Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

maanantai 8. joulukuuta 2014

Lumikki-trilogia: Salla Simukka

Punainen kuin veri: Salla Simukka. Tammi 2013.


"Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

Trilleri joka pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen. Punainen kuin veri aloittaa vetävän trilleritrilogian, jonka pääosassa on vahva ja itsenäinen Lumikki Andersson.

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnesvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja"

Oma arvio: Alku vaikutti lupaavalta, mutta tarinan edetessä kirja tuotti minulle pienoisen pettymyksen. Ehkä minulla oli hieman ennakko-odotuksia luettuani ensin Simukan dystopiset Jäljellä/Toisaalla-kirjat. Vaikka tiesin, että tässä kirjassa ei tule olemaan mitään yliluonnollista tai scifiin viittaavaa, odotin sitä alitajunnassani koko ajan. Jos unohdan nämä pettymykseni, tämä oli kaiken kaikkiaan tosi taidokkaasti kirjoitettu jännäri. Päähenkilö Lumikin menneisyydessä oli haamuja, joihin viitattiin alussa vain hiukan, ja kirjan lopussa ne selvisivät lopulta. Lumikki vaikutti muutenkin tutustumisen arvoiselta tyypiltä, kun taas sivuhenkilöt Elise, Tuukka ja Kasper jäivät hyvin valjuiksi persooniksi. Loppua kohti jännitys tiivistyi ja välillä minua ihan oikeasti pelotti Lumikin puolesta. Loppu ei varsinaisesti jättänyt janoamaan lisää, mutta jatko-osaan olen jo silti tarttunut mielenkiinnosta. Erityistä plussaa satuteemalle sitaatteineen, joita Simukka näköjään viljelee mielellään, sekä päiväkirjamaiselle rakenteelle. Arvosanani tälle 4.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.


Valkea kuin Lumi: Salla Simukka. Tammi 2013.



"Olipa kerran tyttö, jolla oli salaisuus.

Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta. Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin kummallisen uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Koko lahkoa uhkaa suuri tragedia – ja joku aikoo vieläpä kääriä siitä suuret rahat. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin.
Prahan vanhat kadut ja hautausmaat tulevat Lumikille tutuiksi lomasuunnitelmista poikkeavalla tavalla, kun hän joutuu juoksemaan henkensä edestä estääkseen tuhoisat suunnitelmat. Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerran toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi."

Oma arvio: Samaa taattua jännärimeininkiä oli myös tässä trilogian kakkososassa. Tarinan tapahtumat oli mukavasti rakennettu Prahan kaduille ja kujille, ja sivuhenkilöt olivat ihan uskottavia. En kokenut kuitenkaan mitenkään kohahduttavia tunteita tätä lukiessani, ja olin hiukan pettynyt, kun minkäänlaista romanssia ei syntynyt tässäkään osassa. Lumikki haikailee tässäkin menetetyn rakkautensa perään, ja toivonkin kovasti, että päätösosassa hän saisi asiaan selvyyden.  Tämä sai arvosanaksi 4-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Musta kuin eebenpuu: Salla Simukka. Tammi 2014.


 "Olipa kerran tyttö, jolla oli varjo.

Aika käy vähiin, ensi-ilta on oven takana ja Lumikin täytyy löytää keinot voittaa ahdistelijansa, jonka sielu tuntuu olevan musta kuin eebenpuu.

Ilmaisutaidon lukiossa ollaan tekemässä jouluksi uutta tulkintaa Lumikki-sadusta ja näytelmän pääosaan on tietenkin haluttu Lumikki Andersson. Kaikki näyttäisikin sujuvan harvinaisen hyvin. Lumikki on yllätykseksi itselleenkin alkanut seurustella mukavan pojan kanssa, joka esittää näytelmässä metsästäjää. Olisiko elämä viimein löytämässä rauhallisen uomansa?

Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saada viestejä salaiselta ihailijalta, jonka ihastus paljastuu pian kaikennieleväksi pakkomielteeksi. Viestien lähettäjällä tuntuu olevan enemmän tietoa Lumikin menneisyydestä kuin Lumikilla itsellään. Ihailija uhkaa muuttaa ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki suostu hänen vaatimuksiinsa. Selvittäessään salaisen ihailijan henkilöllisyyttä Lumikin on pakko kohdata myös oman henkilöhistoriansa mustimmat salaisuudet.

Lisäksi Lumikin elämän suuri rakkaus, Liekki, ottaa jälleen yhteyttä yli vuoden hiljaisuuden jälkeen ja haluaa jatkaa siitä, mihin he kaksi jäivät. Lumikin on tehtävä valinta kahden rakkaan väliltä. Mutta onko se mahdollista?"


Oma arvio:  Wau! Minä todellakin pidin tästä Lumikki-trilogian päätösosasta. Tässä oli kaikki kohdallaan: sopivasti jännitystä, mysteerejä, romantiikkaa, synkkyyttä ja mustuutta... Sampsa oli ihanan turvallinen poikaystävä tasapainottamassa Lumikin elämää, mutta kiihkeä Liekki toi omaa särmäänsä soppaan mukaan. Ahdistelija siellä jossain loi hyytävää tunnelmaa tarinaan. Minua lopussa suorastaan karmaisi, miten Lumikin käynee. Aloin jo itsekin epäillä Lumikin tapaan monia hänen turvallisina pitämiään henkilöitä ahdistelijaksi. Lumikin elämään  liittyvät mysteerit paljastuivat kirjan lopussa. Lumikin aavistus joskus eläneestä pikkusisaresta sai varmistuksen surullisella tavalla. Annan kirjalle arvosanan 5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.


 

2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Hyvä postaus! :)

Minulla on Trilleritrilogian ensimmäinen osa lukupinossa! Onkin kiinnostavaa vertailla omia ja muiden kokemuksia samasta kirjasta, sillä siitä saa aina uusi aspekteja.

Heidi P kirjoitti...

Kiitos, Kattinka J. :) Totta, itsekin vertailen usein muiden bloggaajien kokemuksia, ja on jännä huomata, miten joku toinen on tykännyt kirjassa juuri siitä, mistä itse ei pitänyt tai toisin päin. On myös mukava löytää samanhenkisiä ajatuksia lukemastaan kirjasta.