Tähtiin kirjoitettu virhe: John Green

Tähtiin kirjoitettu virhe: John Green. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2013

"Kipu ei jalosta, mutta tekee näkyväksi.

Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu soljuvan sormien lomitse, kunnes hän tapaa Augustuksen. Itsepintaisen sinnikäs poika on päättänyt voittaa omakseen sydämen, jonka siihen saakka on täyttänyt muuan arvoituksellisesti kesken jäänyt romaani.

Samalla kun sairaus tiukentaa otettaan, nuorten elämän käsikirjoitus menee uusiksi. Vaikka kirjallisia salaisuuksia ratkova matka Amsterdamiin osoittautuu pettymykseksi, rakastuneet löytävät toisistaan sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.

Tähtiin kirjoitettu virhe on riipaisevan hauska, filosofisen älykäs ja vimmaisen rohkea romaani periksiantamattomuudesta."

Oma arvio:

Se kertoo tästä kirjasta paljon, että lukaisin tämän yhdessä päivässä (ja aamussa). Tässä oli mukavan kepeää sanailua, sarkasmia ja pohdintaa elämästä ja kuolemasta pilke silmäkulmassa. Hazelin ja Gusin rakkaustarina on sävähdyttävä, vaikkakaan ei mikään järisyttäviä tunnekuohuja aiheuttava (ainakaan minulle). Sivu- ja taustahenkilötkin olivat mieleenpainuvia, kuten Gusin ystävä Isaac ja Hazelin lempikirjan kirjoittaja Peter Van Houten. Mielelläni katson nyt tästä tehdyn elokuva.

Arvosanani tälle 4,5.


Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Väristys-trilogia: Maggie Stiefvater.

Väristys: Maggie Stiefvater.Suomentanut Laura Honkasalo.WSOY 2010.

Englanninkielinen alkuteos (2009): Shiver

 "Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys. Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä – kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen. Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta nuorten yhteinen aika käy vähiin… Ihmissusi-legendaa raikkaasti hyödyntävä Väristys on jäänhauras tarina nuoresta rakkaudesta. Herkällä tuntumalla kirjoitetut lauseet virtaavat eteenpäin ja vievät mukanaan, kunnes viimeisten sivujen jälkeen niiden lumosta ei malttaisi palata takaisin."

Oma arvio: 
Ei suotta ole tämän kirjan kieliasua kehuttu. Tätä oli kirjaimellisesti mukava ja helppo lukea, ja Gracen ja Samin rakkaustarina oli hennon runollista, kaunista ja herkkää. Mitään suuria intohimon tuulahduksia en tämän kirjan kanssa kokenut, kuin ehkä pienen ohikiitävän hetken ajan, mutta kirjan tunnelma veti minut mukanaan. Välillä saatoin hiukan tylsistyä, mutta tarina soljui kuitenkin enimmäkseen hyvin eteenpäin. 

Sivuhenkilöihin olisi voinut satsata hiukan enemmän, sillä he jäivät aika ohuiksi persooniksi. Tarinan loppu oli ennalta-arvattava, mutta toki mieluinen. Mietin nyt vain, miten susisaaga jatkuu vielä kahden kirjan verran mielenkiintoisena, kun lopussa kävi niin kuin kävi. Arvosanani tälle tunnelman ja herkkyyden takia 4,5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.


 Häivähdys: Maggie Stiefvater. Suomentanut Laura Honkasalo. WSOY 2011.

Englanninkielinen alkuteos (2010): Linger 

"Rakkaudella on kahdet kasvot, suden ja ihmisen. Häivähdys on romaani elämästä odotuksen jälkeen. Se on romaani pojasta jonka sutena viettämät vuodet ovat takana, tytöstä joka on menettää ihmisyytensä ja ystävistä, joiden on opittava suuntaamaan vihansa toistensa hyväksi. Riittääkö vain häive ihmisestä pitämään rakastavaiset kiinni toisissaan? "

Oma arvio: 
Turhaan epäilin, etteikö kakkososassa olisi riittänyt tapahtumia ja ylläreitä lukuintoa ylläpitämään. Alan yhä enemmän pitämään Stiefvaterin kerrontatyylistä, ja kiinnyin jo kovasti uusiin päähenkilöihin, Isabeliin ja Coleen. Loppu oli traaginen ja yllättävä, mutta en ihan kaikkea toivoani menettänyt kolmososan tapahtumien suhteen. Niinpä kolmososaa ahmimaan.... 
Arvosanani tälle 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Maggie Stiefvater: Ikuisuus. Suomentanut Helene Bütsow. WSOY 2011.

Englanninkielinen alkuteos (2011): Forever

"Väristys-romaanissa Sam ja Grace löysivät toisensa. Häivähdyksessä he taistelivat saadakseen olla yhdessä. Nyt he tuskin näkevät toisiaan, sillä suden muoto ottaa Gracen valtaansa yhä useammin. Kun metsästä löydetään nuoren tytön ruumis, kylässä julistetaan sota susia vastaan. Vain Sam ystävineen tietää, että aseet kohdistuvat samaisiin ihmisiin, joita vanhemmat haluavat susilta suojella. Kierre on katkaistava. Grace on saatava pois metsästä. Ikuisesti."

Oma arvio: Voi että pidin tästä! Kaunis kerrontatyyli, runot rytmittämässä välillä tarinaa, ihanat, käsinkosketeltavan herkät henkilöhahmot (ja sudet) - siis  täydellisen mahtava päätös tälle trilogialle. 

Lopussa tuli taas tosi haikea fiilis, kun tajusin, että Samin ja Gracen tarina alkaa olla finaalissa, vaikkakin kirjan loppuratkaisu jätti kaiken avoimeksi. Onneksi tarinalle on tulossa jatkoa, kun Stiefvaterin itsenäinen jatko-osa Viettelys julkaistaan suomeksi lokakuussa. Siinä tosin keskitytään Isabelin ja Colen tarinaan, mutta sekin on kiehtova ja intohimoa pursuava. 
Arvosana trilogian päätösosalle 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Maggie Stiefvater: Viettelys. Suomentanut Marja Helanen. WSOY 2014.

Englanninkielinen alkuteos (2014): Sinner

"Jokainen uskoo tuntevansa Colen tarinan. Rocktähti. Narkkari. Alamäki. Katoaminen. Mutta vain muutama ihminen tietää Colen synkimmän salaisuuden, hänen kykynsä muuttua sudeksi.
Yksi näistä ihmisistä on Isabel. Hetken aikaa Isabel ja Cole rakastivat toisiaan, mutta siitä tuntuu kuluneen kokonainen ihmiselämä. Nyt Cole on taas valokeilassa. Vaaravyöhykkeellä. Isabelin elämässä. Mutta voiko tämän syntisen pelastaa?
Vuonna 2010 Väristys-kirjan Sam ja Grace veivät lukijoiden sydämet. Sudeksi muuttuvan pojan ja päällepäin tavallisen tytön rakkaustarina sai vierelleen kaipuuta ja rock n' rollia tihkuvan tragedian, kun Häivähdys- ja Ikuisuus-kirjoissa äänen saivat kovapintainen kaunotar Isabel ja ihmissudeksi muuttunut rock-kukko Cole ja he miltei varastivat show'n runollisilta rakastavaisilta.

Viettelys on Isabelin ja Colen tarina."

Oma arvio: 
Viettelys on viihdyttävä, monipuolinen ja kaikin puolin mukava lukea. Colen ja Isabelin tarinaan oli ihana saada jatkoa ja lopuksi ennalta arvattavan suloinen päätös. Muutamia kutkuttavia intohimon hetkiä tässä oli, ja se on aina plussaa!

Minusta oli ihanaa päästä syvemmin tutustumaan näiden omintakeisten nuorten päänsisäiseen elämään ja seurata heidän kipuiluaan. He kasvoivat tarinan edetessä ihmisinä ja antoivat lopulta tunteilleen periksi. Lopputuloksena oli katkeransuloinen kasvutarina ripauksella tositeeveeviihdettä. 

Fantasiaa tässä kirjassa ei sitten juurikaan ollut, vaan Colen hetkittäinen sudeksi muuttuminen muiden tapahtumien sivussa teki tästä kirjasta ennemminkin maagisen realismin genreen sijoittuvan.   Arvosanani tälle 4+

Tämän kirjan sain kustantajalta, kiitos!

Sarjalöytö: ihanan kieroutunut Hemlock Grove

Kuten olen  aikaisemmassa postauksessani julistanut, olen kirjafriikkiyteni lisäksi ehdoton sarjafriikki. Erityisesti rakastan ylitsevuotavia teinidraamasarjoja tyyliin Dawson's Creek ja scifi-, jännitys- ja mysteeri-sarjoja. Suosikkini Pretty Little Liarsin katsominen on ollut katkolla, sillä en ole saanut vielä hommatuksi neljättä tuotantokautta, ja O.C:n katsominen lässähti kolmanteen tuotantokauteen. Siksi ilostuin, kun löysin eräästä maksullisesta nettipalvelusta erittäin koukuttavan sarjan nimeltä Hemlock Grove. Sen on ohjannut Eli Roth (mm. Hostel) ja se perustuu  Brian McGreevyn romaaniin (jonka lisään ehdottomasti kirjalistalleni!) Katsottavaa riittää jopa kahden tuotantokauden verran.


Hemlock Grovessa on kaikkea, mistä hyvä sarja koostuu: teinejä, romansseja, yliluonnollisuutta, mysteerejä, kauhua ja hyytävää tunnelmaa. Sarja on luotu vuonna 2012 ja on määritelty kauhun, scifin ja mysteerin sekoitukseksi. Sarja oli ehdolla useassa eri kategoriassa Primetime Emmy Awardseissa vuonna 2013.

"Synopsis: Kuolevan teräskaupungin metsiköstä löytyy raadeltu teinitytön ruumis. Pikkupaikkakunnan omalaatuisista asukkaista tulee epäiltyjä, kun raakaa tappajaa etsitään. Tapahtuman varjo lankeaa niin vastatulleiden kiertolaisten kuin varakkaan Godfreyn klaanin ylle. Hemlock Grovella on hämäräpuoli, ja jokaisella on synkkä salaisuutensa."

Traileri:

Olen nyt katsonut kolme ensimmäistä jaksoa ja olen täysin koukuttunut. Näyttelijät ovat nappivalintoja, tässä suosikkini:

Freya Tingley

Landon Liboiron

Lili Taylor

Bill Skarsgard

Puoliksi paha -trilogia: Sally Green

Puoliksi paha: Sally Green. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2014.

Englanninkielinen alkuteos (2014): Half Bad

"Kuvittele, ettet osaa lukea etkä kirjoittaa, mutta parannut nopeasti – jopa noidaksi.

Alat voida pahoin, jos et pääse ulos pimeän ajaksi.
Vihaat valkoisia noitia, mutta rakastat Annalisea, vaikka hän on yksi heistä.

Olet joutunut virumaan häkissä neljätoistavuotiaasta saakka.
Sinun pitäisi paeta ja löytää Mercury, musta noita joka syö pikkupoikia. Sinulla on aikaa siihen asti, kunnes täytät seitsemäntoista vuotta.

Helppo nakki."

Oma arvio:

Tämä on hyvin erikoinen tarina, joka alun epäilyksistäni huolimatta vei minut mukanaan. Kirjan maailma on hyvin noitamaisen utuinen. Tunnelma ikään kuin vakuuttaa lukijan siitä, että noidat ja noituus on ihan normaalia, kun taas tavalliset ihmiset, eli nurjat, niitä poikkeuksia. Raakaa luettavaa tämä on välillä ja osittain synkkääkin synkempi tarina. 

Päähenkilö Nathan on sympaattinen ja teinimäisesti hullaantunut Annaliseen. Nathanissa on myös tarvittaessa potkua, mikä on ehdottoman tärkeä piirre. Kirjan rakkaustarina  ei tuonut minulle mitään suurempia väristyksiä, mutta muuten kirjan tapahtumat ovat mielenkiintoista luettavaa. Pidin, mutten rakastunut. Arvosanani kirjalle 4+

Tämän kirjan sain kustantajalta, suurkiitokset!

Puoliksi villi: Sally Green. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2015.

Englanninkielinen alkuteos (2015): Half Wild

" Valkoiset noidat jahtaavat häntä.
Mustat noidat vihaavat häntä.

Lahja jonka hän sai murhanhimoiselta isältään
on uusi villi kyky, jota hän ei hallitse.

Hänen on pelastettava rakastamansa tyttö,
vaikka tämä on ehkä pettänyt hänet.

Mustien ja valkoisten noitien välisessä sodassa 
Nathan taistelee rinnallaan niin ystäviä kuin vihollisia.
Mutta hänen kohtaamistaan vaaroista suurin
saattaa olla hänen sisällään lymyävä peto...


Nathan on kohdannut viimein pahamaineisen isänsä Marcuksen ja saanut häneltä kolme lahjaa, jotka tekevät hänestä täysivaltaisen aikuisen noidan. Pakomatka kuitenkin jatkuu yhä. Nathanin täytyy pelastaa Annalise ja valita puolensa noitien kapinassa, jossa hän taistelee niin vanhojen ystävien kuin vihollistenkin rinnalla. Ennen kaikkea hänen on opittava hallitsemaan uutta kykyään - kummaa, villiä voimaa, joka uhkaa ottaa hänet kokonaan valtaansa."

Oma arvio: 

 Tämä Half bad -sarja on kyllä omaa luokkaansa, niin hyvässä kuin pahassakin. Minun on ollut lukuprosessini aikana kauhean vaikea päättää, vihaanko vai rakastanko tätä kakkososaa Puoliksi villi. Nathanin tarina on omaa laatuaan, niin kuin koko noitien maailma tässä sarjassa: on valkoisia ja mustia noitia, sekaverisiä, puoliverisiä ja nurjia. Noitien maailma on saatu kuvattua ihmeellisen luontevasti kaikessa raadollisuudessaan. Mitään lasten kirjoja nämä eivät ole, sen verran väkivaltaa ja raakuutta kirjojen sivuilla vilahtelee.

 Tauko ensimmäisen osan jälkeen oli venynyt niin pitkäksi, etten alussa meinannut tajuta mistään mitään. Minulta oli jotenkin jäänyt unholaan Puoliksi pahan lopputapahtumat, mutta pikku hiljaa aloin päästä kärryille. Nathanin kamppailu uuden kykynsä kanssa on mielenkiintoista luettavaa, vaikka aiheuttikin minussa välillä inhon väristyksiä. Ainoastaan Nathanin pakkomielteenomainen rakkaus Annaliseen on ärsyttävää, kuten moni muukin lukija on maininnut jo Puoliksi paha -kirjan luettuaan. Nyt minullakin alkoi tämä asia tökkimään. Gabrielin hahmoon ihastuin kovasti, sillä hän tukee Nathania oikean ystävän tavoin ja ehkä hiukan enemmänkin.

Pidin siitä, että kirjan tapahtumat sijoittuvat eri maihin, vaikka paikkoja ja maisemia olisi Green saanut kuvailla mielestäni vielä yksityiskohtaisemmin.

Olin enemmän kuin mielissäni Nathanin isän Marcusin ilmestymisestä tarinaan mukaan. Hänestä tulee nyt esiin aivan uusi puoli, eikä hän ole niin paha kuin sarjan alussa annetaan ymmärtää. Myös lopputaistelut kaikessa verisyydessään ovat koukuttavaa luettavaa, vaikken yleensä niin sellaisista pidä. Loppu on yllättävä, surullinen, mutta aivan tajuttoman, ärsyttävän koukuttava. Voi pliis, saanhan lukea kolmososan jo viimeistään syksyllä? 

Jos vielä pari ärsytyksen aihetta listaisin tähän, joita tämä Puoliksi villi minussa aiheutti:

 1. Nathanin "haistattelu". Hän haistattelee Celialle, hän haistattelee Gabrielille, hän haistattelee Nesbittille. Joka kerta käytetään siis tuota sanaa. En tiedä, miksi se otti minua pattiin... 

2. Annalise. Hänet kuvataan kirjassa ihanana, söpönä, onnettomana valkoisena noitana, jonka Nathan haluaa pelastaa Mercury-noidan kynsistä. Minusta hänellä ei ole mitään virkaa koko tarinassa. Kun Annalise herää syvästä unestaan, hän hehkuttaa Nathanin olevan hänen 'prinssinsä ja sankarinsa'! Ääh! Melkein toivoin, ettei hän olisi ikinä herännytkään. Kun lopussa Annalise alkaa tajuta Nathanin todellisen luonteen ja vieroksua häntä, olin mielissäni. Siksipä olin hyvin onnellinen lopussa tapahtuneesta käänteestä, joka muuttaa Nathanin suhtautumista muka-niin-söpöön-ja-ihanaan Annaliseen. Kamala minä!

Näin paljon tunteitani suuntaan jos toiseen  heitellyt kirja saa arvosanakseen 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Puoliksi poissa: Sally Green. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2016.

 Englanninkielinen alkuteos (2016): Half Lost

"Nathan Byrn pakenee taas. Vapaiden noitien allianssi on kaikkea muuta kuin kukistettu. Vain uusi, rohkea strategia voi pelastaa hajaantuneet ja lannistuneet kapinalliset lopulliselta häviöltä. He tarvitsevat Gabrielin amuletin puuttuvaa puolikasta – muinaista artefaktia, joka tekee kantajastaan taisteluissa voittamattoman.

Mutta amuletin toisen puolikkaan haltijalla, pelottavan väkevällä erakkonoita Ledgerillä, on omat suunnitelmansa. Voittaakseen Ledgerin luottamuksen Nathanin täytyy matkustaa Amerikkaan ja taivutella hänet luopumaan amuletista. Yhdessä Nathanin oman, maagisen lahjan kanssa amuletti saattaisi riittää kääntämään tapahtumien kulun ja päättämään viimein kertaiskulla verisen sodan mustien ja valkoisten noitien välillä."

Oma arvio:

Pitkä väli on taas kulunut siitä, kun luin sarjan toisen osan Puoliksi villi. Muistan parhaiten edellisen kirjan traagisen lopun, joka muuttaa Nathanin suhtautumisen Annaliseen ja saa hänet yhä enemmän vihaisemmaksi. Hän haluaa tuhota Soulin hinnalla millä hyvänsä - ja kostaa Annaliselle isänsä kuoleman. 

Tällä kertaa ajattelen juostessani Annaliseä. Kuvittelen ajavani häntä takaa aivan hänen kannoillaan.

 Kun aiemmissa osissa Nathanilla on romanttinen pakkomielle Annalisestä, nyt hänen pakkomielteensä on muuttunut - tappamisvimmaksi. Minua välillä puistatti pysyä Nathanin matkassa, niin väkivaltainen, kostonhimoinen ja törkeä hän on.  Uskoin kuitenkin, että pinnan alta löytyy vielä se Nathan, johon ensimmäisessä osassa tykästyin. 

"Olenko paha, koska tapan ihmisiä? Koska haluan tappaa?"

"Olet ylivertainen kamppailija. muut eivät pysty samaan kuin sinä. Et sinä ole paha, Nathan. Mutta älä tee mitään sellaista, mitä et pysty perustelemaan itsellesi. Muuten omatuntosi alkaa kolkuttaa. Vain sinä tiedät, mitä on kontollasi, ja vain sinä joudut elämään tekojesi kanssa." 

Onneksi Gabriel on mukana tasoittamassa Nathanin hurjaa luontoa. Hän on tässäkin osassa lempihahmoni ja minun sydäntäni lämmittää, miten paljon hän välittää Nathanista. Onneksi Nathan alkaa pehmetä tarinan edetessä ja tajuaa, millainen kultakimpale hänellä on käsissään. Hän joutuu myös lupaamaan Celialle, ettei suin päin surmaa Annaliseä, vaan tämä saa ansaitsemansa oikeudenkäynnin. Lupaus tuottaa Nathanille tuskaa, mutta hän pitää sen. 

Puoliksi poissa ottaa aikaa syttyäkseen, mutta vie mukavasti mukanaan. Vaikka minua ei hirveästi kiinnostanut taustalla vellova valkoisten ja mustien noitien sota, tarina imaisi minun mukaansa. Sen aiheutti Nathanin ja Gabrielin tarina, josta halusin imeä kaiken irti. Kirjan loppu on hyvin yllättävä, surullinen mutta lohdullinen. Nathanin tarina on paketissa.

Erityiskiitos Justin Metzille ja Tim Greenille tämän sarjan kansikuvista, joista tämä viimeisen osan liekehtivä puu on erityisen kaunis! 

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
 

Puoliksi poissa muissa blogeissa:
Kirjakko ruispellossa