Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

sunnuntai 22. elokuuta 2021

Tokion prinsessa -sarja: Emiko Jean

 Tokion prinsessa: Emiko Jean. Suomentanut Susanna Sjöman. Otava 2021 (Tokion prinsessa #1)

Englanninkielinen alkuteos: Tokyo Ever After. Kansi: ?

"Tavalliset eurooppalaiset prinsessat on niin nähty ― tehkää tilaa prinsessa Izumi ”Izzy” Tanakalle!

Izumi on vähän tavallista hauskempi kalifornialainen 18-vuotias tyttö. Kun selviää, että hänen kauan kadoksissa ollut isänsä on Japanin tuleva keisari, ei viimeinen vuosi high schoolissa menekään suunnitelmien mukaan. Izumi matkaa Japaniin totuttelemaan prinsessan rooliin. Opittavaa on paljon: kieli, kulttuuri, komean henkivartija Akion mielenliikkeet…


Ainutlaatuinen, syötävän suloinen romanttinen komedia."(Otava)

Oma arvio:

No siis WAU! Tämä kirja meinasi mennä minulta täysin ohi, sillä se ei saanut kustantajan luettelosta tilaa kuin pienen palstan verran, enkä aluksi meinannut huomata koko kirjaa. Tähän tartuttuani ajattelin, että tämä taitaa olla melkoinen välipalahömppä, toki tervetullut sellainen. Mutta ehei, ei tämä mikään hömppä ole. Tämä on aivan ihastuttava kirja!

Kuka tunnustaa olevansa Bodyguard-leffan vannoutunut fani? MINÄMINÄMINÄ! Tokion prinsessassa Bodyguard kohtaa Amerikan kuninkaalliset. En voi vastustaa tarinoita, joissa henkivartijan ja vartioitavan välille syttyy romanssi. Vastaavaa on ollut muutamassa muussakin lukemassani YA-kirjassa, esimerkkinä mainittakoon Claudia Grayn A Thousand pieces of you, jossa rinnakkaismaailmoissa seilaavan Margueritan ja hänen kuninkaallisen vartijansa Paul Markovin välille syttyy suhde, kuten käy myös Katherine McGeen Amerikan kuninkaalliset -duologiassa, jossa prinsessa Beatrice on rakastunut henkivartijaansa Connoriin. Myös Sally Greenin Savuvarkaat-fantasiatrilogian ensimmäisen osan alkuasetelmassa  prinsessa Catherinen ja hänen henkivartijansa Ambrosen välillä kipinöi. En voi sille mitään, että minusta tuollainen kielletty rakkaus, vartija-vartioitava, on erityisen ihana. (En ole varmaankaan ainut.)

(Toivottavasti kukaan ei pahastunut, kun jo tässä alkuhehkutuksessa kerron yhden oleellisimmista juonenkäänteistä. Mutta olettaisin, että on itsestään selvää, miten käy, kun nuorelle kauniille naiselle annetaan vartijaksi superkomea, vain häntä parisen vuotta vanhempi henkivartija.)

Kirjan päähenkilö, viimeistä lukiovuottaan Mount Shastan lukiossa opiskeleva Izumi eli ystäviensä kesken Izzy ei ole koskaan saanut tietää, kuka hänen oikea isänsä on. Vahingossa hän kuitenkin löytää eräästä äidin kirjasta japanilaisen miehen kirjoittaman, intiimin runon, ja hänen ystävänsä Noora löytää myöhemmin tietoja runon kirjoittaneesta Makoto-nimisestä miehestä. Tieto mahdollisesta isästä on kuitenkin hyvin hämmentävää, sillä Makotonomiya Toshihito ei ole mikä tahansa miekkonen, vaan Japanin keisarillisen perheen kruununprinssi. Kuvan nähtyään Izumi on täysin varma: tuo mies on hänen isänsä. He ovat aivan samannäköiset.

Izumin äiti on tietysti alkuun shokissa, kun tytär mainitsee löytäneensä isänsä. Siitä toivuttuaan äiti auttaa tytärtään ottamaan yhteyttä isäänsä. Alussa mitään vastausta ei kuulu, mutta sitten eräänä päivänä Izumin kotipiha on täynnä paparazzeja ja Japanin suurlähettiläs odottaa häntä mukanaan kutsu Izumille matkustaa kuninkaalliseen palatsiin vierailulle. Häkeltynyt Izumi pakkaa kamppeensa ja lähtee viimeinkin tapaamaan isäänsä ja etsimään omia juuriaan. Matka Japaniin ja japanilaisuuteen voi alkaa.

Mitä olin oikein kuvitellut? Että ryntäisimme syleilemään toisiamme? Että yhteinen DNA:mme toimisi magneetin tavoin ja vetäisi meitä yhteen? Hän ei ole mikään sodasta kotiutuva isä. Minä en ole lapsi, joka on kärsimättömänä odottanut hänen paluutaan. Suhdettamme eivät rikasta yhteiset muistot. (s. 81)

Vaikka isän ja tyttären ensikohtaaminen ei mene ihan nappiin, Izumi yrittää kotiutua keisarillisen perheen joukkoon. Alussa hänellä on paljon opeteltavaa kuninkaallisista tavoista ja siitä, miten tarkan syynin alla hän onkaan. Kaiken huipuksi hänelle on annettu maailman jöröin, joskin myös komein, henkivartija Akio, jolle Izumi aiheuttaa närää venyttämällä sovittuja aikatauluja. Izumi haluaa kuitenkin alkuärsytyksen jälkeen löytää Akiosta lempeämmänkin puolen ja tekee kaikkensa, jotta saisi tämän rennommaksi. Alussa se on kuitenkin hankalaa, koska Akio tuntuu olevan järkkymättömän sitoutunut työhönsä ja tuntuu vihaavan Izumia, epäsovinnaista prinsessaa. Vaikka eihän hän oikeasti Izumia vihaa.

"Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että viehätysvoima ei ole parhaita valttejasi?"

Hänen kärsivällisyytensä alkaa olla lopussa. "Viehätysvoimalla ei suojella kuninkaallisten henkeä." (s. 108)

Romanssikuvion lisäksi kirjassa kuvataan Izumin tutustumista japanilaiseen kulttuuriin ja tietenkin isäänsä, joka tuntuu kuitenkin aidosti, joskin kömpelöllä tavalla olevan kiinnostunut tyttärestään. Izumi tekee tietenkin melkosia virheitä, kun niin japanin kieli, kulttuuri ja keisarilliset tavat ovat vielä hakusessa. Onneksi hänellä on tukenaan hovineito Mariko ja kotimaahan jääneet ystävät Hansani, Glory ja Noora, joiden kanssa Izumi viestittelee ahkerasti. Lisäksi hänen pikkuserkkunsa Yoshi ottaa hänet siipiensä suojaan ja muun muassa tutustuttaa (Akion harmiksi) tytön Tokion yöelämään. 

"Tiedän ihan tarkalleen, mitä meidän kannattaa tehdä tunnelman kohottamiseksi."

"No mitä meidän kannattaisi tehdä?" Toistan kaikuna.

"Laulaa." Yoshi taputtaa minua selkään. "Ja mehän laulamme."(s. 134)

Paratiisissa on aina myös käärmeitä. Izumin riesana ovat hänen serkkunsa, kuninkaalliset prinsessakaksoset Akiko ja Noriko, jotka tuntuvat olevan niin täydellisiä - ja tietävät sen. He tekevät Izumin olon perheessä mahdollisimman epämukavaksi ja erilaiseksi. Eräs Izumin suurimmista mokista tapahtuu eräissä juhlissa juurikin näiden kaksosten takia, eikä Izumi saa selitettyä asiaa harmistuneelle isälleen, joka lähettää ikävän episodin jälkeen sattuvasti tyttärensä hetkeksi Kiotoon tutustumaan maalaiselämään. Kiotossa kuitenkin tytön sydän alkaa sykkyiä Japanille täysillä, mutta myös eräälle komealle henkivartijalle, joka tekee tytölle täyden tunnustuksen tähtitaivaan alla.

"Nyt kun pääsimme alkuun menneisyyden syntien tunnustamisessa, niin minun täytyy paljastaa, että saavuttuani Tokioon tartuin ensimmäisenä kansioosi ja mustasin hampaat kuvastasi." (s. 220)

Mutta löytääkö ikänsä vierasmaalaisena Amerikassa kasvanut Izumi kotinsa Japanista, vai jääkö hän sielläkin vieraaksi ja erilaiseksi? Voiko hänen ja Akion suhteesta tulla koskaan mitään? Hyväksyykö hänen isänsä Izumin puutteineen kaikkineen? Rakastaako isä yhä äitiä, kun kasvattaa yhä tämän lempikukkia, orkideoita kasvihuoneessaan?

---Kaikki oli kuin kaunista unta. Mutta kuten kaikkien unien, sen oli päätyttävä joskus.---(s. 116)

Luin tämän kirjan ahmimalla ja suorastaan harmistuin, kun tajusin, että joudun nyt jättämään jäähyväiset Izumille. Onnekseni huomasin, että Tokion prinsessa saa jatko-osan Tokyo dreaming arviolta vuoden 2022 toukokuussa! Jos suomennosta ei ala kuulua, taidan tilata enkunkielisen teoksen malttamattomana itselleni, niin innoissaan odotan jatkoa.

Enkä voi olla ajattelematta, kuinka ihana leffa tästä tulisi. Ai että!

Annan miinuksen arvosanaan vain siitä syystä, että olisin toivonut, että jännitettä Akion ja Izumin välillä olisi voinut pitää himpun verran kauemmin. Ymmärrän kyllä, että 300-sivuisessa kirjassa tapahtumien on edettävä, mutta silti olisi Akio voinut pysytellä jörönä hieman kauemmin eikä oksentaa ulos mr. darcymaista rakkaudentunnustusta liian aikaisin. Hih.

Arvosanani 5-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Lastenkirjavuosi

Lisään kirjan  Popsugar-haasteen kohtaan:

A book with a family tree

Rakkauden paloa ja punehtuneita poskia -lukuhaaste saa ruksin kohtaan:

Enemies to lovers tai lovers to enemies


Tokion prinsessa - Suuria unelmia: Emiko Jean. Suomentanut Susanna Sjöman. Otava 2022 (Tokion prinsessa #2)

Englanninkielinen alkuteos: Tokyo Dreaming. Kansi: ?


"Lempiprinsessanne Izumi Tanaka on täällä taas! Riemastuttavan romanttinen jatko-osa YA-hitille Tokion prinsessa.

Kun Izumi sai tietää isänsä olevan Japanin kruununprinssi, hän muuttui lukiolaisesta prinsessaksi yhdessä yössä. Nyt se on jo vanha juttu, ja hän elää keisarillisessa palatsissa unelmaelämää haisevan koiransa Tamagotchin kanssa. Lisäksi hänen vanhempansa ovat rakastuneet uudelleen. Kuninkaalliset hääkellot soivat! Paitsi että hovi ei hyväksy kihlausta äidin ja Izumin rahvaaseen taustaan vedoten. Izumi tekee kaikkensa saattaakseen isän ja äidin alttarille. Hän päättää muuttua täysin moitteettomaksi prinsessaksi, vaikka se saattaa vaarantaa hänen omat unelmansa ja rakkautensa." (Otava)

Oma arvio:

Tokion prinsessan jatko-osa on ollut yksi odotetuimmista kirjoistani tälle kevättä/kesää. Rakastuin niin kovasti ensimmäiseen osaan, että odotukseni olivat kovin korkealla tämän jatko-osan suhteen. 

Izumi totuttelee nyt elämään prinsessaelämää Japanin keisarin hovissa, kaiken kansan huomion kohteena ja henkivartijoiden, hovineitojen ja neuvonantajien ympäröimänä. Onneksi hänen äitinsä on nyt myös hänen tukena ja turvanaan, kun ensimmäisessä osassa hän ja Izumin isä, Japanin keisarillinen prinssi tunnustivat rakkautensa, joka ei ollut koskaan päässyt sammumaan. Ja sitten on tietysti ihana, komea Akio, Izumin entinen henkivartija, joka kuitenkin valitettavasti on pian lähdössä suorittamaan lentäjäopintojaan. Nyt paineet kohdistuvat Izumin tuleviin opiskeluihin, ja heti kirjan alussa hän onkin tutustumiskäynnillä Tokion yliopistossa, jossa myös hänen isänsä on aikoinaan opiskellut. Izumi vain ei oikein tiedä, mitä hän haluaisi tehdä.

Izumin iloksi ja onneksi isä ilmoittaa kosivansa äitiä. Izumi auttaa mielellään isää romanttisissa kosintamenoissa. Valitettavasti keisarillinen hovi ei pidä Izumin äitiä tarpeeksi hyvänä kumppanina prinssilleen, etenkin kun heidän tyttärensäkään ei ole vielä päättänyt opiskelupaikkaansa ja seurustelee entisen, pahaisen henkivartijan kanssa. Tämän hän kuulee vähän niin kuin vahingossa. Sitten Akio vielä pudottaa pommin Izumin niskaan ja sanoo, ettei heidän ole enää järkevää olla yhdessä. 

Poissa silmistä, poissa mielestä. Enää en katso taakseni, suunta eteenpäin. (s. 86)

Silloin Izumi päättää tehdä kaikkensa, jotta hänen äitinsä ja isänsä saisivat onnen: hän aikoo pyrkiä Tokion yliopistoon opiskelemaan biologiaa äitinsä iloksi. Izumille palkataan sparraajaksi Eriku-niminen poika, joka hurmaa Izumin välittömästi iloisuudellaan ja elämänilollaan. Aivan kuin päinvastainen persoona verrattuna vakavaan Akioon. Tämä oppilas-opettaja-kombo tulee heti loistavasti toimeen, ja yhdessä he päättävät tehdä vielä enemmän saadakseen hovin hyväksymään Izumin vanhempien liiton: he päättävät esittää seurustelevansa. Eriku nimittäin on erittäin arvostetun perheen vesa, joten kelpaisi varmasti niin hovin kuin mediankin mielestä Izumin kumppaniksi.

"Toivoisin, että iltapäivälehdillä olisi muuta kirjoitettavaa minusta kuin kompasteluni tai kehnot kouluarvosanani. Sinä voisit olla hyvä harhauttaja. Myönteinen harhautus" (s. 118)

No niin, nyt seuraa sitten jälleen valeseurustelu-troopin mukaista, kliseistä toimintaa, sillä ei tarvitse olla kovinkaan välkky arvatakseen, miten siinä sitten käy, kun esitetään seurustelevaa paria. Jossain vaiheessa tulee se välähdys, että "herranen aika, minähän vähän niinku oikeesti tykkään tuosta tyypistä ja haluan suudella häntä." Ikävä kyllä tämä Izumin ja Erikun romanssi ei oikein ottanut minusta tuulta alleen eikä herättänyt minussa oikein mitään. Harmi, sillä ensimmäisen osan romanttiset kuviot Akion ja Izumin välillä oli minusta oikein taidokkaasti rakennettu. (Tosin olen viimeksi lukenut Heartstoppereita, joiden jälkeen kaikki muu voi tuntua laimealta...) 

Yhdestä asiasta olen varma: jaettu sydän ei voi olla onnellinen. (s. 258)

Izumin on luovuttava omista toiveistaan ja haaveistaan äitinsä ja isänsä onnen takia. Lopulta hän kuitenkin huomaa, ettei se ole kenenkään etu. Kaiken huipuksi Akio ei välttämättä olekaan unohtanut häntä noin vain, vaan Izumi joutuu kovan valinnan eteen: iloinen, varakas ja eläväinen Eriku vai vakava, vähävaraisempi ja arvaamaton Akio. Kummankohan hän valitsee, vai valitseeko ketään? Hmm... Ystävyys Mount Shastassa asuvien Nooran, Gloryn ja Hansanin kanssa on hankalaa etäisyyden takia. Nooran Japaninvierailun aikana ystävykset tulevat myös huomaamaan, miten erilaista julkisuuden valokeilassa elävän prinsessa Izumin elämä on verrattuna tavalliseen nuoren naisen elämään. 

Helvetistä löytyy aika monta asiaa, joihin suostuisin ennemmin kuin Akikon ja Norikon seuranpitoon. (s. 79)

Kirjan parasta antia on kissa-hiiri-leikki Izumin ja hänen Hohto-kaksosiksi nimeämien serkkujen, Akikon ja Norikon kanssa, joka pikku hiljaa lämpenee ystävyydeksi, kunhan vain jokainen luopuu ennakkoajatuksistaan ja asenteistaan. Vaikka Izumi alkaa jo pikku hiljaa sulautua elämään hovissa, äidillä on paljon vaikeampaa. Kestääkö äidin kantti kaiken häähömpötyksen keskellä, kun tuntuu, ettei hänellä ole enää minkäänlaista sananvaltaa?

"Ainoa asia, mihin voisin sinussa pettyä, on se, että kieltäisit oman itsesi, sen, joka todella olet." (s. 280)

Tokion prinsessa - suuria unelmia ei yltänyt ihan niin korkealle minun rankingissa kuin ensimmäinen osa. Osin syynä on romantiikkaosioiden mitäänsanomattomuus. Akion ja Izumin ero tuntui jotenkin tekaistulta, samoin Erikun kuvioihin tulo ja hätäinen kolmiodraama. Olen myös melko kyllästynyt siihen, että näitä omista toiveistaan vanhempien mieliksi luopuvia nuoria (tyttöjä) on ollut YA:ssa minusta viime aikoina turhan paljon. Ilmeisesti nyt on menossa jokin "seuraa omia unelmiasi"-kampanja. 

Japanitietoutta kuitenkin ripotellaan kivasti tarinan lomassa, ja se ja prinsessaelämän kuvaus vaatevalintoineen on kirjan mielenkiintoisinta antia. Vielä yksi asia: miten ihmeessä minulta on päässyt lipsahtamaan ohi eka osaa lukiessa Akion keksimä kamala lempinimi, jota hän Izumista käyttää? Miksi kukaan kutsuisi ketään Retiisiksi?

Viihdyttävä ja ihan kiva, hauskakin, mutta en tiedä, oliko tämä jatko-osa kauhean tarpeellinen.

Arvosanani 4

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

---

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Helmet: 30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan






 



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Ja kiitos kivasta arviosta.

Sen "Retiisin" selitys löytyy Tokion prinsessan (sarjan ensimmäinen osa) alkupuolelta. Izumihan saa jo lentokentällä lahjaksi krysanteemin muotoiseksi veistellyn retiisin, ja Akio ottaa Izumia ärsyttääkseen aiheesta kaiken irti. ;)

Heidi P kirjoitti...

Kiitos "anonyymi" selvennyksestä 😁