oma arvio:

Niin on venytetty tämäkin, kauniista kansikuvistaan tunnettu nuorten aikuisten draamakirjasarja loppuunsa. Nimenomaan venytetty, sillä Valinta-sarja olisi ollut aivan mainio ilman kahta viimeisintä osaa. Jotakin niin suloisen viihteellistä näissä kirjoissa kuitenkin on, että olen nämä kaikki lukenut.

"Aivan liian moni asia on viimeaikoina mennyt rikki.  Jonkinlainen korjailu tekisi hyvää." (s. 34)

Kuten jo aiemman osan (Perijätär) arviossa totesin, sarjan dystopiset ainekset ovat karsiutuneet osa osalta melko minimiin. Kansan kapinoinnit jäävät vaisuksi urinaksi taustalle ja tapahtumat kietoutuvat enemmän päähenkilön Valinta-nimisen reality-shown ja hänen henkilökohtaisen elämänsä ympärille. Ikävä kyllä kato on käynyt myös romantiikan saralla, sillä en juurikaan lämmennyt tämän kirjan tapahtumille niin paljon kuin ensimmäisissä osissa.

Kuva: Pixabay

Eadlyn on kiintynyt muutamaan poikaan muita enemmän, mutta hän ei oikein osaa vielä sanoa, kuka olisi oikein erityinen. Swendwaystä kotoisin oleva, suomenkielinen Henri Jaakoppi, joka edelleenkin tervehtii virheellisesti "Päivää tänään!", saa Eadlynin sydämen sykkimään herttaisuudellaan. Kielimuuri on kuitenkin yhä syvemmän tutustumisen esteenä, vaikka Erik tulkkaa parhaansa mukaan. Eadlyn on ystävystynyt myös tulkki-Erikin kanssa, jonka oikea nimi on muuten Eikko Petteri Koskinen. Oikeasti, mistä tuo Eikko on repäisty? Meinaan tikahtua nauruun... Erik ja Henri järjestävät eliitille ja Eadlynille suomen kielen opetusta, jossa he muun muassa opettelevat numeroita. Pojat kertovat myös auliisti seikkoja kulttuuristaan.

Myös avulias Hale kiinnostaa Eadlyniä, mutta saa tältä hämmästyttävän paljastuksen. Kilen kanssa prinsessa suutelikin aiemmin, mutta tytölle on vielä epäselvää, onko hän kuitenkaan rakastunut Kileen, jonka on tuntenut aina ( ja jota ei ennen Valintaa voinut sietää.)

Kaikkea varjostaa Eadlynin äidin toipuminen sydänkohtauksesta, Ahrenin karkaaminen Ranskaan naimisiin sekä kansalaisten mutina monarkiaa vastaan. Eadlyn saa yllättävää apua August Illean pojalta Maridilta, joka neuvoo auliisti Eadlyniä, jonka täytyy nyt ottaa vastuu valtakunnasta hänen äitinsä sairastaessa.

Olin tuntenut sen kasvavan, tuon tunteen, joka oli piilotellut pinnan alla jo jonkin aikaa. Olin nähnyt hänet, tuon ihmisen, joka ei koskaan aikonut tulla nähdyksi, ja minun viallinen, typerä, epäkelpo sydämeni vain kuiski hänen nimeään. Puristin rintaani ja tunsin sydämeni hakkaavan lujaa. "Sinä senkin petollinen, petollinen sydän. Mitä olet mennyt tekemään?" (s. 167)

Kovasti minua jännitti, kuka on viimein lopullinen Eadlynin valinnan kohde. Kun juoni kiepsahtaa jossain kohtaa "yllättäville" urille, arvaan melko helposti lopputuloksen. Lopussa seuraa myös muitakin paljastuksia niin Eadlynin perhekuvioista kuin Illean tulevaisuudesta, joten ihan hienon lopetuksen on Cass kirjasarjalleen saanut mietittyä.

Arvosanani 3+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Lisäksi avaan osaltani YA-lukuhaasteen ja ruksin kirjan kohtaan:

Kirjassa on kaunis kansi

Kruunu muissa blogeissa:

Unelmien aika


Samantyylisiä kirjoja/sarjoja: 


Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi (kuninkaalliset)