sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Savuvarkaat-sarja: Sally Green

Savuvarkaat: Sally Green. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2019. (Savuvarkaat #1)

 Englanninkielinen alkuteos (2018): The Smoke Thieves. Kartta ja lukujen kuvitukset: Alexis Snell.

"Viisi nuorta, joiden käsissä on maailman kohtalo. Viisi valtakuntaa konfliktin partaalla.

Brigantissa prinsessa Catherine valmistautuu julman, vallanhimoisen isänsä järjestämään avioliittoon. Samaan aikaan hänen tosirakkauttaan Ambrosea odottaa pyövelin pölkky.

Calidorissa halveksittu palvelija March hautoo kostoa ruhtinaalle, joka petti kansansa.

Pitoriassa vastuuntunnoton hurmuri Edyon varastaa halpoja helyjä jännitystä saadakseen, kunnes saa kuulla todellisesta syntyperästään.

Karuilla pohjoisilla seuduilla Tash juoksee henkensä edestä toimiessaan tylyn paholaismetsästäjän houkutuslintuna.

Kun valtakuntien liittoutumat murtuvat, näiden nuorten kohtalot muuttaa ja kietoo erottamattomasti yhteen sodan arvaamaton kulku – ja paholaissavua sisältävä mystinen pullo." (Gummerus)

Oma arvio:

Olen lukenut Sally Greeniltä aiemmin ilmestyneen Puoliksi paha -trilogian, joka on melkoisen rujo, synkkä ja raaka tarina Nathan-nimisestä noidasta. En yhtään osannut odottaa, että Greenin seuraava kirjasarjan aloitus olisi näin erilainen. Yllätyin kuitenkin ainoastaan myönteisesti. Savuvarkaat aloittaa hyvin eeppisen, Throne of Glass -sarjan tyylisen fantasiasarjan.

Kirjassa on useita näkökulmahenkilöitä, joista 12-vuotias Tash aloittaa kirjan vauhdikkaasti paholaismetsästyksellä. Aivan, nuori orpotyttö on ison, Gandalfmaisen äijänkörilään suojatti ja hänen valtuutettu paholaismetsästysapulaisensa. Vaikka useat ihmiset eivät usko paholaisiin, niitä on oikeasti Pitorian Pohjois-ylängöllä. Nämä punakat otukset ovat arvokkaita, sillä heidän kuoltuaan heidän punainen tai violetinsävyinen, suusta ulos purkautuva henki on kysyttyä tavaraa. Tätä paholaissavuksi kutsuttua ainetta, jota käytetään nautintoaineena, Tash ja Grevell laittomasti keräävät pulloihin henkensä uhalla. Tashin tehtävä on houkutella paholainen piilostaan Gravellin virittämään ansakuoppaan. Yhteistyö tällä kaksikolla toimii loistavasti, mutta Tash on välillä hyvin turhautunut äreän ja viinaanmenevän Gravellin kanssa, sillä hän on hyvin kitsas ostamaan Tashille mitään, kuten hänen markkinoilta himoitsemiaan kenkiä.

"Sinun tehtäväsi ei ole arvioida käskyjäni, vaan totella niitä"--- (s. 122)

Brigandin Prinsessa Catherine elää murroksen aikaan, sillä hänen isänsä on määrännyt tämän avioitumaan hänelle ennestään tuntemattoman Pitorian prinssi Tzsayn kanssa. Salaisesti nuori nainen miettii, kuinka ihanaa olisi avioitua rakastamansa ihmisen kanssa sen sijaan, että isä määrää hänelle kumppanin. Naisen asema on kuitenkin hyvin alistettu Brigandissa, mutta Pitoriassa asiat ovat kuulemma toisin. Catherinella on hyvin lämpimiä tunteita omaa henkivartijaansa Ambrosea kohtaan, ja Catherinen häijy veli Boris on aistinut tämän. Niinpä hän meinaa sinetöidä Ambrosen kohtalon, mutta nuori mies pääsee pakenemaan. Catherine lähtee kohti uutta kotimaatansa veljensä johtaman kulkueen kanssa, epätietoisena siitä, missä Ambrose on, vai onko hän edes elossa.

"Olet nainen.Naisista on aina harmia. Teille on luonteenomaista niskuroida, langeta kiusaukseen ja valehdella päälle." (s. 72)

Edyon on Pitoriassa, Dornan-nimisessä kylässä asuva nuorimies, joka elää yhdessä äitinsä kanssa. Juuri samaiseen kyläpahaseen, Dornanin markkinoille ovat saapuneet myös Tash ja Gravell sekä Brigandista tulleet March ja Holywell. Jälkimmäiset kaverit ovat seuranneet kylään erästä Lordi Regania, joka on Marchin isännän, Ruhtinas Theloniuksen asialla: hänen tulee napata ruhtinaan avioton äpärälapsi, joka on siis Edyon, mukaansa. March ja Holywell, jotka ovat lähes ainoita jäljellä olevia tuhotun Abask-maan kansalaisia, ovat päättäneet siepata pojan mukaansa ennen lordia saadakseen tuntuvan palkkion. Kun March ja Edyon kohtaavat, heidän välillään kipinöi. Edyon nielee abaskilaisten sepitetyn valheen ja lähtee heidän mukaansa, mutta suurin syy mukaan lähtemiseen taitaa olla Marchin erikoiset, taivaallisen kauniit silmät.

March haukkoi henkeään ja tarrasi Edyonin hartioihin, nautinnosta tai kivusta. Kun Edyon raotti huuliaan, savu pääsi koskettamaan haavaa. Hän pidätti hengitystä ja yritti olla vetämättä savua keuhkoihinsa, mutta tuntui kuin hän olisi kohonnut ilmaan. (s. 286)

Kaikkien näiden nuorten  tarinat kietoutuvat yhteen, kun Pitoria ja Brigand ajautuvat sotaan keskenään. Paholaissavu on hyvin keskeisenä elementtinä, sillä se paljastuu paljon enemmäksi kuin pelkäski nautintoaineeksi. Prinssi Tzsaun ei olekaan pelkkä tyhjäpääprinssi, ja Catherine joutuu miettimään tosissaan, meneekö hän prinssin kanssa naimisiin nyt, kun asioiden laidan muuttuessa hänellä olisikin vapaus valita puolisonsa.  Tash ja Gravell taas saa olla suureksi avuksi prinsessa Catherinelle, sillä heillä on eniten tietoa paholaisista ja heidän savustaan. Edyonin ja Marchin kipinöinti jättää kysymyksiä seuraavaa osaa ajatellen.

"Savu tekee hölmöksi ja uneliaaksi, ja jos sitä ottaa liikaa, ei välttämättä muista monesta päivästä mitään. Jotkut jäävät siihen koukkuun." (s. 464)

Savuvarkaat on erittäin viihdyttävä ja sutjakkaasti etenevä fantasiatarina. Vaikka tämä jonkin verran muistuttaa Sarah J. Maasin Throne of Glass-sarjaa, paholaissavu ja sen mystiset ominaisuudet tuovat tarinaan oman persoonallisen lisämausteensa. Paholaiset on kuvattu punakoiksi, ihmismäisiksi mutta hyvin raaoiksi otuksiksi, joista toivottavasti tullaan lukemaan lisää seuraavissa osissa. Ehkäpä heistä löydettäisiin jokin muukin ominaisuus kuin pelkkä raaka tuhoamisvimma? Catherinen ja Ambrosen romanssi alkaa lupaavasti, mutta jää kipinöinniltään selkeästi Marchin ja Edyonin romanssin varjoon. Odotankin kovasti näiden nuorukaisten tarinaan jatkoa. Tash on oikein kunnon Ronja Ryövärintytär, nopea jaloistaan ja nokkela suustaan. Hänestä tullaan varmasti vielä kuulemaan. Kirja sopii mainiosti yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille fantasianystäville.

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Musteen jäljet
Jatka lukemista
Kirjoihin kadonnut

Helmet-haasteessa tämä kirja sijoittuu kohtaan: 

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

Lisään kirjan Popsugar-haasteen kohtaan: 

26. A book featuring an extinct or imaginary creature

Pohjoinen lukuhaasteeseen merkitsen kirjan kohtaan:

25. Kirja, jonka nimessä on vain yksi sana

Paholaisten valtakunta: Sally Green. Suomentanut Meri Kapari. Gummerus 2020. (Savuvarkaat #2)

Englanninkielinen alkuteos (2019): The Demon World

"Sodan kuohut, paholaiset ja petokset uhkaavat erottaa viisi nuorta sankaria, joiden kohtalot ovat kietoutuneet yhteen.

Prinsessa Catherine johdattaa täpärästi tuholta pelastautuneiden joukkoa Pohjoisylängön karuille seuduille. He pakenevat kannoillaan olevia vihollisia yllättävään turvapaikkaan: paholaisten valtakunnan vaarallisiin tunneleihin. Paholaismetsästäjä Tash päätyy paholaissavun alkulähteelle, mutta Catherinen täytyy palata maan pinnalle uhmaamaan kuningasisänsä tyranniaa – ja selvittämään tunteitaan Ambrosea kohtaan. Lain kouraa pakenevat Edyon ja March lähentyvät entisestään, vaikka heidän salaisuutensa uhkaavat repiä heidät erilleen.

Kun hyökkäyksiin käydään joka rintamalla, ensimmäisenä kaatuu totuus. Mutta pelastavatko savuvarkaiden kertomat valheet heidät vai johtavatko ne täydelliseen tuhoon?"(Gummerus)

Oma arvio: 

Kuten kirjan nimikin vihjaa, tässä Savuvarkaat-trilogian kakkososassa päästään sukeltamaan paholaisten punaisena hehkuvaan maailmaan. Kuulostaa erikoiselta ja kiehtovalta, ja sitä se onkin. Maanalainen valtakunta, jossa seinät alkavat vetäytyä paholaisten loitottua, jossa ihmisen puhe purkautuu suusta metallisena helinänä ja kommunikointi toista koskettamalla, ajatuksen kautta on mahdollista, ja jossa syvyydestä hornankattilasta sinkoaa lisää uusia paholaisia, kun sinne uhrataan sotilaita, on jotain semmoista, mistä en ole koskaan lukenut. Mutta miten ihmeessä sinne joudutaan tai päästään?

Edellisessä osassa pakomatkalle lähteneet Catherine, Ambrose, Edyon, March ja Tash seurueineen  pelastautuvat viime hetkellä sukeltamalla Tashin perässä paholaisten tunneliin. Sinne päätyvät kaikki muut paitsi March ja Edyon, jotka joutuvat selviytymään hyytävässä ylängön ilmassa erikoisin keinoin.

March palasi saaliin kanssa ja näki yllätyksekseen, että Edyon syleili paholaisen ruumista.
Edyon sanoi: "En voi uskoa, että teen näin, mutta jos aion kuolla, voin yhtä hyvin pidellä lähtiessäni suunnattoman kaunista miesyksilöä." (s. 48)

Seurueen vaeltelu punaisena hohkaavassa lämpimässä luolassa on kiehtovin osuus tässä kirjassa. Koska luolassa ihmisen puhe ei kuulu oikein, seurue huomaa pian, että kommunikointi onnistuu toista koskettamalla ja toisen ajatuksia lukemalla. Ikävä kyllä kirjan kiehtovaa tunnelmaa latistaa Catherinen ja Ambrosen vaivihkainen vihjailu ja pidättyväinen kiehnäily salassa muilta, etenkin prinssi Tszayn lähettämältä kenraali Davyonilta. Prinsessan moraalinvartijana toimii hänen entinen hovineitonsa Tanya, joka paheksuu ääneen prinsessan tekemisiä. Tarinaan on ilmiselvästi yritetty saada mukaan kielletty rakkaus -tyylistä jännitettä, mutta jotenkin tässä kirjassa se ei nyt vain toimi, vaan tuntuu minusta tosi nololta. Vai olenko jo paatunut?

Ambrose nojautui eteenpäin ja suuteli hänen kättään. Rakastan sinua, Catherine. Hän piti päänsä alhaalla ja suuteli hänen kättään uudelleen. Olen sekä sinun rakastajasi että sinun taistelijasi - jos vain suot sen. Sitten hän veti kätensä pois, vei sen sydämelleen ja vetäytyi kauemmas. (s. 61)

Prinssi Tszayn on vangittu heti sen jälkeen, kun hän lähetti Davyonin suojelemaan prinsessaa. Myöhemmin, paholaisluolista selvittyään Catherine joutuu uudenlaisten ongelmien eteen, kun hän meinaa joutua lordi Farrown pidättämäksi. Hän keksii hätävalheen, jolla pääsee pälkähästä: hän kertoo menneensä naimisiin Tszaynin kanssa juuri ennen pakomatkaansa ja olevansa näin ollen hallitseva kuningaskuntaa niin kauan, kuin prinssi on vankina. Davyon ja Tanya vahvistavat häät ja näin ollen prinsessan pelastuu pinteestä. Ambrose ei tiedä tämän olevan juoni, vaan loukkaantuu verisesti, että sai kuulla vasta nyt Catherinen olevan jo aviossa.

Toisaalla toisilleen sarjaflirttailevat March ja Edyon pakenevat takaa-ajavia sotilaita ylängöltä läheiseen kylään, jossa heidät otetaan aluksi epäilevästi vastaan. Pian kuitenkin ovella takoo lainvartija, joka on nähnyt Edyonin etsintäkuulutusilmoituksen. Käy ilmi, että häntä etsitään murhasta syytettynä, vaikka todellisuudessahan kyseisen surmansa saaneen seriffin surmasi tuolloin  Holywell, Marchin seuralainen, mutta Edyonin kassi jäi epähuomiossa ruumiin viereen heidän paetessa. Edyon siis vangitaan, mutta hänen oikeudenkäyntinsä tuomariksi määrätään prinsessa Catherine. Tämä on vähän kuin ansa nuorelle hallitsijalle, sillä Farrow kumppaneineen haluaa osoittaa hänelle ja kansalle, ettei nainen voi sopia hallitsijaksi. Edyonin syyllisyyttä kun on hankala kumota millään todisteilla.

Kun muut pääsivät pakenemaan paholaistunneleista, nuori Tash ja Geratan jäivät luolan vangiksi. Vaeltaessaan syvemmälle luolaan he pääsevät selville siitä, miten uusia paholaisia syntyy - tai synnytetään. Nimittäin Brigantilaiset osasivat hyödyntää eräänlaista hornankattilaa, johon ruumiita viskomalla sai synnytettyä uusia paholaisia. Vastasyntyneen paholaisen violetti savu on ominaisuuksiltaan erittäin voimakasta, joten he tappavat heti uudet syntyneet, hieman pökkyräiset paholaiset ja tehtailevat näin paholaissavua armeijansa käyttöön. Näky pöyristyttää Tashia ja Geratania. He yrittävät paeta luolasta, mutta luolan suulla törmäävät paholaiseen. Brigantilaiset ovat kytkeneet kahleisiin yhden paholaisen, jotta tämä ei jättäisi luolan suuta (joka umpeutuu, jos paholainen lähtee siitä). Tash ja Geratan vapauttavat paholaisen, ja kiitokseksi siitä tämä ei tapa heitä. Tash päättää jatkaa matkaansa paholaistunneleihin ja alkaa kommunikoida vapauttamansa paholaisen kanssa. Erilaisin mielikuvin he kertovat toisilleen elämästään ja aikeistaan ja ystävystyvät. Mutta luottavatko muut paholaiset Tashin viattomuuteen?

Tash piteli Geratanin kättä ja kertoi hänelle kauhistuttavan totuuden, jonka he olivat molemmat tajunneet. He viljelevät savua. (s. 198)

Paholaissavu on taas merkittävässä roolissa läpi kirjan tapahtumien. Catherine huomaa, kuinka hyvin savusta saa voimaa ja käyttää savuhenkäystä apuna vaikeissa tilanteissa. Pian hän huomaa hönkivänsä salaa savua, ihan vain varalta. On totta, että savu vahvistaa ja parantaa, ja siitä on seurueelle apua moneen kertaan, mutta silti se epäilyttää, etenkin Ambrosea.

"--Sinä et tarvitse savua, vaan tahtoasi ja aivojasi. Ja minusta näyttää siltä, että savu vie sinulta ne molemmat." (s.303-304)

Kirjaan on yritetty ujuttaa mukaan myös feminististä tematiikkaa, kun Catherinen hallitsijuutta kyseenalaistetaan tosissaan hänen sukupuolensa takia. Myös naisen hovineito Tanya mietiskelee välillä, onko Catherinen lainkaan soveliasta toimia tuomarina murhaoikeudenkäynnissä ja johtaa valtakuntaa. Hän myös paheksuu Catherinen ja Ambrosen kuhertelua, koska he ovat ihan eri kastia. Catherine teettää kuitenkin itselleen oman haarniskankin ja hoitaa Edyonin oikeudenkäynnin oikein mallikkaasti perehdyttyään lakipykäliin.

"Tuon naisen ei pitäisi olla tuomari. Kenenkään naisen ei pitäisi olla tuomari." (s. 329-330)

Marchin ja Edyonin välillä kipinät sinkoilevat ja viimein loppua kohti alkaa tapahtua. March haluaisi kuitenkin tunnustaa Edyonille, millä aikein hän alunperin miehen tapasi. Hän ei vain tunnu saavan koskaan tilaisuutta tunnustaa. Lopulta asia valkenee Edyonille pahimman kautta, eikä tämä halua sen jälkeen nähdä tuota Abaskimiestä enää silmissään.

Odotin kovasti jatkoa Savuvarkaat-sarjaan, ja suurimmalti osin tämä jatko-osa täytti odotukseni: sain lukea viihdyttävää, kiehtovaa fantasiaa, jonka juoni piti otteessaan ja tarjosi jotain hieman uutta ja erilaista. Harmikseni kirjan romanttiset viritelmät tuntuivat hiukan falskeilta, mutta pidin kovasti paholaistunnelikuvauksista ja Tashin ja Kieppi-nimisen paholaisen lähentymisestä. Edyonin uusi elämä Calidorin prinssinä on arvatenkin viimeisen osan kiehtovimpia osioita ja se, kuinka Tashin käy paholaistunneleissa.

Arvosanani 4

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

En löytänyt muita bloggauksia

Lisään kirjan Helmet-haasteessa kohtaan:

13. Kirjassa eksytään

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

A Book with a map 

Maailmojen tulet: Sally Green. Suomentanut Meri Kapari. Gummerus 2021 (Savuvarkaat #3)

Englanninkielinen alkuteos (2020): The Burning Kingdoms. Kartat ja lukujen kuvitus: Alexis Snell. Kansi: ?

"Savuvarkaat-trilogian dramaattinen ja vaikuttava finaali

Sota leviää kulovalkean tavoin, ja kuningatar Catherinen joukot kohtaavat tähänastisista haasteista suurimman. Catherinen isä Aloysius pitelee Pohjoisylängön savuvarantoja tyrannin otteessaan, ja Catherine lähettää uskollisen henkivartijansa Ambrosen suoraan tuleen yrittäessään epätoivoisesti estää paholaissavun toimitukset. Calidorissa Edyon ja March ovat joutuneet eroon toisistaan, ja paholaisten valtakuntaan juuttunut Tash saa kohdata valintansa seuraukset.


Kun ihmisten taistelu valtakunnistaan yltyy, paholaisten maailma paljastaa viimeisen, pelottavan salaisuutensa. Salaisuuden, joka voi muuttaa koko sodan kulun – ja historian – ainiaaksi..."(Gummerus)

Oma arvio:

Savuvarkaat-trilogia alkoi lupaavasti avausosallaan, josta pidin paljon. Toinen osa, Paholaisten valtakunta, ei ollut enää ihan niin kiinnostava, joten mietin kovasti, luenko edes tätä trilogiaa loppuun. Viimein lainasin kuitenkin tämän kolmannen osan ja luin hampaat irvessä loppuun. Eihän tämä nyt ihan tuhottoman huonokaan ollut, mutta en olisi menettänyt mitään, vaikka olisin jättänyt sikseen jo kakkososan jälkeen.

Toinen osahan päättyi siihen, kun Edyon sai tietää totuuden Marchista, sanoi tälle katkerat hyvästit ja pääsi viimein isänsä, Calidorin ruhtinas Theloniuksen luokse. Edyon kruunataan nyt virallisesti prinssiksi ja kadoksissa ollut poika alkaa rakentaa suhdettaan isäänsä. Välillä nuori prinssi haaveilee hänet pettäneestä Marchista ja miettii, missä tämä nyt on, mutta saa pian uutta silmänruokaa muuan Byronista, joka saa hänet unohtamaan Marchin. Mutta Edyonia huolettaa tieto paholaissavua käyttävästä poika-armeijasta, eikä kukaan Calidorin valtaapitävistä tunnun ottavan tämän huolta tosissaan. Lordi Regan kaikkein vähiten, ja tuntuu, että hänellä on muutenkin jotain vilunkipeliä.

"Sinä pyysit minua valitsemaan tulevaisuuteni. Minä valitsen tulevaisuuden sinun kanssasi." (s. 203)

Toisaalla seurataan prinsessa Catherinen ja vammoistaan toipuvan prinssi Tzsayn valmistautumista tulevaan. Catherine tietää, että hänen isänsä ja 14-vuotias veljensä Harold haluavat kostaa hänelle kruununprinssi Boriksen surman. Harold on koonnut vaikuttavan poika-armeijan, jotka paholaissavun avulla saavat uskomattomat voimat. Savun voimalla he aikovat hyökätä niin Brigantin valtakuntaan. Myös kynsille lyöty ja Edyonia kaipaava March soluttautuu joukkoihin, jotta saisi mahdollisimman paljon tietoa Haroldin joukkojen suunnitelmista ja voi samalla varoittaa ja suojella Edyonia.

"Minussa saattaa olla hieman paholaista, mutta minä en ole paholainen. Olen ihminen. En kuulu tänne. Kuulun ihmisten maailmaan." (s. 207)

Tash on paholaistunnelien vankina. Hän kuitenkin löytää viime hetkellä itsestään kyvyn muovata tunneleita paholaisten tapaan, ja tämä tulee olemaan ratkaiseva taito myöhemmin tapahtumien edetessä, kun Catherinen lähettämät joukot ovat lähteneet sulkemaan paholaissavun lähdettä.

Miten käy prinsessa Catherinen ja Ambrosen romanssin, jolta toivoin niin paljon ensimmäisen osan jälkeen? Catherinehan päätti valita prinssi Tzsayn ihan polittisista syistä kuin senkin vuoksi, että hänellä oikeasta heräsi tunteet tuota aiemmin hänen vanhempiensa hänelle valitsemaa miestä kohtaan. Niinpä Catherinen ja Ambrosen kohtaamiset ovat täynnä tukahdettuja tunteita ja huokauksia, mutta Catherine pysyy järeästi muutamaa lipsahdusta lukuunottamatta päätöksessään. Hän haluaa kuitenkin Ambroselle parasta. Tämä romanssi koki minusta kyllä niin blääh-päätöksen kuin suinkin voi.

Kirjassa on myös muutamia (turhia) sivuhenkilöitä, kuten Catherinen nykyinen palvelusneitojen päällikkö Tanya, joka toimii lähinnä Catherinen esiliinana eikä päästä Ambrosea liian liki tätä. Viime osan mielenkiintoisin asia oli paholaisluolat, mutta tässä viimeisessä osassa paholaiset luolineen eivät pääse enää kovin suureen rooliin. 

Kuka tahansa, joka joutuu tiellesi, pääsee hengestään. Minä voin vain yrittää pitää huolen, että Edyon ei koskaan osu tiellesi. (s. 318)

Maailmojen tulet päättää eeppisellä lopputaistelullaan valtakuntien välisen sodan ja paholaisten tulevaisuuden - tosin vain väliaikaisesti. Loppua kohti kirja alkaa napata paremmin mukaansa ja on jopa melko viihdyttävä, mutta olen onnellinen, että sain sarjan päätökseen.

Arvosanani 3,5 

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 

Muissa blogeissa:

---


Lisään kirjan Vahvat naiset -lukuhaasteen kohtaan: 

Scifi/fantasia-sankaritar

Popsugar-haaste saa ruksin kohtaan:

A book with something broken on the cover

Samantyylistä luettavaa:

Sarah J. Maas: Throne of Glass -sarja 


2 kommenttia:

Villis / Villasukka kirjahyllyssä kirjoitti...

Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, mutta minulla on vielä Puoliksi paha-trilogiakin lukematta. Se löytyy omasta hyllystä, joten taidan aloittaa siitä...

Hanna-chan kirjoitti...

Vaikuttaapa mielenkiintoiselta teokselta! Pitääpä laittaa heti varaus kirjastoon siitä :)