Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Rajaton: Tiffany D. Jackson

Rajaton: Tiffany D. Jackson. Suomentanut Peikko Pitkänen. Karisto 2022

Englanninkielinen alkuteos (2020): Crown. Kansi: Rachelle Baker (kuva), Erin Fitzsimmons (suunnittelu)

"Palkitun kirjailijan hyytävä mysteeri paljastaa salaisuudet parrasvalojen ulottumattomissa.

Legendaarinen R&B-tähti Korey Fields bongaa koe-esiintymisessä Enchantedin, nuoren laulajanalun, ja tytön unelma tähteydestä lähtee liitoon. Enchanted on Koreyn luksuselämän lumoissa, mutta pian unelma muuttuu painajaiseksi. Miehen charmin takana piilee jotain synkkää, jotain mitä Enchanted ei ymmärrä ennen kuin on liian myöhäistä.

Kun Enchanted herää kädet veren peitossa ja ammottava aukko muistissaan, hän tietää vain, että kaikki on mennyt kammottavasti pieleen. Korey oli Enchantedin avain menestykseen, mutta nyt hän on kuollut ja poliisi koputtaa oven takana. Kuka tappoi Korey Fieldsin?" (Karisto)

Oma arvio:

Rajaton on minulle yksi odotetuimmista syksyn kirjoista. Kirja on niitä tapauksia, jotka voidaan luokitella joko aikuisten tai lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolelle. Kariston uutuusluettelossa tämä on sijoitettuna aikuisten käännetyn kaunokirjallisuuden puolelle. Jos minulta kysytään, tämä on selkeästi nuorten aikuisten kirja. Onhan tässä rankka aihe ja kyseenalaisia asioita, mutta noin 15+ ikäisille nuorille aikuisille tämä on selkeästi suunnattu. Kirja alkaa sisältövaroituksilla, joissa varoitellaan kirjan sisältävän seksuaalista hyväksikäyttöä, raiskauksia, pahoinpitelyä, alaikäisten kaltoinkohtelua, vapaudenriistoa sekä opioidiriippuvuutta.

Kirjan kansi on aivan upea ja sopii täydellisesti kirjan sisältöön. Olen keltaisen ystävä, joten senkin vuoksi rakastuin tähän ulkoasuun!

Jo kirjan alku on pysäyttävä. Tokkurainen minäkertoja herää veren tahrimalta kokolattiamatolta. Hän uskottelee sen olevan punajuurimehua, vaikka sisimmässään tietää, ettei se ole. Jotakin kamalaa on tapahtunut, eikä hän muista mitä. Poliisi takoo oven takana. Sitten mennään itse Enchantedin tarinaan. Tämä seitsemäntoistavuotias tyttö rakastaa laulamista, hänen idoleitaan ovat Whitney Houston, Mariah Carey, Aretha Franklin, Diana Ross ja monet muut klassikkolaulajat. Enchanted tunnetaan siitä, että hän saattaa laulaa luikauttaa vaikka kesken uintitreenien tai koulun käytävällä. Hänen rakas mummonsa on aina kannustanut tätä laulamaan, ja laulaminen tuo mieleen kauempana asuvan isoäidin, jonka luota Enchantedin perhe muutti taannoin pois. 

Säännöllisesti kaljuksi päänsä ajava Enchanted on oman tiensä kulkija. Ystäviä hänellä ei liiaksi asti ole, vain Gabrielle on hänen tukenaan. Gab seurustelee häntä vanhemman, 21-vuotiaan miehen kanssa, mutta hänen vanhempansa vastustavat rakastuneen parin suhdetta. Gab tukee ja kannustaa Enchantedia menemään kykykilpailuun, ja nyt tämä viimein toteuttaa haaveensa. Esiintymistilaisuus jännittää ja meinaa jäädyttää laulajan, etenkin kun yleisöön ilmestyy kuuluisa ja kuuma R&B-laulaja Korey Fields, joka tulee takahuoneeseen kehumaan esitykseensä pettynyttä Enchantedia. Kun 28-vuotias supertähti osoittaa kiinnostusta nuoreen laulajalupaukseen ja kutsuu hänen perheensä keikalleen, Enchanted menee sekaisin. 

En olisi ikinä arvannut, että rakkaus tuntuu tältä. Siltä kuin uisin ja sukeltelisin valtameressä päivät pitkät. Kuulen korvissani meren kohinan. Maistan meren suolan. Koreyn kanssa tunnen olevani kotonani. Todellisessa kodissani. Ainoastaan merenneidot voivat uida näin syvissä tunteissa. (s. 111)

Näin Korey Fields ujuttautuu pikku hiljaa Enchantedin ja tämän perheen elämään. Viattomasta viestittelystä seuraa yhteisiä levytyssessioita lukittujen ovien takana ja pian mukaan tulee romanttisia kuvioita. Korey lupaa nostaa Enchantedin tähdeksi ja ottaa tämän mukaan kiertueelleen. Enchantedin perhe allekirjoittaa vastahakoisesti pinon sopimuksia, mutta eivät arvaa, mihin kaikkeen heidän alaikäinen tyttärensä ja koko perhe vielä joutuu. 

Kirja menee hyvin ahdistavaksi, kun Koreyn todellinen luonne paljastuu. Hän on manipuloiva, narsistinen, valtaa väärin käyttävä hirviö. Enchanted on rakastunut mieheen, joka osaa puhua oikein sopivalla hetkellä, mutta kun hän huomaa olevansa pulassa, on myöhäistä. Korey osaa uhkailla juuri sopivilla asioilla ja tietää, mitä asiat ovat Enchantedille tärkeitä: perhe, Gab, laulaminen. Koreyn tarjoama sininen juoma tuo sentään helpotusta koti-ikävää pohtivan tytön ahdistukseen. Sitä on vain saatava aina vain lisää ja lisää. Gabriela on kadonnut kuin taivaan tuuliin, eikä Enchanted saa pitää vanhempiinsa yhteyttä. 

Ja jos vain rakastan Koreya riittävän lujasti, ehkä onnistun pitämään hänen pimeän puolensa loitolla. (s. 173)

En tiedä onko tämä enemmän #metoo-kirja kuin jännäri, mutta toki lopun veriset surmakuviot sekä Koreyn piinaava käytös tekevät kirjaan psykologisen jännityksen aineksia myös. Minä olisin jotenkin toivonut, ettei kirja olisi teemasta huolimatta julistanut niin paljon #metoo:ta vaan pääpaino olisi ollut Enchantedin tuntemuksissa. Hän jäi päähenkilönä hiukan etäiseksi. Myös sivuhenkilöt jäivät aika tyhjiksi. Vaikka sisältövaroituksissa mainitaan raiskaukset ja väkivalta, ei niitä kuvata kauhean graafisesti eikä perinpohjaisesti. Näin ollen kirjan ahdistavuus syntyy lähinnä siitä toivottomuudesta, jota Enchanted ja lukija kokevat aikoina, jolloin Korey pitää tyttöä vallassaan. 

Olen läjä pudonneita lehtiä, mustuneita, kosteita, homeenhajuisia. Mätiä omenoita, kuihtuvaa ruohoa, varhain laskeutuvaa pimeyttä, joka karkottaa auringon. (s. 240)

Kirjailija on saanut sysäyksen kirjansa aiheelle amerikkalaisen R&B ja soul-laulaja R. Kellyn tapauksesta. Kyseinen mies on saanut useita syytteitä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä (Wiki). Jackson on myös itse tapaillut 15-vuotiaana parikymppistä miestä, joten hänellä itselläänkin on kokemusta salaisesta seurustelusta ikäistään vanhemman kanssa. Hän painottaa, että vastuu on aina aikuisella miehellä. Kirjan lopussa on kattava yhteystietojen lista väkivallan uhreille.

_____________________________________________________________________

Eikö niiden tyttöjen sana riitä? Miksei naisten sanaan IKINÄ uskota?
_____________________________________________________________________

Miksei se mimmi vain häipynyt? (s.278)

_____________________________________________________________________

Rajaton muistuttaa Juno Dawsonin Mallikappaletta, jossa nuori nainen joutuu raadollisen mallimaailman musertamaksi. Tässä kuitenkin tulee vielä rankemmin esille se, miten jotkut käyttävät valtaa mitä kamalimmalla tavalla. Kirjassa käsitellään myös jonkin verran rasismia ja naisten kokemaa seksismiä ja syrjintää. 

Vastasiko kirja odotuksiani? Sanotaanko näin, että tämä oli vetävä, herätti ajatuksia ja loppu säväytti (vaikkei hirveänä yllättänyt), vaikka ei ollut ihan niin wau kuin olisin ajatellut. Kirjassa on myös yksi hämmentävä kohta, jossa Enchanted alkaa epäillä omaa mielenterveyttään, ja lukijaa johdetaan hieman harhaan tässä. Minä ainakin meinasin hetken uskoa samaa kuin minäkertoja. Pidin myös kovasti mereen ja veteen liittyvistä metaforista, jotka viittaavat Enchantedin rakkauteen uimista kohtaan ja kaipuuseen synnyinseudulleen veden ääreen, mummonsa luo. Monesti viitataan myös Pieni merenneito -elokuvaan, joka on yksi Disney-fani Encantedin suosikeista. 

Arvosanani 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

--

Samantyylistä luettavaa:




sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Olipa kerran särkynyt sydän -trilogia: Stephanie Garber

Olipa kerran särkynyt sydän: Stephanie Garber. Suomentanut Kaisa Kattelus. WSOY 2022. (Olipa kerran särkynyt sydän #1)

Englanninkielinen alkuteos (2021): Once upon a broken heart. Kansi: Erin Fitzsimmons.

"Kiehtova uutuusromaani Caravalin maagisesta maailmasta.

Olipa kerran särkynyt sydän aloittaa uuden, tunteita ja taikuutta tihkuvan sarjan, joka tapahtuu samassa fantasiamaailmassa kuin suosittu Caraval-trilogia.

Kun 17-vuotiaalle Evangeline Foxille valkenee, että hänen suuri rakkautensa onkin naimassa toisen tytön, Evangelinen unelmat hajoavat pirstaleiksi. Hän päättää estää epätoivotut häät ja solmii sopimuksen avusta suudelmia vastaan vetovoimaisen mutta viekkaan Herttaprinssin kanssa. Pian käy kuitenkin selväksi, että on hengenvaarallista hieroa kauppoja väkevän kuolemattoman kera…"(WSOY)

Lukunäyte (kurkkaa upea Mahtavan Pohjolan kartta!)

Oma arvio:

Pidin kovasti Garberin aiemmin ilmestyneestä Caraval-trilogian ensimmäisestä osasta, joten ilahdukseni oli suuri, kun kuulin häneltä olevan tulossa taas Caravalin maailmaan sijoittuva kirja. Olipa kerran särkynyt sydän aloittaa trilogian, jonka toinen osa on ilmestynyt englanniksi tänä vuonna. 

Kuolemattomia Kohtaloita oli kuusitoista, ne olivat mustasukkaisia ja omistushaluisia. Ne olivat kadonneet vuosisatoja sitten, mutta ennen sitä ne olivat tarinan mukaan pitäneet osaa maailmasta vallassaan taikuudella, joka oli julmaa siinä missä ihmeellistäkin. Ne eivät koskaan rikkoneet solmimaansa sopimusta mutta satuttivat usein ihmisiä joita auttoivat. (s. 15)

Suuresta sydänsurusta kärsivä, ruusukultahiuksinen Evangeline Fox hakee lohtua suruunsa Valendan temppelialueelta. Siellä hän törmää Caraval-trilogiasta tuttuun Kohtaloon, Herttaprinssiin eli Jacksiin, joka lupaa auttaa nuorta neitoa hädässä. Kyllähän Evangeline tietää, ettei tappavia suudelmia jakavan Kohtalon apu ole koskaan ilmaista. Silti Evangeline pyytää Jacksia estämään hänen rakastettunsa Lucin ja sisarpuolensa Marisolin häät, sillä hän uskoo Lucin olevan kirottu. Miksi muuten hän yhtäkkiä sanookin rakastuneensa hänen sisareensa? 

Herttaprinssi ratkaisee asian kohmettamalla koko hääseurueen kiveksi. Mutta koska Evangeline tahtoo vain hyvää sisarelleen, hän ei voi hyväksyä sittenkään moista ratkaisua, nauttii itse myrkkyä, joka kivettää hänet itsensä ja vapauttaa muun hääväen. Lehtien juorupalstat kohisevat kivettyneestä neitokaisesta, joka sitten kuitenkin kuuden viikon kuluttua palautetaan takaisin omaan olomuotoonsa. Marisol-sisko on sillä aikaa nimetty Kirotuksi morsiameksi, jonka sulhoille käy kuuleman mukaan aina huonoksi, joten hänen kosijat loistavat poissaolollaan. Inhottava äitipuoli Agnes laittaa täten tuulemaan ja levittää tietoa, että Evengeline ottaa kosijoita vastaan mielellään. Paitsi ettei ota.

Evangeline tajuaa, että Luc on menetetty ja että maisemanvaihdos tekisi hänelle hyvää. Kun hänen korviinsa kantautuu tieto, että Mahtavassa Pohjolassa, hänen vanhempiensa synnyinseuduilla, eräs komea prinssi Apollo etsii morsianta Äärettömän yön tapahtumassa, päättää Evangeline matkustaa sinne. Hyväsydäminen ja -uskoinen Evangeline ottaa murtuneen Marisolin mukaansa, jottei tämän tarvitsisi kärsiä kamalan, arvostelevan äitinsä seurassa. Evangeline epäilee välillä Marisolin vilpittömyyttä, mutta haluaa uskoa tästä parasta.

"Tänä iltana tahdon tanssia vain yhden neidon kanssa." Lopulta hänen tummat silmänsä osuivat Evangelineen. Ja ne olivat ahneet. (s.121)

Kirjan juoni heittelehtii toinen toistaan uskomattomasta tapahtumasta toiseen, kuten jo alun juonitiivistykseni paljastaa. Olin alussa jopa hiukan ymmyrkäisenä kaikesta, sillä tuntui, kuin kirja olisi alkanut kesken kaiken ja minun olisi pitänyt tietää jotain ennalta. Kirjassa törmätään monenmoisiin maagisiin Kohtaloihin, kuten vampyyrinomaiseen Kaaokseen ja kirottujen kyynelien LaLa:han. Nämä olivat kirjan kiehtovimpia hahmoja.

"Antaisin sinulle koko maailman jos voisin. Kuun, tähdet, maailmankaikkeuden kaikki auringot. Kaiken sinulle, rakkaimpani." (s. 138)

Muistan pitäneeni Caraval-trilogian kuumottavista kohtauksista, mutta tässä ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa, vaan tuntuvat lähinnä tosi falskeilta. (ja tavallaan osa niistä onkin, koska kirouksia satelee vähän sinne ja tänne.) Henkilöhahmot ovat tosi latteita päähenkilöä Evangelinea myöten, joka naiiviudessaan suorastaan raivostuttaa. Hänen ja Herttaprinssin välille kehitelty toivoton romanssi ei nyt oikein iskenyt. Pyörittelin silmiäni melko pitkään lukiessani tätä, ja vasta puolenvälin jälkeen kirja alkoi edes hiukkasen vetää ja tuntua kiinnostavalta, eikä pelkältä sekasotkulta. Tapahtumapaikkana Mahtava Pohjola tarinoineen saa kiitosta minulta. Kirjan alun kartta on myös upea. Ainakaan juonenkäänteiden puutteesta kirja ei kärsi, mutta muut puutteet sitten latistivat hiukan lukukokemustani.

Ihmettelen hiukan, miten kirja on saanut järkyttävän määrän viiden tähden Goodreads-arvioita ja on vuoden 2021 Goodreads Choice Awards -ehdokas nuorten aikuisten fantasia- ja scifikategoriassa. Muistan kuitenkin pitäneeni tavattomasti Caravalista, sen maagisesta maailmasta kieroiluineen ja kiltin kuumasta romantiikasta, mutta tämä oli vain jotenkin sekava ja laimea eikä nyt saanut minua hehkuttamaan. 

Mietin vielä hartaasti, luenko enää sarjan jatko-osia. Kuten sanoin, kirja parani loppua kohti, joten saatan kuitenkin uteliaisuuttani kurkata, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Arvosanani 3

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa:

sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Armoton unelma: Riikka Smolander-Slotte

 Armoton unelma: Riikka Smolander-Slotte. Otava 2022

Kansi: Emmi Kyytsönen

"Nuoren tytön elämän tärkein asia muuttuu piinaksi.

Huippuvalmennuksen maailmaan sijoittuva romaani kiusaamisesta ja selviämisestä.

Kun Iina löytää voimistelun, se on rakkautta ensi silmäyksellä. Lahjakas tyttö etenee kovan tason valmennusryhmään, josta aukeavat ovet kisaamaan kirkkaimmista mitaleista. Uusi valmentaja Karin on ankara, mutta Iina kehittyy huimaa vauhtia. Pian hän on ryhmänsä parhaimmistoa ja Karinin suosikki.

Iina joutuu kuitenkin huomaamaan, ettei Karinin kunnianhimo tunne rajoja. Valmentajasta paljastuu synkkä puoli, joka saa Iinan piiskaamaan itseään ja vahtimaan painoaan terveytensä uhalla. Iina haluaa epätoivoisesti menestyä, mutta Karinille voitto on tärkeämpää kuin Iina."(Otava)

Oma arvio:

Riikka Smolander-Slotte on kirjoittanut aiemmin kaksi urheilijaelämäkertaa: vuonna 2020 ilmestyneen Jari-Matti Latvala - Elämän erikoiskoe sekä tänä syksynä 2022 ilmestyneen Awak Kuier, joka kertoo nuoren, egyptiläissyntyisen koripallopelaajan tarinan. Armoton unelma on siis urheilutoimittajana työskentelevän kirjailijan ensimmäinen fiktiivinen romaani. Aihe on hyvin tärkeä, nimittäin nuoren naisen tavoitteellinen treenaaminen tyrannimaisen valmentajan vallan alla, joka lopulta menee liialliseksi ylisuorittamiseksi ja ajaa tytön sairaalakuntoon.

Kirjassa aletaan käydä hyvin kronologisesti läpi Iinan voimisteluharrastusta sen alkuajoista saakka kohti lopullista romahdusta ja siitä eheytymistä. Kuusivuotias Iina jännittää voimistelun aloittamista, mutta lempeä valmentaja Eeva ja uusi ystävä Kaisa auttavat jännityksestä yli. Käydään läpi ekat kisat ja ekat harjoitusleirit. Kaikki alkaa muuttua siinä vaiheessa, kun Eeva ehdottaa 12-vuotiaalle Iinalle tavoitteellisempaa seuraa, jossa tämän taidot pääsevät paremmin kehittymään. Uusi valmentaja, Karin, vaikuttaa aluksi oikein mukavalta, mutta näyttää todelliset kyntensä melko pian.

Viimeinen. Vihoviimeinen. Kaikista huonoin. Huippuvoimistelijat nauraisivat minulle ja yleisö miettisi, että kuka tuo luulee olevansa, ihan väärässä sarjassa. Liian kovassa seurassa. Aloin pohtia, millä tekosyyllä voisin jättää kisat väliin. (s. 62)

Iina rakastaa voimistelua ja haluaa olla yhä parempi ja parempi. Kilpailu Karinin suosiosta on kovaa, ja Karin ei tunne sääliä eikä armoa, jos epäonnistuu. Pikku hiljaa Iina tajuaa, että voimistelijoiden vartalot ovat tiukassa syynissä. Punnitukset ovat jännittäviä ja aiheuttavat itkua ja ahdistusta monissa tytöissä. Iinakin saa kuulla olevansa hiukan liian painava, joten hänelle määrätään tiukat ruokavaliot kisakuntoa varten. 

Vaa´an lukema määritteli, millainen fiilis minulla oli ja millainen päivästä tuli. Jos lukema oli korkeampi kuin edellisenä päivänä, kaikki meni pieleen heti aamusta. Vajosin synkkään itseinhoon. Vaikka olisin painanut sata grammaa enemmän, tunsin itseni norsuksi. (s. 110)

Iina on hämmennyksissä: hän haluaa panostaa voimisteluun kaikkensa, mutta hän haluaisi myös elää normaalia elämää. Hän ei haluaisi potea huonoa omaatuntoa jokaisesta syömästään herkusta. Perhe saa tuta Iinan kisastressikiukut ja ystävyys voimistelusta tanssiin vaihtaneeseen Kaisaan alkaa välillä rakoilla. Iina seurustelee myös hetken ihanan Leon kanssa, mutta koska Karin ei hyväksy seurustelua, Iina joutuu tekemään kipeän päätöksen. Hän oppii piilottelemaan ruokia ja huijaamaan muita syömisillään, ja lopulta myös vähentämään ahdistusta hetkellisesti aiheuttamalla itse itselleen kipua.

Kirja on todella surullista luettavaa. Vaikka tämä on fiktiivinen teos, tällaista ilmeisesti tapahtuu jossakin määrin tällaisissa lajeissa, joissa nuorten vartalot ovat tiukassa syynissä. Kirjailija ainakin kertoo loppusanoissaan keränneensä kirjaan kokemuksia urheilijoilta ja valmentajilta. Kirjassa on todella tärkeä aihe ja se aiheutti minussa todella voimakkaita niin raivon kuin surun tunteita, etenkin loppua kohti.

Harmillisesti kirjan kerrontatyyli jätti minut kuitenkin hiukan kylmäksi. Kirjan tarina kulkee hyvin uskollisen kronologisesti Iinan 6-vuotiaana aloittamasta urasta 15-vuotiaaksi asti ilman sen kummempia kirjallisuuden kikkoja. Välillä minulle tuli tunne, kuin lukisin elämäkerrallista teosta, niin raportoivalta tällainen ratkaisu tuntui. Olisikohan toiminut paremmin, jos kirja olisi väläyttänyt Iinan lapsuusaikojen voimistelukokemuksia takaumien kautta ja nykyaika olisi keskittynyt Iinan teini-iän kipuiluun Karinin valmennuksessa? 

Mietiskelin myös, miksi mukava ensivalmentaja Eeva olisi siirtänyt Iinan Karinin valmennukseen? Jos hän oli niin hirviömäinen, eikö sana olisi kuitenkin jotakin kautta kiirinyt muillekin valmentajille? Välillä ihan kihisin raivosta, että miksei Iina voi vain kertoa vanhemmilleen Karinin käytöksestä, mutta eihän se lapsen ajattelumaailma monestikaan toimi niin, vaan hän voi kääntää kaiken omaksi syykseen ja vaieta, ihan kuten Iina tekee. Onneksi Iinan Kaisa-ystävä puuttui lopulta asiaan. Iinan ongelmista syyllisyyttä kokevat lopulta myös Iinan pikkuveli, vanhemmat ja ystävät. Miten kukaan ei huomannut, miksi kukaan ei puuttunut?

Arvosanani 3,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa:








Rakkauden askelkuviot: Nicola Yoon

Rakkauden askelkuviot: Nicola Yoon. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 2022


Englanninkielinen alkuteos (2021): Instructions for dancing. Kansi: Renike, Jyotirmayee Patra.


"Onko rakkaus riskin arvoinen?

Ihastuttavan nuortenromaanin tunnelma on kuin La La Land -elokuvasta! 17-vuotias Evie ei vanhempiensa eron jälkeen usko rakkauteen. Varsinkaan kun hän yhtäkkiä saa kyvyn nähdä, miten kaikkien rakkaustarinat ovat alkaneet -- ja ennen kaikkea miten ne päättyvät. Mutta sitten Evie kohtaa tanssistudiolla pojan, joka on kaikkea mitä hän itse ei ole: seikkailunhaluinen, intohimoinen ja rohkea.

X-niminen poika haluaa osallistua tanssikilpailuihin Evien kanssa, johon on aivan vastikään tutustunut! Evie ei todellakaan ollut suunnitellut ihastuvansa, mutta tanssiessaan X:n kanssa Evie joutuu kyseenalaistamaan kaiken mitä luuli tietävänsä elämästä ja rakkaudesta." (Tammi)



Oma arvio:

Ai että, tätä kirjaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Tanssia yhdistettynä romantiikkaan, voisiko olla kiehtovampaa yhdistelmää? Harrastan itse tanssia ja innostun aina hiiteen, jos leffassa tai kirjassa tanssitaan. Olen tykännyt kovasti Nicole Yoonin aiemmista YA-romaaneista Kaikki kaikessa ja Aurinko on tähti. Molemmista on myös tehty leffat, joten toiveikkaana olen, että tästäkin tehtäisiin. Vielä en ainakaan löytänyt infoa moisesta.

Särkyneen sydämen ongelma ei ole siinä, että se tappaa. Ongelma on, että se ei tapa. (s. 264)

"Kirjat eivät enää lumoa minua." Näin surullisesti alkaa Evien kerronta. Hän on rakastanut aina erityisesti romanttisia kirjoja, mutta on nyt menettänyt uskonsa rakkauteen ja näin ollen myös rakkaudesta kertovaan kirjallisuuteen. Vanhempiensa avioerosta kyynistynyt Evie kantaa siis kaikki lempparikirjansa kierrätykseen. Viedessään kirjoja erääseen Pieneen ilmaiseen kirjastoon hän törmää merkilliseen naiseen, joka kehottaa Evietä ottamaan mukaansa vastalahjaksi hyllyssä nököttävän kirjan nimeltä Tanssikoulu. Kirjassa opetetaan kirjaimellisesti erilaisia tanssilajeja. Kohteliaisuudesta Evie nappaa kirjan mukaansa sen kummemmin ajattelematta. Hänpä ei arvaakaan, että tuo kirja määrittää hänen kohtaloaan enemmän kuin uskoisikaan.

Tuon kohtaamisen jälkeen Evie huomaa, että pystyy näkemään rakastuneiden parien kohtalot niin ensitapaamisesta suhteen loppuun aina, kun nämä suutelevat hänen nähden. Kun Evie näkee ennalta siskonsa Danican suhteen erääseen Ben-nimiseen poikaan kariutuvan pojan pettämiseen, ja kun näin sitten oikeasti tapahtuu, hän epäilee ensin tulleensa hulluksi. Onneksi Evien ystävä Martin uskoo häntä, mutta Evie ei voisi kuvitellakaan kertovansa tästä oudosta kyvystään kenellekään muulle, kuten vanhemmilleen tai ystävilleen Cassidylle tai Sophialle. 

Tanssikoulu-kirjan johdattamana hämmentynyt Evie ajautuu pieneen La Brea Dance -tanssikouluun, jossa hänet lähes pakotetaan osallistumaan opetukseen. Kokeilun jälkeen Evie huomaa nauttivansa tanssista, ja kun tanssinopettaja Fifi ehdottaa, että Evie lähtisi edustamaan tanssikoulua LA Danceball -nimiseen kisaan, hän huomaa suostuvansa. Mutta mistä Evie saisi kavaljeerin, kun Martinkin on melkoinen puupökkelö? Noh, tanssikoulun omistajien pitkänhuiskea, superkuuma ja itsevarma lapsenlapsi Xavier eli X pestataan Evien pariksi. Alkuun tanssi ei meinaa sujua, koska Evien ja X:n kemiat ei kohtaa, mutta kun Fifi pakottaa heidät tutustumaan toisiinsa, alkaa parin välit lämmetä ja myös tanssi sujua paljon paremmin. 

"Olet oikeassa" minä sanon. "Inhoan sinua."
"Et edes tunne minua", X sanoo.
"En niin, mutta todennäköisesti inhoan sinua sitten, kun tunnen." (s.83)

Rakkauden askelkuviot on ihanan kevyttä ja kuplivaa luettavaa, mutta surullisiakin teemoja kirjasta löytyy. Evie kipuilee sen kanssa, kun isä hylkäsi perheen uuden naisen takia, ja on tämän vuoksi tosi vihainen isälleen. Hän ei voi tajuta, miksi äiti ja Danica suhtautuvat kaikkeen tähän niin kevyesti. Nyt Evie saa vielä taakakseen näyt, jotka toinen toisensa jälkeen todistavat, että kaikki rakkaussuhteet on tuomittu epäonnistumaan. Uskaltaako hän rakastaa X:ää, etenkään, kun hän näkee myös tästä näyn. Miten käy ystävyyssuhteiden, kun Evie näkee heidänkin rakkaussuhteiden kariutumisen näyissään?

1. Vihollisista rakastavaisiksi - Ikuinen kysymys kuuluu, tappavatko he toisensa vai suutelevatko? vitsi, vitsi. Tietysti suutelevat. (s. 16: (Entiset) rakkausromaanien suosikkigenret.)

Yoon ripottelee tapansa mukaan kerronnan väliin mukavia keventäviä listoja: mukana on mm. Evien rakkausromaanien suosikkigenret ja rakkausromaanien mieshenkilöiden ominaispiirteitä (kyllä vain, virnistykset ja vinot hymyt mainittu). X soittaa bändissä ja he yhdessä Evien kanssa kirjoittavat yhden biisin sanat, jotka myös on tipautettu kerronnan väliin. Lisäksi luvut ovat lyhyitä, osa jopa alle yhden sivun mittaisia, joten kirjaa on tosi helppo ja kevyt lukea. 

Rakkauden askelkuviot leikittelee rakkausromaanien kliseillä itseironisesti. Se pistää myös miettimään, kannattaako ottaa riskejä, vaikka tietäisi ennalta lopputuloksen? Onko tärkeämpää matka vai määränpää?

Arvosanani 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa: