"Gwendolyn on tuiki tavallinen 16-vuotias lontoolaistyttö, mutta hänen perhetaustansa on jotakin aivan muuta. Joillakin Gwenin sukulaisista on aikamatkaajan geeni, ja hänen sukupolvessaan geeni on hänen nirppanokkaisella serkullaan Charlottella. Koko suku odottaa herkeämättä, koska Charlotten ensimmäinen matka menneisyyteen koittaa. Gwendolynin arki on Charlotten tarkoin vartioidun elämän rinnalla melko tavallista, kunnes hän yhtenä päivänä saa huimauskohtauksen ja hetken päästä huomaa olevansa entisaikojen Lontoossa. Aikamatkageeni onkin piillyt Gwendolynin perimässä!
Osa kateellisista sukulaisista ei tahdo uskoa, että Gwendolyn on valittu osaksi vuosisataista kohtalonyhteyttä, kahdentoista jalokiven ketjua, mutta yhtä kaikki häntä aletaan salaisen veljeskunnan toimesta valmistella tuleviin aikamatkoihin, joilla hän täyttää mystistä tehtävää ikätoverinsa, samaista aikamatkageeniä kantavan komean mutta raivostuttavan Gideonin kanssa"
Oma arvio:
Tämä Kerstin Gierin aikamatkailutrilogia on ollut lukulistallani jo hävettävän kauan, ja koska en saa tarpeekseni lukuhaasteista, asetin itselleni haasteeksi lyhentää blogini lukulistaa kesän aikana. Hyllyttäessäni työpaikallani kirjastossa nuortenkirjoja, nämä soman pastellinväriset kirjat suorastaan vaativat minua lainaamaan ne. Tästä ensimmäisestä osasta tulikin minun virallinen työmatka- ja kahvitaukokirjani, eikä mennyt viikkoakaan, kun olin ahminut Rubiininpunan.
Tämä kirja on mukavan kepeää luettavaa. Päähenkilö Gwendolyn vaikuttaa minusta melko lapselliselta, jos vertaa häntä esimerkiksi ikätovereihinsa Outolintu-trilogian Trisiin tai Nälkäpelin Katnissiin, mutta eihän 16-vuotiaan tarvikaan vielä olla aikuinen. Hän oli aidosti turvaton ja hädissään huomatessaan olevansa sukunsa seuraava aikamatkageenin kantaja, mikä teki hänestä inhimillisen ja sympaattisen henkilöhahmon. Hänen hämmentyneisyytensä komean Gideonin kanssa ollessaan on söpöä.
Aikamatkailu sinänsä tekee tästä kirjasta (ja kirjasarjasta) erikoisen ja mielenkiintoisen. Tietenkin kivana kipinänä tässä on Gwennyn ja Gideonin välinen suhde. Pidin tästä kyllä, ja lainasin heti perään toisen osan Safiirinsini. Pitäähän työmatkalla olla luettavaa!
Arvosanani tälle kirjalle 4+
Lainasin tämän kirjastosta.
Sain kirjankansibingoon toisen ruksini.
Safiirinsini: Kerstin Gier. Suomentanut Riitta Virkkunen. Gummerus 2013.
"Menneisyyteen rakastuminen ei ehkä ole lainkaan hyvä ajatus. Sen huomaa 16-vuotias Gwendolyn, jonka elämä on ollut yhtä vuoristorataa sen jälkeen, kun hänestä tuli perheensä aikamatkaaja. Gwendolynillä ja Gideonilla on kuitenkin muita ongelmia, kuten vaikkapa maailman pelastaminen. Tai se, kuinka oppia tanssimaan menuettia. Kumpikaan ei ole aivan yksinkertaista!
Kaiken lisäksi Gideon alkaa käyttäytyä arvoituksellisesti. Gwendolyn ei ole enää varma, mistä kaikessa on kyse, mutta hän aikoo ottaa siitä selvää. Muutoin halki aikojen kulkevasta rakkaudesta ei tule yhtään mitään."
Oma arvio:
Samalla tyylillä jatkaa myös tämä trilogian toinen osa: kepeää, hupsua, välillä lapsekasta mutta ihanan hullaannuttavaa. Hiukan minua alkuun oudoksutti Gwendolynin mukana kulkeva vesinokka-demoni Xemerius, mutta hänellä onkin kirjassa aivan mainio rooli, sillä hän sanoa paukauttaa aina kaiken suoraan. Hänen varjoonsa jää täysin tärkeilevä koulukummitus James, jonka tarkoitusta tarinassa en oikein ymmärrä.
Näissä kirjoissa aikajatkumo ei ole kovin pitkä, sillä ensimmäisessä osassa taidettiin edetä arviolta kahden vuorokauden verran, eikä tässä toisessakaan osassa tainnut kulua aika sen enempää. Aikahypyt menneisyyteen tuovat kuitenkin mukavasti tapahtumia kirjan sivuille.
Gwennyn ja Gideonin suhde saa minut hiukan hämilleni,sillä Gideon käyttäytyy jokseenkin ailahtelevaisesti.
Juonikuvioissa paljastui taas jotain hämärää, joten en millään malta odottaa, että saan selville, mikä se paljon puhuttu, aikamatkaajiin liittyvä, salaisuus on.
Arvosanaksi annan tälle kakkososalle 4,5
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Smaragdinvihreä: Kerstin Gier. Suomentanut Ilona Nykyri. Gummerus 2014.
"Aikakaudesta toiseen seikkaillut Gwendolyn on aivan maassa. Oliko Gideonin rakkaudentunnustus lainkaan todellinen?
Särkynyttä sydäntä ei ole kuitenkaan aikaa jäädä parantelemaan, sillä sukunsa aikamatkaajageeniä kantavalla Gwenillä on pian aivan uusia huolia. Hänen pitäisi toteuttaa tehtävänsä aikamatkaajana, kun vain tietäisi mikä se on… Saint-Germainin kreivin menneisyydessä punoma verkko kiristyy ovelasti huomattavan paljon myöhemmin, ja niinpä Gwenin ja Gideonin on selvitettävä salaisuus ja syöksyttävä seikkailuihin halki aikojen, olipa rakkaudessa ryppyjä tai ei."
Oma arvio:
Kirjan alku ei ollut kovin kummoinen, sillä Gwendolynin lapsekas kiukuttelu Gideonille oli minusta liian läpinäkyvää ja ärsyttävää, mutta kirja parani kyllä huomattavasti alun takelteluista päästyään. Minä sain ylimääräisiä sydämentykytyksiä Gideonin ja Gwennyn suhteesta ja aloin rakastaa suorasukaista vesinokkademonia Xemeriusta, joka hauskuutti lukijaa joka käänteessä. Jopa juonittelevasta Charlottesta jäi tässä päätösosassa hiukan sympaattisempi mielikuva, kun hän paljasti syvimpiä tuntemuksiaan Cynthian bileissä.
Kaikista parasta tässä oli tarkat pukukuvaukset, kauan odotettu tanssiaiskohtaus sekä oivalliset takaumat Rubiininpunan tapahtumiin, nyt eri näkökulmasta. Kahdentoista kehän salaisuus oli paljastuttuaan minulle pienoinen pettymys. Paljon yllätyksiä tämä piti sisällään ja kaiken kaikkiaan jäi minulle hyvä mieli tästä.
Arvosanani tälle osalle 4,5.
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
